Koulutuksesta

[DAF]

En minä tahdo yhtään vähätellä kovia kokeneita ihmisiä. Mutta muistutan vaan, että automaattisesti se ei tarkoita sitä, että omasta elämästään saa yhtä paskan. Minun luokallani oli yläasteella yksi moniongelmainen kaveri, jolla kai oli jonkinlaisia huumekokeiluitakin. Melko epämääräisissä porukoissa hän ainakin pyöri. Jossain vaiheessa vanhemmalla iällä tuo tyyppi tulikin järkiinsä, kävi ensin ammattikoulun, josta tie vei sitten ammattikorkeakouluun. Ja nyt on valmistunut sieltä ihan hyvään ammattiin. Elämä on tietääkseni ihan kuosissa. Vastaavasti olen nähnyt hyvästä perheestä olevan ja hyvin koulussa pärjäävän henkilön ajautuvan väärään sakkiin ja laitapuolen kulkijaksi. Onhan näitäkin.

Ei nämä asiat yksilötasolla tietenkään mitään automaatioita ole - ei Suomessa eikä siellä monesti mainitussa Yhdysvalloissa. Kuitenkin myös Suomessa koulutustaso on vahvasti periytyvää, noin seitsemän kertaa todennäköisempää on, että korkeakoulutettujen lapsi on yliopistossa kuin perustason koulutuksen saaneiden lapsi. Väestötasolla perhetaustalla on siis paljonkin merkitystä - eikä tämä periytyvyys ole (se on sitten poliittinen kysymys, valitettavastiko vaiko eikö) mitenkään vähentynyt viime vuosina.

 

[Hemingway]

Lääkikseen on aivan varmasti vaikeampi päästä kuin sosiaalipsykologiaa lukemaan.

Se riippuu ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista. Lääkikseen otetaan niin paljon sisään, että riittää, kun oikeasti hallitsee asian. Tämä poikkeaa aloista, joilla asian erinomainenkaan hallinta ei aina riitä ja joilla esimerkiksi vastaustekniikalla on ratkaiseva merkitys.

Jos ihmisellä on taipumus luonnontieteelliseen ajatteluun ja matemaattisuuteen, lääkikseen kyllä pääsee sisään, jos vain tahtoo. Toki se työtä vaatii, mutta työ myös tuottaa tuloksen, jos perusedellytykset ovat olemassa.

Lääkiksen sisäänpääsyprosentit vuonna 2012

Helsingin yliopisto 11,14 %
Itä-Suomen yliopisto 13,84 %
Oulun yliopisto 17,37 %
Tampereen yliopisto 12,16 %
Turun yliopisto 17,93 %

 

[Kirjoittelija]

Jos ihmisellä on taipumus luonnontieteelliseen ajatteluun ja matemaattisuuteen, lääkikseen kyllä pääsee sisään, jos vain tahtoo. Toki se työtä vaatii, mutta työ myös tuottaa tuloksen, jos perusedellytykset ovat olemassa.

Ja jos ei opi laskemaan, sitten lienee parempi hakea sitä sosiaalipsykologiaa lukemaan. Olen itsekin läpäissyt pääsykokeen, jossa sisäänpääsyprosentti oli suunnilleen sama kuin Tampereen lääkiksessä, mutta kyllä jokainen siellä varmasti tajusi, että se oli ihan lastenleikkiä siihen verrattuna, mitä lääkikseen pääsyyn vaaditaan. Lääkiksen pääsykokeeseen kun harvempi lähtee ihan vain höntsäilemään surkealla/keskinkertaisella lukiomenestyksellä ja/tai heikolla valmistautumisella, kuten siihen kokeeseen, johon minä osallistuin.

 

[Shardik]

Sen takia ne haastattelut juuri olisivat hyvä juttu, että saataisiin kouluun opiskelijoita paremmista perheistä, koska parempien perheiden lapset sopeutuvat paremmin yliopistoon, pystyvät keskittymään opiskeluun täysipäiväisemmin ja ovat paljon parempia verkostoitumaan. Turha yliopistoon on mitään ryysyläisiä ottaa, vaikka pääsykoepisteet riittäisivätkin.

