Pelitapakeskustelu

  • 604 541
  • 4 156

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Se, että siffa laskee lähtöjä, johtuu Petteri Sihvosesta ja siitä, että hän alkoi painottaa pelin rytmittämistä joku vuosi takaperin. Pitää ymmärtää tämäkin jatkumo, jotta ymmärtää täällä käytävää keskustelua ja tähän liittyvää agendaa.

Totta varmaan tämäkin mutta mitä sitten?

Toisaalta iso osa pelistä kiinnostuneista ja ymmärtävistä ajattelee myös niin, että ilman muuta pelin rytmittäminen on tärkeää. Se on sitä niin karvauksessa kuin hyökkäyksiin lähtiessäkin. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että nämä päätökset joukkueen valitsemasta rytmistä ovat aina riippuvaisia vastustajasta ja sen valitsemista teoista, sen takia en näe oikeastaan mitään järkeä laskea näitä ellei oteta huomioon kokonaisuutta ja sen ottaminen huomioon on tilastollisesti erittäin työlästä. Hienoa, että Keltainen Jaffa on kantanut tilastointiin oman kortensa kekoon tässä suhteessa ja niihin saadaan huomattavasti lisää substanssia.

Kyllä ja ei. Vastustajan mukaan reagoidaan mutta mallit tulevat omasta pelikirjasta. Ja päästessään hallitsemaan pelin virtausta joukkue ei reagoi vaan on itse aloitteellinen aina.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Totta varmaan tämäkin mutta mitä sitten?

No ainakin se, että tämä on ehkä tärkein syy miksi Jatkoajan pelitapakeskustelu on niin biasoitunut HVP-jauhantaan.

Kyllä ja ei. Vastustajan mukaan reagoidaan mutta mallit tulevat omasta pelikirjasta. Ja päästessään hallitsemaan pelin virtausta joukkue ei reagoi vaan on itse aloitteellinen aina.

Totta kai reagointimallit tulee omasta pelitavasta, mutta pointti oli siinä, että määrällinen vertaaminen ottelusta toiseen tai ottelunkin sisällä on vaikeaa, jos ei oteta paljon muitakin asioita huomioon. Jo se, että sanotaan, että "toiseen erään valmentaja lisäsi viivelähtöjä" pelkästään HVP-tilaston perusteella on minusta varsin falski lausunto. Ehkä kyse oli vain siitä, että vastustaja tarjosi tähän luonnollisesti enemmän tilaisuuksia. Se, että saako joukkue itselleen virtauksen hallinnan on minusta kiinni erityisesti laadullisista tekijöistä, ei määrällisistä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Esimerkiksi TosiFani sanoi Ässien viivelähtöpelaamisesta, että sellaiset määrät eivät kuulu Ässien pelikirjaan, vaan kysymys oli väsymisestä. Totta, voi olla, mutta näytäpä se ruudulta, että mikä lähtö johtui väsymyksestä ja mikä ei, se on mahdotonta...

Ei se ole mahdotonta, kunhan otanta on tarpeeksi suuri. Näin Ässien peleistä noin 95% runkosarjassa ja kaikki pleijareissa, pystyn tällä otannalla kertomaan millainen Ässien pelityyli on. Ja finaalisarjan loppua kohti Ässien pelaaminen passivoitui, liike heikkeni ja joukkue väsyi. Monessa kohtaan huomasi, että kiekko palautettiin sellaisessa tilanteessa, jossa aikaisemmin oli käännetty peliä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Niin osittain, sillä vieläkään ei mielestäni kaikki nivoudu avauspelaamiseen.
Tuskin koskaan.

Tässä meillä on taas näkemysero. Piristävää, eikö totta?

