Naisasiat

[Bigmouth]

Jaa, itse olen pitänyt sellaisia juttuja miesmäisinä, että ottaa vastuun siitä omasta pelikirjastaan eikä vaivu pohjattomaan itsesääliin tai peräti ämmämäiseen toisten syyttelyyn. Totta kai se pelikirja olisi helpompi, jos naiset olisivat vieläkin hellan ja nyrkin välissä (tai sutenöörin ja lompakon), mutta en itse tuollaisia kylläkään haikaile, kukin tyylillään.

Niinpä. Mitään niin raukkamaista ei ole kuin mies, joka ei tahdo naiselle vastaavia oikeuksia kuin itselleen vain koska ei tasa-arvoisesta asemasta ponnistavan naisen kanssa pärjää.

Ja tuosta naisten ulkonäön arvostelusta: mielestäni tuo onkin eräänlainen shibboleth. Ihminen joko kuuluu näihin ääneen arvostelijoihin tai ei. Se, jos hän kuuluu kertookin olennaisen hänen persoonastaan muutenkin. Ja tämä ihan sukupuolesta riippumatta.

 

[Musta Nuoli]

Ei saatana. Aivan helvetin hienoa että täällä taas nämä pari oman käden varassa olevaa jantteria alkavat keksimään naisille jotain omia ideologioita. Aivan käsittämättömän absurdia settiä tämä "Because I'm worth it-kulttuuri" ja siitä jauhaminen.

Midnight Rambler tai Musta Nuoli voisivat Wikipedia-tyyliin referoida noin 300 sanalla mitä kaikkea tuo "kulttuuri" pitää sisällään.

Voi olla, että dementia iskee, mutta tietääkseni en ole kertaakaan maininnut "Because I'm worth it"-kulttuurista sanaakaan. Ei sikäli, etteikö se voisi sopia moneen naiseenkin. Ei tietysti kaikkiin, mutta ns. Cosmopolitan-arvomaailma ei ole ennenkuulumaton.

Tutkija Henry Laasasen sukupuolien markkina-arvoteorioihin sen sijaan viittasin. Niitä en lähde enempää referoimaan, mutta jokainen voi halutessaan vilkaista itse Laasasen teosta "Naisten seksuaalinen valta" (Multikustannus 2008). Löytynee lähimmästä kirjastosta. Tai vaikka Laasasen blogia Uudessa Suomessa, jos haluaa pintapuolisen raapaisun sekä ajankohtaisia Laasasen kärjistyksiä, joskus provosoiviakin.

Myös sosiologi Elina Haavio-Mannilan teos "Suomalainen nainen ja mies (WSOY 1968) viittaa markkina-arvoteoriaan naisten aseman näkökulmasta. Vähän uudempaa linjaa edustaa Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola, joka toimitti pari vuotta sitten teoksen "Luokaton Suomi?" (Gaudeamus 2010). Erolakin on tutkinut muun muassa puolison valintaa yhteiskuntaluokan ja sosioekonomisen aseman kautta. Erolakin oli sitä mieltä, että vanha yleistys siitä, että jääkiekkoilija valitsee missin ja toisin päin pitänee edelleen paikkansa.

Jostain syystä se herättää monissa ihmisissä (sekä miehissä että naisissa) närää, että parisuhde- ja ihmissuhdeasioissa kaikki eivät olekaan lähtökohtaisesti samalla viivalla, tai että näihin asioihin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin puhtaan romanttiset tai seksuaaliset tekijät. Siksi lienee helpompaa leimata maininnat asiasta "hatusta vedetyiksi" tai väittää monesti julmiakin parinmuodostusmekanismeja syyttelyksi sun muuksi.

Ja kuten olen monta kertaa aiemminkin sanonut, niin yksilöiden välillä ja yksilötasolla voi tapahtua mitä vain. Joku voi olla naimisissa loppuikänsä, köyhä sekatyömies voi naida rikasta perijätärtä tai jopa rikkaan perijättären ja ryppyinen mummo voi saada itselleen nuoren kollin elämänsä ehtoon ratoksi.

Mutta keskimääräiset todennäköisyydet, että näin tapahtuu ovat pienempiä kuin se, että Matti Vanhasen näköinen ja oloinen mies valitaan Suomen seksikkäimmäksi mieheksi kun hänestä tulee pääministeri tai että Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön kaltaiset ikämiehet pokaavat tyttärensä tai lapsenlapsensa ikäiset vaimot. Tai että finninaamaisesta lätkäjunnusta tulee seksikäs könsikäs heti kun ammattilaisdiilistä muste kuivuu.

Jokainen voi silti olla pelimies ja toisinaan bluffata pääpotin itselleen heikoimmillakin korteilla, mutta on helpompi menestyä pelipöydässä jos on täyskäsi hollilla kuin jos on seiskahai.

 

[mjr]

Jokainen voi silti olla pelimies ja toisinaan bluffata pääpotin itselleen heikoimmillakin korteilla, mutta on helpompi menestyä pelipöydässä jos on täyskäsi hollilla kuin jos on seiskahai.

Laasasesta nyt voi olla monta mieltä, mutta en jotenkin näe hyödyllisenä sen asian marisemista, että nhl-pelaajat menevät missien kanssa naimisiin. Lajinkehityksen kannalta tuo voi olla negatiivinen seikka (älykkyys periytyy melko vahvasti), mutta tuskinpa se on varsinaisesti pois keneltäkään. Ja vaikka olisi järkevää nähdä parisuhde puhtaasti markkinapaikkana vähän kuten bordellin (niin perverssiä kuin se onkin) niin miksi sitten valittaa ja itkeä, jos markkinoilla menee huonosti - kohtaako kysyntä sittenkin tarjonnan väärässä paikassa? Eikös se silloin ole oma eikä naissukupuolen vika, jos oma vaihtoarvo on matala? Maailma tuppaa olemaan karu paikka eikä itku auta markkinoilla. Ja lopuksi vielä kuolee.

 

[Surukuku]

...
Jokainen voi silti olla pelimies ja toisinaan bluffata pääpotin itselleen heikoimmillakin korteilla, mutta on helpompi menestyä pelipöydässä jos on täyskäsi hollilla kuin jos on seiskahai.

