Taas täällä. Nukkumista on yritetty vähän ennen kuin kello löi puoltayötä, nyt palasin sängystä koneelle odottamaan väsymystä, tänä yönä kemiallista sellaista siinä toivossa, että puolikas unipilleri avittaisi. Välttelen noiden ottamista kuin tarpeeseen, mutta jos/kun on taas toinen yö menossa vituiksi, aamuherätys seitsemältä ja keskiviikkona pitää herätä viimeistään kuudelta niin johonkin väliin on unta saatava edes muutama tunti.
Aamulla sitten väsyttää, ja ulkona on pilkkopimeää. Ja nyt, kiitos helvetin talviaikaan siirtymisen takia myös töistä kotiin lähtiessä ehtii jo aurinko laskemaan ennen kuin ehdin kotiin. Siinä se talviajan hieno hyöty, josta unitohtori Timo Partoset ovat fanaattisesti meuhkanneet: aamulla on edelleen pimeää herätessä ja nyt myös töistä kotiin päästessä jo hämärtää. Tämä on sitten terveydelle muka eduksi? Eiköhän eduksi olisi ja kaamosmasennusta vähentäisi jos töistä tullessa olisi tunti pari valoisaa, jotta ehtisi jotain siellä harrastaakin ja ulkoilla. Aamun pimeydelle ei tässä vaiheessa vuotta paljoa voi, mutta ei sillä niin väliäkään. Väsyttää se kumminkin silloin.