Turnaus on taputeltu, joten jos sitä jotain paska-analyysiä pelaajista vielä heittäisi.
Onnistujat:
Ossi Väänänen
- Alakerran isäntä. Jokaisessa pelissä joukkueen parhaimmistoa. Ehdottomasti Suomen tukipilari vielä monta vuotta.
Mikko Koivu
- Kapteeni johti joukkuetta kentällä miehekkäästi. Tehopisteitä tuli hyvin ja peli kulki pääasiassa mallikkaasti. Koivun kiekonsuojaamista ja malttia on nautittavaa katsoa, maailman parhaimmistoa.
Jesse Joensuu
- Alussa hieman kesti päästä vauhtiin ja otti tyhmiä jäähyjä, mutta vauhtiin päästyään Suomen vaarallisimpia hyökkääjiä. USA-ottelun ratkaisija on ehdottomasti onnistujissa.
Petri Kontiola
- Nelossentteri oli lopulta kakkossentteri. Pelirohkea sentteri, jonka harhautuksia ja loistosyöttöjä on mukava katsoa. Aloituksissa surkea, mutta odotuksiin nähden positiivisimpiä yllättäjiä.
Tuomas Kiiskinen
- Aloitti ylimääräisenä hyökkääjänä ja nousi ansaitusti mukaan pelaavaan kokoonpanoon. Rohkeat ratkaisut ja loistava peliäly paikkaa fyysisiä puutteita erinomaisesti. Joukkueen parhaimmistoa myös huippumaita vastaan.
Valtteri Filppula
- On aivan siinä ja siinä, mutta lasken miehen onnistujiin. Taitavat kädet ja pääosin nöyrää peliä myös puolustussuuntaan. Saisi olla suoraviivaisempi ja laukoa enemmän.
Joonas Järvinen
- Debytantti pelasi hyvän alkuturnauksen, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän alkoi tulla virheitä. Jämäkkä oman maalin suojelija, joka oli joukkueen positiivisin yllätys.
Omalla tasollaan:
Mikko Mäenpää
- Kiekollisena hyvä, mutta puolustuspäässä pahoja virheitä. Sai paljon vastuuta ja hoiti sen pääosin mallikkaasti. Tavaramerkiksi tosin muodostui löysä ranne ensimmäiseen mieheen.
Jani Tuppurainen
- Pelasi kaksi peliä varsin kelvollisesti, mutta ei kelvannut Jaloselle jatkossa, mitä ihmettelen. Asenne on kunnossa ja jalat sekä kädet riittivät mallikkaasti ainakin heikompia maita vastaan.
Jussi Jokinen
- Tehoja toki tuli, mutta maaleja voisi olla useampiakin. Kunnostautui tuhlaajapoikana. Väläytteli osaamistaan, mutta pelintaso heitteli paljon ottelunkin sisällä. Ykkösen heikoin lenkki kiekollisena.
Mika Pyörälä
- Hajuton, mauton ja väritön. Peruspeliä molemmissa päissä, mutta ei viime vuoden tasolla. Toki, ketjukaveritkin olivat huonompia.
Juuso Hietanen
- Virallisesti valittiin Suomen parhaaksi puolustajaksi. Ei sitä kyllä mielestäni ollut. Vaikeuksia tulee kaikkia yli 80 kiloisia pelaajia vastaan. Ei vain papu riitä. Ylivoima usein meni piloille Hietasen kiekonmenetykseen tai muuhun huonoon ratkaisuun. Miksi samassa parissa Mäenpään kanssa, jolla samat vahvuudet ja heikkoudet?
Leo Komarov
- Ärsyttää, provosoi ja pelaa suurella sydämmellä. Pääasiassa peli on kuitenkin tehotonta. Liian usein kulmapyöritykset katkesivat Komarovin menettäessä kiekon tai ollessa jään pinnassa.
Antti Pihlström
- Pillulla jalka kulki, mutta valitettavasti kädet eivät ole samalla tasolla. Hyvä asenne, mutta ei käyttöä kiekollisessa roolissa. Varsin keskinkertainen turnaus.