Wäinö#16 kirjoitti:
Totta kai reagointimallit tulee omasta pelitavasta, mutta pointti oli siinä, että määrällinen vertaaminen ottelusta toiseen tai ottelunkin sisällä on vaikeaa, jos ei oteta paljon muitakin asioita huomioon. Jo se, että sanotaan, että "toiseen erään valmentaja lisäsi viivelähtöjä" pelkästään HVP-tilaston perusteella on minusta varsin falski lausunto. Ehkä kyse oli vain siitä, että vastustaja tarjosi tähän luonnollisesti enemmän tilaisuuksia. Se, että saako joukkue itselleen virtauksen hallinnan on minusta kiinni erityisesti laadullisista tekijöistä, ei määrällisistä.

Tarjosi tilaisuuksia tai joukkue halusi jostain syystä niin tehdä, saattoi pelata väärinkin -> ei tunnistanut tilanteita oikein. Määrä on tosiaan vain määrä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että voidaan todeta joukkueen pelanneen lähtöjen määrällä mitattuna hyvää Meidän peliä -> aihiot ovat olleet olemassa.

Tietenkin ymmärrän senkin, että mistä me voimme tietää mikä pelisuunnitelma on ollut, eli onko pyrittykään suurin HVP-määriin. Tämä kuitenkin yleensä selviää kun joukkuetta seuraa pidemmän aikaa. Kaikilla joukkueilla on joku leimallinen tapa pelata.

Laatuanalyysi toki kertoo sitten miksi ja miten.

Toki meidän tulee muistaa, että voidaakseen tehdä tilaston on nähtävä myös peli ja tällöin myös tilaston tekijä voi antaa subjektiivisen arvionsa myös laadun osalta. Silloinhan on kiinni enää siitä millainen painoarvo henkilön mielipiteellä on, siffalla ei esim. näyttäisi olevan kummoinenkaan tiettyjen nimimerkkien silmissä.

TosiFani kirjoitti:
Ei se ole mahdotonta, kunhan otanta on tarpeeksi suuri. Näin Ässien peleistä noin 95% runkosarjassa ja kaikki pleijareissa, pystyn tällä otannalla kertomaan millainen Ässien pelityyli on. Ja finaalisarjan loppua kohti Ässien pelaaminen passivoitui, liike heikkeni ja joukkue väsyi. Monessa kohtaan huomasi, että kiekko palautettiin sellaisessa tilanteessa, jossa aikaisemmin oli käännetty peliä.

Ei tietenkään ole mahdotonta ja varmaan tunnet Ässien pelitavan minua paremmin. Jotenkin vain loogisesti en osta perusteluasi, sillä kyllähän Tapparakin väsynyt oli, eikö tällöin teoriassa pelin olisi pitänyt pysyä samankaltaisena hyvin pitkälle?

Tai sitten voidaan taas spekuloida oliko Tapparalla parempi fyysinen kunto mutta vaikeahan tuotakaan on tyhjentävästi näyttää.

Voidaanhan tehdä valistunut arvaus siitä, että Ässät lisäsi viivepelaamistaan osittain väsymyksestä johtuen ja halusi näin minimoida riskit esim. kiekonmenetysten ja vastahyökkäysten osalta. Ja taktisesti näytti olleen oikea ratkaisu, koska Tappara ei vastavuoroisesti myöskään halunnut/pystynyt karvaamaan syvään. Tällaisen käskyn epäilen tulleen kuitenkin Karri Kiveltä, tai ainakin hän on sen valinnan hyväksynyt.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Voidaanhan tehdä valistunut arvaus siitä, että Ässät lisäsi viivepelaamistaan osittain väsymyksestä johtuen ja halusi näin minimoida riskit esim. kiekonmenetysten ja vastahyökkäysten osalta. Ja taktisesti näytti olleen oikea ratkaisu, koska Tappara ei vastavuoroisesti myöskään halunnut/pystynyt karvaamaan syvään. Tällaisen käskyn epäilen tulleen kuitenkin Karri Kiveltä, tai ainakin hän on sen valinnan hyväksynyt.

Minusta kuvaamasi tapahtumaketju on oikein, porukka väsyy, halutaan pelata riskittömästi, lisätään viivelähtöjä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Minusta kuvaamasi tapahtumaketju on oikein, porukka väsyy, halutaan pelata riskittömästi, lisätään viivelähtöjä.

Se on mahdollista mutta yhtä hyvän arvauksen saamme jättämällä väsymyksen kokonaan pois tästä yhtälöstä, eikö?

Ainoa mitä ihan varmasti tiedämme on se, että viivepelaamista on lisätty. Ja tiedämme senkin, että Tappara ei siihen mainittavasti reagoinut muuttamalla mm. karvauspelaamistaan.
 
Ajatelkaa kuinka edistyksellisiä täällä ollaan (tai ainakin jotkut), koska esim. Suomen 18-v. maajoukkueen koutsi sanoi Suomen voittaneet kisojen pronssipelin siksi, että halusivat sitä pronssia enemmän kuin Venäjä.

Pitäiskö ko. koutsille ehdottaa Jatkoajan Pelitapa-foorumin annin perkaamista, niin tietäisi moinen moukka, että mikä ratkaisee ottelut ja mikä taasen ei?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ajatelkaa kuinka edistyksellisiä täällä ollaan (tai ainakin jotkut), koska esim. Suomen 18-v. maajoukkueen koutsi sanoi Suomen voittaneet kisojen pronssipelin siksi, että halusivat sitä pronssia enemmän kuin Venäjä.

Pitäiskö ko. koutsille ehdottaa Jatkoajan Pelitapa-foorumin annin perkaamista, niin tietäisi moinen moukka, että mikä ratkaisee ottelut ja mikä taasen ei?

Ei tarvitse, osalle varmasti riittää tuokin syvällinen analyysi. Pronssiottelukin vertautuu hienosti SM-Liigan finaalisarjaan jossa tarvitaan vähintään neljä voittoa.

On muuten jännä etteivät Barcelona ja Real Madrid enää halunneet voittaa Mestareiden liigassa, tai sitten saksalaiset halusivat seitsemän kertaa enemmän.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Laajensin omalta puolustusalueelta lähteneiden hyökkäysten tarkastelun tänä keväänä KHL-liigaan, kun sen pudotuspelit näytettiin YLE Areenalta. Yksi tarkoitus oli nähdä, pelataanko KHL:ssä HVP-hyökkäyksiinlähdöillä rytmitettyä jääkiekkoa. Tännehän linkitettiin Kari Jalosen blogikirjoitus viime syksyltä. Kari Jalonen kirjoitti siinä, että Venäjällä ei käydä Meidän Peli-tapaista keskustelua ollenkaan. Halusin sitten KHL:n huippupeleistä todentaa, minkälaista jääkiekkoa siellä parhaiden joukkueiden päävalmentajat harjoituttavat ja peluuttavat. Hitaat HVP-lähdöt omista kuuluivat kaikkien parhaiden KHL-joukkueiden pelikirjoihin olennaisina elementteinä. Missään muussa kansainvälisessä huippusarjassa en ole havainnut määrällisesti niin paljon HVP-lähtöjä kuin KHL:n huippujoukkueiden kohtaamisissa. KHL:n mestari Dynamo Moskova Olegs Znarokin valmennuksessa viljeli niitä eniten.

Esimerkkinä 6. finaaliottelu Traktor Tsheljabinski-Moskovan Dynamo: Traktorin HVP:t koko ottelussa olivat 3+6+31=40, Dynamon luvut 4+20+21=45. Dynamo ratkaisi tuossa ottelussa 4-2 voitoin KHL:n mestaruuden itselleen. Maaleja KHL:n pudotuspeleissä tehtiin vähän, joten suuri HVP-lukujen määrä korreloi paremmin tiiviin puolustuspelin kuin maaliin johtavien hyökkäysten onnistumisiin. Toinen esimerkki siitä, mitä on KHL-jääkiekko parhaimmillaan oli 1. finaaliottelu Dynamo-Traktor: Dynamon HVP:t 3+19+30=52 ja Traktorin 8+17+34=59. Tämä ottelu päättyi 2-1 Dynamon voittoon, mikä kertoo molempien joukkueiden puolustuspelaamisen tehokkuudesta johtuen tiiviistä viisikkopelaamisesta. KHL:ssä hidastellaan (pakki-pakki-pakki..) vähän, mutta palautuksia on enemmän kuin missään muussa kärkiliigoista. Palautushan (syötöt ja luistelu omin päin) on suhteessa nopeaan ylöspäin suuntautuvaan pystysuunnan jääkiekkoon mahdollisimman hidasta pelaamista, kun edetään päinvastaiseen suuntaan. Palauttelun jälkeen hitainta pelaamista on, kun seisotaan maalin takana, maalin sivulla tai sen edessä ja vedetään oma viisikko kasaan hyökkäyksiin lähtöä varten. Hidastaminen (pakki-pakki-pakki..) on hieman hitaampaa ylöspöin pelaamista kuin puolinopea (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtö.

Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että viivelähtöjen Meidän Pelin optimiluku 7/erä on Jukka Jaloselta tarkoin ja hyvin valittu luku. Kun katsoin Traktorin ja Dynamon välisen 3. finaaliottelun, niin siinä 1. erässä pelattiin jo minunkin makuun "liian hidasta" jääkiekkoa. Viivelähtöjä oli 1. erässä Traktorilla 10 ja Dynamolla 9 sekä lisäksi molemmilla 10 palauttelua. Tsheljabinskin katsomosta en kuitenkaan kuullut Yle Areenan välityksellä yhtään buuausta runsaiden viivelähtöjen aikana. Suomessahan siitä on tullut käytäntö, että varsinkin vastustajan viivelähtöjen aikana alkaa buuaus- ja vihellyskonsertti. HIFK:n kannattajat buuasivat Sormusen aikana viivelähdöille, mutta Summasen lisättyä HIFK:n viivelähtöpelaamista joihinkin otteluihin, eivät IFK-kannattajat reagoineet niihin mitenkään.

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö tämä HVP-hyökkäyksiinlähtö. Se on keskusteluttanut selvästi eniten jääkiekkoasiantuntijoita eri medioissa. Suomessa lähes kaikissa medioissa HVP-lähdöt ja niistä puhuminen/kirjoittaminen ovat rankan arvostelun kohteina. Niistä keskustellaan muka liikaa, näin siitä huolimatta, että eihän HVP-lähdöistä keskustella jääkiekkoon olennaisina elementteinä kuuluvina tekoina muualla kuin täällä Jatkoajassa ja Urheilulehdessä. Valtamedioissa keskustelu jääkiekon pelikirjoista on vielä lapsenkengissä. Omalta osaltani jatkan HVP-tilastointiani ainakin tämän kevään ajan MM-kisojen ja NHL:n pudotuspelien osalta ja julkaisen ne täällä Jatkoajan pelitapakeskustelussa.
 
Ei tarvitse, osalle varmasti riittää tuokin syvällinen analyysi. Pronssiottelukin vertautuu hienosti SM-Liigan finaalisarjaan jossa tarvitaan vähintään neljä voittoa.

On muuten jännä etteivät Barcelona ja Real Madrid enää halunneet voittaa Mestareiden liigassa, tai sitten saksalaiset halusivat seitsemän kertaa enemmän.

Ethän sinäkään nyt jestas sentään kuulu siihen lukijakuntaan, joille on aina pakko lasauttaa hymiö perään, mikäli kirjoittaja toivoo viestinsä ymmärrettävän sarkasmina tai huumorina toden sijasta.

Ai niin, minusta näkemyksesi finaalisarjasta olivat erittäin mukavaa luettavaa ja mielestäni perustelit myös näkemyksesi mainiosti.
Toki TosiFanillakin oli omat vahvuutensa kritiikissään, jota et ihan purematta niellyt.
Varmuuden vuoksi laitan tähän loppuun, että nyt ainakin yritin kirjoittaa rehellisen kehun.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ethän sinäkään nyt jestas sentään kuulu siihen lukijakuntaan, joille on aina pakko lasauttaa hymiö perään, mikäli kirjoittaja toivoo viestinsä ymmärrettävän sarkasmina tai huumorina toden sijasta.

Ai niin, minusta näkemyksesi finaalisarjasta olivat erittäin mukavaa luettavaa ja mielestäni perustelit myös näkemyksesi mainiosti.
Toki TosiFanillakin oli omat vahvuutensa kritiikissään, jota et ihan purematta niellyt.
Varmuuden vuoksi laitan tähän loppuun, että nyt ainakin yritin kirjoittaa rehellisen kehun.

En kai jestas sentään, tai mistä sen tietää.

Nämä sävyt ovat välillä hankalia erottaa tekstistä.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö tämä HVP-hyökkäyksiinlähtö. Se on keskusteluttanut selvästi eniten jääkiekkoasiantuntijoita eri medioissa. Suomessa lähes kaikissa medioissa HVP-lähdöt ja niistä puhuminen/kirjoittaminen ovat rankan arvostelun kohteina. Niistä keskustellaan muka liikaa, näin siitä huolimatta, että eihän HVP-lähdöistä keskustella jääkiekkoon olennaisina elementteinä kuuluvina tekoina muualla kuin täällä Jatkoajassa ja Urheilulehdessä. Valtamedioissa keskustelu jääkiekon pelikirjoista on vielä lapsenkengissä. Omalta osaltani jatkan HVP-tilastointiani ainakin tämän kevään ajan MM-kisojen ja NHL:n pudotuspelien osalta ja julkaisen ne täällä Jatkoajan pelitapakeskustelussa.

Ehkä joitain ihmisiä vaan ottaa se päähän että yksi pelinosa-alue nostetaan kaiken muun yläpuolelle ja sen jälkeen vielä viljellään välistä näkemystä että joukkueiden avauspelille olisi joku vastustajasta ja tilanteesta riippumaton optimi, vaikka 7 viivelähtöä per erä ...

SM-liigan finaaleissakin ehkä oleellisempi pelitatkinen valinta oli Ässien päätös lyödä kiekkoa kohti maalia huonoistakin paikoista. Tappara taas pyrki pitämään kiekkoa ja ampumaan vain hyvistä paikoista. Lopputulemana Ässät sai näitä Rautakorven "Ohhoh"-maaleja, Tappara taas ei. Lopputulemana irtokiekossa Ässillä oli omassa päässä ryhmitys aina valmiina, Tapparalla ei. Ässät hyväksyi että huonosta paikasta tehdään pienellä prosentilla maaleja, mutta riittävillä toistoilla syntyy riittävästi maaleja. Tappara taas pyrki maksimoimaan maalipaikan laadun, mutta tinki aivan liikaa määrästä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
SM-liigan finaaleissakin ehkä oleellisempi pelitatkinen valinta oli Ässien päätös lyödä kiekkoa kohti maalia huonoistakin paikoista. Tappara taas pyrki pitämään kiekkoa ja ampumaan vain hyvistä paikoista. Lopputulemana Ässät sai näitä Rautakorven "Ohhoh"-maaleja, Tappara taas ei. Lopputulemana irtokiekossa Ässillä oli omassa päässä ryhmitys aina valmiina, Tapparalla ei. Ässät hyväksyi että huonosta paikasta tehdään pienellä prosentilla maaleja, mutta riittävillä toistoilla syntyy riittävästi maaleja. Tappara taas pyrki maksimoimaan maalipaikan laadun, mutta tinki aivan liikaa määrästä.

Kyllä se oli oleellinen ero, mutta jälleen tullaan siihen yhteen asiaan mikä nämäkin mahdollista...
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ensimmäinen NHL:n pudotuspeliottelu, Chicago-Minnesota, katsottuna. En tehnyt tilastointia, vaan katselin yleisesti joukkueiden hyökkäyksiin lähtöjä omalta puolustusalueelta. Minnesota hyökkäsi nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa, jossa oli nopeiden hyökkäysten osuus suuri, puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä ei Minnesotalla ollut merkittäviä määriä. Chicago rytmitti hyökkäyksiinlähtöjä jonkin verran kaikilla HVP-lähdöillä, mutta pääosin sekin lähti nopeasti ylöspäin, mutta lähti myös puolinopeilla pakki-pakki hyökkäyksillä useimmin ylöspäin kuin Minnesota. Varsinainen otteluaika päättyi 1-1. Maaleja ei siis nopea, pystysuunnan jääkiekko tuottanut kuin yhden molemmille joukkueille, joten joukkueiden yhteensä noin 180 nopeaa hyökkäyksiinlähtöä omista päätyivät harvoin maalilaukauksiin ja vielä harvemmin maaleihin. Toinen yön NHL-ottelu St.Louis-Los Angeles päättyi myös 1-1 varsinaisella peliajalla.

Nopea johtopäätös KHL:n ja NHL:n pelitapojen vertailussa on, että pelattiinpa jääkiekkomaailman laadukkaimpia hitaita (KHL) tai nopeita (NHL) hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä, niin harvoin hyökkäykset johtavat maalitilanteihin ja vielä harvemmin maaleihin.
 
Viimeksi muokattu:

Durden

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kummola tuo punaviivan paitsion takaisin 2014

Herätellään vähän täälläkin, koska monella on mennyt ohi tämä uutinen, jossa Kummola kertoo että punaviivan paitsiota suunnitellaan palautettavaksi 2014. Tämä laittaa valmentajien ja sihvosten pelikirjat uusiksi, ja toivottavasti piristää myös SM-liigaa sekä mahdollisesti paikoillaan junnavaa pelitapakeskustelua.

Sihvoselta odotan täystyrmäystä isoilla ja provosoivilla otsikoilla, ihan vaan siksi että Kummola ja kumppanit ovat uudistuksen takana. Seppänen ottanee vastakkaisen kannan Röngän käskystä.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tämä laittaa valmentajien ja sihvosten pelikirjat uusiksi, ja toivottavasti piristää myös SM-liigaa sekä mahdollisesti paikoillaan junnavaa pelitapakeskustelua.

Meidän peliä ei missään nimessä laita uusiksi vaan mielestäni vahvistaa sitä ja luo pohjaa sille että vastaavaa pelitapaa kannattaa jatkossakin kehittää ja peluuttaa. Meidän pelissähän (sen lisäksi että käytetetään monipuolisesti eri rytmejä) keskeisin idea on että hyökätään lyhyillä etäisyyksillä ja juurikaan muutoksia ei vaadita esimerkiksi Jalosen pelikirjaan vaikka punaviiva tulisikin takaisin. Ei Jalonen käytännössä olleenkaan peluuta sellaisia lähtöjä jossa kiskotaan pitkiä syöttöjä vastustajan siniselle.

Eniten tämä vaikuttaa sellaisiin pelikirjoihin joissa paljon viljellään pitkiä syöttöjä, venäläisillä on tälläistä tapaa ja NHL kiekossa(voi toki olla että NHL:lään ei ole tulossa) monilla joukkueilla.

Sihvonen todennäköisesti kannattaa muutosta. Kummolakin on mahdollisesti ottanut asian esille koska suomalaiset valmentajat(ehkä erityisesti Westerlund tai Rautakorpi)ovat sitä hänelle ehdottaneet. No artikelissa perustelee asiaa turvallisuudella mutta osamotivaatio voi olla meidän pelin identiteetin vahvistaminen (jota ei itse välttämättä ole tajunnut mutta valmentajan ovat kertoneet).

Toisaalta homma voi myös toimia niin että se pakottaa muutkin pelaamaan lyhyillä etäisyyksillä ja luopumaan hölmöistä pitkistä syötöistä.
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Minnesota hyökkäsi nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa, jossa oli nopeiden hyökkäysten osuus suuri, puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä ei Minnesotalla ollut merkittäviä määriä.

En tiedä voiko Minnesotan pelikirjaa kutsua edes pystysuunnan jääkiekoksi, tämä termi sentää antaa ymmärtään että hyökkääminen olisi jollain tavalla organisoitu (tai edes auttavan tason syöttöketjuja olisi olemassa), no toki se sitä on lähinnä. Käytännössä Minnesota lyö kiekkoa johonkin suuntaan ylöspäin ja toivoo että kiekko pomppisi jollain keinolla omille. Kaiketi ajatustaso on 90-lukulaisessa kiekossa ja Westerlundin tutkimuksissa koska keskeisin teema tuntuu olevan juurikin kiekonriiston kehittäminen josta päätäisiin maalipaikkaan.

Haastattelussa valmentaja sanoi että heidän pitää pelata hyökkäysalueella vahvampaa kiekollista peliä, mutta ongelma on siintä että kunnollista pelitapaa ei ole olemassa joka johtaisi siihen että saataisiin kulmapelejä aikaiseksi. Eihän kulmapelitkään mistään tyhjästä tupsahda vaan vaativat että hyökkääminen on onganisoitu niin että on mahdollista saada kulmapelejä. Minnesotan pelitavassa esimerkiksi kolmen miehen rintamahyökkäys on melkoinen harvinaisuus.
 
Nopea johtopäätös KHL:n ja NHL:n pelitapojen vertailussa on, että pelattiinpa jääkiekkomaailman laadukkaimpia hitaita (KHL) tai nopeita (NHL) hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä, niin harvoin hyökkäykset johtavat maalitilanteihin ja vielä harvemmin maaleihin.

Ihan vain mielenkiinnosta:

Miten jääkiekkomaailman laadukkaimmat hitaat ja nopeat hyökkäykseenlähdöt omalta puolustusalueelta määritellään ja/tai kuka ne on määritellyt?

Voi siis olla, että minulta on jäänyt joku viesti lukematta, niin opastaisiko joku minut em. tiedon piiriin?

Tämä siis täysin vilpittömästi, koska olen täällä foorumilla peräänkuuluttanut muutaman muun nimimerkin kanssa nimenomaan lähtöjen laatua, määrien sijaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
En tiedä voiko Minnesotan pelikirjaa kutsua edes pystysuunnan jääkiekoksi, tämä termi sentää antaa ymmärtään että hyökkääminen olisi jollain tavalla organisoitu (tai edes auttavan tason syöttöketjuja olisi olemassa), no toki se sitä on lähinnä. Käytännössä Minnesota lyö kiekkoa johonkin suuntaan ylöspäin ja toivoo että kiekko pomppisi jollain keinolla omille. Kaiketi ajatustaso on 90-lukulaisessa kiekossa ja Westerlundin tutkimuksissa koska keskeisin teema tuntuu olevan juurikin kiekonriiston kehittäminen josta päätäisiin maalipaikkaan.

Kun Minnesota saa kiekon itselleen omalla puolustusalueella, niin katson, että siitä alkaa oman puolustusalueen hyökkäyspelaaminen. Minnesota pelaa paljon pystyyn purkamalla kiekon ylöspäin ja usein se päätyy suoraan vastustajalle. Luen sen kuitenkin hyökkäyksiin lähdöksi ja hyökkäyksen syöttöketjun pituus on nolla. Minustakin Minnesotan pelitapa muistuttaa 90-luvun jääkiekkoa. Suomeen sen toi Jursinov ja tyypillistä oli kiekkojen purku laidan kautta "koirille" kamppailtavaksi. Vain Saku Koivu ja Hannu virta saivat TPS:ssä lähteä kiekkokontrollilla omalta puolustusalueelta ylöspäin. Kamppailupelaamisen harjoitteluun Jursinov käytti paljon harjoitusaikaa ja muut SM-liigajoukkueet ottivat mallia siitä. Jukka Jalosen ja Timo Lehkosen kehittämässä Meidän Pelissä kamppailupelaamisen harjoittelu minimoitiin, josta HPK:n kaksikko sai aikanaan kovaa kritiikkiä. Sittemmin Meidän Pelin osoittautuessa menestykselliseksi pelitavaksi, ovat SM-liigajoukkueet muuttaneet harjoitteluaan sen mukaiseksi.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Toki Minnesotan pelaaminen on pystysuunnan pelaamista noin laajemmin, mutta siinä on kuitenkin suuri ero sellaisiin pystysuunnan joukkuesiin jotka pystyvät pääsääntöisesti tuottamaan edes yhden syötön omille ja saavat rintamahyökkäyksiä aikaiseksi.

Minnesotan pelaamisessa kolmen miehen rintamahyökkäys on melkoinen keräilyharvinaisuus, tai ainakin tässä ensimmäisessä pelissä oli, saa nähdä miten jatkossa pelaavat.

Runkosarjasta joitain pelejä näin ja eipä niissäkään paljon kummemmin pelattu. Tosin nyt kun pelaavat Chicagoa vastaan joka pystyy kiekkokontrollia pelaamaan, vaikka toki hekin pelaavat paljon nopeita hyökkäyksiä, niin tuon Minnesotapelikirjan heikkoudet vain korostuvat kun tuntuu että eivät pysy yhtään kiekossa. Valmentajan on aika turha puhua paremmasta hyökkäysalueen kiekollisesta pelistä kun ei ole välineitä oikeastaan siihen että siihen hyökkäysalueen kiekolliseen peliin päästäisiin.

Mielenkiintoista olisi tietää mitä mieltä Mikko Koivu esimerkiksi on tästä Minnesotapelikirjasta kun hänelle on melko paljon kokemusta Jalosen pelistä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Uusitalo on ottanut suuren askeleen eteenpäin viime syksystä, jolloin hän palautti kiekon alaspäin lähes joka kerta. Hänellä meni pitkään, ennen kuin hän oppi tunnistamaan tilanteet rohkeasti, milloin pelata ylöspäin, milloin palauttaa. Keväällä tämä toimi paljon paremmin.

Minusta yhden pelin perusteella on mahdotonta tehdä mitään johtopäätöksiä pelaajan taktisesta osaamisesta.

MM-U-studio: Mitä yhteistä on Leijonilla ja SM-liigan sensaatiolla? - YouTube

Yllä on linkki Urheilulehden U-studioon, jossa Ässien päävalmentaja Karri Kivi kertoo poikkeuksellisen perusteellisesti Ässien kultakauden etenemisestä. Itseäni kiinnostivat eniten Ässien eri pelitavat ja miten niitä kauden edetessä muutettiin. Ville Uusitalon rooli tulee myös selväksi ja se oli Ässissä erittäin merkittävä niin harjoituksissa kuin peleissäkin.

Tänään U-studion vieraana on Jukka Jalonen. Odotan mielenkiinnolla maajoukkueen päävalmentajan esiintymistä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Minusta kuvaamasi tapahtumaketju on oikein, porukka väsyy, halutaan pelata riskittömästi, lisätään viivelähtöjä.

Kysyitkö tätä väsymisteoriaasi yhdeltäkään Ässien valmennusportaaseen kuuluvalta henkilöltä? Ässät ei muuttanut väsymisen takia pelitapaansa, koska Tappara väsyi saman verran. Karri Kivi ajatteli, että Tapparan trap:ia vastaan oli viisasta pelata HVP-lähdöillä viimeisessä finaaliottelussa. Viivelähtöjä Ässät lisäsi voittaakseen SM-liigan mestaruuden ja siinä Karri Kivi apujoukkoineen onnistui erinomaisesti.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kysyitkö tätä väsymisteoriaasi yhdeltäkään Ässien valmennusportaaseen kuuluvalta henkilöltä?...

En kysynyt vaan se tuli esiin normaalin keskustelun yhteydessä, kuten sen täällä jo aikaisemmin olen sanonut. Väsymys pakotti energian säästämiseen, pelin kääntäminen vähentyi, yksinkertaista rakas Watson.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös