Koulutuksesta

  • 44 369
  • 363
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Muutenkin yksilöiden välinen vertailu on turhaa, koska se, mikä sisään menee, tulee eri ihmisistä eri tavalla ulos. Yksi kääntää luonnostaan vaikeudet voitoksi, kun toisen ne taas nujertavat, vaikka hän yrittäisi kohtaloaan vastustaa.

Selviäjät kertovat selviäjien tarinoita, luuserit kertovat luusereiden tarinoita (jos ovat säilyneet hengissä), mutta syyt näiden tarinoiden taustalla ovat niin moninaiset, ettei niitä tiedetä.

No tässähän tämä koko homman clou onkin. Point being, jokainen voi valita, kumpaan ryhmään haluaa kuulua. Ainakin Suomessa voi ja se on suorastaan käsittämättömän hieno etuoikeus, jota kaikkien pitäisi osata arvostaa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ei sinne kouluun pakko ole mennä, mutta on hölmöä väittää, ettei sinne voisi mennä kun äiti on juoppo ja isä vankikarkuri.

Yksilön tasolla emme tietenkään voi näin sanoa, mutta varmasti kotioloilla on noin yleensä hyvin tärkeä merkitys, kun puhumme suuremmista ryhmistä. Eli jos otamme tuhat lasta erittäin huonoista kotioloista ja tuhat lasta erittäin hyvistä kotioloista ja vaihtaisimme heidän paikkaansa elämässä niin tapahtuisi hyvin mystisiä "luuserien" muuttumisia "voittajiksi" ja "voittajien" muuttumisia "luusereiksi". Tämähän on täysin ilmeistä, eikä sitä muuta toiseksi se tosiseikka, että hyvin monet yksilöt kuitenkin muuttavat ryhmää taustastaan huolimatta.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Mutta teillä "Suomessa perhetaustalla ei ole mitään merkitystä" -ihmisillä on pokkaa saarnata, vaikka itsellänne ei ole asioista mitään kokemusta.
Ehkä näin, mutta mitä nyt haet tällä paatoksella? Ihmiset syntyvät eri olosuhteisiin, erilaisilla geeneillä, saavat erilaisen kasvatuksen ja kasvuympäristön jne. Toisilla on paremmat eväät menestymiseen, toisilla huonommat. Joka tapauksessa Suomi yhteiskuntana on tilastollisesti onnistunut erittäin hyvin tasoittamaan tätä "luokkaeroa".

Minä uskon, että vähäosaisuuden periytyvyys ei johdu yksinomaan taloudellisesta niukkuudesta. Taustalla on myös kasvatus ja ne arvot mitä kotoa on saatu. Miten arvostetaan työntekoa, koulutusta, yhteiskunnan normeja ja lakeja, viranomaisia, jne. On selvä, että jos vanhemmat ovat jotakin "fuck the police" -porukkaa ja eivät kannusta lapsia käymään koulussa, niin melko erityinen lapsi pitäisi olla, että tuosta ympäristöstä kasvaisi vaikkapa lääkäriksi.

Tähän ei tietenkään saada muutosta, niin kauan kuin annetaan vanhempien kasvattaa omat lapsensa, ja perintövero on vähemmän kuin 100%. Mutta maailma ei ole reilu paikka. Mielestäni Suomessa on kuitenkin tehty todella paljon tämän ongelman lievittämiseksi. Itseasiassa väitänkin että vähäosaisuuden periytymiseen vaikuttaa enemmän nimenomaan sosiaalinen ympäristö kuin se raha.

Kyllä ihan varmasit köyhän perheen lapsikin voi hankkia yliopistotutkinnon, jos on itse motivoitunut, vanhemmat kannustavat tähän ja tekevät sen mitä pystyvät avustaakseen lasta saavttamaan tämän tavoitteen. Sen sijaan jos kotoa ei edes yritetä motivoida "menestymään", niin sitten se on lapsen yksinään vaikea taistella tuulimyllyjä vastaan.
 
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että USA:ssa köyhyys voi estää opiskelun, mutta Suomessa ei. Miten hyvin tunnette USA:n stipendijärjestelmän? Vai onko se niin, koska demaritädit sanoo niin?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että USA:ssa köyhyys voi estää opiskelun, mutta Suomessa ei. Miten hyvin tunnette USA:n stipendijärjestelmän? Vai onko se niin, koska demaritädit sanoo niin?

