Nuori Suomi ry

[TosiFani]

...Tämän päivän Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomen yhteistyö on aivan eri asia kuin vuosien 1996-2006 välisenä aikana toteutettu Nuori Suomi-ohjelma...

Tämän pitäisi jokaisen Nuori Suomi -vihaajan sisäistää, kysymys on Jääkiekkoliiton valinnoista, ei Nuori Suomi -ohjelmasta.

 

[Fordél]

Olen esitellyt täällä tarkasti sen, mitä olivat laatuprojekti Nuori Suomen määräykset ja ohjeet jääkiekon junioritoiminnalle.

Tosin et pysty sanomaan (eli et ilmeisesti tiedä) mikä on tämän laatuprojektin rooli ollut Jääkiekkoliiton toiminnassa. Onko se erillinen projekti perustoiminnasta, jolloin se on ollut yksi keino kehittää toiminnan laatua vai onko se ollut suoranaista liiton perustoimintaa, jolloin kaikki liiton kehittäminen on viety sen "läpi" eikä muita toimia ole ollut?

 

[LaTe_Show]

Nimimerkki mjr:hän summasti tämän täysin osuvasti:

Epäilisin että perspektiivi olisi jalkapallossakin melkoisen erilainen kuin Johtavan leirin valikoivat ja tarkoitushakuiset tulkinnat. Anyway, se miksi tälläisiä linjauksia jollakin korkealla tasolla tehtiin niin kiekossa kuin jalkapallossa on kuitenkin ymmärtääkseni ollut enimmäkseen puhdas itsekkyys: pyritään maksimoimaan lajin juniorien ja heidän vanhempiensa määrä. Suuresta maksavasta ja juniorityötä ylläpitävästä massasta sitten poimittaisiin lahjakkuudet, jotka kehitettäisiin huipputasolle. Kaikki pelaa -periaate liittyy kaikki maksaa -periaatteeseen. Jokin avoimesti myönnetty ddr:läis-siffalainen kapean eliitin huippu-urheilija -systeemi kun ei olisi nykyisessä kilpailutilanteessa ihan mikään myyntivaltti... NS sitä oli ja on, ja kuten on loputtomiin toistettu niin NS itsessään ei merkitse kilpailullisuuden häviämistä. Ei silloin, ei nyt.

En tiedä kuinka paljon rautalankaa tarvitaan, että tämä menee jakeluun.

 

[LaTe_Show]

Minusta pelailu tasaisella peliajalla ja ilman pisteiden laskemista on aivan täyttä ajantuhlausta mutta jos joku kokee, että sillä kasvatetaan hienoja nuoria niin sitten voidaan mennä takaisin Nuori Suomi-leikkiin.

Toivottavasti et viitannut minun aiempaan viestiini tällä.

Sitäpaitsi minusta on hassua se, että Petteri Sihvonen ilmoitti tällä palstalla, että NuoriSuomi rajoitti hänen tekemistään, vaikeutti hänen toimiaan valmentajana ja alensi hänen vaatimustasoaan, kun hän toimi HPK B:n valmennuksessa.

 

[siffa]

Urheilulehti saisi vaikka julkaista sitten yhden seitsemän sivuisen puolustuspuheenvuoron tuon kriittisen ajan tiimoilta, sellaiselta henkilöltä joka on sitä mieltä, että Nuori Suomi ja Kaikki pelaa toivat pelkkää hyvää esimerkiksi nyt jalkapalloon. Toisenlaisia on nyt nähty ja kuultu mutta ne eivät näytä käyvän perusteeksi mistään, väärä ihminen puhumassa ja on vielä väärät mielipiteetkin.

Tämä olisi hyvin suotavaa, että löytyisi yksikin lajien sisällä pitkään toiminut valmentaja tai muu asian hyvin tunteva henkilö, joka vakuuttaisi, että lajien huippujuniorituotanto kehittyi tavoiteltuun suuntaan jääkiekossa vuosien 1996-2006 ja jalkapallossa 2000-2010 aikana. Tietysti, jos täältä Jatkoajasta löytyy nimimerkki, joka tuntee asian ja on vakuuttunut siitä, että lajien huippujuniorituotanto pysyi noina vuosina kilpailukykyisenä kovimpien kilpailijamaiden kanssa tai jopa oli parempi niitä, niin esiin vaan rohkeasti tänne tietoineen.

 

[TosiFani]

Tämä olisi hyvin suotavaa, että löytyisi yksikin lajien sisällä pitkään toiminut valmentaja tai muu asian hyvin tunteva henkilö, joka vakuuttaisi, että lajien huippujuniorituotanto kehittyi tavoiteltuun suuntaan jääkiekossa vuosien 1996-2006 ja jalkapallossa 2000-2010 aikana. Tietysti, jos täältä Jatkoajasta löytyy nimimerkki, joka tuntee asian ja on vakuuttunut siitä, että lajien huippujuniorituotanto pysyi noina vuosina kilpailukykyisenä kovimpien kilpailijamaiden kanssa tai jopa oli parempi niitä, niin esiin vaan rohkeasti tänne tietoineen.

Nyt pitäisi vaan selvittää Nuori Suomi -ideologian ja huippujuniorituotannon heikkouden korrelaatio. Väittäisin, että tällaista ei pystytä löytämään, koska Nuori Suomi ry ei määrittele lajien kilpatoimintaa mitenkään, lajit tekevät sen itse.

 

[J.Grönvall]

Toivottavasti et viitannut minun aiempaan viestiini tällä.

Ole huoleti, en viitannut. Tuo mjr:ltä lainaamasi kohta ei vaadi rautalankaa, koska on aika yksinkertaisen loogisen päättelyketjun tulos. Raha tässäkin jälleen puhuu ja on ihan ymmärrettävää, että liitto ja seurat ainakin yrittivät sopeutua maksajan tahtoon. Se, että maksaja ei ymmärrä mistä on kyse ei ole hänen ongelmansa mutta sisällöntuottajan itse kyllä jo pitäisi pystyä ymmärtämään minkä kanssa on tekemisissä.

Seuralla on kait oikeus priorisoida ja täten ylhäältä "kehoitettu" toimintatapa on minusta väärin ja johtaa vain sekasotkuun. Nyt vielä yritettiin urheilla eri tavalla kuin muualla ja toistaiseksi on jäänyt lähinnä paskaa käteen. Nyt tähän varmaan tulee taas kaksi sivua selityksiä kuinka vika ei ollut itse aatteessa, vaan sen toteuttajissa mutta olen tästä myös hivenen eri mieltä.