Selitäppä minulle, miksi köyhistä oloista tuleva opiskelija ei pystyisi pärjäämään yliopistossa. Otetaan vaikkapa esimerkkiopiskelija Panu.

Panun isä on vankilassa, jossa Panu käy tätä katsomassa. Panun äiti on työtön. Perheen tulot ovat alle 10000€/vuosi. Panu on kuitenkin välkky ja saa kiitettäviä arvosanoja läpi yläasteen, vaikka ei pukeudukkaan uusimpiin leviksiin, kuten rikkaammat luokkakaverit. Opo suosittelee Panulle lukiota, ja Panu sinne meneekin. Panu pärjää myös lukiossa saaden kiitettäviä arvosanoja ja kirjoittaa hyvät paperit. Lukion Opokin kannustaa Panua jatkamaan opintoja, kun on kerta niin hyvä keskiarvo. Panu hakee yliopistoon ja pääsee sisään.

Minkä takia Panun opinnot yliopistossa epäonnistuvat tämän jälkeen?

Panu on tarpeeksi älykäs selvitäkseen opinnoista. Koulu-uran hyvistä arvosanoista on selvää, että Panu pystyy omaksumaan tietoa, ja vaikka yliopistossa työmäärä lisääntyy, niin ei se vaikeusaste ole mitenkään mahdoton edes kasin oppilaille, kiitettävistä puhumattakaan.

Panulla ei ole niin paljon rahaa käytettävissä kuin monilla muilla opiskelijoilla, mutta onneksi Suomen valtio avustaa Panua opinto- ja asumistuen muodossa ja kesäisin hän käy hanttihommissa hakemassa lisätienestejä. Säästeliäästi elämällä ja esim. solussa asumalla hänen ei tarvitse lukukausien aikana käydä töissä. Jos oikein meinaa mennä tiukille, niin opintolainaa saa valtion takaamana.

Älyllisistä lahjoista ja rahasta Panulla ei jää kiinni pärjääminen yliopistossa. Mikä sitten, Kirjoittelija, on hänessä niin pahasti vialla, ettei hänestä maisteria saa millään? Verkostoitumisesta olet puhunut, mutta sitä en allekirjoita pätkääkään. Oletko todellakin sitä mieltä, että köyhät ihmiset eivät osaa hankkia kavereita tai muuten käyttäytyä sosiaalisesti kuiten vähän paremmista oloista tulevat? Minä tulen keskiluokkaisesta perheestä, mutta yliopistoon mennessä olin täysi käsi sosiaalisissa suhteissa. Siinä ei isäni palkkapussin suuruus auttanut yhtään, vaan piti itse ruveta pikkuhiljaa etsimään kavereita ja tekemään muuta verkostoitumista. Verkostointiheikkouksistani huolimatta valmistuin tavoiteajassa.

Sanoit muuten, että sinä tienaat "robotin" hanttihommista 31000 €/vuosi, mikä on ilmeisesti hyvinkin paljon enemmän kuin vanhempasi. Etkö pystyisi vaativampiin hommiin, joista saisit vieläkin parempaa palkkaa? Mikä sinua esti kouluttautumasta maisteriksi tai vastaavaksi? Nyt kun sinä saat tuollaista keskiluokkaisen palkkaa, niin uskaltaisitko jo suositella lapsellesi yliopistoa?

 

[Kirjoittelija]

Oletko todellakin sitä mieltä, että köyhät ihmiset eivät osaa hankkia kavereita tai muuten käyttäytyä sosiaalisesti kuiten vähän paremmista oloista tulevat?

Kyllähän köyhällä yleensä kavereita on, mutta kaveripiiri ja sen puheenaiheet ja arvot vain ovat kovin erilaisia kuin hyvien perheiden lapsilla. Lika barn leka bäst. Mua esim. hymyilytti jonkin verran Sistiksen puhe siitä, miten ehkä mahdollisesti joku oli saattanut kuolla huumeisiin. Voin omasta tuttavapiiristä luetella seitsemän, joiden kuolemasta olen varma.

