Tämä vallitseva tilanne tuntuu olevan kaikkien parvekekyttääjien joulu, kun nyt saa ihan "luvan" kanssa pöyristyä ja järkyttyä ihan kaikesta, mitä muut ihmiset tekevät.Tässä nyt ajattelen myös itseäni ja montaa tuttua jotka eivät ole panikoineet. Olemmeko jotenkin huonompia ihmisiä, onko meissä jotain vikaa? Kun emme ole lähteneet massan mukana joukkopaniikkiin. Itse olen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa saanut paskaa niskaani, koska olen katsonut tilannetta liian rauhallisesti ja "välinpitämättömästi". Nyt vaan viime päivinä shitti on pysähtynyt kuin seinään.
Onhan tämä siis ihan sillä tavalla vakava tilanne, että kyllä mä ymmärrän tuon, että ilman mitään toimia meillä olisi ympäri Eurooppaakin ihmisiä kuollut valtavasti, niin että heidät olisi vain kylmästi jätetty kuolemaan, koska mitään hoitoa ei olisi ollut antaa. On meillä onneksi sen verran vielä inhimillisyyttä tässä maailmassa, että tuon edessä ruvetaan vastatoimiin, vaikka täysin tiedetäänkin, että talous tulee kärsimään pahasti. Itsehän esimerkiksi olin täysin väärässä silloin joskus talvella tämän viruksen suhteen, ja tämä oli paljon vakavampi juttu, kuin mitä tänne silloin räpyttelin.
Mutta tuo, että täysin terveet ja nuoret aikuiset ostaa viikkokausien ruokavarastoja himaansa ja eivät uskalla mennä minnekään, missä on muita ihmisiä ja koko elämä on 24/7 pelkkää koronavirusta, niin en ymmärrä. Tai se, että kytätään sitä, että jotkut ihmiset ovat jääneet keskustelemaan keskenään kaupungilla. Ei siinä mitään, eläkää tuolla tavalla jos huvittaa. Mutta vaikka miten siitä joku pahoittaisi mielensä, niin itse tässä elelen kyllä koko ajan ihan normaalia elämää. Käyn kuntosalilla ja parturissa, en hamstraa ruokaa, näen vanhempiani, sekä kavereitanikin ja näin pois päin. Yhtäkään lakia en tule tässä rikkoneeksi.
Olen tästä ainakin kerran jo ketjuun kirjoittanutkin, että onneksi on näinä aikoina työpaikka, jossa on pakko käydä fyysisesti paikan päällä ja siellä näkee joka vuorossa kymmeniä ihmisiä. Se pitää jonkinlaista suhteellisuudentajua päässä, että ei tämä maailma tästä romahdakkaan, vaan elämä jatkuu eteenpäin. Eikä kukaan kuole siihen, jos välillä se kahden metrin väli pääseekin "unohtumaan".
Viimeksi muokattu: