Tämä tarina on omistettu jatkoajan vitsinkylväjille jumalan armosta: JHag, Uleåborgir, FASlapsi.
Mikkosten hullunkurinen perhe luki lehdestä mm-kisojen lippualennuksesta.
"Meidän on nyt kyllä lähdettävä katsomaan Suomen peliä. Olemmehan niin isänmaallista porukkaa!" Nina karjahti. "Pojat, kiittäkää Majuria halvaantumisesta, ilman tätä emme olisi voineet myydä uusia juttuja lehdistöön ja olisimme joutuneet kuuntelemaan ottelut radiosta", Nina sanoi ääni väristen. Mikkosten omituiset pojat juoksivat pienet pippelit rusetilla yhdistettynä Timo Tarmo Anteron työhuoneeseen ja tekivät kunniaa Suurelle Majurille joka makasi mitään tajuamatta omassa virtsassaan. Ninan poskelle vierähti kyynel ja hän sai vaivoin sanotuksi "Mitäpä Timo ei tekisi maansa puolesta, nyt lähdetään kannustamaan Suomi voittoon".
Hartwall Arenalle päästyään invataksi purki lastinsa oven eteen, mutta Järjestyksenvalvoja oli ajan hermolla: "Tänne ei saa tuoda omia eväitä" hän huomautti. Nina nieli kiukkunsa mutta hylkäsi suolasokeriliuos-pussin roskikseen. "Pojat älkää hätääntykö, olette syöttäneet Isää niin hyvin kotona joten kyllä hän pärjää ilman tippaansa pari tuntia."
"Ei myö olla mitään syötetty", sanoi toinen lahjattomista lapsista.
"Niin, se on sun syöttöviikko nyt" toinen vahvisti.
"Aijaa, minä luulin että nyt on pariton viikko!" Nina sanoi ja repes raikuvaan nauruun. "Syötetään Majuri sitten kotona, eiköstä vaan Timo?"
"Nngghhmjaabb", Torsti Antero vastasi huulet valkoisina.
"En ymmärrä, räpsäytä kerran jos sinulla on nälkä, kaksi kertaa mikäli ei."
Majuri räpaäytti silmiän kerran.
"Isillä ei oo nälkä!", toinen pojista huudahti.
"Kuinka niin", kysyi pirttihirmu.
"No meillä oli tänään apuluokalla matikan tunti ja siinä sanottiin että 1+1=2 ja Herra Majuri räpäytti molempia silmiään", vastasi toinen tyhmistä pojista.
"Oikein! Hyvä pojat, tämä oli vain testi. Olette niin lahjakkaita! Isillä siis ei ole nälkä."
"Vielä yksi juttu", järkkäri sanoi. "Joudun takavarikoimaan nuo siniset sairaalavaatteet, ne ovat ylisuuret ja voivat aiheuttaa paloturvallisuusriskin".
Näin ollen Herra Majuri kipattiin asvaltille ja hänet riisuttiin alasti. Kuihtunut vammautunut ihmisen irvikuva nostettiin takaisin pyörätuoliin ja iloinen otteluilta oli valmis alkamaan!
"Kattokaa iskää, se on niin iloinen että iskee silmää!", typerät pojat huusivat yhteen ääneen ja Nina repesi nauramaan onnesta niin että häneltä pääsi kunnon pöräys.
"Hetkinen, nämä ovat pyörätuoli-perheliput", järkkäri vielä natseili. "Teitä ei ole kuin yksi vammainen, kaksi poi..". Järkkäriltä jäi lause kesken vilkaistessaan poikia joiden pippelit olivat taas rusetilla. "Jatkakaa sisään vaan", hän sanoi.
Ottelun loppuhetkillä Suomi oli tappiolla. Mainostauolla iloista yleisöä kuvattiin screenille ja kaikki vilkuttivat iloisesti kameralle paitsi Timo TA Mikkonen koska hän on halvaantunut eikä näin ollen voi vilkuttaa tai osoittaa mitään tunteita. Hän ei myöskään ollut iloinen koska Suomi oli tappiolla ja tappiota hän ei kestä.
"Vittu eihän tästä tuu yhtään mitään!", Parturi-Nina karjaisi. "Nyt tarvittaisiin sota-ajan taistelua."
"Heitetään Isi kentälle, hän on taistelija", toinen idioottipojista keksi.
"Hieno idea! Herra Majuri ei koskaan luovuta" Nina tuumasi ja samalla Timo Torsti Antero tunsi liikuttuvansa puheista, mutta kyynel ei vierähtänyt poskella, koska hänen kehonsa oli kuiva kuin rusina.
"Mennäänpäs tuosta laidan yli että heilahtaa!", Nina huudahti ja heitti Herra Majurin kentälle. Yleisö kohahti. Timo Torsti Anteron kasaan kuivunut, alilämpöinen halvaantunut torso oli laskeutunut suoraan kiekon päälle.
"Hyvä isi!! Taistele! Muista jatkosota!" lahjattomat pojat kannustivat Myrskylän isäntää.
Yhtäkkiä vastustajan gooni syöksyi läpi kentän ja taklasi Majuria suoraan päähän.
"Törkeä taklaus! Vahingoittamisyritys! Pelikieltoa!" Yleisö huuteli raivoissaan.
Rangaistusta ei kuitenkaan tullut koska Mikkonen oli jo valmiiksi riittävän vammautunut. Timo TA raahattiin takaisin katsomoon ja kuin ihmeen kaupalla Suomi voitti! Oliko se Herra Majurin ansiota, sitä tuskin tulemme koskaan tietämään. Varmaa on kuitenkin se, että tästäkin seikkailusta saataisiin vielä monen monituiset naurut Myrskylän keittiössä tulevina vuosina, mikäli Timo Torsti Antero on vielä hengissä.
Näin päättyi Mikkosten hullunkurisen perheen jääkiekkoseikkailu onnellisesti ja invataksimatka takaisin Myrskylään oli valmis alkamaan. Perillä Majurin ryppyinen alaston ruho rahattiin takaisin työhuoneeseen ja verhottiin Seiskan kylpypyyhkeillä. Tippa kytkettiin käsivarteen ja Torsti Antero nautti ensimmäisen ateriansa moneen päivään. Nyt kyynel vierähti ja kuolakin alkoi valua suupielestä tuttuun Myrskylän Isännän tapaan. Aurinkolasitkin siinä tohinassa putsattiin. Pojatkin päättivät iltapesun jälkeen panna oikein tanssiksi ja pian Myrskylän kodikkaassa kotihoitokodissa raikui tuttuakin tutumpi Mikkosen perheen teemalaulu: "Kallo vastaan kalloa pump pump, siinä sitä jotakin on..".
Pihalta, pimeyden keskeltä, lehahti lentoon ukkometso, säikähtäen sisältä kuuluvaa iloisen perheen naurunremakkaa, lentäen suuren ja kelmeän, hyväntahtoisen kuun ohi. Kuu ei missään tapauksessa ollut vihainen Myrskylän sosiaalipummeille. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoa heitä kohtaan. Aika velikultia.