Väitän kuitenkin jenkkimuovitisujen huohotuksen olleen ranskaksi parempaa kuin rankalaisten luomujen vääntäminen saksaa puhuviksi.
Muuten, silloin aikoinaan saksalaiset, ranskalaiset ja myöhemmin tsekit, unkarilaiset jne. esiviitan alta rahuskia tekemään päässeet taiteilijat eli näyttelijättäret olivat lähes luonnollisia kameran edessä. Jännästi artikuloivat, eksoottisesti Eurooppa yhdentyi.
Oho, en ole tietenkään mikään filmiasiantuntija, connoiseuraaja, ihan kuulopuheita kirjoittelen.
Noin yleisesti ottaen aikoinaan n. vuosituhannen vaihteen paikkeilla aika ahkerasti keskisessä juuroopassa työskennelleenä täytyy sanoa, että olihan se dubbauskulttuuri ns. ihan persiistä. Just kun siinä sängyllä makaillessa katselit, että kas täältähän tulee ihan kelpo leffa, harmi vaan että päähenkilö puhuu tällä kertaa saksaa/ranskaa/espanjaa.