Ymmärrän kyllä tämän kielikuvan, joskaan se ei oikein istu tähän kontekstiin - pitäisi paremminkin puhua kullanhuuhdonnasta ja sen isomuksen löytämisestä kaiken muun seasta.

Tartun vielä yhteen sanaan tuossa kielikuvassa, sillä "bluffilla" ei parisuhdeasioissa pääse alkua pidemmälle. Kukaan ei jaksa/halua/osaa näytellä kovin kauaa jotain sellaista, mitä ei oikeasti ole, jolloin "bluffi" paljastuu ja taas on aihetta keskustelupalstoille.

 

[Musta Nuoli]

Eikös se silloin ole oma eikä naissukupuolen vika, jos oma vaihtoarvo on matala? Maailma tuppaa olemaan karu paikka eikä itku auta markkinoilla. Ja lopuksi vielä kuolee.

Onhan se juuri näinkin, mutta jos tiedostaa oman matalan vaihtoarvonsa ja vetäytyy ns. pörssistä sen sijaan, että hakkaisi päätään toistuvasti seinään (kuten esimerkiksi Midnight Rambler on kertonut tehneensä, eli hän ei enää aktiivisesti osallistu pelikierroksille), niin ei kai siinä pitäisi ongelmaa olla muille pelaajille? Edes siinä tapauksessa, että Midnight Rambler ei pidä pelin nykyisistä sääntötulkinnoista tai tietyistä taktiikoista ja myös kertoo tämän näkemyksensä?

Minäkin pidän kovasti jääkiekosta, olen koko ikäni pitänyt, mutta en ole koskaan pitänyt suljetuista liigoista vaan olen aina kannattanut kunnon karsintasarjoja. Jos ylempi sarja on kokonaan suljettu urheilulliselta nousulta ja ainoa mahdollisuus on taloudellinen nousu kabineteissa, niin silloin ylempi sarja joko vituttaa tai siitä ei jaksa välittää - samalla kun tiedostaa sen, että vaikka omaa joukkuetta ei koskaan hylkää, niin hyvin todennäköisesti se ei koskaan enää pääse ylempään sarjaan, jossa se on välillä piipahtanut silloin kun sarja oli vielä auki.

Kaudesta voi mennä maku myös silloin, jos oman joukkueen tietyt jäsenet tekevätkin äkkiä oharit, hylkäävät olemassaolevat sopimukset ja loikkaavat toiseen joukkueeseen. Tai jos peräti valmentaja tekee niin ja painuu rahan perässä itään kesken kuherruskuukauden. Siitä voi sitten perään huudella ja sutia loppukauden kriisijoukkueena ennen kuin tilapäinen lohtuvalmentaja saa kenkää ja tilalle tulee luontoäitijääkiekko. Vituttaa se silti, kun rehti ajokoira osoittautuukin petolliseksi paskansyöjäksi.

Voi Jessus näitä korneja ja luonnottomia metaforia. Life sucks and then you die.

 

[Alamummo]

Onhan se juuri näinkin, mutta jos tiedostaa oman matalan vaihtoarvonsa ja vetäytyy ns. pörssistä sen sijaan, että hakkaisi päätään toistuvasti seinään? Edes siinä tapauksessa, että Midnight Rambler ei pidä pelin nykyisistä sääntötulkinnoista tai tietyistä taktiikoista ja myös kertoo tämän näkemyksensä?

Kyseisen nimimerkin ja muutaman muun "sääntötulkinnat" eivät ole mitään nykyisiä sääntötulkintoja vaan heidän oman päänsä tulkintoja. Ehkä he eivät asenteensa vuoksi ole kauhean mukavia kavereita. Kuka viitsisi kuluttaa aikaansa sellaisen ihmisen seurassa, joka suhtautuu toiseen lähtökohtaisen perusnegatiivisesti.

Olisi kyllä hirveän kiva tietää, mikä tämä mystinen excel-taulukko on, josta täällä hölistään? Voisiko joku avata tätä kummaa termiä?

 

[Snakster]

Onhan se juuri näinkin, mutta jos tiedostaa oman matalan vaihtoarvonsa ja vetäytyy ns. pörssistä sen sijaan, että hakkaisi päätään toistuvasti seinään (kuten esimerkiksi Midnight Rambler on kertonut tehneensä, eli hän ei enää aktiivisesti osallistu pelikierroksille), niin ei kai siinä pitäisi ongelmaa olla muille pelaajille? Edes siinä tapauksessa, että Midnight Rambler ei pidä pelin nykyisistä sääntötulkinnoista tai tietyistä taktiikoista ja myös kertoo tämän näkemyksensä?

Sehän on kaikin tavoin helt okej ja itse hän tästä varmaan eniten kärsii. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että tässä kohden kritiikki kohdistuu lähinnä vastapuoleen eikä niinkään sääntötulkintoihin. Eihän se, herra paratkoon, ole naisten vika, jos yhteiskunnassamme on päästy siihen pisteeseen, että naistenkin on ihan luvallista vaihtaa kumppania, mikäli entinen ei satu miellyttämään. Siinähän sitä oltaisiinkin onnellisen parisuhteen äärellä, jos nämä parjatut exät olisivat jääneet Midnight Ramblerin kanssa suhteeseen jotenkin väkisin. No, silloin hän varmaan itse ainakin olisi tyytyväinen.

Ja jos nyt vielä latteuksilla jatketaan, niin don´t hate the player, hate the game.

 

[Musta Nuoli]

Olisi kyllä hirveän kiva tietää, mikä tämä mystinen excel-taulukko on, josta täällä hölistään? Voisiko joku avata tätä kummaa termiä?

Se on päänsisäinen, dynaaminen "taulukko", jossa erilaiset arvot muuttuvat vertauskuvallisesti ja taulukkolaskennan lopputulos määrittää ihmissuhteen tilan tai muutostarpeen. Kun laskuri päätyy tiettyyn lukemaan syystä tai toisesta, niin on aika "kasvaa ihmisenä", "kasvaa erilleen", "saada omaa tilaa", "viettää hetki erillään" tai suoremmin dumpata nuorempaan/kuumempaan/kovemman statusarvon omaavaan ihmiseen.

