En nyt mene vannomaan seuraavaksi sanomiani asioita faktoiksi, mutta jonkin verran uskallan laittaa painoarvoa mielipiteelleni.
Aika iso osa tuossa on psykologista asiaa. Iän myötä tulee kokemusta, joka rauhoittaa peliä, mikä taas pitkässä juoksussa parantaa peliä. Ikä, kokemus ja rauhallisuus luo tasaisuutta. Kenttäpelaajaa, varsinkin hyökkääjää (jotka yleensä ensin lyövät läpi) on helpompi istuttaa pienemmällä riskillä jopa kärkiketjuihin. Harva näiltä nuorilta odottaa tasaisuutta, välillä tulee heikompia iltoja, välillä huippusuorituksia. Joukkue ei tähän yleensä kaadu, mutta voi kyllä pelin voittaa. Maalivahdilla tilanne ei ole tuo. Maalivahdin huono peli tietää joukkueelle tappiota. Useampi huono peli tietää myös henkilökohtaisella tasolla tappiota, nimittäin itseluottamuksessa. Toki hyökkääjäkin menettää itseluottamusta, mutta jälleen tämän on helpompi peluuttamalla saada kerättyä sitä uudelleen. Onnistumiset ruokkii uskoa. Heikon itseluottamuksen omaavaa maalivahtia ei kukaan halua peluuttaa illasta toiseen. Ja kun et saa luottoa valmennukselta, on vaikea kasata luottoa myöskään itseensä. Voit olla teknisesti todella hyvä, jopa parempi kuin se kokenut ykkösveska joukkueessasi. Mutta se kokemus on todella tärkeää, aivan kuten kenttäpelaajillakin, mutta maalivahdilla sitä kannattaa kerätä hitaammin ja varmemmin.
Eriävät mielipiteet otetaan vastaan, tämä vain oma ajatus asiasta.
EDIT: Tuohon kokemukseen ja rauhallisuuteen pitää vielä lisätä, että nämä ovat niitä ominaisuuksia jotka auttavat pelin lukemisessa. Et hätiköi, et tee ensimmäistä liikettä, opit aavistamaan hyökkääjän siirron ja osaat arvioida todennäköisyyden eri liikkeille. Tämän takia nuori maalivahti voi olla esim Liigan eliittiä, mutta kun vastustajat paranevat, he ovat nopeampia, taitavampia, fiksumpia, ovelampia, se muuttuu. Pelkkä tekniikka ei auta, kun pitää tietää hyökkääjän seuraava liike.
EDIT: Typoja, pahoittelut puhelimella kirjoitetusta viestistä. Toivottavasti kaikki sain korjattua.