On oikein kiva keksintökäytäntö tuo suomenkielen sukupuolia määräämätön puhelu.
Vaeltaneet ugrit eivät viitsineet määrittää lapsen ja siitä myöhemmin ehkä kasvaneen tekijän sukupuolta kovin nopeasti, kaikki henkiin jääneet selviytyjät olivat hänejä, ihmisparin mukuloita väistämättömässä niukkuudessa.
Tyttö- tai poikalapsia ei ollut varaa mieltää hon, han tai heneiksi, olivat ainoastaan alkukantasuomalaisia kakaroota kaikki tyynni.
Tästä kielemme ominaisuudesta, omituisuudesta seuraa myös kiva tunneälynkäyttö ja vaikkapa keskustelupalstoilla kaverin sukupuolen arvuuttelu, eli oikeastaan oman mahdollisen sukupuolen, sukupuoliroolin tirkistysreikään vaikutuksen miettimistä.
Väitän, ettei jenkeillä, amerikkalaisilla keskustelijoilla ole tätä etua eli eivät joudu miettimään ikinä mahdollista toista lähestymiskulmaa: ollaan vain niin miehiä, naisia tai niistä niin modernisti eroavia radikaaleja.