Monesti kun sarakkeet menevät hieman miinukselle, niin tässä vaiheessa on jo haku päällä ja vaihto voi tapahtua nopeastikin, tai sitten pidemmän koeajon päätteeksi. On sitten makuasia, tuleeko asiasta kerrottua tulevalle exälle ennen kuin uusi kandidaatti on jo alaovella hammasharja ja viinipullo mukanaan.

Toki on tapauksia, joissa sarakkeiden äkilliset muutokset miinukselle ovat hetkellisiä, ja ne voidaan saada keskustelemalla tai muutoksia tekemällä taas plussalle, tai jopa alentamalla vapaaehtoisesti odotusarvoja ja hyväksymällä alhaisemmat arvot esimerkiksi rakkauden ensihuuman vaihduttua arjeksi.

Koska miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta ja Jatkoajan Naisasiat-ketju anuksesta, niin naisilla on leimallisesti päässään excel-taulukko ja miehillä suoraviivaisemmin plusmiinus- eli tehotilasto. Excel-taulukossa on useampia sarakkeita ja rivejä hyvinkin moninaisille asioille, tehotilasto on vähän suoraviivaisempi, mutta kummankin käyttötarkoitus on periaatteessa sama.

 

[Musta Nuoli]

Esimerkki excel-taulukosta: kuvitteellinen NHL-tähti "Jami" päättää NHL-uransa, koska hänen vaimonsa on kärsinyt ties mistä stalkerista ja on aika palata koti-Suomeen. NHL-ura loppuu, miljoonatulot vaihtuvat kuluiksi rapakuntoisesta paikallisseurasta ja suurkaupunkien hohto (stalkereineen) vaihtuu keskikokoisen kaupungin arkeen. Excel-taulukossa lukemat muuttuvat ja lopputulos on se, että Jamista tulee aisankannattaja, kun puoliso löytää "uuden naiseutensa" Jamin parikymppisen palkollisen kuumasta sylistä. Kasvu erilleen tapahtuu mystisesti aviomiehen statuksen tipahdettua, eikä kasvusta erilleen voi syyttää edes peliuran päättymistä, sillä peliura ei pääty, sarjataso vain vaihtuu.

Esimerkki 2 excel-taulukosta. Liisa P. Issis valitaan miss Suomeksi, ja Liisa vakuuttaa, että onni rakkaan poikaystävän Jurpon kanssa tulee säilymään, koska mikään ei tule muuttumaan. Mutta muuttuuhan se: Liisan status nousee nobodysta julkkikseksi, mutta nobody-poikaystävä on edelleen nobody. Taulukkolaskennan päätteeksi alkaakin tuntua siltä, että se ihana ja kiltti Jurpo onkin selvästi nyt taakka, joten missivuoden päätteeksi kainalossa onkin jo kovassa nousussa oleva jääkiekkoilija.

Esimerkki vastavuoroisesti tehotilastosta. Keski-ikäinen mittarimies Pave on sitä mieltä, että se on plussaa, kun vaimolta saa pillua, vaimo ei aina nalkuta ja vaimo on hauskaa seuraa. Sitten tilanne muuttuu. Seuraa miinuksia, eli pillua ei heru kuin harvoin ja vaimo vain katselee telkkaria. Pave tyytyy tilanteeseen, koska pienet miinukset eivät haittaa ja plussiakin kuitenkin on. On sitä asuntolainaakin, eikä sitä yksin viitsi kotona olla.

Paven kaksoisveljellä, ministerismies Vepalla sen sijaan on korkeammat odotukset, tehotilaston täytyy olla plussalla. Vepa sitten dumppaa vaimonsa ja hankkii puolta nuoremman naisen. Seuraa tyytyväinen symbioosi: nuoren vaimon excel-taulukko on vahvoissa lukemissa, koska nainen on nainut ns. ylöspäin ja saanut valtakunnan mahtimiehen itselleen, tullut jopa raskaaksi hetimiten. Mies taas on tyytyväinen, koska tehotilasto on näyttävä ja oma status muiden samanikäisten kurkojen rinnalla on astetta korkeampi. Vepasta tulee tyytyväinen änkyrävanhus poliittisen uran jälkeen, ja rouvakin pääsee sukunimensä avulla oikein kansanedustajaksi asti.

Samaan aikaan omilla tahoillaan sekä kitkerä neitsyt Marjaana että Teuvo, entinen kalastaja, ovat yksinäisiä. Marjaanan excel-taulukon odotustuottoarvot on asetettu aivan suhteettoman korkealle verrattuna siihen, miten heikko Marjaanan oma anti on. Odotukset ovat prinssissä, joten edes kreivi ei kelpaa, paronista puhumattakaan. Teuvo taas on pelannut sellaisten partnerien kanssa, jotka ovat lyöneet tehotilastot ollijokismaisiin miinuslukemiin eikä Teuvo enää usko, että sieltä plussalle millään noustaisiin. Kun veneen pohjaan hakataan tarpeeksi monta pientä reikää, se uppoaa vaikka kuinka äyskäröisi, joten on parempi hinata vene suosiolla rannalle.

Sen pituinen se. Paitsi Jatkoajan peniksenmittausketjussa, jossa kaikilla on sitä pidempi ja siitä huolimatta niin moni on yksinään.

Ennen kuin joku tarttuu ontuvien vertauskuvieni lukuisiin ongelmakohtiin, niin täysin hatustahan minä näitä satuilen (varsinkin jos joku todellisen elämän henkilö kuten mystinen NHL-tähti on tunnistavinaan itsensä). Mutta kun näitä on tarpeeksi, nämä voi julkaista pamflettina, saada julkisuutta (pahamaineinen julkisuuskin kelpaa) ja saada vaikka naisia. Onnistui se Timo Hännikäiseltäkin.

 

[Scissors]

Voi olla, että dementia iskee, mutta tietääkseni en ole kertaakaan maininnut "Because I'm worth it"-kulttuurista sanaakaan. Ei sikäli, etteikö se voisi sopia moneen naiseenkin. Ei tietysti kaikkiin, mutta ns. Cosmopolitan-arvomaailma ei ole ennenkuulumaton.

Fair enough, pahoittelen että rinnastin sinut tuohon ensimmäiseen jos kerta irtisanoudut tuonlaisesta ajattelusta. Cosmopolitan-arvomaailmasta (naurettava termi, tosin) sen verran että toki se varmaan on ns. pissis-kategorian naisten (tai yleensä nuorten naisten) keskuudessa jossain määrin vallitseva, ei siinä mitään. Itse kuitenkin lähtisin tarkastelemaan naista yksilönä tilanteessa kuin tilanteessa. Ainakin jos haluan lähestyä sukupuolten välistä keskustelua rehellisesti. Jos en haluaisi, kuten ei nähtävästi Midnight Ramblerkään, tilanne olisi toki eri. Nämä edelliset sivut ovat sisältäneet niin korkealentoista paskanjauhantaa ainakin tämän yhden tahon osalta, että ei liiemmin jaksaisi lukea. Ignoreakin vierastan käyttää koska olen muissa ketjuissa pitänyt Midnight Rambleriä sopivan värikkäänä kirjoittajana.

Tutkija Henry Laasasen sukupuolien markkina-arvoteorioihin sen sijaan viittasin. Niitä en lähde enempää referoimaan, mutta jokainen voi halutessaan vilkaista itse Laasasen teosta "Naisten seksuaalinen valta" (Multikustannus 2008). Löytynee lähimmästä kirjastosta. Tai vaikka Laasasen blogia Uudessa Suomessa, jos haluaa pintapuolisen raapaisun sekä ajankohtaisia Laasasen kärjistyksiä, joskus provosoiviakin.

Laasasen tuotoksille, etenkin koskien tuota seksuaalista valtaa, ei voi kuin naureskella. Ei mitään järin särmikästä kirjoittelua. Kaikesta päätelleen varmasti hänelläkin lienee omakohtaisia kokemuksia siitä miten seksillä on miestä kiristelty. Ylipäätään tuo on todella paljon seksiin ja sen forceen painottuva teos, joten en lähtisi hakemaan siitä mitään referenssiä parisuhdekeskusteluihin. En edes niistä kohdista, joissa pariasioita yritetään perata. Mielestäni tulokulmansa on puolueellinen, eikä välttämättä se korrektein mahdollinen.

Reilua on toki kirjoittaa suoraan mitä ajattelee, mutta erityisen kredibiilinä ajattelijana en Laasasta kyllä pidä. Laasanen vastaa feminismihössötykseen ääriradikaalilla maskulismilla eikä näin ollen todellakaan mielestäni edesauta alkuperäisagendansa (ilmeisesti miesten tasa-arvon ajaminen) perille menoa millään tavalla. Sukupuolitutkimus on toki aiheena ihan kiehtova ja joillain tasoilla ostan tuon yleisajattelunsa siitä että miestä(kin) kaiken syrjintäkeskustelun ulkopuolella osataan naisten toimesta joissain asioissa sortaa, mutta ei tuo julistamansa mitään yksioikoista totuutta ole nähnytkään.

Jostain syystä se herättää monissa ihmisissä (sekä miehissä että naisissa) närää, että parisuhde- ja ihmissuhdeasioissa kaikki eivät olekaan lähtökohtaisesti samalla viivalla, tai että näihin asioihin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin puhtaan romanttiset tai seksuaaliset tekijät. Siksi lienee helpompaa leimata maininnat asiasta "hatusta vedetyiksi" tai väittää monesti julmiakin parinmuodostusmekanismeja syyttelyksi sun muuksi.

Leimasin tuon Because you're worth it = kulttuuri-sekoilun hatusta vedetyksi. Omasta mielestäni aivan syystä.

Mitä tähän lainaamaani tulee niin on totta, että kaikki eivät ole, eivätkä kaikkien tulekaan olla samalla sivulla mitä parisuhde- ja ihmissuhdeasioihin tulee. Nämä tässä ketjussa esillä olleet tekijät ja niiden määrittelyyn päätyneet henkilökohtaiset, ja osittain "vähän" kieroutuneet, puhtaisiin yleistyksiin nojautuvat päätelmät ovatkin niitä joita kritisoin aivan mielelläni ja niin tekee moni muukin täällä. Näiden samojen päätelmien kääntäminen "pelin säännöiksi" yms. on muuten kontekstista irroitettunakin pelkkää sitä itseään.

Ja kuten olen monta kertaa aiemminkin sanonut, niin yksilöiden välillä ja yksilötasolla voi tapahtua mitä vain. Joku voi olla naimisissa loppuikänsä, köyhä sekatyömies voi naida rikasta perijätärtä tai jopa rikkaan perijättären ja ryppyinen mummo voi saada itselleen nuoren kollin elämänsä ehtoon ratoksi.

Mutta keskimääräiset todennäköisyydet, että näin tapahtuu ovat pienempiä kuin se, että Matti Vanhasen näköinen ja oloinen mies valitaan Suomen seksikkäimmäksi mieheksi kun hänestä tulee pääministeri tai että Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön kaltaiset ikämiehet pokaavat tyttärensä tai lapsenlapsensa ikäiset vaimot. Tai että finninaamaisesta lätkäjunnusta tulee seksikäs könsikäs heti kun ammattilaisdiilistä muste kuivuu.

Inhoan tällaisia yleistyksiä. Eritoten yksilöiden välisissä ihmissuhdeasioissa tuolla tavalla ajatteleminen on niin naiivia, että näin ajatteleva henkilö saa minun mielestäni syyttää itseään mikäli on omien naissuhteidensa osalta tyytymätön. Etenkin jos tuo ajattelu jollain tavoin ohjailee sitä miten naisen kanssa käyttäytyy, miten naista yleisesti ottaen lähestyy, ja niin edelleen. Naisasioissa olet täysin oman onnesi seppä ja jos joku haluaa kaataa saavillisen paskaa koko naissukupuolen ylle tällaisten mukatotuuksien ja ennakkoluulojen saattelemina niin siitä vaan, en pidä tätä ketjua kuitenkaan oikeana paikkana sellaiselle. Minua vituttaa se, että Naisasiat-ketju on alkanut täyttyä samanlaisesta marttyyrivuodatuksesta sivusta toiseen ja siitä että mitään vikaa ei vaikuta löytyvän omasta käytöksestä jos joku muu yrittää asiaan ottaa kantaa. Nyt olisi paikka avata se "Tässä ketjussa vihataan naisia"-ketju.

