Omien havaintojeni perusteella en aivan allekirjoita sitä, että saatavuuden rajoittaminen vaikuttaisi kovinkaan voimakkaasti suurkuluttajiin.
Pienet säätelyt auki-oloajoissa ja hinnoissa tuskin vaikuttavat suurkuluttajiin mitenkään erikoisesti, mutta jossain heilläkin kulkee kipuraja. Ja sama toisinpäin, jos jostain aukeaa, niin suurkuluttaja alkaa tekemään ostoksensa sieltä. Esimerkkinä tästä Viro. Suurkuluttaja saattoi ostaa Alkosta ennen korin olutta viikonloppusaunaan. Virosta hän taas saattaa hakea pallin kerralla - ja luonnollisesti hän silloin myös juo enemmän ja juottaa myös kavereitaan.
Ongelma on siinä, että ne todelliset suurkuluttajat hankkivat juomasta olipa se minkä hintaista tahansa ja tarvittaessa laitetaan kuriirit hakemaan sitä esim. Tallinnasta.
Kyllä, tiettyyn pisteeseen saakka. Suurkuluttajalla on yleensä muitakin rahanreikiä. Hänellä on asunto, ehkä auto, perhe, kesämökki tjms. Korkea hinta ja tuotteiden vaikea saanti jarruttaa, varsinkin alussa kun ollaan matkalla kohtuukäyttäjästä suurkuluttajaan.
Rapajuoppo taas hakee vaikka partavettä Venäjältä tarpeen vaatiessa. Häntä ei estä mikään, hän juo niin kauan kun vain jotenkin pystyy hankkimaan alkoholia.
Se, että kannatan maltillista holhouksen purkamista ja yksilön vastuun lisäämistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtio pysyisi aivan toimettomana. Vastaavasti hintapolitiikan ja verotuksen avulla voidaan ohjailla alkoholin kulutusta ja käyttötapoja. Näiden toimien avulla myös haittojen kertymistä voidaan pienentää - ei poistaa kokonaan mutta pienentää, näin uskon.
Tällä hetkellä suuntaus näyttää tosin olevan se, että kulutus nousee tasaisesti. Onko tämän hyväksyminen kansanterveydellisesti oikein? Jatkuuko tämä nousu, vai saammeko nähdä joskus käänteen ja missä kunnossa kansa on silloin juomatavoiltaan?
Ja missä vaiheessa voimme asettaa yhteiskunnan vastuuseen tästä, ilman että kansa tykkää kyttyrää holhoamisen johdosta?
Parhaimmassa tapauksessa saamme nähdä käänteen ja kansan juomatapojen muuttumisen ilman sen kummempia, dramaattisia toimenpiteitä. Pahimmassa tapauksessa voimme kysyä, miksi yhteiskunta ei reagoinut silloin, kun kulutuslukemien nousu oli edessä mustana valkoisella?
Voidaan kysyä, että onko oikein, että alkoholilla terveytensä pilannut on oikeutettu saamaan samaa hoitoa kuin henkilö joka näin ei ole tehnyt? Tai samassa ajassa vaikka hoito olisikin samaa?
Vaikea kysymys. Ajattele jos lähin sukulaisesi makaa sairaalassa ja tarvitsee kipeästi syöpähoitoa. Mutta joutuu odottamaan kun terveytensä juonut on jonossa edellä. Osoitatko silloin täydellistä ymmärrystä järjestelmän rakenteelle ja oikeudenmukaisuudelle? Meidän järjestelmämme on hieno, kaikki saavat hoitoa, mutta näistä periaatteista voi tinkiä helposti jos makaa itse siinä pedillä, tuskissaan ja odottaa vuoroaan, alkoholistien jälkeen. Siksi olen sitä mieltä, että alkoholin hintaan pitäisi sisältyä jonkun verran varoja tätä silmällä pitäen. Jos juot, niin maksat myös mahdollisesta hoidosta, etukäteen. Nythän veronmaksajat maksavat alkoholistien hoidon ja totuuden nimissä täytyy sanoa, että mitä enemmän he juovat sitä enemmän he myös osallistuvat itse hoitokustannuksiin.
Mielstäni tämä on tosin sairas järjestelmä ja sairas tie.
Vaikka alkoholin saatavuus olisi vapaampaa mutta jos vastaavasti hinnoittelu kohdennettua ja verotus porrastettua ja tiettyjen juomien kohdalla korkeampaa kuin nyt niin uskoisin, että balanssi kyetään pitämään yllä kunhan kokeilulle varataan riittävästi aikaa
Tähän uskon minäkin. Kohtuukäyttäjälle hinta on tärkeää. Varsinkin väkevät, kalliimmat juomat jäävät helposti hyllylle. Mutta vastaavasti riski on suuri, että juodaan sitäkin enemmän halpoja tuotteita vain humaltumisen jahdissa.
Eli höllennetään mutta samalla vaaditaan, että tietyistä säännöistä on ehdottomasti pidettävä kiinni.
Jotenkin minusta tuntuu, että juuri tätä laiminlyödään yhä enemmän. Mitä vapaammaksi alkoholi päästetään, sitä helpommin sitä myös saa. Ja kautta aikojenhan meillä on ollut baareja, jotka ovat tunnettuja siitä, että saat juoda vaikka peruuttaisit nelinjaloin sisään.
Yritin hakea haulla paikkoja, joiden anniskeluoikeudet on poistettu, mutta löysin vain lisää paikkoja, jotka ovat saaneet anniskeluoikeudet. Tulkitsen tämän, että alkoholin saatavuus lisääntyy ja helpottuu koko ajan, mutta en ole ollenkaan varma, että anniskelijat hoitavat asian lain kirjaimen mukaan. Enkä ole ollenkaan varma myöskään siitä, että näemme tulevaisuudessa tarkennetun asenteen tätä höllyyttä kohtaan. Suvaitsijoita on niin paljon ja heidän joukossaan niin paljon sellaisia, jotka juovat itsekin liikaa. Anniskelijat eivät kestä tätä painetta. Ja hyväähän se tekee liikevaihdolle, kun kassassa kilisee. Silloin on vaikea sanoa ei, kun jahdataan aina vaan parempia myyntituloksia, sillä luonnollisesti tämä koskee myös baareja...