Kysyn vielä kerran teiltä ammattilaisilta: Miksi liitot muuttivat Nuori Suomi-sääntöjään ja alkoivat ns. purkaa niitä rakenteita, jos se varsinainen Nuori Suomi-aate/ideologia ei ollut syypää mihinkään? MIKSI?

 

[LaTe_Show]

Raha tässäkin jälleen puhuu ja on ihan ymmärrettävää, että liitto ja seurat ainakin yrittivät sopeutua maksajan tahtoon.

= junioriperheet, jotka maksavat tuhansia euroja vuodessa Jani-Petterinsä harrastuksesta. Suomalainen urheilukenttä toimii pitkälle vapaa-ehtoisten varassa. Valtaosa liikuntaseuroista ovat rekisteröityneitä yhdistyksiä joiden toiminnan ydin on ihmisissä joita yhdistää kiinnostus johonkin urheilulajiin sekä halu perehdyttää muitakin lajiin. Valtaosa näistä ihmisistä on joko lajin parissa toimivien lasten vanhempia tai entisiä aktiiveja. He tekevät pyytetöntä vapaaehtoistyötä niin varojen kerääjinä kuin ohjaajina ja valmetajina.

Tosiasia on se, että Suomessa ei ole mihinkään lajiin olemassa niin paljoaa volyymiä, että junioritoimintaa voisi pyörittää (vain) näiden (nuorena) lahjakkaiden varassa: missä osa näistä lahjakkaista nuorista lopettavat (kilpa)urheilemisen teini-iässä. Ja eikä varsinkaan ole varaa menettää näitä, myöhään urheilijoiksi kehittyneitä tapauksia.

Se, että maksaja ei ymmärrä mistä on kyse ei ole hänen ongelmansa mutta sisällöntuottajan itse kyllä jo pitäisi pystyä ymmärtämään minkä kanssa on tekemisissä.

Kysyntä ja tarjonta, jos olisi tarpeeksi kysyntää esimerkiksi Jääkiekkoakatemialle, niin aivan varmasti joku sitä tarjoaisikin. Helvetin huonosti ilmaistuna, neljosketjun janterit maksavat myös ykkösketjun kavereiden jalostuksesta.

Pitää muistaa sekin, että tilanne on täysin eri Tampereen Ilveksellä, Tapparalla, Kooveella verrattuna vaikka Suolahden Urhoon.

Seuralla on kait oikeus priorisoida ja täten ylhäältä "kehoitettu" toimintatapa on minusta väärin ja johtaa vain sekasotkuun.

Mitä tämä tarkoittaa?

-----

Valitettavasti isoin ongelma suomalaisessa urheilukentässä ei ole Nuori Suomi. Isoin ongelma on siinä minkä varassa tätä toimintaa pyöritetään: Suomalainen urheilukenttä toimii pitkälle vapaa-ehtoisten varassa.

Moni alkaa/joutuu valmentajaksi, huoltajaksi, joukkueenjohtajaksi puolivahingossa ja väkisin, kun se on janteri pelaa joukkueessa. Nämä ihmiset joutuvat aivan kylmiltään opettelemaan miten valmennetaan jne. Lajiliittojen (ja seurojen!) pitäisi auttaa tässä työssä tarjoamalla koulutuksia ja valmennusmateriaalia millä nämä valmentajat pääsevät alkuun tässä duunissa.

 

[J.Grönvall]

Nuori Suomen roolista

Mitä tämä tarkoittaa?

Ihan sitä mitä siinä lukee.

Valitettavasti isoin ongelma suomalaisessa urheilukentässä ei ole Nuori Suomi. Isoin ongelma on siinä minkä varassa tätä toimintaa pyöritetään: Suomalainen urheilukenttä toimii pitkälle vapaa-ehtoisten varassa.

Moni alkaa/joutuu valmentajaksi, huoltajaksi, joukkueenjohtajaksi puolivahingossa ja väkisin, kun se on janteri pelaa joukkueessa. Nämä ihmiset joutuvat aivan kylmiltään opettelemaan miten valmennetaan jne. Lajiliittojen (ja seurojen!) pitäisi auttaa tässä työssä tarjoamalla koulutuksia ja valmennusmateriaalia millä nämä valmentajat pääsevät alkuun tässä duunissa.

Seurat, lajiliitot ja kilpaurheilu

Seurojen rahankeruussa on varmasti kehittämistä ja siinä voi ensialkuun auttaa myös harrastustoiminnan tarjoaminen ja siitä riittävästi rahastaminen. Näin ollen saataisiin mahdollisesti lisää kassavirtaa ja palkattua myös päätoimisia työntekijöitä, joilla olisi mahdollisuus toimia sekä harrasteryhmien vetäjinä, että myös kilparyhmien vetäjinä. Tietenkään tämä ei kilpaurheilun kannalta ole paras vaihtoehto mutta niinhän se menee, että kysynnän mukaan toimintaa pitää pystyä sopeuttamaan.

Lajiliittojen rooli esimerkiksi koulutuksen antamisessa on toki myös merkittävä ja tästä syystä onkin oltava tarkka siinä mitä ja miten lajiliitto kouluttaa. Koska sellaisia valmentajiahan se silloin myös tuottaa. Eli jos liitto jo kouluttaa vaikkapa nyt Nuori Suomi-hengessä kilparyhmien valmentajia, on aivan selvää, että se muokkaa monien ajattelua (tässä tapauksessa mielestäni väärään suuntaan).

Näinhän se koulutus aina toimii, on vallitsevia suuntia joiden mukaan koulutetaan ihmisiä ja näistä koostuva massa ajattelee edelleen samalla tavalla, mahdollisesti siksi, että eivät muusta tiedä eli käytännön tasolla kokemuspohja on ohut tai sitä ei ole.

Pidän hieman naiivina näkemystä jonka mukaan seurat edelleen toimisivat itsenäisesti ja lajiliitosta riippumatta, jos samaan aikaan liitto kouluttaa ja ohjeistaa, tai edes suosii jotain tiettyä suuntaa ajattelussa ja toimintatavoissa.

Toki, aina on myös jokunen vastarannan kiiski joka ajattelee valtavirtaa vastaan ja useasti tällaisia henkilöitä pidetään jälkikäteen jonkin sortin sankareina tai kulttihahmoina, sikäli kun käytäntö osoittaa heidän olleen oikeassa. Heidän oma logiikkansa sotii heidän oppimansa kanssa ja he alkavat voimakkaastikin kyseenalaistaa asioita ja jopa tehdä kokonaan toisella tavalla.

