Sokea Reeta oli kutsuttu Ruotsin prinsessa Estellen ristiäisiin. Sokealle Reetalle oli Jumala säätänyt Estellen kummisedän vastuullisen aseman. Sokean Reetan seuralaisena ristiäisiin saapui Timo T.A. Mikkonen. Sokea Reeta kävi ensitöikseen latkimassa Estellen kasteveden kitaansa.
- Sokea Reeta, sinäpä olet tahditon, Timo T.A. Mikkonen torui koiraa, jonka parrasta valui vettä kirkon lattialle. - Ei noin saa tehdä, Timo T.A. Mikkonen jatkoi.
- Kiinnostaa ihan vitusti, vastasi Sokea Reeta. - Hyvä kuitenkin, ettet sanonut "noin ei voi tehdä", koska voihan noin tehdä, Sokea Reeta ulvoi silmät sikkurassa ja luppakorvat koholla, mutta vakavoitui nopeasti, kun Estelle pyöri katedraalin katossa armottoman pierunpörinän täyttäessä kirkkotilan. Sokea Reeta ponnisti rennosti ja nappasi Estellen hellästi hampaisiinsa, lensi urkuparvelle ja laski Estellen lattialle.
- Titipupu, söpö koiri, tititipupupu, Estelle jokelsi Sokealle Reetalle, ja vauvan silmämunat kiiluivat sateenkaaren väreissä, sillä aamulla oli Daniel tiputtanut pipetillä bensiiniä prinsessan silmiin. Estellen olo oli helpottunut, sillä Victorian vauvalle hirveitä vatsakipuja aiheuttanut tissimaito oli äjähtänyt pikkuprinsessan viileään silkkivaippaan mojovana, joskin vetisenä torttuna. Tortun koostumus oli myös kuohkea, sillä Estellen päästämä, ilmaankin tämän lennättänyt pieru, oli täyttänyt sen pikkuruisilla ilmakuplilla.
Sokea Reeta ähkäisi, sillä sen hajuaisti tuntui tällä kertaa liiankin tarkalta.