Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Niitähän et ota huomioon, vaan mielestäsi vain saavutukset ratkaisevat ja jos mitalia ei tule, valmennus pitää vaihtaa. Tämä oli kantasi ennen Jalosen saavuttamaa pronssia.

Höpö-höpö. Olen koko ajan uskonut Jaloseen ja siihen, että hän voittaa mitaleita. Olen menestystä vaativa Jukka Jalosen kannattaja, ihan yhtä paljon Jalosen kannattaja päävalmentajana kuin moni tänne kirjoittava esim. HPK-kannattaja, jolle menestyminen Jalosen aikana on kai sitten sivuseikka. Suomi on ylpeä ja menestyvä kiekkomaa, vuodesta 1988. Menestystä on siis tultava myös silloin, kun Jukka Jalonen on päävalmentaja ja nyt sitä tuli pronssin muodossa. Olen tyytyväinen. Eikö mene perille, että Jukka Jalosta voi kannattaa ja samaan aikaan vaatia häneltä myös sitä, että Suomi voittaa mitaleita.

En hyväksy sellaista ajatusmallia, että kiekkoväen on oltava Jalosen tukena, vaikka mitaleita ei tulisi. Olen aivan vakuuttunut, että Jalonen olisi saanut Kummolalta potkut viimeistään keväällä 2011, jos ei olisi päävalmentajana voittanut mitaleita Suomen joukkueen kanssa, ehkä jopa keväällä 2010 mm-kisojen jälkeen. Kummola ei ole katsellut vuoden 1992 mm-hopean jälkeen kahta kautta pidempään sellaista päävalmentajaa, joka ei voita mitaleita. Mikä on nyt muuttunut niin paljon, etteikö Jalosta olisi odottanut sama kohtalo, kun Kummola on edelleen päättäjänä.

 

[tant gredulin]

USA:n nuorten maailmanmestaruus joukkue pelasi samoin kuin USA:n miesten joukkue kolmen rytmin kiekkoa.

Vähän väärä paikka tälle keskustelulle, mutta koskahan Suomeen saadaan jotain vastaavaa? 'Akatemia', joka opettaa tuleville maajoukkuepelaajille Suomen pelitavan? Sen lisäksi, että amerikkalaiset nuoret saavat elämälleen tueksi oppiarvon, he saavat myös yliopistosarjoissaan opetella pelaamista. Suomalaiset urheilulukiot ovat vasta kalpea aavistus siitä, miten asiat voisivat olla :)

Vuonna 1968 tein kouluun esitelmän jääkiekosta ja haastattelin kahta pelaajaa. Toinen heistä sanoi, että mahdollisesti pääsemme puoliammattilaisuuteen kymmenen vuoden sisään... Nykyään jääkiekon pelaaminen on ammatti siinä missä joku muukin.

 

[siffa]

Sen lisäksi, että amerikkalaiset nuoret saavat elämälleen tueksi oppiarvon, he saavat myös yliopistosarjoissaan opetella pelaamista.

Jos sallit pienen huomautuksen ansiokkaaseen viestiisi, niin ne amerikkalaiset "akatemia"-pelaajat ovat pelinsä opetelleet jo alle 10-vuotiaina. Yliopistoissa he sitten nauttivat siitä, mitä tuli pienenä opittua. Jotkut noista alle 10-vuotiaina pelitaitonsa opetelleista virtuooseista sitten hankkivat ne junioreiden maailmanmestaruudet USA:lle.

