Ei ole välttämättä täysin oikea ketju, mutta uskon, että täällä saan paremman näkyvyyden kysymykselleni. Ja osittain totta kai kysymys liittyy NHL-kiekkoon.
Kovin usein pääsen lukemaan, että maalivahtien kehitys on hidasta ja on tapauksia, kun vasta myöhemmällä iällä noustaan aivan maalivahtien parhaimmistoon (case Tim Thomas). Kysymykseni kuuluu seuraavasti: mikä maalivahtien kehityksestä tekee hidasta? Heidän tarkoituksenaan on kuitenkin peittää kiekon reitti omaan maaliin ja useimmiten ovat käsittääkseni tehneet sitä aivan pikkupojasta asti.
Onko tasoerot tekniikassa, psykologisella tasolla tai jollain muulla osa-alueella niin isot nuorten ja vähän vanhempien välillä, että näillä nuorilla, aivan huipputorjujillakin menee useampi vuosi varausvuosikerrastaan ennen kuin pääsevät taalajäille? Lähes joka varausvuosi löytyy kenttäpelaaja, joka suoraan murtautuu NHL-kokoonpanoon ollen parempi pelaaja kuin joku muu, joskus jopa ihan kärkiketjuihinkin. Totta kai ymmärrän sen, että todennäköisyydet ovat kenttäpelaajien kohdalla järkyttävästi suuremmat, koska pelipaikkoja on enemmän (hehe), mutta luulisi jotenkin, että maailmalta löytyy niin kovia maalivahti-talentteja, että voisi suoraan hypätä Show'n puolelle. Mutta ilmeisesti luuloni ovat vääristyneet.
Kertokaas fiksummat syitä.
En nyt mene vannomaan seuraavaksi sanomiani asioita faktoiksi, mutta jonkin verran uskallan laittaa painoarvoa mielipiteelleni.
Aika iso osa tuossa on psykologista asiaa. Iän myötä tulee kokemusta, joka rauhoittaa peliä, mikä taas pitkässä juoksussa parantaa peliä. Ikä, kokemus ja rauhallisuus luo tasaisuutta. Kenttäpelaajaa, varsinkin hyökkääjää (jotka yleensä ensin lyövät läpi) on helpompi istuttaa pienemmällä riskillä jopa kärkiketjuihin. Harva näiltä nuorilta odottaa tasaisuutta, välillä tulee heikompia iltoja, välillä huippusuorituksia. Joukkue ei tähän yleensä kaadu, mutta voi kyllä pelin voittaa. Maalivahdilla tilanne ei ole tuo. Maalivahdin huono peli tietää joukkueelle tappiota. Useampi huono peli tietää myös henkilökohtaisella tasolla tappiota, nimittäin itseluottamuksessa. Toki hyökkääjäkin menettää itseluottamusta, mutta jälleen tämän on helpompi peluuttamalla saada kerättyä sitä uudelleen. Onnistumiset ruokkii uskoa. Heikon itseluottamuksen omaavaa maalivahtia ei kukaan halua peluuttaa illasta toiseen. Ja kun et saa luottoa valmennukselta, on vaikea kasata luottoa myöskään itseensä. Voit olla teknisesti todella hyvä, jopa parempi kuin se kokenut ykkösveska joukkueessasi. Mutta se kokemus on todella tärkeää, aivan kuten kenttäpelaajillakin, mutta maalivahdilla sitä kannattaa kerätä hitaammin ja varmemmin.
Eriävät mielipiteet otetaan vastaan, tämä vain oma ajatus asiasta.
EDIT: Tuohon kokemukseen ja rauhallisuuteen pitää vielä lisätä, että nämä ovat niitä ominaisuuksia jotka auttavat pelin lukemisessa. Et hätiköi, et tee ensimmäistä liikettä, opit aavistamaan hyökkääjän siirron ja osaat arvioida todennäköisyyden eri liikkeille. Tämän takia nuori maalivahti voi olla esim Liigan eliittiä, mutta kun vastustajat paranevat, he ovat nopeampia, taitavampia, fiksumpia, ovelampia, se muuttuu. Pelkkä tekniikka ei auta, kun pitää tietää hyökkääjän seuraava liike.
EDIT: Typoja, pahoittelut puhelimella kirjoitetusta viestistä. Toivottavasti kaikki sain korjattua.
Viimeksi muokattu: