Kyllähän se tuntuu hyvältä, että pienellä lääkityksen muuttamisella ja muutamalla terapiaistunnolla, on saatu nyt minun mielenlaatuni paranemaan. Kaikki ne päivät jollain vain halusin maata sohvalla ja tuijottaa seinää tai telkkaria (lähes mitään näkemättä) on nyt taas takana ja näen elämässä jotain hyvääkin. Kyllähän minä töissä jaksoin käydä (hyvä niin) mutta muuten oli vaikeaa. Ainoa asia mikä oikeasti kiinnosti oli telkkarin tuijotus ja seksi... Seksi josta sain mielihyvää ja unohdin ne mustat ajatukset. Eihän sitä tiedä mitä huominen tuo tullessaan mutta nyt olen toiveikas.