Osittain tämä johtuu siitä, että sosiaalinen liikkuvuus on niin paljon suurempaa pohjoismaisessa mallissa. Noin niin kuin tilastollisesti. Tietysti on myös tunnettua, että USA:ssa on suuri määrä slummeja ja slummikouluja, joista ei ihan empiirisesti nousta samalla tavalla yliopistoon kuin ylemmästä keskiluokasta. Toki lahjakkuuksia myös palkitaan, mutta ensin niitä valtaisasti tuhlataan. Luonnollisesti tunnettua on myös anekdotaalinen data ihan keskiluokasta, jonka piirissä "college fund" on melko jokapäiväinen käsite - ja tietysti voi myös ajatella loogisesti, että jos ylempi koulutus on pääosin maksullista niin se pääosin tekee kilpailun hankalaksi niille joilla ei ole varaa. Mitäs libertaari-tädit ovat sinulle kertoneet USA:n koulutusjärjestelmästä? Olen erittäin kiinnostunut kuulemaan!
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
USA:n ja Suomen yliopistojärjestelmän avoimuus kaikille kansanluokille nyt ei ole mitenkään vertailtavissa. USA:ssa tuollainen ihan perusyliopiston lukuvuosimaksu on $ 5 000-10 000. Paremmat yliopistot on sitten siitä ylöspäin. Suomessa sen sijaan opintonsa kunnolla suorittavalle maksetaan valtion toimesta n. € 4000 vuodessa. On vähän eri lähtökohdat köyhemmällä kansanosalla suorittaa yliopistotutkinto. Tätä tilannetta eivät muutamat jaetut stipendit muuta miksikään. Lisäksi vielä Suomen peruskouluissa ja lukioissa on paljon vähemmän tasohajontaa kuin USA:ssa, missä gettokouluissa lähinnä (vähän kärjistettynä) pyritään selviämään hengissä ja jos joku jotain oppiikin, niin se on vain bonusta.

Suomessa siis on täysin opiskelijan tai hänen vanhempiensa toimeentulotasosta riippumatta täysin mahdollista lukea itsensä vaikka tohtoriksi. Vaikeista kotioloista ym. voi toki syntyä erinäisiä traumoja tai muita psyykkisiä tiloja tai riippuvuuksia, jotka voivat hankaloittaa elämässä pärjäämistä ja koulumenestystä. Vaan arvatkaapas mitä? Suomesta saa myös psykiatrista hoitoa ja apua riippuvuuksiin. Ihan ilmaiseksi. Näin ei tosiaankaan ole kaikkialla maailmassa.
 

Mace

Jäsen
Olisikohan Paula Vesalalla pokkaa mennä sanomaan lastenkodin asukkaille, että Suomessa teillä on ihan samanlaiset mahdollisuudet kuin lääkäripariskunnan lapsilla.

Minusta tuntuu, että sinä puhut aidanseipäästä, kun muut puhuvat aidasta. Tuskin juuri kukaan on sitä mieltä, etteikö lapsen vanhemmilla, heidän varakkuudellaan, koulutustaustallaan, asenteillaan, jne. olisi vaikutusta siihen, millaiseksi lapsen elämä muodostuu lapsuudessa ja myöhemmälläkin iällä. Totta kai sillä on merkitystä, kuten kaikella, mitä lapsen elämässä tapahtuu. Ymmärtääkseni tuolla "Suomessa kaikilla on mahdollisuus vanhemmista riippumatta" -mantralla tarkoitetaan ihan vain sitä, että Suomessa edes yliopisto-opiskelu ei maksa juuri mitään, joten vanhempien varakkuus ei ole ehto kouluttautumiselle ja hyvän työpaikan saamiselle. Varakkaasta perheestä tulevalla on varmaankin keskimäärin monessa mielessä helpompaa, mutta muiltakaan tie ei ole millään muotoa suljettu. Jossain Yhdysvalloissa tilanne on ihan toinen, kun lukukausimaksut ovat valtavan korkeita eikä köyhästä perheestä tulevalla ole niihin mitenkään varaa. Silloin voi oikeasti hyvällä syyllä sanoa, että vanhempien varakkuudella on todella iso merkitys.
 