Pettymykset:
Petri Vehanen
- Hyvä alku, karu päätös. Vehaseen ei todellakaan kaaduttu, mutta ei hänestä ollut ottamaan gamesavereita tärkeissä paikoissa. Pomputteli liikaa. Laitoin miehen kuitenkin pettymyksiin, sillä odotukset olivat viime kisojen jälkeen korkeammalla tasolla.
Kari Lehtonen
- NHL-status nosti odotuksia, mutta Kärppä petti suurmaita vastaan. Samat sanat kuin Vehasen kohdalla: Lehtoseen ei kaaduttu, mutta parempaan pitäisi pystyä, mikäli voittaa aiotaan.
Janne Niskala
- Vaisu turnaus verrattuna viime vuoteen, mutta toisaalta kolme maalia on hyvä suoritus. Yllättävän flegmaattinen. Rajatapaus, mutta laitoin pettymyksiin.
Janne Pesonen
- Heikko turnaus kokonaisuudessaan. Oli ansaitusti pronssipelin katsomossa. Jalka ei liikkunut ja aika meni pitkälti pelin ulkopuolella hiihdellessä.
Jarkko Immonen
- Immonen oli monen mielestä suurin syy kakkoskentän vaisuuteen, niin minunkin. Miinuksia tuli turhan paljon. Hitaampi kuin vuosiin ja kuten koko kentältä, surkeat viimeiset pelit.
Topi Jaakola
- Yritti pelata peruspeliä, mutta turhaa hätäilyä on nähtävissä. Järvinen ajoi puolustavana puolustajana hänestä ohi, joten onko jatkossa Topille käyttöä?
Anssi Salmela
- Ylimielistä peliä ja vaikeuksissa omassa päässä. Taklaus Goligoskeen kirsikka kakun päällä. Hieno syöttö Jokiselle Kanada-ottelussa turnauksen ainoita kohokohtia.
Niko Kapanen
- Oli jo viime vuonna joukkueen huonoimpia ja sama jatkui tässäkin turnaukseessa. Keskinkertainen pelin jokaisella osa-alueella. Maajoukkueura ohi ainakin tällä tasolla?
Lasse Kukkonen
- Lähellä omaa tasoaan, mutta taso ei vain riitä huippumaita vastaan. Liikaa virheitä puolustuspäässä. Todisti mutulla ainakin kolmasosaa vastustajan maaleja kentällä, mikäli ylivoimamaalit lasketaan mukaan.
Mikael Granlund
- Odotukset olivat pilvissä, mutta voima ja jalka eivät riittäneet huippumaita vastaan. Peliäly maailmanluokkaa, mutta paljon on vielä kehitettävää. Hyökkäyspäässä lähellä omaa tasoaan, mutta oman pään peli hyökkääjistä jopa huonointa. Paransi kuitenkin pronssipeliin selvästi.
Yleisarvosana joukkueelle: tyydyttävä. Neljän joukkoon pääsy oli hieno saavutus, mutta ns. huippumaita vastaan saldona yksi voitto ja neljä häviötä, joista kaksi murskalukemin ei oikeuta parempaan arvosanaan. Jalosen reagointiin olen myös pettynyt. Venäjä-pelissä maalivahti olisi pitänyt vaihtaa(Nupen piikkiin?), Immosen kenttään olisi pitänyt tehdä aiemmin muutoksia ja vähentää ylivoima-aikaa, puolustajaparit eivät myöskään toimineet yhtä lukuunottamatta... Helppo se tietysti täältä on huudella jälkikäteen. Ratkaisupeleissä mieleenpainuvinta oli tehottomuus, mikä kulminautui etenkin pronssipelissä hyvin. Paikkoja oli latoa vaikka viisi maalia, mutta suurin osa kudeista menee päin maalivahdin logoa. No, ensi vuonna paremmalla menestyksellä.