Jokainen voi silti olla pelimies ja toisinaan bluffata pääpotin itselleen heikoimmillakin korteilla, mutta on helpompi menestyä pelipöydässä jos on täyskäsi hollilla kuin jos on seiskahai.

Mulla on tuttavapiirissä aivan helvetisti sellaisia esimerkkejä joissa lopputulema tämän "menestyksen" osalta on täysin päinvastainen kuin sen logiikkasi mukaan pitäisi olla.

All in all, pinnallista ihmistä pahempi on itsesäälissä kieriskelevä ja samalla pinnallisuutta jokaisessa vastaantulevassa henkilössä näkevä ihminen.

 

[Silkkeri]

Eipähän ole pariin vuoteen ollut asiaa tähän ketjuun, eikä ole oikeastaan vieläkään, mutta mielenkiintoista tätä keskustelua on ollut seurata.

Itse olen päässyt onnelliseen tilanteeseen, jossa en edes kaipaa mitään toista puoliskoa tuohon rinnalle. Välillä tulee toki hetkiä, jolloin se oma kulta olisi ihan jees, mutta sitten muistaa ne parisuhteen nurjat puolet. Olenkin tullut siihen tulokseen, että pidän mielummin kiinni vapaudestani ja teen vapaa-ajan luomissa raameissa tasan sitä mitä itse huvittaa. Asian voi toki vielä muuttaa nainen, joka jakaa kanssani täsmälleen samat kiinnostuksen kohteet, mutta rohkenen epäillä. Olen muutenkin viihtynyt koko ikäni parhaiten yksin, enkä jaksa sosialisoida jos en pääse tasaisin väliajoin latailemaan akkuja omissa oloissani. Tähän yhtälöön ei oikein parisuhde, saati sitten perhe, mahdu.

En nyt vakavissani usko eläväni loppuelämääni sinkkuna, mutta nykytilanteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Keväämmällä tuli käytyä muutamat treffit läpi ja joka kerralla tiesin viimeistään 5 minuutin jälkeen etten aio pyytää enää toista kertaa ulos. En tiedä onko rima liian korkealla vai mikä on, mutta jokaisessa vastakkaisen sukupuolen edustajassa pomppaa heti silmille jotain, mikä ei vaan natsaa. Ja kun en mitään parisuhdetta tarvitse tai sitä etsi, miksi tyytyisin vähempään kuin täydellisyyteen? En koe yksin elämistä minään rangaistuksena, sen sijaan lähimmäisten kysymykset asian tiimoilta vituttavat suuresti. Jopa ihan lähimmille ystäville tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa käsittää, etten ihan oikeasti hae mitään vakavampaa tai oikeastaan edes irtosuhteita. Sinkku voi olla myös omasta tahdostaan, ei siksi ettei ole löytänyt ketään tai ei kelpaa kenellekään. Mä olen ihan helvetin onnellinen, kun voin käydä katsomassa ne 60 matsia lätkää kaudessa ja kellään muulla ei ole päätäntävaltaa asian suhteen. Vapaus on upea juttu.

 

[moby]

Vaikket tätä mulle suoraan osoittanutkaan, pakko tätä on silti kommentoida, kun vastikää yhden tosimiehen kanssa asiaa sivusin. Hän kun oli kovasti huolissaan miesten asemasta ja oikeudesta tuoda julki seksuaalisuuttaan, mm. naisten ulkonäön julkinen kommentointi oli yksi näistä feminismin kieltämistä ihan normaaleista miehille kuuluvista oikeuksista. Totesin, että mun mielestäni kyse on enemmän käytöstavoista. No, meitä on moneksi. Se vaan, että vaikken osaa nähdä naissukupuolta minään kieroilevana ja vain omia oikeuksiaan ajavana osapuolena, en sen kummemmin osaa demonisoida miehiäkään. Jotenkin tuntuu siltä, että me yksilöinä omine luonteinemme ja valintoinemme määrittelemme itseämme lopulta enemmän kuin pelkkä sukupuoli, vaikka on meissä erojakin, onneksi.

Tupakointi yleensäkin on perseestä, alkoholiveroa pitäisi laskea ja laadukkaat oluet tuoda ruokakauppoihin, jos multa kysytään. Lisäksi tykkään lätkästä, kamppailulajeista ja metallimusiikista sen lisäksi, että kotikokkailen, silitän itse vaatteeni ja viihdyn kotona vaimoni ja lasteni kanssa. Mihin lokeroon minut pitäisi sijoittaa, jos loistavan fiiliksen saa hikistä ukkoa vastaan onnistuneesta rear naked chokesta kuin oman muksun kanssa futiksenpeluusta?

En tosiaan osoittanut tuota viestiä kenellekään yksittäiselle henkilölle. Ihmetyttää vaan tämä miespuolisten feministien määrä. Vähän sama kun yhdellä toisella palstalla yksi ukko kertoi, että vaimonsa leikkaa häneltä kynnet tms. pientä, niin iso joukko miehiä tuli vittuilemaan asiasta, että onpa orjuutusta. Ihan kuin Suomessa naiset olisivat vieläkin jotenkin huonossa/orjan asemassa.

Omat parisuhdevuodet ovat kaukana takana, enkä aio sellaista kovin helposti uudestaan hankkia. Keskityn omiin juttuihin ja muksujen tekemisiin silloin kun he luonani oleilevat.

Tokihan se on välillä kivaa käydä jonkun "naiskaverin" kanssa vähän radalla ja heilutella peittoa, mutta samalla tavalla he lähtevät aamulla himaan kuin Pattayan baarihuoratkin, toki ilman tonnin seteliä.