Kun Johannes (en siis minä) otti täällä viivelähdöt puheeksi, muistutan nyt jälleen sinuakin siitä, että USA:n nuoret kaatoivat Jortikan nuoret pelaamalla 25 viivelähtöä Suomea vastaan. Jortikka kertoi Suomeen tultuaan uutisena, että maailmanmestari USA ei pelaa hitaita lähtöjä ollenkaan. Sakke Pietilä kertoi olympiakisojen kultaottelua edeltävässä studio-osuudessa, että emme tule näkemään viivelähtöjä. Pasi Nurminen löysi 1. erästä kuitenkin yhden viivelähdön. Voin nyt paljastaa sen, että olen seurannut Scott Niedermayerin pelaamista ennenkin. Ei se ollut miksikään muuttunut Vancouverin kultaottelussakaan. Niedermayerilla viivelähdöt kuuluvat repertuaariin jokaisessa pelaamassaan pelissä ja kun pakkipariksi sattuu Chris Pronger niin hienolta peliltä näyttää heidän pakki-pakki-pakki-kiekottelunsa nopeiden ja puolinopeiden hyökkäyksiin lähtöjen mausteeksi. Ja vielä Johannekselle, joka otti asian puheeksi, tiedoksi, että Scott Niedermayer ei ollut ainoa kultaottelun pelaaja, joka järkevän tilaisuuden tullen pelasi myös viivelähtöjä. Kolmannessa erässä viivelähtöjä ei enää ollut kuin pari nimeksi, mutta 1. erässä huomattavasti enemmän kuin Pasi Nurmisen löytämä 1 ainokainen.

Sitä en usko millään, että Scott Niedermayer olisi opetellut pelin rytmistämistään suomalaisista jääkiekko-opeista lähtien. Sen sijaan uskon pikemminkin niin, että suomalaiset ovat seuranneet parhaita kanadalaisia pelikirjoja ja jotkut valmentajat, kuten Jukka Jalonen, ottaneet myös viivelähdöt omaan pelikirjaansa hyvällä menestyksellä.

 

[Johannes]

Ok siffa, paljastat, että analysoit peliä paremmin kuin Hannu Jortikka, Pasi Nurminen, Sakari Pietilä tai nimimerkki Johannes viivelähtöjen osalta ja varmaan muutenkin. Johanneksen osalta saatat olla oikeassakin, ainakin viivelähtöjen osalta. Tosin, onko jokainen pakki-pakki syöttö viivelähtö. Miten tämä asia viivelähtöjen osalta edes lasketaan oikein. Laskeeko jokainen niin kuin haluaa vai miten se laskeminen menee oikeansuuntaisesti. Se on hyvä, jos meillä on otettu oppia pelin avaamisesa pelin evoluution kärkiosaajilta. Seuraava oppimisen osa-alue suomalaisessa lätkässä voisi olla maalinedustojen pelin vieminen pohjois-amerikkalaiselle tasolle, säilyttäen vanha muu osaaminen.

 

[Number 11]

Tässä ketjussa tuntuu olevan Petterin sanomisia hyvinkin tarkkaan seuranneita kirjoittajia, joten ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä muutamaa asiaa. Sihvosen nettikirjoituksia lueskellessa ja videoita katsellessa monesti tuntuu siltä, että Mr. Johtavalla Analyytikolla nousee joku pelin osa-alue "muotiin" ja sen jälkeen sitä pitää tunkea joka tuutista ulos jatkuvasti.

Tällä hetkellä nuo viivelähdöt tuntuvat olevan muodissa. Petteri on varmasti perustellut kantansa jossain, mutta tällaiselle satunnaisseuraajalle ei perusteluita ole silmiin osunut. Eli onko PS jossain avannut suurelle yleisölle sitä, miksi näitä viivelähtöjä täytyisi harrastaa niin paljon? Toki viivelähdöt ovat tietyissä tilanteissa varmasti hyvä vaihtoehto pelata, mutta jotenkin tuntuu huvittavalta kuunnella, kun Sihvonen käytännössä suoraan laittaa yksittäisiä tappioita sen piikkiin ettei joukkue X pelannut tarpeeksi viivelähtöjä.

Jossain Sihvonen kritisoi myös puolustuspäässä mies miestä vastaan pelaamista. Oikea tapa olisi ollut puolustaa aluetta. Saatiinko tälle mitään perusteita? Entä nämä laitureiden ylijuoksut? Joskus pari vuotta sitten muistan Sihvosen kehuneen Bluesin pelikirjaa muuten, mutta laitureiden ylijuoksut pilaavat sen. Tuliko silloin perusteluja?

Petteri julkaisi joskus ihan hyvät videot, joissa oli paljon asiaa hyökkäyksiinlähdöistä, karvaamisesta, jatkokarvauksesta, ohjauspelaamisesta ja vaikka mistä ja asiallisesti perusteltujakin näkemyksiä oli. Eiköhän noille nykyajan villityksillekin jonkinlaiset perusteet ole, mutta niitä olisi kiva kuulla. Olisin kiitollinen, jos joku voisi Sihvosen perusteluita referoida tai laittaa linkkiä jonnekin, mistä niitä voi lukea/kuunnella.

 

[siffa]

Ok siffa, paljastat, että analysoit peliä paremmin kuin Hannu Jortikka, Pasi Nurminen, Sakari Pietilä tai nimimerkki Johannes viivelähtöjen osalta ja varmaan muutenkin. Johanneksen osalta saatat olla oikeassakin, ainakin viivelähtöjen osalta. Tosin, onko jokainen pakki-pakki syöttö viivelähtö. Miten tämä asia viivelähtöjen osalta edes lasketaan oikein. Laskeeko jokainen niin kuin haluaa vai miten se laskeminen menee oikeansuuntaisesti. Se on hyvä, jos meillä on otettu oppia pelin avaamisesa pelin evoluution kärkiosaajilta. Seuraava oppimisen osa-alue suomalaisessa lätkässä voisi olla maalinedustojen pelin vieminen pohjois-amerikkalaiselle tasolle, säilyttäen vanha muu osaaminen.

Kiitos Johannes tästä asiallisesta viestistä. Siinä on otettu esille niitä asioita, joita itsekin olisin halunnut selventää. Kysymykseesi, onko jokainen pakki-pakki hyökkäyksiin lähtö viivelähtö, vastaan, että jokainen pakki-pakki hyökkäyksiin lähtö on puolinopea hyökkäyksiin lähtö. Eli niitä en tilastoi koskaan viivelähdöiksi. Nopea lähtö lienee selvä, pelaaja lähtee kiekon saatuaan heti ylöspäin omaan kuljetukseen tai antaa nopeasti kiekon ylöspäin omalle pelaajalle tai lyö sen vastustajan päätyyn.

Viivelähdöistä käydään keskustelua, mikä on enemmän niille annettavaa nimityskeskustelua. Puhutaan hitaista lähdöistä, kontrolloiduista lähdöistä (Erkka Westerlund) ja viivelähdöistä. Ne ovat kuitenkin hyökkäyksiin lähtöjä, jotka eivät ole nopeita tai puolinopeita lähtöjä. Viivelähtöjen osuus on lähes aina pieni verrattuna nopeisiin lähtöihin, joita nykykiekossa on selvästi eniten, tai puolinopeisiin lähtöihin. Pasi Nurminen mainitsi loppuottelun 1. erätauolla yhden viivelähdön eli pakki-pakki-pakki-kiekottelun, jonka hän oli löytänyt. Näitä oli kuitenkin enemmän kuin se yksi, minkä Nurminen mainitsi. Toinen selvä viivelähtö on, kun puolustaja pysähtyy oman maalin taakse hetkeksi, rauhoittaa tilanteen ja kerää oman viisikon kasaan hyökkäykseen lähtöä varten. Näitäkin oli Kanada-USA loppuottelun 1. erässä muutama. Aina, kun kiekotellaan hyökkäyksissä taaksepäin takaisin pakeille, olen tilastoinut ne viivelähdöiksi. Sen olen huomannut, että kun vastustaja siirtyy pelikirjassaan valmentajan päätöksen ja käskytyksen jälkeen kovaan päätykarvauspeliin, niin luonnollisesti viivelähdöt minimoituvat. Näin kävi niin nuorten kisojen ja olympiakisojen Kanada-USA loppuotteluissa. Viivelähtöjä oli eniten ensimmäisissä erissä ja kolmansissa erissä niitä ei enää näkynyt kuin parisen kertaa/joukkue.

 

[Isaskar]

Tällä hetkellä nuo viivelähdöt tuntuvat olevan muodissa. Petteri on varmasti perustellut kantansa jossain, mutta tällaiselle satunnaisseuraajalle ei perusteluita ole silmiin osunut. Eli onko PS jossain avannut suurelle yleisölle sitä, miksi näitä viivelähtöjä täytyisi harrastaa niin paljon?

Oheisella videolla on heti ensimmäisenä kysymyksenä viivelähdöt ja niiden tarpeellisuus.

 

[Bigmouth]

Mr. Johtavalla Analyytikolla nousee joku pelin osa-alue "muotiin" ja sen jälkeen sitä pitää tunkea joka tuutista ulos jatkuvasti.