Nykyinen työpaikkani on siitä kiva, että täällä köyhiä ei halveksuta läheskään siinä määrin kuin yliopistossa. Toki täälläkin vittuillaan aika rankasti sellaisille, jotka joutuvat vielä viisikymppisenäkin asumaan vuokralla ja sotkemaan lumisohjossakin töihin fillarilla (näitä ihmisiä ei pidä sotkea siihen väestönosaan, jotka ajaa fillarin selkään ekologinen tiedostavaisuus), mutta onneksi mulla on auto ja omistuasunto, enkä siten joudu pahnanpohjimmaiseksi.

 

[SGD]

Turha yliopistoon on mitään ryysyläisiä ottaa, vaikka pääsykoepisteet riittäisivätkin. Haastattelussa nämä ryysyläiset pystyttäisiin bongaamaan ja karsimaan pois.

Mikä ihmeen idea tässä nyt olisi?

Mennyt jotenkin ohi sinun ajamasi asia tässä. Pitäisikö siis köyhistä tms. perheistä tulevilta nuorilta kieltää yliopisto, vai pitäisikö heidän itse ymmärtää etteivät he voi mennä sinne, vai mistä on kyse? Jos sellainen kaveri ei itse halua, asia on bueno. Ei tässä maassa ketään pakoteta, mutta eipä keneltäkään sitä myöskään estetä.

 

[TosiFani]

...Turha yliopistoon on mitään ryysyläisiä ottaa, vaikka pääsykoepisteet riittäisivätkin...

Minulle on tullut sinun kirjoituksistasi mieleen kova tarve kehuskella omalla älykkyydellä, sellaisella humble brag -systeemillä. Mielipiteesi ovat karrikoituja ja trollaavia. Sinulle on kerrottu esimerkkejä ja perusteita, mutta sinä jätät ne huomiotta ja jatkat oman asiasi julistamista. Suomalainen koulutussysteemi on kaikista heikkouksistaan huolimatta maailman parhaita, ellei paras.

 

[Sistis]

Mua esim. hymyilytti jonkin verran Sistiksen puhe siitä, miten ehkä mahdollisesti joku oli saattanut kuolla huumeisiin. Voin omasta tuttavapiiristä luetella seitsemän, joiden kuolemasta olen varma.

Ei tarvitse hymyillä, ellet halua trollailla. Pointti on tullut selväksi jo kauan sitten, joten ei tarvitsisi varmaan vääntää rautalangasta... Mutta sanotaan vielä, että oli kotiolot miten ankeat tahansa, Suomessa keneltäkään ei mahdollisuus menestyä elämässä ole siitä kiinni. Kotiolot vaikuttavat moneen asiaan, kuten käyttäytymismalleihin, mutta jos henkilö aidosti haluaa yrittää, mitkään ovet eivät ole täällä kiinni.

Viesteistäsi on tullut aika tarkkaan selville, mistä on kyse. Sinulla ei hyvätasoinen koulutus ole jäänyt muusta kiinni kuin omasta asenteestasi. Tämä kaduttaa sinua, ja siksi keksit nyt kaikenlaisia tekosyitä, joilla yrität kääntää omia valintojasi muiden syiksi. Ja ehkä olet jatkanut tätä ajattelumaailmaa niin kauan, että olet alkanut hiljalleen uskoa tähän.

Tai sitten selitys on vieläkin yksinkertaisempi. Haluat trollata, ja minä tartun usein syöttiin.

 

[Kirjoittelija]

Tämä kaduttaa sinua, ja siksi keksit nyt kaikenlaisia tekosyitä, joilla yrität kääntää omia valintojasi muiden syiksi.

Väärin. Minua harmittaa se, etten aloittanut nykyisiä duunejani jo 14-vuotiaana. Tämä olisi mahdollista, jos pakollinen yläaste poistettaisiin ja ihmisiä ohjattaisiin heille sopiviin hommiin. Silloin mulla olisi asuntolainasta tässä vaiheessa tosi paljon isompi siivu maksettuna.

 

[TosiFani]

Väärin. Minua harmittaa se, etten aloittanut nykyisiä duunejani jo 14-vuotiaana. Tämä olisi mahdollista, jos pakollinen yläaste poistettaisiin ja ihmisiä ohjattaisiin heille sopiviin hommiin. Silloin mulla olisi asuntolainasta tässä vaiheessa tosi paljon isompi siivu maksettuna.

Eli kaksi vuotta pakollista peruskoulua on pilannut sinun elämän?

 

[El Lude]

Väärin. Minua harmittaa se, etten aloittanut nykyisiä duunejani jo 14-vuotiaana. Tämä olisi mahdollista, jos pakollinen yläaste poistettaisiin ja ihmisiä ohjattaisiin heille sopiviin hommiin.

Kylläjoo. Lapsityövoima kunniaan. Toista se oli 1800-luvulla, kun ei tarvinnut kouluja käydä. Töihin pääsi jo halutessaan eskari-iässä. Oi niitä aikoja. Kansa- ja peruskoulu ovat/ovat olleet tie kadotukseen...

 

[Kirjoittelija]

Kansa- ja peruskoulu ovat/ovat olleet tie kadotukseen...

Kansakoulu/oppikoulu-jakoa olen kyllä valmis kannattamaan. Se oli parempi systeemi kuin nykyinen, kun kaikille ei opetettu niitä teoreettisempia juttuja. Nimimerkki hanukin kirjoitteli, että hänelle jäi oppikoulusta oikein hyvät kokemukset.

 

[Hereworth]

Löytyykö palstaveljistä mahdollisesti ketään historiaa yliopistossa lukenutta? Itse olen pari vuotta opiskellut kv-kaupan tradenomiksi, mutta nyt sain myös paikan Tampereen yliopistosta, tuota historiaa lukemaan. Ongelmaksi olen nyt muodostanut sen, että käynkö ensin nykyisen koulun loppuun, vai vaihdanko enemmän itseä kiinnostavalle alalle välittömästi.

Nykyinen koulutus ei varmasti ole niitä kovimpia, mutta luultavasti hieman parempipalkkaisiin töihin olisi tästä mahdollisuus päästä. Pidän tuota kansainvälisen kaupan erikoistumista kuitenkin pienenä valttina perustradenomiin verraten. Hieman arveluttaa tuo historia, onko tuolla koulutuksella mahdollisuuksia oikein mihinkään muuhun kuin opettajaksi tai museoalalle, kun mitkään persaukisen tutkijan hommat eivät oikein nappaa.

Kokemuksia/mutuja otetaan mielellään vastaan, vaikka itsehän näistä viimekädessä päätetään.

 

[MPN]

Onko emännän kanssa asiat jo siis selvitetty? Itse suosittelisin että käyt nykyisen loppuun, lue historiaa vaikka avoimesta yliopistosta nyt ja katso kiinnostaako se enää ensi vuonna, jos kiinnostaa voit hakea uudestaan, ellei kiinnosta niin et menettänyt mitään. Jos kiinnostaa vieläkin ja haet sinne, periaatteessa vain vuosi on mennyt hukkaan, mutta tradenomi-opiskelija statuksella saatat päästä myös kesätöihin paremmin. Ilmeisesti sinulla on siis 1.5v jäljellä, itse tuossa tilanteessa ottaisin paperit ulos ja sitten miettisin asiaa uudestaan, ehkä lukisin juuri avoimesta yliopistosta pari kurssia

edit. Tästä katsomaan onko omalla paikkakunnallasi kiinnostavia kursseja tai vaihtoehtoisesti sitten noita etäopintoja

 

[Hemingway]

Hieman arveluttaa tuo historia, onko tuolla koulutuksella mahdollisuuksia oikein mihinkään muuhun kuin opettajaksi tai museoalalle, kun mitkään persaukisen tutkijan hommat eivät oikein nappaa.

Olet valinnut yhden huonoimmin työllistävistä aloista, jos aiot alakohtaista työtä saada. Historian opettajiksi hakee väitelleitäkin, kilpailu on kovaa.

Suosittelen sivuaineiden valinnassa realismia. Aloita historialla, kokeile löytää jokin kiinnostava mutta paremmin työllistävä sivuaine ja tee sen jälkeen historiasta sivuaine ja harrastus.