Tätä tilannetta eivät muutamat jaetut stipendit muuta miksikään.

Mutta eikö slummikoulustakin saa stipendin yliopistoon, jos vetää SAT:stä huippupinnat (kysyn, koska en USA:n järjestelmää kovin hyvin tunne)? Ja eikö se ole slummissakin oma valinta, miten niihin kokeisiin valmistautuu? Itse sain neljällä L:llä ja kahdella E:llä stipendiä 9700 markkaa. Voisiko vastaavan tasoisilla SAT-tuloksilla saada USA:ssa jonkinlaisen stipendin, vai onko niillä tuloksilla edes mitään virkaa, jos ei saa extracurricular activities -osiosta hyviä pinnoja? Minusta Suomessakin voisi erinäistä harrastuneisuutta palkita enemmän. Esim. kauppakorkean pääsykokeissa voisi antaa lisäpisteitä siitä, jos hakijalla on paljon kokemusta golfista, purjehduksesta ja rapukesteistä.

Olen muuten Suomessakin kuunnellut Hesan ja Tampereen välisellä bussimatkalla ala-asteen maikkaa, joka kertoi työstään Itä-Helsingissä. Hän sanoi ihan suoraan, että suurella osalla hänen oppilaistaan on sellainen perhetausta, ettei hän elättele mitään toiveita siitä, että pystyisi taikomaan heistä kunnon kansalaisia.

Lisäksi vielä Suomen peruskouluissa ja lukioissa on paljon vähemmän tasohajontaa kuin USA:ssa, missä gettokouluissa lähinnä (vähän kärjistettynä) pyritään selviämään hengissä ja jos joku jotain oppiikin, niin se on vain bonusta.

Jos tasohajonta on huono juttu, miksi Suomessa yläasteet saavat valikoida oppilaita keskiarvon perusteella? Näin minun yläasteeni toimi, ja ala-asteeltani sinne "huonompaan" kouluun menneistä moni kuoli 20-25-vuotiaana. Eikö se oppilaiden erottelu pitäisi kieltää eriarvoistumisen ehkäisemiseksi?

Vaan arvatkaapas mitä? Suomesta saa myös psykiatrista hoitoa ja apua riippuvuuksiin. Ihan ilmaiseksi. Näin ei tosiaankaan ole kaikkialla maailmassa.

Psykiatrit eivät köyhien elämästä tajua tuon taivaallista.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mutta eikö slummikoulustakin saa stipendin yliopistoon, jos vetää SAT:stä huippupinnat (kysyn, koska en USA:n järjestelmää kovin hyvin tunne)? Ja eikö se ole slummissakin oma valinta, miten niihin kokeisiin valmistautuu?

Kuten sanottu niin yksilöiden kohdalla emme voi ikinä varmuudella ennustaa - poikkeuslahjakkuudet pystyvät lyömään läpi kurjimmissakin olosuhteissa. Mutta jos puhumme vaikka kymmenestätuhannesta slummikoulun oppilaasta ja kymmenestätuhannesta ylemmän keskiluokan yksityiskoulun oppilaasta ja vaihdamme heidän koulunsa ja elämänhistoriansa niin seuraukset ovat radikaalit.

On ihan alkeellisen yksinkertainen johtopäätös, että mitä tasaisempi pelikenttä, sitä tehokkaampi ja kovempi kilpailu. Jos koko ikäluokalla on suurin piirtein yhtävertainen pääsy korkealuokkaisen opetuksen pariin niin siinä ikäluokassa kilpailu on kovempaa kuin sellaisessa tilanteessa, jossa huomattava osa ikäluokan opiskelijoista on suljettu kilpailusta ja toinen osa puolestaan saa ottaa huomattavan varaslähdön.

Lapsien tulee toki kilpailla menestyksestä, kilpailu on hyväksi - mutta heidän tulee kilpailla ensisijaisesti omilla kyvyillään ja ominaisuuksillaan, eikä vanhempiensa tai esivanhempiensa. Kai aatelisvallan ja feodalismin aika nyt sentään opetti meille tämän perusasian?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Suomalaisen peruskoulun kohdalla ei kyllä voida puhua mistään korkealuokkaisesta opetuksesta. Ainakin matikan opetus on ihan täyttä kuraa.