Harvassa ovat sellaiset parisuhteet, joihin itse olisin tyytyväinen. Toki olen sellaisiakin nähnyt missä molemmilla on omat menot ja harrastukset, eikä niistä vittuilla. Näissä suhteissa ei myöskään unohdeta vanhoja kavereita.

Monia vittuuntuneita pareja olen nähnyt matkan varrella. Vitutuksen aiheita on monia, mutta jostain syystä ei ole pokkaa lähteä lampsimaan. Se säännöllinen seksi jä läheisyys ovat monille liian tärkeitä verrattuna siihen vitutuksen määrään mitä se toinen ihminen aiheuttaa(antaa sen aiheuttaa).

Joo ja tupakointikin on perseestä. Miksi nyt vain kohkataan menthol-pölleistä. Eikö se ole yhtä perseestä vetää punaista norttia? Onko se yleensäkään vajakkien poliitikkojen asia päättää, minkälaisia tupakkeja tai viinoja kansalaiset ottaa? Entäs sitten jos ne erikoisoluet, jääkiekko ja varsinkin kamppailulajit katsotaan EU:n taholta saatanan vaarallisiksi?. Sanotko sittenkin, että perseestähän ne ovat?

 

[Isle of Man]

En nyt vakavissani usko eläväni loppuelämääni sinkkuna, mutta nykytilanteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Keväämmällä tuli käytyä muutamat treffit läpi ja joka kerralla tiesin viimeistään 5 minuutin jälkeen etten aio pyytää enää toista kertaa ulos. En tiedä onko rima liian korkealla vai mikä on, mutta jokaisessa vastakkaisen sukupuolen edustajassa pomppaa heti silmille jotain, mikä ei vaan natsaa. Ja kun en mitään parisuhdetta tarvitse tai sitä etsi, miksi tyytyisin vähempään kuin täydellisyyteen? En koe yksin elämistä minään rangaistuksena, sen sijaan lähimmäisten kysymykset asian tiimoilta vituttavat suuresti. Jopa ihan lähimmille ystäville tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa käsittää, etten ihan oikeasti hae mitään vakavampaa tai oikeastaan edes irtosuhteita. Sinkku voi olla myös omasta tahdostaan, ei siksi ettei ole löytänyt ketään tai ei kelpaa kenellekään. Mä olen ihan helvetin onnellinen, kun voin käydä katsomassa ne 60 matsia lätkää kaudessa ja kellään muulla ei ole päätäntävaltaa asian suhteen. Vapaus on upea juttu.

Aika tasan samassa tilanteessa olevana ei voi kuin allekirjoittaa, ihan tuota lähipiirin "kolmekymppinen eikä perhettä ja lapsia"- kauhistelua mukaan lukien. Maailma on ja miksi tyytyä huonompaan kuin mitä on. Vaikka olen varsinaisesti kyllä parisuhdeihminen niin ei sitä väkisin tarvitse hakea. Kyllä se osuu jos on osuakseen. Irtosuhteita ja fuck buddyjä saa kuitenkin, joten ei se pelkkä seksintarvekaan aja väkisin parisuhteeseen. Sitä voi vain nauttia autuaasta välinpitämättömyyden tilastaan muita kohtaan (no okei, kyllä perhe ja hyvät kaverit pitää huomioida) ja tehdä niitä asioita mitä itse haluaa.

 

[Midnight Rambler]

Itse olen päässyt onnelliseen tilanteeseen, jossa en edes kaipaa mitään toista puoliskoa tuohon rinnalle. Välillä tulee toki hetkiä, jolloin se oma kulta olisi ihan jees, mutta sitten muistaa ne parisuhteen nurjat puolet.

Olen muutenkin viihtynyt koko ikäni parhaiten yksin, enkä jaksa sosialisoida jos en pääse tasaisin väliajoin latailemaan akkuja omissa oloissani. Tähän yhtälöön ei oikein parisuhde, saati sitten perhe, mahdu.

Vapaus on upea juttu.

Se on.

Olemme siis samassa tilanteessa tai ainakin hyvin lähelle. Parisuhteessa joutui väkisinkin sosiaalistumaan juuri silloin, kun se vähiten kiinnostaa. Oli muijan kavereiden synttäreitä, valmistujaisia, pikkujouluja ym. luoja ties mitä hevonpaskaa, joka ei vähempää voisi kiinnostaa. Kun sitten vetää muutaman oluen, että jaksaa olla ärsyttävien ihmisten keskellä, niin palkinnoksi yrityksestä saa vain vittuilua monta päivää. "Miksi et juttele ihmisten kanssa.." jäkäkä jne.

Monille ihmisille, ei siis pelkästään naisille, yksin oleminen ja yksinäisyys ovat nykyään jotain kammotuksen aiheita. Pitäisi jaksaa olla sosiaalinen livenä ja somessa, tehdä koko ajan jotain yhdessä tai muuta ihme höttöä. Kuulemma muuten ei ole elämää. Kuka vittu määritti "elämän" tällaiseksi jossain vaiheessa, kummalliseksi pakkososiaalisuudeksi? Itselleni elämä merkitsee ennen kaikkea itsenäisyyttä ja omia juttuja, huomaan sen nykyään entistä selvemmin. Niitä on mukava jakaa toisten kanssa aina joskus ja se riittää. Oikeassa seurassa mökkeily, kalastus, joku kaupunkiloma tai niin edelleen on sosiaalisuutta parhaillaan. Noin muuten koen esimerkiksi hyvät kirjat ihmisten seuraa arvokkaampina asioina.

Aivan kuin koko nuorten aikuisten sukupolvi olisi jossain kroonisessa hyperaktiivisuuden tilassa, jossa kaikki paitsi sykkiminen ja näkyminen tietävät kuolemaa, ainakin sosiaalista sellaista. Jos et lähde viikonloppuisin dokaamaan, niin taitaa olla tosi outo. Parempi siis jättäytyä myös tämän helvetinkehän ulkopuolelle, niin saa olla rauhassa. Omasta rauhasta on kuitenkin pieni hinta jos joku neiti sosiaalinen jossain pohtii, että satunko olemaan potentiaalinen massamurhaaja tai sadistinen raiskari, kun en naura, tanssi ja biletä positiivisesti.

Odoteltiin muuten tänään Pasilassa kaverin kanssa lähijunaa ja tämä sitten tokaisi, että naiset ne ei tosiaankaan maailmasta lopu (perseitä katsellen). Totesin sitten tähän, että niin, maailmasta eivät ongelmat lopu. Naurettiin, että ollaan varmaan molemmat oikeassa.

 

[Ted Raikas]

Olen itse todennut viime aikoina sen, että en yksinkertaisesti taida osata enää (jos nyt oikeasti olen koskaan osannutkaan) kommunikoida naisten kanssa. Havainnut, että harvemmin kykenee keskustelemaan tai tekemään mitään mielenkiintoista yhdessä, jos ei sitä seksiä lasketa.

Tästä en suinkaan syytä naisia yksinomaan, jos ollenkaan. Taidan vaan olla määrätyllä tapaa tylsä ja yksinäisyyteen taipuvainen ihminen, jolla ei ole mitään hajua mitä seurustelu ja yhdessäolo on. On todella vaikea keksiä mitään yhteistä tekemistä ja helpommin keskityn vaan pelaamiseen, leffojen ja tv-sarjojen katseluun ja vaikkapa Jatkoaikaan kirjoitteluun. Ts. ikävystyn helposti ihmisten seurassa ja etenkin naisten. Miesporukalla nyt yleensä lähtee meininki sillä tapaa sopivasti lapasesta ja voi jauhaa aika räävittömiä juttuja ja vaikka dokailla.

Toisaalta on kyllä joitain ihan kaverinaisia joiden kanssa keskusteleminen sujuu aika hyvinkin. Tosin heidät olen tuntenut jo sen verran kauan, että on tottunut olemaan seurassa. Jos taas pitää tutustua johonkin uuteen neitokaiseen, niin lähes yksinomaan tulee sellainen fiilis, että haluaa pois tilanteesta.

Tässäkin mielessä joku antoisa seksisuhde voisi olla kohdallaan, mihin ei liittyisi kaikenlaista tarvetta keskustella niitä näitä, jos ei mitään oikeata sanottavaa ole. Molemmat saisi sen mitä haluaa, eli panon ja sen jälkeen voisi palata omien intressien pariin.

Kumma miten ihminen muuttuu. Joskus vuosia sitten en olisi mitenkään kyennyt ajattelemaan tällä tapaa. Tosin onhan tässä tapahtunut kaikenlaista viime vuosina masennuksesta lähtien.

 

[Tadu]

Se on.

Kaikesta päätellen parisuhteet ja sosialisoiminen ylipäätänsä ei ole sinun juttusi.

 

[Leon]

Jees, ei se oma rauha ja tila ole mikään turha myytti. Kyllä niitäkin tarvitsee myös parisuhteessa. Toiset tarvitsevat enemmän ja toiset vähemmän. Parisuhteen onnistumiseen tarvitaan joskus kompromisseja. Jos niitä ei halua tehdä tai ei ainakaan tarvittavassa laajuudessa, niin siinä vaiheessa kannattaa poistua suhteesta, jos tilanne on siihen asti päätynyt.

Hyvä kirjoitus Midnight Ramberilta.

 

[Midnight Rambler]

Jees, ei se oma rauha ja tila ole mikään turha myytti. Kyllä niitäkin tarvitsee myös parisuhteessa. Toiset tarvitsevat enemmän ja toiset vähemmän. Parisuhteen onnistumiseen tarvitaan joskus kompromisseja. Jos niitä ei halua tehdä tai ei ainakaan tarvittavassa laajuudessa, niin siinä vaiheessa kannattaa poistua suhteesta, jos tilanne on siihen asti päätynyt.

Hyvä kirjoitus Midnight Ramberilta.

Siinä on helposti väliinputoaja, jos on yhtään taipumusta omiin oloihinsa vetäytymiseen, mutta samaan aikaan pitäisi jaksaa olla jatkuvasti sosiaalinen, kiinnostunut muista ja menossa. Omalla kohdallani se kerran viikossa "menossa" oleminen on/oli jo ihan liikaa ja vie vain yhden illan hukkaan kirjallisuuteen tai elokuviin syventymiseltä. Harmittavan moni tuntuu myös olettavan, että ne ihmiset jotka "tarvitsevat omaa tilaa" enemmän eivät välitä. Totta kai sitä välittää, mutta ilmeisesti tieto siitä ei riitä. Samoin "elämä" kuulemma menee hukkaan, jos ei viikottain hankita "elämyksiä", eli suomeksi olla kaupungilla humalassa muiden mukana. "Elämän" paradoksi on se, että elossa oleminen itsessään on aika arvoton asia, koska esimerkiksi selällään makaaminen himassa yksin hyvän musiikin ja punaviinin kanssa on sen "tuhlaamista".

 

[pakki3000]

Siinä on helposti väliinputoaja, jos on yhtään taipumusta omiin oloihinsa vetäytymiseen, mutta samaan aikaan pitäisi jaksaa olla jatkuvasti sosiaalinen, kiinnostunut muista ja menossa. Omalla kohdallani se kerran viikossa "menossa" oleminen on/oli jo ihan liikaa ja vie vain yhden illan hukkaan kirjallisuuteen tai elokuviin syventymiseltä. Harmittavan moni tuntuu myös olettavan, että ne ihmiset jotka "tarvitsevat omaa tilaa" enemmän eivät välitä. Totta kai sitä välittää, mutta ilmeisesti tieto siitä ei riitä. Samoin "elämä" kuulemma menee hukkaan, jos ei viikottain hankita "elämyksiä", eli suomeksi olla kaupungilla humalassa muiden mukana. "Elämän" paradoksi on se, että elossa oleminen itsessään on aika arvoton asia, koska esimerkiksi selällään makaaminen himassa yksin hyvän musiikin ja punaviinin kanssa on sen "tuhlaamista".

Eipä pitäisi ruokkia näitä juttuja, mutta onko sulla oikeasti jäänyt levy päälle. Kuukaudesta toiseen sä jauhat tätä samaa jankkausta täällä uudestaan ja uudestaan. Valivali. Jos sä tykkäät olla yksin, niin ole! Turhaan sä täällä sitä muille jankkaat vai yritätkö jotenkin uskotella itselles ettet tarvii ketään.