Jos opettajan ura yhtään kiinnostaa, sitä sietää harkita. Tällöinkään ei kuitenkaan kannata opiskella pääaineenaan historiaa vaan jotain muuta, esimerkiksi suomen kieltä.

 

[tomageeni]

Ongelmaksi olen nyt muodostanut sen, että käynkö ensin nykyisen koulun loppuun, vai vaihdanko enemmän itseä kiinnostavalle alalle välittömästi.

Voithan ottaa paikan vastaan ja lukea "harrastukseksi" vaikka pari kurssia ensi vuonna. Tradenomin opintojen ollessa siis pääaiheena. Tämä toki sillä edellytyksellä että asut nyt jo Tampereella. Vaikka yliopistolla ei luultavasti paljon tarvitse käydä, niin se on varmasti opintojen mielekkyyden kannalta hyväksi. Paikan vastaanottamisessa et menetä mitään muuta kuin korkeintaan ylioppilaskunnan jäsenmaksun.

Heikostihan tuo historia työllistää se on ihan totta. Suosittelen myös että opiskelet laajemin jotain työllistävää sivuainetta. Tai sitten suoritat sen tradenomin tutkinnon loppuun ja jatkat historian opintoja fiiliksen mukaan,

 

[DAF]

Onko emännän kanssa asiat jo siis selvitetty? Itse suosittelisin että käyt nykyisen loppuun, lue historiaa vaikka avoimesta yliopistosta nyt ja katso kiinnostaako se enää ensi vuonna, jos kiinnostaa voit hakea uudestaan, ellei kiinnosta niin et menettänyt mitään. Jos kiinnostaa vieläkin ja haet sinne, periaatteessa vain vuosi on mennyt hukkaan, mutta tradenomi-opiskelija statuksella saatat päästä myös kesätöihin paremmin. Ilmeisesti sinulla on siis 1.5v jäljellä, itse tuossa tilanteessa ottaisin paperit ulos ja sitten miettisin asiaa uudestaan, ehkä lukisin juuri avoimesta yliopistosta pari kurssia.

Miksi se yliopistopaikka pitäisi pois antaa? Eivät säädökset estä kuin useamman opiskelupaikan vastaanottamisen samalla kertaa, ja jos enimmäisaika tulee joskus vastaan siinä yliopisto-opinnoissa, järkevällä opintosuunnitelmalla saa pomminvarmasti lisäajan (kun laki jätettiin siltä osin väljäksi).

Itse ottaisin opiskelupaikan vastaan, mutta jos ensimmäinen tutkinto on lähellä valmistumista, kyllä se kannattaa loppuun saattaa. Mikään kun ei tosiaan estä pitämästä niitä molempia opiskelupaikkoja - ja ensi vuonna jo opiskelupaikan jostain muualta saanut saattaa olla vaikeammassa asemassa uuden saamisessa, riippuen miten yliopistot alkavat uutta hakujärjestelmää soveltaa ja millainen kiintiöinti uusille opiskelijoille kontra vanhoille tulee.

 

[El Lude]

Löytyykö palstaveljistä mahdollisesti ketään historiaa yliopistossa lukenutta?

Täällä on! Lisäksi tiedän ainakin viisi aktiivista nimimerkkiä, jotka ovat historiaa yliopistossa lukeneet. Itse valmistuin 1990-luvulla. Kehoittaisin miettimään ainakin viisi kertaa tuota mahdollista päätöstäsi haluta lukeman historiaa. Hakijamäärät ovat vime vuosina romahtaneet - ja ihan syystä. Tällä hetkellä historian alan ammattilaisia koulutetaan ihan liikaa sekä opettaja- että tutkijapuolelle. Tutkijapuolella/museopuolella lienee tällä hetkellä se kurjin työtilanne. Projektityötä jatkuvan apurahahakuruljanssin kera.

Opettajapuolella ei ole eikä koskaan tule työvoimapulaa. Jos jossain on opettaan virka auki, niin hakemuksia tulee 50-100 (virkaan päteviä opettajia). Jos haluat opettajaksi, niin lue riittävän monta sivuainetta ja suorita rehtorin pätevyys! Varaudu äärimmäisen kovaan kilpailuun! Helpommin pääsee rehtoriksi kuin historian opettajaksi.