No, eipä missään taida olla ihan siinä mielessä korkealuokkaista perusopetusta, mikä sopisi lähinnä huippulahjakkaille. Suomalainen peruskouluhan, vaikka PISA-tutkimukset olisivatkin osin harhaanjohtavia, pärjää aika hyvin näissä vertailuissa, kuten yleensä suomalaisten keskimääräinen tietämys, lukeneisuus ja ym. vastaavat perustaidot. Jos suomalaisten yleistieto ja -taito on vaatimattomalla tasolla niin vertaapa sitä vaikka amerikkalaisiin tai britteihin... Jokin USA toki pärjää elitismillään ihan hyvin vaikka tuhlaakin inhimillisiä resurssejaan valtavasti, mutta väittäisin että meidän yhteiskuntamme täytyy jatkossakin panostaa nimenomaan kattavaan, avoimeen ja mahdollisimman korkeatasoiseen julkiseen peruskouluun.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Se kuulostaa kyllä aika rankalta, jos joku kokeilee huumeita yläasteella. Huhhuh!

Noh, tässä tapauksessa ei ollut kyse mistään sinänsä harmittomasta satunnaisesta kannabiksen pössyttelystä, vaan omien tietojeni mukaan paljon kovemmistakin aineista. Käsittääkseni tuosta porukasta, missä kyseinen henkilö pyöri, olisi joku menettänyt henkensäkin yliannostukseen muutama vuosi yläasteen jälkeenkin. Mutta tuon olen kuullut niin monen mutkan kautta, että en todellakaan sano tätä faktana.

Yhtä kaikki, en todellakaan vähättele kotiolojen merkitystä. Ne merkitsevät paljonkin. Siitä huolimatta myös omat valinnat ratkaisevat, eikä vanhempien status yhteiskunnassa periydy automaattisesti. Onnea siitä, että olet menestynyt elämässäsi huomattavasti paremmin kuin vanhempasi. Se on jo hyvä saavutus. Siitä huolimatta en sanoisi niin kuin sinä annat melko suoraan ymmärtää: olisit varmasti pärjännyt lukiossakin, jos olisit niin halunnut. Mikään pakko tuota linjaa ei ole ottaa, koska kaikkia ammattikuntia tarvitaan.

Yhtä kaikki, jos halua vain on, niin iltalukio työn ohessa, ammattikorkeakoulun aikuislinja jne... valintoja ja mahdollisuuksia on yhä, jos vaan edes vähän kiinnostaa. Tuossahan olisi hyvä sauma näyttää kaikille epäilijöille (erityisesti itsellesi), että ankeistakin kotioloista voi ponnistaa pitkälle, jos vain sisua riittää.

edit: Jaa hetkinen, olet siis kuitenkin käynyt lukion? Ja vielä erinomaisilla papereilla? Itse kirjoitin huomattavasti heikommin - saldonani yksi Laudatur ja yksi Eximia, kaksi Magnaa ja yksi Lubenter. Sitä suuremmalla syyllä voit syyttää vain itseäsi siitä, että et ole enempää kouluttautunut. Olet taustastasi huolimatta pärjännyt erinomaisesti lukiossa. Olisit pärjännyt varmasti yliopistossakin.

Eiköhän tämä ole taputeltu. Tulee vahvasti mieleen, että trollia nyt ruokitaan...
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Matikanope järjesti kyllä melkoisen trauman, kun antoi Kirjoittelijalle kympin. Vaan on se tullut nyt selväksi, ettei kaveri kykene peruskoulua ja opettajia enää millään tapaa arvostamaan tämän takia. On se elämä kovaa. No, olet nyt ainakin huomiota saanut osaksesi. Seisooko?
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Oikea oman elämänsä Good Will Hunting.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Itse sain neljällä L:llä ja kahdella E:llä stipendiä 9700 markkaa.
Huh huh. Melkoisen kovat stipendit. Minä kirjoitin juurikin samat arvosanat euroajan alkuaikoina ja taisin saada € 50 stipendinä, kun olin A-englannista kirjoittaneista maassa 20:n parhaan joukossa.

