Sanainen arkku
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Täytyy myöntää, että samaistumisen kykyni ei riitä ymmärtämään ihmisiä, jotka pelkäävät kuolemaa. Kivun ja sairastumisen pelon ymmärrän, samoin huolen jälkeen jääneistä. Mutta se, että joku pelkää varsinaista kuolemaa, tuonpuoleista, on minulle täysin käsittämätöntä.
Osaisiko joku selittää, mikä ajatuksessa, että nukahtaa auton rattiin ja ajautuu päin rekkaa, pelottaa? Tuskin ihmisen kohtalo tuonpuoleisessa on sen kummempi kuin käden alle jääneen hyttysen tai kalasääsken kynsiin jääneen kampelan. Sitä vain lakkaa olemasta.
Kalasääksen kynsiin jäävällä kampelalla olisi kyllä hirveän huono tuuri. Se olisi luokkaa "olin matkalla Veikkauksen konttorille lunastamaan loton päävoittoa, kun salama iski (tammikuussa) viereiseen puuhun, jolloin säikähdin ja hypähdin eteeni katsomatta suoraan kiskoilta syöksyneen junan alle". Joku kalojen ja sääksien elämää paremmin tunteva tietysti voi kumota väitteeni.
No, joka tapauksessa saattohoitolääkärien kokemuksen mukaan huoli tulevasta, kuolemanjälkeisestä kohtalosta vaivaa usein potilaita "ihan helvetisti" (ei sitaatti, vaan sanaleikki). Saattaa olla, että tulevaisuuden kuoleman portteja kolkuttelevat sukupolvet muuttavat tulevaisuuden saattohoitolääkäreiden (ja eutanasialääkäreiden) kokemusmaailmaa.