Minusta Nuori Suomi on aatteeltaan vaarallinen kilpaurheilun kontekstissa ja täten sitä ei saisi siihen myöskään sotkea. Toisin sanoen, esim. lajiliiton tulisi tehdä aivan selväksi se, että puhutaanko kilparyhmistä vai harrastajista kunkin teeman kohdalla. Urheiluun kun ei sovi minkäänlainen tasapäistäminen, ei vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä tahansa. Tällä vältetään myös ne "väärät tulkinnat", jos joskus huomataankin, että juniorituotannon romahtaminen olisi ollut pelkästään kiinni seuroista.

Aatteellinen keskustelu

Missään nimessä yksi aate ei voi olla ainoa syy, syythän ovat toki moninaiset ja on aivan selvää, että esimerkiksi kotitalouksien ostovoima näyttelee tässäkin asiassa suurta roolia. Massa on siis todella pienempi, esimerkiksi jääkiekossa, mutta taasen jalkapalloon tämä perustelu ei istu, sillä se on aivan varmasti kaikille mahdollista.

Nyt jos esimerkiksi Kaikki pelaa on aiheuttanut ongelmia sekä futiksessa, että lätkässä, niin tuskin kovin helpolla voidaan sen syyllisyyttä ohittaa. Sehän vain osoittaa sen, että perusajatus on jo väärä tavoitteisiin nähden, kun puhutaan kilpaurheilusta ja sen oleellisesta elementistä -> kilpailusta.

Priorisoinnissa on nähdäkseni kyse siitä, että seura halutessaan (ja mahdollisuuksien mukaan) voi tuottaa esimerkiksi vain kilpaurheilua ja pyörittää kilparyhmiä. Jos joku haluaa haastaa tämän eettisistä ja moraalisista syistä, niin toki näin voi tehdä mutta pitää myös osata tunnustaa realiteetit ja ymmärtää se prosessi sekä sen tavoiteltu lopputulos.

On vähän turhaa viljellä keskustelua humaaneista arvoista ja muista samettihousumiesten jutuista, jos samaan aikaan puuttuu ymmärrys kilpaurheilun olemuksesta. Asiaa ymmärtämättömälle kilpaurheilun maailma tietenkin voi näyttäytyä hyvin raakana mutta toiselle puolelle se ei ole lainkaan raaka.

Kansanterveys

Mitä tulee kansanterveydelliseen aspektiin, niin tässä mielessä Nuori Suomi koko kansan liikuttajana voisi mahdollisesti auttaa. Ongelma tulee kuitenkin jälleen siinä kuka tekee ja millä rahalla, sekä missä. Tällöinhän kunnallinen päätöksenteko astuu suurempaan rooliin ja toki kuntakin joutuu priorisoimaan ja miettimään missä on suurin tarve ja kysyntä, eli onko ylipäätään kannattavaa rakentaa liikuntapaikkoja jos käyttöaste jää lähelle nollaa.

Jos taas lähdetään siitä, että vieritetään vastuu kokonaan seuroille, eli niille sisällöntuottajille, niin joudutaan jälleen sen rahakysymyksen eteen. Koska onhan turhaa vaatia jälleen ihmisten ilmaista liikuttamista, vaikka se kuinka ideologisesti hienoa olisikin. Tällöin on ymmärrettävä, että myös harrastustoiminnasta tulee saada kunnon korvaus ja sen hinnan tulee sisältää muutakin kuin kustannusten kattaminen, eli suomeksi pitää saada tehdä voittoa.

Mikäli käyttökustannukset nousevat, niin seurojenkin on pakko siirtää ne kustannukset hintoihin. Juoksevia kuluja on kuitenkin monenlaisia ja toki tarvittaessa esim. tuntihinta pitää pystyä purkamaan ja kertomaan mistä kaikesta se koostuu. Myyntikatetta ei ehkä kerrota suoraan mutta vähintään nyt teoriatasolla kertomaan miksi hinta on se mikä se on.

Tässä on suuremman keskustelun paikka ehdottomasti ja valtion pitää minun mielestäni alkaa ottaa tosissaan ihmisten liikkumattomuus ja siitä aiheutuvat kustannukset, sekä suoraan terveysmenoissa, että välillisesti työn tuottavuuteen. Paljon käytetään aikaa esim. tupakoinnin, rasvan ja viinan haitoista retosteluun mutta liikkumattomuus ilmeisesti nähdään jo liikaa yksilönvapauteen puuttumisena eikä siitä saa osoitella sormella. Mikä ero tässä logiikassa on, niin se ei ole näyttäytynyt vielä minulle.

On kuitenkin päivänselvää, että liikunta on terveellistä ja pakollista jokaiselle, se ei ole arvokysymys, vaan puhdas fakta. Pitäisin ihan reiluna, että valtion taholta tunnustettaisiin moinen asia ja alettaisiin mitä pikimmin toimenpiteisiin asian suhteen.

Koululiikunta ensimmäisenä ja siitä pitää tehdä pakollista ja päivittäistä. Lisäksi välitunneilla on aikaa touhuta vaikka mitä. Kotitaloudet ovat toinen merkittävä asenneilmapiirin muokkaaja ja myös sinne on saatava viesti paremmin perille.

Liikunnan suhde terveyteen ja jaksamiseen ei ole todellakaan valintakysymys. Hyvä kunto joko on tai ei ole, enkä ymmärrä ihmisiä jotka haluavat olla huonossa kunnossa ja syödä lääkkeitä tms. On pystyttävä sanomaan jokaiselle kansalaiselle, että olet läski ja kuolet huomenna jos et ala tekemään itsellesi jotain.

EDIT. Jos lajiliiton roolia vielä hieman siirtää tämän yhtenäisen ajattelun suuntaan, niin muistaakseni Tommi Nikunen kommentoi mäkihypyn nykytilaa siten, että on unohdettu se yhtenäinen tapa toimia ja jokainen (valmentaja) säveltää vähän omiaan.

Huomasiko kukaan muu yhteyttä esimerkiksi jääkiekossa käytävään Meidän peli-keskusteluun, tai jalkapallossa käynnissä olevaan murrokseen jota esim. Mixu Paatelainen vie läpi A-maajoukkueessa?

Miten koette lajiliiton roolin, jos sen johtava ideologia on esimerkiksi Nuori Suomi, eikö se vaikuta tällöin negatiivisesti kilpaurheiluun OMALTA OSALTAAN, kieltämällä tasojoukkueita, pisteiden laskua ja lanseeraamalla puolen pelin takuita?

Miten koette ylipäätään lajiliiton roolin arvomaailman muokkaamisessa sekä substanssin osaajana ja kehittäjänä? Onko lajiliitto Suomessa pelkkä hallinnollinen himmeli, vai tuleeko sen olla se "kova ydin"?

 

[LaTe_Show]

Tietenkään tämä ei kilpaurheilun kannalta ole paras vaihtoehto mutta niinhän se menee, että kysynnän mukaan toimintaa pitää pystyä sopeuttamaan.

Niinpä, mutta tämä on realismia. Volyymi ratkaisee aika paljon miten voidaan toteuttaa jotain asiaa, mutta tästä huolimatta pitäisi aina pyrkiä siihen, että vaatimustaso on sopivan korkealla ja että valmennus olisi niin korkealaatuista kuin mahdollista.

Pidän hieman naiivina näkemystä jonka mukaan seurat edelleen toimisivat itsenäisesti ja lajiliitosta riippumatta, jos samaan aikaan liitto kouluttaa ja ohjeistaa, tai edes suosii jotain tiettyä suuntaa ajattelussa ja toimintatavoissa.

Iso osa seuroista toimivat itsenäisesti, ja iso osa joukkeista seurojen sisällä toimivat itsenäisesti. Tämä on tapauksesta riippuen hyvä tai huono asia.

Priorisoinnissa on nähdäkseni kyse siitä, että seura halutessaan (ja mahdollisuuksien mukaan) voi tuottaa esimerkiksi vain kilpaurheilua ja pyörittää kilparyhmiä.

Näinhän voi tehdä

Edelleenkin, isoin ongelma - mihin voidaan vaikuttaa - on lajiliitoilla siinä miten saadaan riittävän hyviä vetäjiä mukaan, siten että heillä olisi mahdollisimman matalakynnys osallistua näihin talkoisiin, kuinka samalla takaen että junioreilla on korkealaatuista valmennusta. Sitten se varsinainen isoin ongelma onkin lasten omatoimiliikkumisessa...

Nuori Suomen kuningasidea on siinä, että yhteiskunnallinen päätavoite on saada jengi liikkumaan ja siten kuormittavan vähemmän yhteiskunnan tukiverkostoa ja seuroille päätavoite on saada lisää maksavia asiakkaita pyörittämään seuran toimintaa, samalla tuoden lisää volyymiä mistä valita näitä lahjakkaita tapauksia jatkojalostettavaksi.

Se, että jossain pelitilanteessa "kaikki pelaa" on loppujen lopuksi pieni paha siihen verrattuna, ettei Koskelan Kiekko saisi E-junnujoukkuetta kasaan.

 

[J.Grönvall]

Iso osa seuroista toimivat itsenäisesti, ja iso osa joukkeista seurojen sisällä toimivat itsenäisesti. Tämä on tapauksesta riippuen hyvä tai huono asia.

Operatiivisessa mielessä kyllä varmasti mutta kuinka suuri osa oli aidosti itsenäinen, eli liiton, sanotaanko nyt, propagandan ulkopuolella ja tällä tavoin immuuni sen vaikutuksille?

Ja etenkin siinä vaiheessa, kun valveutuneimmat vanhemmat alkavat kysellä, että miksei meidän seurassa tehdä sitä ja tätä. Onhan se selvää, että jos ne rahapussit viedään muualle niin seuran on pakko sopeutua.

Näinhän voi tehdä

Niin teoriassa voi, mutta liittyen yläpuolella olevaan miten realistista se on tilanteessa, jossa seura on (osittain liiton vuoksi) pakotettu muuttamaan toimintaansa pitääkseen osallistujat riveissä? Tuskin kovinkaan realistista.

Näin ollen, jos ennestään rajalliset resurssit ovat jo pakottaneet ehkä ainoastaan kilparyhmiin ja nyt näitä kilparyhmiä aletaan valmentamaan Nuori Suomi-periaatteiden mukaan, niin etkö todella näe tässä ristiriitaa?

Silloinhan puututaan suoraan kilpaurheilun ytimeen ja muutetaan se joksikin muuksi. Tällöin suurin syyllinen on yksinomaan Nuori Suomi-aate joka ei siihen maailmaan sovi, ei vaikka kuinka polkisi jalkaa ja itkisi sen perään.

 

[Knower]

Sitten se varsinainen isoin ongelma onkin lasten omatoimiliikkumisessa...

En vedä nyt yhtään johtopäätöksiä, sillä mutulla mennään, mutta voisiko yksi syy heikkoon omatoimisuuteen olla siinä, ettei sillä omalla tekemisellä ollut ainakaan yhteen aikaan omassa seurassanikaan mitää merkitystä peliaikaan? Joskus kun minä olin junnu ja tuli vähän peliaikaa, iskin vanerilta sen 300 laukausta päivässä ja veivasin sen mailan kanssa -> tuli kehitystä -> pelasin. Kyllä se oli käytännön arjessa demotivoivaa, että se silmät kiiluen lajiin suhtautunut kaveri pelasi samat minuutit kuin se, ketä tuotiin lajin pariin "kun on hyvä olla urheiluharrastus".

Ei varmasti ainoa syy. On siellä ne tutut pleikkaritkin. Kuitenkin tuo työn ja palkinnon välinen suhde romuttuu tasapäistämisessä. On ihan sama oliko kyseessä lajiliittojen tulkinnat aiheesta vai mitkä, mutta metsään mentiin. Lakattiin jossain kohtaa vain välittämästä aiheesta (oli tästäkin iso vääntö seuran sisällä ja hallitus vaihtuikin aika tavalla: äidit -> pois, urheiluihmiset -> tilalle). Kyllä, seurauksiakin on ollut. Harrastajamäärä seurassa pudonnut, maksut nousseet. Samaan aikaan myös ne urheilun menestysmittarit toista luokkaa (SM-mitalit, juniorimaajoukkue-edustukset jne.).

Nykyään sinetti roikkuu seinällä, mutta ei vaikuta käytännön arkeen mitenkään. Eli se on yhdentekevä meille kuten joskus aiemminkin totesin.

 

[Fordél]

Tällöinhän kunnallinen päätöksenteko astuu suurempaan rooliin ja toki kuntakin joutuu priorisoimaan ja miettimään missä on suurin tarve ja kysyntä, eli onko ylipäätään kannattavaa rakentaa liikuntapaikkoja jos käyttöaste jää lähelle nollaa.

Jos nykyisin rakennetaan uusi liikuntapaikka, täytyy sille olla iso tilaus. Lähinnä nykyisin keskitytään kuitenkin peruskorjaukseen (liikuntapaikkaverkostommehan on jo hyvin laaja) ja sillä puolella löytyy paljon tekemistä.

Jos taas lähdetään siitä, että vieritetään vastuu kokonaan seuroille, eli niille sisällöntuottajille, niin joudutaan jälleen sen rahakysymyksen eteen. Koska onhan turhaa vaatia jälleen ihmisten ilmaista liikuttamista, vaikka se kuinka ideologisesti hienoa olisikin. Tällöin on ymmärrettävä, että myös harrastustoiminnasta tulee saada kunnon korvaus ja sen hinnan tulee sisältää muutakin kuin kustannusten kattaminen, eli suomeksi pitää saada tehdä voittoa.

Vastuuta ei ole vieritetty kokonaan seuroille. Lain mukaan seurat ja järjestöt hoitavat liikunnan järjestämisen. Valtio ja kunnat taas huolehtivat mahdollisuuksista, mutta myös niistä, jotka jäävät näiden perinteisten liikuntapalveluiden ulkopuolelle, kuten liikunnan erityisryhmät.

Olisi kuitenkin vaikea nähdä, että järjestöt ja seurat pystyisivät toimimaan nykyisellä tasolla ilman julkista tukea. Oli se sitten valtion tukea lajiliitoille, hanketukea tai vaikka kunnan avustuksia. Ja aina kun julkista rahaa jaetaan, on sillä tietyt ehdot. Yhteiskunta hyötyy eniten massojen liikkumisesta, joten on luonnollista, että myös sitä rahoitetaan. Toki myös kilpa- ja huippu-urheiluun myönnetään tukea, mutta se ei ole julkisen vallan ensisijainen tehtävä.

Tässä on suuremman keskustelun paikka ehdottomasti ja valtion pitää minun mielestäni alkaa ottaa tosissaan ihmisten liikkumattomuus ja siitä aiheutuvat kustannukset, sekä suoraan terveysmenoissa, että välillisesti työn tuottavuuteen. Paljon käytetään aikaa esim. tupakoinnin, rasvan ja viinan haitoista retosteluun mutta liikkumattomuus ilmeisesti nähdään jo liikaa yksilönvapauteen puuttumisena eikä siitä saa osoitella sormella. Mikä ero tässä logiikassa on, niin se ei ole näyttäytynyt vielä minulle.

Valtion liikuntapolitiikallahan pyritään tekemään Suomesta maailman liikkuvin kansa 2020. Jotta tämä toteutuisi, pitäisi keskittyä juuri niihin liikkumattomiin. He ovat nousemassa toiminnan keskiöön ja heihin tullaan varmasti laittamaan tulevaisuudessa yhä enemmän paukkuja.

Mitkä sitten ovat oikeat keinot saada vähän liikkuvat liikkumaan niin jos siihen sulla on jotain ajatusta niin ne kannattaa tuoda julki. Ovat kultaakin arvokkaampia mikäli toimivat.

On kuitenkin päivänselvää, että liikunta on terveellistä ja pakollista jokaiselle, se ei ole arvokysymys, vaan puhdas fakta. Pitäisin ihan reiluna, että valtion taholta tunnustettaisiin moinen asia ja alettaisiin mitä pikimmin toimenpiteisiin asian suhteen.

Tämä on tunnustettu jo pari vuosikymmentä sitten. Ihmisiä ei kuitenkaan voi pakottaa liikkumaan enkä näe tätä järkevänäkään. Se onko tehdyt toimenpiteet riittäviä, onkin jo paljon relevantimpi kysymys.

Koululiikunta ensimmäisenä ja siitä pitää tehdä pakollista ja päivittäistä. Lisäksi välitunneilla on aikaa touhuta vaikka mitä. Kotitaloudet ovat toinen merkittävä asenneilmapiirin muokkaaja ja myös sinne on saatava viesti paremmin perille.

Kyllähän koululiikunta on jo pakollista. Päivittäiseksi se on vaiketa muuttaa tai sitten sun pitää esittää, että mistä otetaan pois? Äidinkieli, muut kielet, matematiikka,, historia jne.? Näen, että ratkaisu on koulupäivän jälkeisessä liikunnassa. Kun koulupäivä loppuu vaikka klo 14, mutta vanhemmat ovat vielä töissä, olisi kaikkien etu kun koulupäivän jälkeen starttaisi vaikka sählykerho, yleisurheilukoulu jne. Seurasta ohjaaja kerhoon ja näin saadaan seuroihin lisää täysipäiväisiä ohjaajia kun kustannukset voidaan jakaa. Lapset pääsevät liikkumaan eikä tarvitse olla yksin kotona. Tätäkin toimintaa onneksi jo on, mutta ei riitävästi ja ei joka puolella Suomea.

Myös välitunteja on alettu liikunnallistamaan mm. muuttamalla yksi välitunti 30 min mittaiseksi ja kutsumalla sinne joku ammattilainen vetämään oppilaille liikuntatuokio. Myös muita juttuja välituntien liikunnallistamiseksi on tehty. Etenee siis varmasti pikku hiljaa kaikkialle Suomeen.

Itse näen, että kaikki muutos lähtee kotoa. Jos siellä on liikuntamyönteinen ilmapiiri ja kannustetaan liikkumaan sekä näytetään itse esimerkkiä, syntyy lapselle helpoiten myönteinen suhde liikuntaan. Jos se joudutaan ulkopäin myöhemmin istuttamaan, on se aina vaikeampaa ja kalliimpaa. Saati sitten jos kotoa on omaksuttu hyvin negatiivinen käsitys liikunnasta, on lapsen liikuttaminen vielä vaikeampaa ja kalliimpaa.

Ja loppuun vielä tunnustus J.Grönvallille siitä, että nostat nämä seikat esille. Liikkumattomuudella ja liikunnan vähenemisellä sekä liikuntakulttuurin pirstäloitumisella on kuitenkin ihan keskeinen vaikutus siihen massaan, joka kilpa- ja huippu-urheilulla on käytettävissään. Jos syytetään vain Nuorta Suomea, jää hyvin paljon merkittäviä seikkoja unholaan.

 

[eagle]

Valitettavasti isoin ongelma suomalaisessa urheilukentässä ei ole Nuori Suomi. Isoin ongelma on siinä minkä varassa tätä toimintaa pyöritetään: Suomalainen urheilukenttä toimii pitkälle vapaa-ehtoisten varassa.

Moni alkaa/joutuu valmentajaksi, huoltajaksi, joukkueenjohtajaksi puolivahingossa ja väkisin, kun se on janteri pelaa joukkueessa. Nämä ihmiset joutuvat aivan kylmiltään opettelemaan miten valmennetaan jne. Lajiliittojen (ja seurojen!) pitäisi auttaa tässä työssä tarjoamalla koulutuksia ja valmennusmateriaalia millä nämä valmentajat pääsevät alkuun tässä duunissa.

Tästä muuten ikävin seuraus on se, että siinä vaiheessa kun vanhempi(siis lapsen isä/äiti) on oppinut vähän hommastaan, eli tehnyt sitä vaikka sen ~5-vuotta, niin Jani-Petteri usein joko lopettaa tai siirtyy sellaiseen ikäluokkaan missä sitten tulee uusi valmentaja(tämäkin usein vapaaehtoinen, mutta ei enää välttämättä isä-valmentaja). Noh mitä sitten tapahtuu tälle jo vähän kokemusta, jopa koulutusta ja näkemystä saaneelle isä-/äiti-valmentajalle? Hän lopettaa valmentamisen siihen ja tuota tietotaitoa ei enää ollenkaan saada hyödyksi.

Samoin usein siinä vaiheessa kun löytyisi aikaa ja intoa, kun vielä ei ole välttämättä perhettä eli ns. vanhana junnuna (16-19vuotiaana) olisi seurojen hyvä yrittää rekrytä junnuja toimintaan. Tarjota pientä matkakorvausta, kouluttaa ja innostaa valmentajaksi.

Joissain seuroissa on vähän onnistuttu jälkimmäisessä, mutta monissa nämä potentiaaliset valmentajat ja innokkaat urheiluihmiset hukataan täysin.

 

[Colisee Pepsi]

...1995-2009 Nuori Suomi aiheutti mittaamatonta tuhoa suomalaiselle laatujunioripelaajatuotannolle.

Johtava

...Eli kyse ei ole puoleltani mediastrategiasta. Kyse on siitä, että urheiluihmisenä minun on voimiani ja vaivojani säästämättä perattava läpi tuo vaihe 1995-2009, jolloin suomalaisesta lasten ja nuorten urheilusta otettiin urheilu pois irvokkaalla tavalla.

Johtava

...johtopäätökseni on, että Nuori Suomi on keskeisempiä syöpätekijöitä kun arvioidaan, miksi junioritoiminnan laatu romahti 1995 - 2009.

Johtava

Johtavalle!
Oletetaan, että sinun johtopäätöksesi pitäisi paikkaansa. Mikä syöpätekijöistä on muuttunut vuoden 2009 jälkeen niin, ettei Nuori Suomi enää estä huippupelaajatuotantoa?

Luotan siihen, että ammattilaisena ja koska omien sanojesi mukaan "olet ollut aito oikea osapuoli asiassa", vastaat faktoilla etkä omilla mielipiteilläsi...

Kiitos.


PS. Mikäli alat siffamaiseen tapaan kääntämään keskustelun aihetta "Tanskan v.1986 ja sen jälkeen syntyneisiiin NHL-pelaajiin" niin voitaneen olettaa omien sanojesi/syytöksesi osuvan myös sinuun itseesi?

Oletko ei-urheiluihminen?

Tuntuu, että sinä kommentoit tätä Nuori Suomi -asiaa jonkin kummallisen etäisyyden päästä.
Johtava

 

[LaTe_Show]

Operatiivisessa mielessä kyllä varmasti mutta kuinka suuri osa oli aidosti itsenäinen, eli liiton, sanotaanko nyt, propagandan ulkopuolella ja tällä tavoin immuuni sen vaikutuksille?.

En tiedä mihin propagandaan viittaat, mutta Nuori Suomi-teesithän on loppujen lopuksi itsestäänselvyyksiä fiksuille, täyspainoisille aikuisille ohjaajille.

Ja etenkin siinä vaiheessa, kun valveutuneimmat vanhemmat alkavat kysellä, että miksei meidän seurassa tehdä sitä ja tätä.

Itse en ollenkaan pidä pahana keskusteluja vanhempien kanssa, sillä yhteistyötähän tässä heidän kanssaan tehdään. Mielellämme kuuntelemme mitä muualla tehdään, sillä valmennus on jatkuvaa kehitystä.

Onhan se selvää, että jos ne rahapussit viedään muualle niin seuran on pakko sopeutua.

Juuri näin. Tämän vuoksi on tärkeätä antaa "rahoille vastinetta" ja tarjota korkealaatuista valmennusta pojille.

Niin teoriassa voi, mutta liittyen yläpuolella olevaan miten realistista se on tilanteessa, jossa seura on (osittain liiton vuoksi) pakotettu muuttamaan toimintaansa pitääkseen osallistujat riveissä?

Teoriassa voi ja on myös realistista. En tiedä missä sinä olet toiminut, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmia tämän kanssa.

Näin ollen, jos ennestään rajalliset resurssit ovat jo pakottaneet ehkä ainoastaan kilparyhmiin ja nyt näitä kilparyhmiä aletaan valmentamaan Nuori Suomi-periaatteiden mukaan, niin etkö todella näe tässä ristiriitaa?

Nuori Suomi ei estä meitä tarjoamasta korkealaatuista valmennusta, korkealla vaatimustasolla. Meille tärkeintä on se, että meillä on yhteisymmärrys poikien että heidän vanhempien kanssa.

 

[LaTe_Show]

Tästä muuten ikävin seuraus on se, että siinä vaiheessa kun vanhempi(siis lapsen isä/äiti) on oppinut vähän hommastaan, eli tehnyt sitä vaikka sen ~5-vuotta, niin Jani-Petteri usein joko lopettaa tai siirtyy sellaiseen ikäluokkaan missä sitten tulee uusi valmentaja(tämäkin usein vapaaehtoinen, mutta ei enää välttämättä isä-valmentaja). Noh mitä sitten tapahtuu tälle jo vähän kokemusta, jopa koulutusta ja näkemystä saaneelle isä-/äiti-valmentajalle? Hän lopettaa valmentamisen siihen ja tuota tietotaitoa ei enää ollenkaan saada hyödyksi.

Toinen skenario on siinä, että tämä isi-valmentaja pärjää ensimmäiset viisi vuotta hyvin ihan perustietämyksellä "lonkalta", mutta tuleekin sitten vastaan se ikäluokka missä tarvitaankin enemmän valmennuskompetenssia ja lajitietoa.

 

[J.Grönvall]

Vastuuta ei ole vieritetty kokonaan seuroille. Lain mukaan seurat ja järjestöt hoitavat liikunnan järjestämisen. Valtio ja kunnat taas huolehtivat mahdollisuuksista, mutta myös niistä, jotka jäävät näiden perinteisten liikuntapalveluiden ulkopuolelle, kuten liikunnan erityisryhmät.

Pääasia on, että seuroilla on edellytykset tuottaa myös harrastetoimintaa laajalle joukolle, jos näin halutaan. Tuli se raha sitten valtion kassasta, asiakkailta tai molemmilta.

Mutta samaan aikaan annamme mahdollisuuden pyörittää myös kilparyhmiä. Jos molemmat kohdat eivät toteudu, voi seura itse päättää kumpaa tekee. Eikö?

Valtion liikuntapolitiikallahan pyritään tekemään Suomesta maailman liikkuvin kansa 2020. Jotta tämä toteutuisi, pitäisi keskittyä juuri niihin liikkumattomiin. He ovat nousemassa toiminnan keskiöön ja heihin tullaan varmasti laittamaan tulevaisuudessa yhä enemmän paukkuja.

Mitkä sitten ovat oikeat keinot saada vähän liikkuvat liikkumaan niin jos siihen sulla on jotain ajatusta niin ne kannattaa tuoda julki. Ovat kultaakin arvokkaampia mikäli toimivat.

Liikkumattomiin nimenomaan pitää keskittyä. Aikuisväestölle näkisin esimerkiksi työnantajien roolin mahdollisuutena, sekä työntekijöille itselleen, että yritykselle. Ja tiedän, että on TYKYä ja muuta mutta sekin tavoittaa kovin pienen osan (ja yleensä tuntuvat nekin olevan samat naamat joka paikassa).

Tämä on tunnustettu jo pari vuosikymmentä sitten. Ihmisiä ei kuitenkaan voi pakottaa liikkumaan enkä näe tätä järkevänäkään. Se onko tehdyt toimenpiteet riittäviä, onkin jo paljon relevantimpi kysymys.

Minusta oikeastaan pitää pystyä pakottamaan, samalla tavoin kun on pakotettu olemaan polttamatta röökiä ja puoliväkisin olemaan syömättä muuta kuin kasvirasvoja.

Jos puhtaasti kansanterveyttä mietitään, niin valtiolla on tietyllä tavalla oikeus siihen, jos enemmistö kansasta päättää, tai hallinnollinen elin niin päättää, kuten tupakankin kohdalla.

Se miten kaikki tehdään on minulle vielä liian vaikea kysymys mutta korostan edelleen yksilön vastuuta ja ylimääräisen hyysäämisen lopettamista. Ei sanota, enää "että hehheh läskit on lepposia" vaan että rupea tekemään itsellesi jotain.

 

[P.Sihvonen]

Valla teki urheilukulttuuriteon Urheilulehdessä

Lainaan kokonaan osan II Juha Vallan kirjoituksen referoinnistani. Kirjoitin näitä kolme osaa. Käytännössä nämä Juha Vallan kirjoitukset eivät herättäneet keskustelua täällä. Ymmärrän sen, koska Juha Valla tulee urheilun ytimestä eli on ollut näkemässä sen kaiken, mihin Palloliiton valitsema Nuori Suomen Kaikki Pelaa-ohjelma vei Suomen huippujuniorituotannon. Jalkapallossahan tilanne on vielä katastrofaalisempi verrattuna jääkiekkoon, koska kilpailu jalkapallossa maailmalla on aivan eri luokkaa kuin mitä se on pienessä lajissa jääkiekossa. Minusta kannattaisi perehtyä niihin laatuprojekti Nuori Suomen ohjeisiin, mitä noudatettiin jääkiekossa vuosien 1996-2006 aikana.

Nyt sekä Jääkiekkoliitossa että Palloliitossa myönnetään, että oli virhe ottaa toimintaan mukaan Nuori Suomi -ideologiat kuten "kaikki pelaa" ja "puolen pelin takuu". Molemmissa liitoissa ollaan irtautumassa Nuori Suomesta. Jääkiekkoliitossa tämä näkyy erittäin selvästi. Katsokaapa vaikka eilistä Hesaria. Siellä oli eilen sellainen työpaikkailmoistus, jossa ennen vuotta 2009 olisi ollut ilman muuta mukana järjestö Nuori Suomi. Nyt tuo sana ja järjestö on eräänlainen persona non grata käsitteen siinä variaatiossa, jossa suorastaan vältetään mainitsemasta tätä yhtä järjestöä nimeltä...

Jääkiekkoilussa seurat saivat Nuori Suomi -sinetin vain siinä tapauksessa, että seura noudatti toiminnassaan Jääkiekkoliiton ja Nuori Suomen yhdessä linjaamaa Nuori Suomi -laatuprojektin säännöstöä.

Nuori Suomi -laatuprojekti sisälsi sellaisia urheilutoiminnan linjauksia, jotka heikensivät radikaalisti juniorijääkiekkoilun sisältötoimintaa. Pelattiin liian vähän pelejä ja harjoiteltiin liian vähän, kun oli olemassa käsittämättömät suositukset enimmäismääristä. Taidon herkkyysiässä ei saanut perustaa tasojoukkueita, tai oli ainakin hyödytöntä perustaa tasojoukkueita, koska Jääkiekkoliitto ei järjestänyt tasojoukkueille sarjatoimintaa. Monista joukkuiden asioista päätettiin vanhempainkokouksissa. Aiemmin vastaavista asioista päätti valmennus- ja joukkueenjohto. Nuori Suomi -organisaatio tuotti jopa materiaalia noihin vanhempainkokouksiin. Eli valtaa annettiin tahoille (vanhemmille "maksavina asiakkaina"), joilla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten jääkiekkojoukkueen on jääkiekkojoukkue järjestää elonsa ja olonsa.

Sitten Nuori Suomen Teemu Japisson oikein julkisesti kiitti, miten Jääkiekkoliitto (ja Palloliitto) on toiminut esimerkillisenä eteen näyttäjänä Nuori Suomi -toiminnan suhteen liittoina.

Pahinta oli se, että kilpailu otettiin pois kilpailusta ("kaikki pelaa"), harjoitusmäärät vähenivät, pelejä pelattiin liian vähän, harjoitusryhmät kasvoivat, kun jääkiekkoilusta tuli ja tehtiin "joka pojan laji".

Juha Valla teki urheilukulttuuriteon, kun hän kuvasi Nuori Suomen syöpävaikutuksen jalkapalloilussa historoitsijan tarkkuudellaan käyttämällä Urheilulehdessä puolitieteellistä kirjoitusotetta. Valla kertoi totuuden, joka on kipeä. En ihmettele, siffa, että noita nostojasi Vallan tekstistä on kommentoitu täällä niukasti, jos ollenkaan.

Johtava

 

[J.Grönvall]

En tiedä mihin propagandaan viittaat, mutta Nuori Suomi-teesithän on loppujen lopuksi itsestäänselvyyksiä fiksuille, täyspainoisille aikuisille ohjaajille.

Ikävä kyllä et tunnu pääsevän jyvälle siitä mitä minä tarkoitan, enkä osaa sitä enää sen seikkaperäisemmin selostaakaan. Turhan jankkauksen välttämiseksi lienee jälleen parempi vetää hieman henkeä.

 

[LaTe_Show]

Pelattiin liian vähän pelejä ja harjoiteltiin liian vähän, kun oli olemassa käsittämättömät suositukset enimmäismääristä.

Miten tämä liittyy Nuori Suomeen?

 

[eagle]

Toinen skenario on siinä, että tämä isi-valmentaja pärjää ensimmäiset viisi vuotta hyvin ihan perustietämyksellä "lonkalta", mutta tuleekin sitten vastaan se ikäluokka missä tarvitaankin enemmän valmennuskompetenssia ja lajitietoa.

Oli miten oli, mutta valmennus on suomessa siis ns. kausittaista ja valmentajat ovat vähän kuin "sijaisina" aina sen 1-5 vuotta kerrallaan hommissa. En koe siis tarpeelliseksi että jokaisen valmentajan tulisi edes pyrkiä sinne vanhempiin junnuihin, vaan mielestäni olisi hienoa jos ne "vanhat" isä-/äiti-valmentajat saataisiin ensin koulutettua ja sitten kokemuksen jälkeen jäisivät "kiertämään" alempia ikäluokkia. Toki optimaalinen tilanne olisi että niissäkin olisi ammattivalmennusta, mutta selvästi parempi tilanne että niissä olisi rutinoitunutta, useamman kerran sen "kierron" läpi käyneitä entisiä isä-/äiti-valmentajia, kuin että joka kerta mukaan otettaisiin uudet.

Tuosta "lonkalta" valmentamisesta tuli mieleen yksi merkittävä ongelma myös, mutten tiedä onko se tämän ketjun aihe sitten taas enää. Se ongelma paistanut kyllä tässäkin keskustelussa eräitten kirjoittajien viesteitä läpi.

 

[LaTe_Show]

Ikävä kyllä et tunnu pääsevän jyvälle siitä mitä minä tarkoitan, enkä osaa sitä enää sen seikkaperäisemmin selostaakaan. Turhan jankkauksen välttämiseksi lienee jälleen parempi vetää hieman henkeä.

OK. En tosiaankaan tiedä mitä ongelmia sinä olet kohdannut Nuori Suomen suhteen, mutta itse en ole huomannut sen estävän minua tekemästä parhaana nuorten ohjaajana, sekä estänyt minua antamasta parasta mahdollista valmennusta mitä pystyn, kuitenkin säilyttäen kilpailuelementin, missä pitää antaa 100% niin peleissä kuin ennenkaikkea treeneissä.

 

[P.Sihvonen]

Parempaan on menty

Johtavalle!
Oletetaan, että sinun johtopäätöksesi pitäisi paikkaansa. Mikä syöpätekijöistä on muuttunut vuoden 2009 jälkeen niin, ettei Nuori Suomi enää estä huippupelaajatuotantoa?

Luotan siihen, että ammattilaisena ja koska omien sanojesi mukaan "olet ollut aito oikea osapuoli asiassa", vastaat faktoilla etkä omilla mielipiteilläsi...

Niin, se oli jo hieman aiemmin kuin 2009, kun yksinkertaisesti niitä kaikkia ikärajasuosituksia ja -määräyksiä alennettiin. Kilpailua palautettiin kilpailuun aiempaa nuorempiin ikäluokkiin eikä enää menty vanhassa mitassa "kaikki pelaa". Ja samalla tehtiin muutoksia niihin taklaus- ja lämärikieltomääräyksiin, joilla oli aiemmin houkuteltu mukaan irvokkaalla tavalla lisäharrastajia naamiomalla jääkiekko muuksi kuin jääkiekoksi.

Ja sitten ihan konkretiaa täältä Hämeen alueelta. Ennen ei tullut kuuloonkaan, että poika pelaisi useita otteluita saman päivän aikana. Voitko kuvitella, tällainen oli kiellettyä! Nyt tietyin ehdoin sama poika voi pelata vaikka neljä peliä päivässä. Eli yksi poika voi pelata yhdessä sellaisen määrän pelejä, jonka hän pahimpina Nuori Suomi -aikoina saattoi saada kasaan kuukaudessa, kun suositus oli, että "enimmäismäärä on kolme harjoitusta, joista niistäkin vain kaksi jäällä ja yksi peli per viikko".

Kiitos jääkiekon jumalille siitä, että nuo 1995-2008 ajat Nuori Suomi -hengessä ovat historiaa. Rumaa urheilun häpeällistä historiaa.

Johtava

 

[P.Sihvonen]

Olet sinä kyllä velho!

OK. En tosiaankaan tiedä mitä ongelmia sinä olet kohdannut Nuori Suomen suhteen, mutta itse en ole huomannut sen estävän minua tekemästä parhaana nuorten ohjaajana, sekä estänyt minua antamasta parasta mahdollista valmennusta mitä pystyn, kuitenkin säilyttäen kilpailuelementin, missä pitää antaa 100% niin peleissä kuin ennenkaikkea treeneissä.

Miten sinä järjestit 1995-2008 tasojoukkueille pelejä, kun Suomen Jääkiekkoliitto ei järjestänyt Nuori Suomi -laatuprojektissaan tasosarjatoimintaa pienimmissä junioreissa? Eikö se häirinnyt sinun huikeaa valmennustoimintaasi mitenkään?

Johtava