Kukaan ei vielä selittänyt, miksei USA:ssa köyhä voi opiskella tohtoriksi. Toki jenkkien dissaaminen on trendikästä.
Voi toki. Se ei vaadi kuin sitä, että on parhaimman 1% joukossa ja onnistuu saamaan todella hyvän stipendin. Jos oletkin joukossa 1-2%, niin jääkin stipendit ja näin tohtorinhattu saamatta. Suomessa joukkio 1-2% pystyy varallisuuteen katsomatta hyvinkin kouluttautumaan niin pitkälle kuin haluaa, samoin kuin vaikka ryhmä 25-26%, jos sinniä riittää pakertaa. Tohtorintutkintoonhan ei välttis tarvita sitä neromaista älliä, vaan perusfiksu jantterikin hankkii hatun (maisteriudesta puhumattakaan), jos on tarpeeksi ahkera ja jaksaa yrittää. Siis Suomessa, Yhdysvalloissa normijamppa tarviikiin kymmeniä tuhansia dollareita sinnin lisäksi.

Minä en turhaan jenkkejä dissaile. Tulisi avioliitosta vähän hankala kun on amerikkalainen vaimo :)
 
Viimeksi muokattu:
Huh huh. Melkoisen kovat stipendit. Minä kirjoitin juurikin samat arvosanat euroajan alkuaikoina ja taisin saada € 50 stipendinä, kun olin A-englannista kirjoittaneista maassa 20:n parhaan joukossa.

Ilmeisesti kotikaupungissasi ei ollut tällaista:
Idmanin säätiö

Sinulta nuo tosin olisivat vaatineet parempaa koulumenestystä kuin minulta, koska niiden hakemuksessa kysytään myös vanhempien tulot, jotka sulla olivat moninkertaiset.


Voi toki. Se ei vaadi kuin sitä, että on parhaimman 1% joukossa ja onnistuu saamaan todella hyvän stipendin.

Mun mielestä parhaimman prosentin joukkoon kuuluminen ei todellakaan ole kummoinen vaatimus. Perusfiksulta jantterilta se onnistuu, jos on tarpeeksi ahkera ja jaksaa yrittää.

Mitä mieltä muuten olet Suomessa alati yleistyvästä koulushoppailusta, kun tunnut olevan koulujen eriarvoistumista vastaan?

kyllähän yliopistossa varmasti on keskimäärin fiksumpaa jantteria käytävien tukkeena kuin ammattikorkeissa jo ihan siitä syystä, että niihin on vaikeampaa päästä sisälle.

Mun mielestäni ammattikorkeaan on vaikeampi päästä, koska siellä on monella linjalla haastattelu, jossa pitää pystyä kertomaan, miksi sinne haluaa. Mielestäni sellainen haastattelu olisi hyvä olla yliopiston pääsykokeissakin.

Mitä hankalampaa jonnekin on päästä, sen parempia kyseisen alan potentiaalisia osaajia nämä ovat.

Valitut/hakijat-suhdeluku ei todellakaan ole kovin relevantti mittari sen suhteen, kuinka vaikeaa jonnekin on päästä. Lääkikseen on aivan varmasti vaikeampi päästä kuin sosiaalipsykologiaa lukemaan.
 
Viimeksi muokattu:

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuinka monta kertaa sinä olet käynyt katsomassa isäpuolta vankilassa? Kuinka monta kertaa äitisi heitteli sinua piripäissään seinille, kun olit pieni?

Olet useaan otteeseen viitannut tilastoihin. Tuolista kiinni pidellen odottelenkin nyt tilastoa siitä, miten monella lapsella on vanhempi vankilassa ja miten monella on huumeongelmaisia vanhempia ja erityisesti, miten tämä näkyy myöhemmässä elämässä.

Itselläsi ilmeisesti fiksuudestasi johtuen kävi melko hyvin, vaikka yliopisto jäikin asennevammasta johtuen käymättä. Vai olenko ymmärtänyt nykyisessä elämässäsi jotain perusteellisesti väärin?
 

August

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Mun mielestäni ammattikorkeaan on vaikeampi päästä, koska siellä on monella linjalla haastattelu, jossa pitää pystyä kertomaan, miksi sinne haluaa. Mielestäni sellainen haastattelu olisi hyvä olla yliopiston pääsykokeissakin.

Haastattelun yhdistäminen yliopiston pääsykokeisiin olisi mielenkiintoinen kokeilu. Toisaalta hakijamäärät ovat joissain linjoissa valtavat, joten käytännössä lienee mahdoton toteuttaa. Olen kanssasi täysin eri mieltä siitä, että ammattikorkeaan olisi vaikeampi päästä. En perustele tilastoilla, vaan omakohtaisilla havainnoilla ja kokemuksilla.

En täysin pysy kärryillä tämän ketjun keskusteluissa. Luokkayhteiskunta on varmasti vallalla jolssain muodossa Suomessakin, mutta aivan järjettömiä kärjistyksiä täällä.
 

Jeffrey

Jäsen
Mun mielestäni ammattikorkeaan on vaikeampi päästä, koska siellä on monella linjalla haastattelu, jossa pitää pystyä kertomaan, miksi sinne haluaa. Mielestäni sellainen haastattelu olisi hyvä olla yliopiston pääsykokeissakin.


Huudellaan nyt täältä sivusta, että kyllä se yliopistoihinkin on haastatteluja! Jotkin linjat käyttävät jo perustutkinto vaiheessa, mutta käytännössä kaikki linjat käyttävät haastatteluja hakuprosessissa sitten maisterivaiheen pääsykoevalinnoissa.

Meillä suomessahan on niin, että nuo yliopiston perustutkinto pääsykokeet ovat hyvin pitkälti lakisääteisiä, sama monesti myös lukioissa. Sen sijaan AMK:lta ei tällaista vaadita sillä ne eivät ole akateemisia, valtion valvomia kouluja.

Se, että yliopistoissa on maisterivalinnoissa myös haastattelu, on myös hieman kinkkinen asia. Perustutkinto valintoihin on tosiaan lakisääteiset raamit (yliopistolaki), mutta maisterivalintoihin ei ole. Tämä tarkoittaa sitä, että koulut valitsevat käytännössä mielivaltaisesti opiskelijansa, eli samalla tavalla kuin AMK.

Haastatteluissa yms. on se ongelma, että ne lisäävät luokkaeroja. Kun kerrot haastattelussa, että koulun rehtori/päätukijia yms. on kummisetäsi, niin etköhän pääse sisään. Perustutkinnon pääsykokeesta et satavarmasti pääse sisään vaikka tuntisit kenet, jos pisteet ei riitä. Toki haastattelujen avulla on myös helpompi päästä sisään vaikka edeltävä koulumenestys olisikin ollut heikompaa, jos vaikka sinulla on hyvää työkokemusta joka soveltuu alalle.

Niin ja myös tradenomeilla on oikeus hakea maisterivalinnoissa ylempään yliopistotutkintoon. Mielestäni tämä on paska systeemi, koska ammatti korkeassa vaatimustaso on täysin eri.
 
Haastatteluissa yms. on se ongelma, että ne lisäävät luokkaeroja. Kun kerrot haastattelussa, että koulun rehtori/päätukijia yms. on kummisetäsi, niin etköhän pääse sisään. Perustutkinnon pääsykokeesta et satavarmasti pääse sisään vaikka tuntisit kenet, jos pisteet ei riitä.

Sen takia ne haastattelut juuri olisivat hyvä juttu, että saataisiin kouluun opiskelijoita paremmista perheistä, koska parempien perheiden lapset sopeutuvat paremmin yliopistoon, pystyvät keskittymään opiskeluun täysipäiväisemmin ja ovat paljon parempia verkostoitumaan. Turha yliopistoon on mitään ryysyläisiä ottaa, vaikka pääsykoepisteet riittäisivätkin. Haastattelussa nämä ryysyläiset pystyttäisiin bongaamaan ja karsimaan pois.

Ja ennen kuin joku tulee selittämään hippien ja hipsterien pukeutumisesta, niin kyllähän sen hipsterin tai hipin kuka tahansa erottaa sellaisesta tyypistä, jolla on rumat ja halvat vaatteet siksi että se on köyhä.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös