Huomaan kaipaavani paluuta aikaan, jolloin urheilussa asiat tapahtuivat livenä ilman mitään kameratekniikkaa. Rikkeen rajana oli se, näkeekö tuomari tapahtuman paljaalla silmällä. Silloin tällöin meni vääryyksiä läpi, mutta pääosin linja oli oikean suuntainen ja kaikkien tiedossa.
Live-urheilusta on kadonnut paljon näiden VAR-tarkastusten ja tilannehuoneiden myötä. Enää ei uskalla tuuletella varauksetta maalia, vaan pitää odottaa jopa minuutteja, että tarkistuskoneisto jauhaa päätöksen, joka voi olla mitä tahansa.
Tuossa Tapparan maalissa en olisi tullut edes ajatelleeksi rikettä, sillä maalivahdin torjunta-asento ei häiriintynyt, eikä siellä maalivahdinalueella köllötelty pitkiä aikoja. Ei tietenkään, sillä tuomari olisi muutoin viheltänyt pilliin ja vienyt aloituksen keskialueelle.
Vika ei siis ole säännöissä, vaan siinä, että tilanteita ylianalysoidaan. Urheilussa on aina ripaus sattumaa, ja se kuuluu lajin henkeen. Tuomareiden on mahdotonta tehdä objektiivisia päätöksiä, joten mitä enemmän tilanteita kelaillaan nauhalta, sitä enemmän katsojille tuotetaan pettymyksen kokemuksia.