Jos sä olet muutaman ihmisen kanssa ollut yhdessä, niin tuskimpa olet tavannut kaikkia maailman naisia ja näin ollen voi olla vähän paha tehdä jotain elämää suurempia päätelmiä ja toitottaa suuria totuuksia. Voisko vaan vittu olla, että sä oot seurustellut väärien ihmisten kanssa. Toisekseen jos sä kaipaat pelkästään omaa seuraas ja et ole valmis mistään tekemään kompromisseja, niin eikö se ole aika selvääkin ettei sun kannata parisuhteita harrastaa. Ja kun näin kerran olet itsekin todennut, niin tarvitseeko sitä jauhaa uudestaan ja uudestaan?

 

[Midnight Rambler]

..

Vaikka fiiliksemme ovat pitkälti samat, niin meikäläistä taas ei oikein tuo seksisuhdekaan innosta ajatuksena. Sehän on useimmiten hyvin tylsää, siis paneminen. Kaiken lisäksi siinä varmaan tulisi jotain ylimääräisiä tuntemuksia, jotka rehdisti huorissa käymällä voisi välttää ja lopuksi sitä joutuisi kuitenkin vielä käymään turhaan suihkussa huuhtomassa sen toisen visvat ja hiet pois. Varmaan siis parempi jatkaa nykyisellä linjalla.

Muistan treffeillä käynnit, siis silloin kauan sitten, todella stressaavina juuri siksi, että mitään yhteistä säveltä ei yleensä löytynyt. On sulaa mahdottomuutta minulta lähteä johonkin "Niinku, sitä, niinku silleen ja sittessesano.." -lässytykseen mukaan päivää polttavista asioista. Sitten kun yrittää olla lopuksi sarkastinen siteeraamalla Flaubertin Valmiiden ajatusten sanakirjaa mielestään tilanteen turhauttavuuteen sopivalla tavalla, niin saat vain innostuneen ilmeen tekoripsien takaa, sekä kommentin "Oikeesti?" tai "Just niin!".

 

[Midnight Rambler]

Jos sä tykkäät olla yksin, niin ole! Turhaan sä täällä sitä muille jankkaat vai yritätkö jotenkin uskotella itselles ettet tarvii ketään.

Kaikkeen oppii, eli tuskinpa levyni täällä ikuisesti, ainakaan omakohtaisista fiiliksistäni soi. Yksin ja yksinäisyys ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Voisko vaan vittu olla, että sä oot seurustellut väärien ihmisten kanssa.

Vastaus kysymykseesi lienee, että vittu kyllä.

Samahan se varmaan on antaa tämän keskustelun jo olla, koska vaikka asioiden kärjistäminen hauskaa onkin, niin ei se mitään muuta. Arpa on heitetty ja elämä jatkuu. Toki jos joku noista sieluni kevennyksistä jotain irti sai, niin ok. Olkoon silti "jankkaamiseni" naisten pyrkyryydestä ja pahuudesta toistaiseksi tässä. Toivottavasti toki ikuisesti, koska uusia kokemuksia ei kaivata lisää.

Hyvät herrat, nyt niitä pillujuttuja sitten.

 

[Alamummo]

Samoin "elämä" kuulemma menee hukkaan, jos ei viikottain hankita "elämyksiä", eli suomeksi olla kaupungilla humalassa muiden mukana. "Elämän" paradoksi on se, että elossa oleminen itsessään on aika arvoton asia, koska esimerkiksi selällään makaaminen himassa yksin hyvän musiikin ja punaviinin kanssa on sen "tuhlaamista".

Kuulemma? Ala nyt hyvä ihminen ajattelemaan omilla aivoillasi ja arvota oma elämäsi sen mukaan, mikä tuntuu omasta mielestäsi hyvältä. Jos oleilu himassa omassa seurassaan tuo hyvän fiiliksen, niin ei se mitään elämän tuhlaamista ole. Jos joku muu on sitä mieltä, että bilettäminen kaupungilla on parempi juttu, niin suo se heille. Ei se sinulta ole pois.

 

[Bigmouth]

--

Vittu mitä pseudoanalyyttistä paskaa, jonka ainoa ansio on oman sosiaalisen kyvyttömyyden ulkoistaminen yhteiskunnan niskaan.

Yksinäisyyttä ihannoivaksi ihmiseksi tunnut kuitenkin kovasti hakevan ulkoista hyväksyntää päätöksellesi jättäytyä piirin ulkopuolelle.

 

[kiwipilot]

Yksinäisyyttä ihannoivaksi ihmiseksi tunnut kuitenkin kovasti hakevan ulkoista hyväksyntää päätöksellesi jättäytyä piirin ulkopuolelle.

Tämä. Ihminen joka on omasta mielestään sinut tilanteensa kanssa ei todellakaan huomiohuoraa päivästä toiseen asiansa kanssa.

 

[Snakster]

Olen kerrankin Midnight Ramblerin kanssa samaa mieltä ja minustakin tuollainen yltiösosiaalinen touhu on aavistuksen rasittavaa. Aina en ole ollut tätä mieltä, mutta vanhemmiten olen alkanut muuttua aiempaa umpimielisemmäksi, enkä jaksa enää samanlaista veuhotusta ympäri kyliä. Tämä tosin johtuu varmaan siitä, että töissä joutuu/saa olla kohtuullisissa määrin sosiaalinen.

Mutta sitä en ymmärrä sitten vähää alusta, että mitä helvetti tämä tekee naisasiat-ketjussa. Kyllä minä saan myös parisuhteessa olla halutessani yksin, enkä joudu ihan tärkeimpiä juhlia lukuun ottamatta osallistumaan vaimoni rientoihin. Jos olemme iltaisin tai viikonloppuisin kotona, kuten usein olemme, niin ei meille tuota myöskään minkäänlaista ongelmaa se, että molemmat katsovat luurit päässä omia leffojaan tai tekevät jotain muuta itsenäistä. Viinipullo tosin on yhteinen.