RIP Volvo, alias Volvonen. Tänään pamautti porilainen rekkakuski kylkeen Kehä kolmosella. Auto meni luultavasti lunastuskuntoon, kylki ihan ruvella ja ajonvakautusjärjestelmä paskana. Ja on luultavasti muutakin paskana. Suurin ihme on kuitenkin se, että ukko on kunnossa. Näin jälkeenpäin sen vasta tajuaa. Otat ekana rekan kylkeen ja sitten pyörähdät poikittain Kehä kolmoselle, kuskin puoli tulevaa liikennettä kohti. Hyvät mahdollisuudet oli ketjukolariin ja kaikkeen pahempaankin, mutta siltä säästyttiin.
Nyt myös jo naurattaa se, miten kylmän viileästi marssin autosta ulos, vaikka liikenne jyrää vieressä ja väistelee. Ehdin laittaa hätävilkutkin päälle. Olisin varmaan siinä liikenteen keskellä sytyttänyt tupakankin, jos olisi ollut. Vasta kun pääsin tien pientareelle ja olin soittanut poliisit, iski jonkinlainen raivo. Huusin rekkakuskille aika kovaa. Äijä otti kuitenkin ihan lunkisti ja tarjosi sikaria. Sitten juteltiin niitä näitä ja odoteltiin poliisia. Kaveri kertoi ajavansa rekkaa Virossa ja sanoi, että siellä näitä sattuu koko ajan. Tunti odoteltiin poliisia, sitten siniset veljet tulivat ja totesivat rekkakuskin syylliseksi, mitä tämä ei kiistänyt.
Lopulta mentiin Keimolan Nesteelle kahville. Itse ostin sieltä iltakaljat, kaverille kävi vähän heikommin. Joutuu yöpymään jossain taukopaikalla Helsingin ja Porin välillä, koska tunnit täynnä. Volvon sain ajettua kotiin, mutta ei sillä enää muuten ajella. Kun on ajonvakautusjärjestelmä paskana, niin motarilla veteleminen huonossa kelissä oli täyttä horroria. Tuntui että auto lähtee lapasesta koko ajan.
Tärkeintä on kuitenkin se, että äijä on kunnossa. Ja on se aika mielenkiintoista lähteä sitten kolarikaverin kanssa kahville turisemaan. Tuli vähän Pori Jazzejakin käytyä läpi, ja omaa historiaani Porin kanssa. Ihmisiä tässä kuitenkin ollaan.
Sitten vain sijaisauto mahdollisimman äkkiä alle. Ja pian myös uutta autoa katsomaan. Joku kosla pitää kuitenkin saada alle, koska KooKoon pleijarimatseista ei vain voi olla pois.