Ai vittu, että verenpaine taas kohosi liikenteessä äskettäin.
Varaan työmatkaan aina tuollaisen 15-20 minuuttia extraa, ihan vain vanhan tottumuksen vuoksi, kun tykkään olla ajoissa ennen työvuoron alkua töissä. Työmatka on tuollainen 30 minuuttia, joten reserviä kaikille sattumuksille on. Silti onnistuin äsken myöhästymään töistä, kiitos maajussien.
Ymmärrän hyvin kyllä ajankohdan, ja että niillä vitun traktoreilla pitää siirtyä isoakin tietä pellolta toiselle, tai joskus hieman pidempääkin matkaa. Äskettäin tuli ajeltua satasen alueella n. 15 kilometriä traktorin perässä, vauhdin ollessa jotain kolmen- ja neljänkympin välillä koko saatanan matkan. Tappava kombo tällä kertaa oli traktori, traktori, täydessä lastissa oleva tukkirekka sekä toinen isompi auto tukkirekan perässä. Minun ja tuon toisen isomman auton välissäkin oli vielä muutama henkilöauto. Bussipysäkkejä tuolla välillä taisi olla kuusi vai seitsemän. Täydellä kuormalla olevaa tukkirekkaa kun et kovinkaan herkästi pääse kiihdyttämään, niin kahden traktorin peräkärryineen ohittaminen huonoilla paikoilla on käytännössä mahdotonta. Tuolle osuudelle ei sellaista realistista paikkaa oikein osunut, joten tukkirekkakuskillakin oli vähän no can do -tilanne.
Pääosin maajussit osaavat käyttää järkeä, ja päästävät jonoa kertyessä porukan ohi siirtymällä bussipysäkille, mutta nyt oli kaksi isoa kyrpää liikenteessä. Jonoa kertyi silmämääräisesti arvioituna puolesta kilometristä kilometriin. Kaikkea vitun pahaa teidän elämäänne, ja toivottavasti tulevinakin vuosina satonne on aivan paska. Ai jumalauta, että vituttaa tuollainen itsekkyys.