Periaatteessa samalla hetkellä alkoi Nina Mikkosen perseposkesta vuotaa verta ja Nina huusi kuin syötävä. Eikä ihan aiheetta. Huutamiseen oli syynä iso ja musta Sokea Reeta -koira, joka haukkasi naisen perseestä palasen. Nina Mikkonen yritti lyödä hädissään Sokeaa Reetaa euron hintaisella kirveellä, mutta seurauksena oli vain se, että koiran pääluusta suihkusi säkeniä, ja murina vakautui yhtätyönäiseksi [s.o. alituiseksi suom. huom].
- Päästä irti, saatanan hurtta perkele! Nina rääkyi. Koira vain paransi otettaan Ninan perseestä. Tällä välin ristiinnaulittu oli kadonnut paikalta. Sokea Reeta möyhensi valtavissa leuoissaan purusta, jonka kokoomus oli naisten vaatepartta ja nahkeakamaraista perselihaa e. kinkkua, jota Sokea Reeta jälkikäteen kuvaili "sanoinkuvaamattoman kammottavaksi". Tilanne oli hämmentävä. Sokea Reeta istahti kylätoimikunnan tirehtöörin sivuvaunullisen moottoripyörän selkään. Pyörä ei ollut kaupan, mutta fiksuna koirana Sokea Reeta kyllä tiesi selviävänsä kuin koira veräjästä rikosoikeudellisesta vastuusta.
- Hyppää kyytiin perkeleen lepakko! Sokea Reeta karjahti Timo T.A. Mikkoselle. Tämä teki työtä käskettyä. - Jumalauta Timo. T.A. Mikkonen, mitä nää oikein meinasit?
- Väkisin ne minut raahasivat, tai Nina raahasi. Tai työnsi. No kyllä sinä tiedät, Timo T.A. Mikkonen vastasi vähän hengästyneenä ja nyppi nauloja kämmenistään. - Eläpä hurjastele. Kytillä on tuossa skradarit.
Sokea Reeta huomasi ratsian liian myöhään. Ei auttanut muu kuin ohjata moottoripyörä tienposkeen. Sokea Reeta ruuvasi auki moottoripyörän ikkunan ja ojensi ajokorttinsa konstaapelille.
- Hmm, joo, kunnossa näyttää olevan. Puhalletaan tuohon vielä, konstaapeli kehotti. Sokea Reeta puhalsi.
- Nollaahan se näyttää. Hyvää matkaa, konstaapeli toivotti, mutta Timo T.A. Mikkonen ei pystynyt olemaan hiljaa.
- Teillä on maijasta toinen lamppu palanut, Timo T.A. Mikkonen vihjasi ja osoitti sormellaan poliisiauton keulaa. - Tiedättekö muuten mitä eroa on itsestäänselvyyshuumorilla ja vitsillä?
- No eipä ole tietoa, konstaapeli tuiskaisi, koska häntä vähän puhallutti. Niinpä hän puhalsikin pitkän puhalluksen mittariin, joka näytti 2,7 promillea.
- Itsestäänselvyyshuumori on sitä, että toistetaan tiettyä vitsiä niin kauan, että se on itsestäänselvyys, eikä se enää naurata ketään, mutta se kuitenkin on käsitettävissä huumoriksi, ulisi Sokea Reeta ja puristeli käsijarrun kahvaa. - Esimerkiksi itsestäänselvyyshuumoria olisi se, että jos nyt sanoisit konstaapelille, että nythän poliisiauto näyttää pitkän matkan päähän moottoripyörältä, vastaisi poliisi tähän, että näyttääkö se sitten kahdelta moottoripyörältä, jos on kaksi ehjää lamppua?
- Aivan oikein koiraseni, Timo T.A. Mikkonen hyrisi ylpeänä ja potkaisi maijan ehjän lampun tuhannen pirstaleiksi. Sokea Reeta haukkui sikäli kimeästi kuin vain iso hurtta pystyy kimeästi haukkumaan.
- Voi että sinä olet hassu Timo T.A. Mikkonen. Arvaan mitä kohta sanot, hehehe.
- Nyt näyttää siltä, ettei vastaan tule yhtään moottoripyörää, Timo T.A. Mikkonen sanoi sormi merkitsevästi pystyssä.
Sokea Reeta piehtaroi onnellisesti äristen nurmikolla, ja konstaapeli kiinnitteli käsirautoja Timo T.A. Mikkosen ranteisiin. Kaikilla oli hauskaa, ja aurinkokin oli pilvessä [interteksti, suom. huom.].