Itse tiedän historian puoleta suunnatun töihin mm. tilastokeskukseen, verohallintoon, postiin/postinjakajaksi ja toimittajaksi. Ei siis ole pakko toimia tutkijana/opettajana/museotyöntekijänä...

 

[Sistis]

Itse tiedän historian puoleta suunnatun töihin mm. tilastokeskukseen, verohallintoon, postiin/postinjakajaksi ja toimittajaksi. Ei siis ole pakko toimia tutkijana/opettajana/museotyöntekijänä...

Nämä ammattilaisten puheet vahvistavat hyvinkin sen käsityksen, mikä minullakin on ollut. Työllisyysnäkökulma kannattaa ehdottomasti pitää mielessä kun suunnittelee omaa elämäänsä eteenpäin. On toki aloja, joilla tilanne voi muuttua nopeastikin (oma insinöörialani on esimerkki tästä negatiivisessa mielessä), mutta minä en ainakaan oikein usko historian olevan sellainen, että työllistyminen ainakaan kääntyisi nousuun kovinkaan pian.

Itse pohdin joskus yläasteella, että olisin lukenut historiasta kaikki kurssit lukiossa ja jättänyt matemaattis-luonnontieteelliset aineet vähemmälle. Isä onneksi palautti tässä maan pinnalle ja kertoi, että tuo suunnitelma viittaisi siihen, että saattaisin päätyä historiaa lukemaan yliopistoon, ja tuolla alalla on aika hankalat työnäkymät. Pohdin asiaa uudelleen, ja päädyin sitten (oma valinta, ei vanhempien) ottamaan laajan matematiikan ja fysiikan, ja menestyinkin niissä erinomaisesti.

Mutta hei, voit tehdä niin kuin minäkin olen tehnyt. Historia on nimittäin pirun mielenkiintoista ihan harrastuksenakin. Nyt voi vain poimia rusinoita pullasta niin sanotusti... eli noita historian oppikirjoja ja muita vastaavia julkaisuja voi lukea ihan harrastuksenakin. Ja valita niistä juuri ne itseään kiinnostavat aiheet. Historia on siitä hyvä kiinnostus, että siitä löytyy pirusti mielenkiintoista luettavaa, jota voi ihan yleissivistysmielessäkin kahlailla.

 

[Hereworth]

Kiitoksia vastauksista, El Ludelle varsinkin. Tällainen kuva minulla jo olikin historian työllistymismahdollisuuksista, että etenkin nuo opettajan hommat olla todella kiven alla. Ja muutenkin alalla on äärimmäisen kova kilpailu, ja ns. oman alan hommiin tuolla on joko vaikea päästä, tai sitten niitä ei taloudellisessa mielessä kannata tehdä.

Paikka on toki otettuna vastaan, mutta vanhasta paikasta en ole vielä ehtinyt erota (onneksi). Voi olla kyllä, että tulee tradenomin koulutus nyt käytyä kunnialla loppuun ihan vain varmuudeksi, ja lykättyä tuota historian aloittamista vuodella, kun se kuitenkin on mahdollista. Ja luettua sitten jotain paremmin työllistävää sivuaineena/uutena pääaineena, kun tuokin kikkailu yliopistossa onnistuu.

Muti: emännän kanssa asiat on saatu selvitettyä, kiitokset kysymästä.

 

[MPN]

Kiitoksia vastauksista, El Ludelle varsinkin. Tällainen kuva minulla jo olikin historian työllistymismahdollisuuksista, että etenkin nuo opettajan hommat olla todella kiven alla. Ja muutenkin alalla on äärimmäisen kova kilpailu, ja ns. oman alan hommiin tuolla on joko vaikea päästä, tai sitten niitä ei taloudellisessa mielessä kannata tehdä.

Paikka on toki otettuna vastaan, mutta vanhasta paikasta en ole vielä ehtinyt erota (onneksi). Voi olla kyllä, että tulee tradenomin koulutus nyt käytyä kunnialla loppuun ihan vain varmuudeksi, ja lykättyä tuota historian aloittamista vuodella, kun se kuitenkin on mahdollista. Ja luettua sitten jotain paremmin työllistävää sivuaineena/uutena pääaineena, kun tuokin kikkailu yliopistossa onnistuu.

Muti: emännän kanssa asiat on saatu selvitettyä, kiitokset kysymästä.

Mielestäni erittäin järkevää ottaa nuo paperit pois ensin. Mites kansantaloustiede sopisi yhteen historian kanssa? Tradenomi-pohjakin tukisi tuota.

Ja hyvä että asiat on saatu selvitettyä

 

[Havumetsien GM]

Nyt-liitteen Jouko Piho -kansijutussa kerrottiin, että Piho haki 1960-luvulla luokanopettajakoulutukseen, koska koulutus oli lyhyt - kaksi vuotta. Sisäänpääsykokeeseen kuului laulukoe, piirtokoe ja puheen pitäminen. Puheeseen annettiin kolme valmista vaihtoehtoa.

Vähän toista on meininki nykyisin. Koulutukset ovat paisuneet täysin järjettömiksi, kaikenlaista ylimääräistä höttöä on lisätty täytteeksi. Opiskelupaikkoihin vaaditaan tuhansien eurojen valmennuskurssien käymistä, ja lukiosta valmistuneilla kestää keskimäärin neljä vuotta löytää se oma opiskeluala. Sitten esim. yliopiston kirjoilla roikutaan joku seitsemän vuotta ja valmistutaan työttömiksi.

Kyllä mä ainakin uskaltaisin mennä sairaalaan hoidettavaksi, vaikka sen sairaanhoitajan koulutus olisikin kestänyt max. kaksi vuotta ilman mitään "yleissivistäviä opintoja".

 

[Hemingway]

Kyllä mä ainakin uskaltaisin mennä sairaalaan hoidettavaksi, vaikka sen sairaanhoitajan koulutus olisikin kestänyt max. kaksi vuotta ilman mitään "yleissivistäviä opintoja".

Just näin. Annetaan vaikka aluksia palkkaa vähän vähemmän ja vastuuta vähän vähemmän. Sitten kun homma alkaa sujua, niin täysi vastuu ja täydet etuudet.

Ei tässä koulutusvimmassa ole järjen häivää.

 

[sampio]

Just näin. Annetaan vaikka aluksia palkkaa vähän vähemmän ja vastuuta vähän vähemmän. Sitten kun homma alkaa sujua, niin täysi vastuu ja täydet etuudet.

Ei tässä koulutusvimmassa ole järjen häivää.

Minä luulen, että koulutusohjelmista vastaavat tahot tietävät meittiä paremmin, miksi ovat päätyneet esim. sairaanhoitajien n. 3,5 vuotta kestäviin opintoihin vs. kahden vuoden pintapuoliseen opinto-ohjelmaan. Ja voi toki ajatella niinkin, että perushoitajiin tuo kuvauksesi jossain määrin käy. Korjatkaa, jos olen väärässä.

 

[sampio]

Paikka on toki otettuna vastaan, mutta vanhasta paikasta en ole vielä ehtinyt erota (onneksi). Voi olla kyllä, että tulee tradenomin koulutus nyt käytyä kunnialla loppuun ihan vain varmuudeksi, ja lykättyä tuota historian aloittamista vuodella, kun se kuitenkin on mahdollista. Ja luettua sitten jotain paremmin työllistävää sivuaineena/uutena pääaineena, kun tuokin kikkailu yliopistossa onnistuu.

Ensinnäkin onnittelut parhaimman ja ylevimmän aineen opinto-oikeudesta, historia on herrojen herkkua. Heti kärkeen kuitenkin kehotan raapaisemaan tradenomin paperit taskuun, niistä tuskin ainakaan haittaa on jatkossa, olipa yliopistourasi millainen tahansa. Yksi hyöty on jo siinä, että saat mahdollisia opettajan sijaisuuksia joskus tehdessäsi korkeampaa palkkaa, jos sulla on valmis korkeakoulututkinto taskussasi verrattuna ylioppilaisiin tms. sijaisiin.

Toiseksi sinun kannattaa miettiä sitä, kuinka intohimoinen olet nimenomaan historian suhteen eli meinaan sitä, haluatko ehdottomasti linkittää sen työhösi tulevaisuudessa, vai riittääkö sulle "vain" yleissivistyksen syvennys.* Nämä toki ovat vähän vaikeita juttuja tässä vaiheessa, kun elämä voi heittää miten sattuu, mutta selvennän tätä nyt omalla esimerkilläni. Minulle ehti kertyä työelämässä sekalaisia duunari- ja toimistohommia vaille kymmenen vuoden ajan, kunnes hankkiuduin tekemään keikkasijaisuuksia yläkouluihin. Heti eka päivänä se vain natsasi kaikista koomailuista huolimatta ja tiesin, että tätä minä haluan tehdä jos en nyt loppuelämääni niin ainakin todella paljon enemmän kuin mitään siihen asti opiskelemaani tai työskentelemääni. Minun tapaukseeni ei hirveästi vaikuta se, että olen kuullut useaan otteeseen hissanopettajien huonosto työllisyystilanteesta ja minulle on suositeltu luokanopettajan koulutusta. Yli 30-vuotiaana tunnen sen verran jo itseäni, etten ala kikkailla sellaisen kanssa, mistä en oikeasti pidä, koska minulle työnteossa on äärimmäisen tärkeää se, että nautin siitä. Nyt ole vuoden painanut tuntiopettajuuden rinnalla opintoja eteenpäin sillä tarkoituksella, että parin vuoden päästä mulla on pätevän paperit kourassa.

En ole kuitenkaan aivan täysin lukittautunut opettajaksi, koska myös kansainväliset tehtävät voisivat kiinnostaa. Sinun tapauksessasi kv. kaupan amk-tutkinto ja vaikkapa hissan sekä yhteiskuntaopin opettajan pätevyys ei varmasti olisi ollenkaan huono kombinaatio jonnekin kansainvälisiin tehtäviin vaikkapa suomalaisiin kouluihin tai YK:lle. En ole vielä erityisemmin perehtynyt mahdollisuuksiin, mutta yksi sukulaiseni on ollut useamman vuoden eri projekteissa YK:lla sekä muissa organisaatioissa, ja sanoi, että suomalaisilla opettajilla on vientiä hänen tietämissään tapauksissa paljonkin. Aika epämääräinen tämä muistikuvani on, joten en ala päteä sen enempää. Olikohan Gagne palstalaisista jossain kv. koulussa, ellen väärin muista?

Historiasta sen verran, että suosittelen siitä ainakin perus- ja aineopintoja ihan sen vuoksi, että silloin tulee väkisinkin perehdyttyä myös sellaisiin ajanjaksoihin, jotka eivät välttämättä lähtökohtaisesti kiinnosta. Mulla oli vielä pari vuotta sitten luulo, että olen kiinnostunut lähinnä 1800- 1900-lukujen hissasta, mutta kun eri aikakausia on nyt tullut rullailtua lävitse, olen huomannut sen, että kyseessä ei ole ollut kiinnostuksen vaan tiedon puute. Ei mulla nykyään ole enää aikakautta tai teemaa, mikä ei kiinnostaisi, vaikka tiettyjä suosikkeja toki on vieläkin.

*En jaksa alkaa muokkailemaan enää tätä ajatuksenvirtaa, joten selvennän näin pointtiani: en tarkoita siis sitä, ettei historiaan tai mihin tahansa voisi olla intohimoa, vaikkei sitä duunikseen tekisikään. Itse asiassa välillä tuntuu, että esim. monella opettajalla ei hirveästi ole intohimoa työhönsä... No, jutun ydin on kuitenkin siinä, että jos historia on sinulle vain kiva harrastus, ei ehkä kannata uhrata paukkuja siitä valmistumiseen. Jos taas olet kuten minä, mikään muu ala ei ole vaihtoehto.

Niin, ja vielä sen verran, että yhteiskuntaopin pätevyyteen saisit varmasti jonkin verran hyväksilukuja tradenomipapruistasi sen lisäksi, että ainakin itse sain kieli- ja viestintäopinnot suoraan kuitattua.