Sihvonen kokee missionsa olevan - tai kokee ja kokee, taitaa olla kyse jälleen Röngän strategiasta - suomalaisen kiekonseuraajan sivistäminen. Eli painotus on aina jossain tietyssa osa-alueessa, joka on sikäli hyvä, että tuo osa-alue puidaan kyllä aina hyvin perinpohjaisesti.

Jossain Sihvonen kritisoi myös puolustuspäässä mies miestä vastaan pelaamista. Oikea tapa olisi ollut puolustaa aluetta. Saatiinko tälle mitään perusteita?

Lähinnä se, että vastustajan perässä joukseva pelaaja on helpompi pelata sinne kebab-kioskille nopeilla suunnanmuutoksilla kuin osittain aluetta puolustava.

 

[dana77]

Matikainen voitti olympiakisoissa hopeaa, Curre pronssia

Onko tulkittavissa niin 1988 hopea ja 1994 pronssi kisojen menestys oli suurempia saavutuksia kuin 2010 pronssi, vaikka siellä eivät olleet ollenkaan parhaat miehet mukana (tai oli toki Neukuilla 1988)?

 

[LaTe_Show]

Onko tulkittavissa niin 1988 hopea ja 1994 pronssi kisojen menestys oli suurempia saavutuksia kuin 2010 pronssi, vaikka siellä eivät olleet ollenkaan parhaat miehet mukana (tai oli toki Neukuilla 1988)?

Siihen en ota kantaa onko "menestys" suurempi vai ei, mutta näin muistutukseksi:

- 1988: hopea nimenomaan voitettiin (viimeisen pelin ansiosta) ja suurista maista voitimme: Ruotsi, NL, Kanada ja hävisimme Tšekkoslovakialle

Suomi pelasi ensin 5 alkusarjan ja 5 loppusarjan peliä = 10 peliä

- 1994: Suomi hävisi koko turnauksessa yhden ainoa erän (viimeinen erä Kanadaa vastaan välierässä). Suurista maista voitimme: Tšekki, Venäjä x 2 ja USA ja hävisimme tosiaan Kanadalle.

Suomi pelasi 5 alkusarjan peliä, puolivärierä, välierä ja pronssipeli = 8 ottelua

- 2010: Suomi voitti ns suurista: Tšekki ja (Slovakia)ja hävisi sekä Ruotsille että USA:lle.

Suomi pelasi 3 alkusarjan peliä, puolivälierä, välierä ja pronssipeli = 6 ottelua.

 

[dana77]

1988 kisoissa ei pelannut yhtään pelaajaa NHL:n pistepörssin top-kympistä. Kanadalta puuttui siis vähintään 8 kovinta pelaajaansa ja Ruotsilta Hakan Loob (Peter Stastnyn edustusoikeudesta en ole varma). Pelaajamateriaaliltaan ne olivat pl. neukut siis MM-kisojen tasoinen turnaus, ei tällainen kaikki parhaat-turnaus kuin nyt. Sama pätee 1994 kisoihin.

 

[LaTe_Show]

1988 kisoissa ei pelannut yhtään pelaajaa NHL:n pistepörssin top-kympistä. Kanadalta puuttui siis vähintään 8 kovinta pelaajaansa ja Ruotsilta Hakan Loob (Peter Stastnyn edustusoikeudesta en ole varma). Pelaajamateriaaliltaan ne olivat pl. neukut siis MM-kisojen tasoinen turnaus, ei tällainen kaikki parhaat-turnaus kuin nyt. Sama pätee 1994 kisoihin.

Sekä lukuisia suomalaisiakin.

 

[Johannes]

1988 kisoissa ei pelannut yhtään pelaajaa NHL:n pistepörssin top-kympistä. Kanadalta puuttui siis vähintään 8 kovinta pelaajaansa ja Ruotsilta Hakan Loob (Peter Stastnyn edustusoikeudesta en ole varma). Pelaajamateriaaliltaan ne olivat pl. neukut siis MM-kisojen tasoinen turnaus, ei tällainen kaikki parhaat-turnaus kuin nyt. Sama pätee 1994 kisoihin.

Ei Suomikaan saanut kisoihin esim. Kurria ja Tikkasta, jotka olivat v. 1988 maailman huippupelaajia, mutta älä nyt taas aloita jankutustasi tästäkin asiasta, en jaksa tämän enempää sinun kanssasi nyt tässäkään ketjussa eli pidetään omat mielipiteemme.

Taidat olla niin junnu, että et tiedä kuinka hyviä pelaajia Suomeltakin puuttui Calgarysta.

 

[dana77]

Sekä lukuisia suomalaisiakin.

Ei saanutkaan, sen takia sitä ei pitäisi ollenkaan laskea mukaan näihin kovimpien turnauksien listaan ja ottaa mukaan keskusteluihin kovemmista saavutuksista. Samasta syystä ei MM95:stakaan ole mainittu vaikka kovimmista saavutuksista puhutaan.

 

[Johannes]

Ei saanutkaan, sen takia sitä ei pitäisi ollenkaan laskea mukaan näihin kovimpien turnauksien listaan ja ottaa mukaan keskusteluihin kovemmista saavutuksista. Samasta syystä ei MM95:stakaan ole mainittu vaikka kovimmista saavutuksista puhutaan.

Nyt on kirjoitettu vain olympiamenestyksestä, siis etkö ole tätäkään huomannut lukiessasi kirjoituksia, huikeaa. Tottakai mm-kulta 1995 on kova saavutus. Jaloseltahan on päävalmentajana vielä mitalikin voittamatta mm-kisoissa, joten ei viitsi lyödä häntä noin helpolla aseella. Katsotaan nyt 2010 ja 2011 mm-kisat Jalosen kanssa ja sitten vasta hutkitaan, jos on tarvetta.

 

[eh]

Sen lisäksi, että amerikkalaiset nuoret saavat elämälleen tueksi oppiarvon, he saavat myös yliopistosarjoissaan opetella pelaamista.

Aika harva noista urheilustipendillä "opiskelevista" oikeasti mitään oppiarvoa koskaan saa, eikä NTDP:llä ole yliopistokiekon kanssa juuri mitään tekemistä. (Pitäisi varmaan keskustella tästä jossain muualla.)

 

[dana77]

Nyt on kirjoitettu vain olympiamenestyksestä, siis etkö ole tätäkään huomannut lukiessasi kirjoituksia, huikeaa.

Todella huikeaa huikeaa. No etköhän sinä saat tulkittua tämänkin vastaamaan omia mielipiteitäsi, jotka sitten todellakin saat pitää.

Suomen menestys kaikkien aikojen kovimmassa jääkiekkoturnauksessa Vancouverin olympiakisoissa Jukka Jalosen johdolla vastaa menestystä kaikkien aikojen kovimmassa kansainvälisessä jääkiekkoturnauksessa. Mitä ajat takaa tuolla jankkaamisellasi kansainvälisissä kisoissa menestymättömyydellä?

Torinon hopea ja Summasen WC-turnauksen kakkossija menevät kevyesti Vancouverin pronssin ohi menestyksessä. Matikainen voitti olympiakisoissa hopeaa, Curre pronssia, Aravirta pronssia ja EW hopeaa.

Siitä vaan taas tulkitsemaan.

 

[Johannes]

Huikeaa todella. No etköhän sinä saat tulkittua tämän vastaamaan omia mielipiteitäsi, jotka todellakin saat pitää.
Siitä vaan taas tulkitsemaan.

Voi-voi, etkö erota edes sitä, että World Cup-turnaus on vertailukelpoinen pelaajamateriaalien osalta olympiakisojen kanssa. No, lue wikipediasta taas ketä pelasi ja missä kisoissa ja kuuluiko ne silloin NHL:n pistepörssin kärkeen.

Siitä alat taas vaan opettelemaan...

 

[dana77]

Voi-voi, etkö erota edes sitä, että World Cup-turnaus on vertailukelpoinen pelaajamateriaalien osalta olympiakisojen kanssa.

Tarkoitatko että World Cup on vertailukelpoinen vuoden 1988 tai 1994 Olympialaisten pelaajamateriaalien kanssa jotka olivat siis perinteistä MM-tasoa, vai että se on vertailukelpoinen vuosien 1998-2010 Olympialaisten pelaajamateriaalien kanssa?

Suoraan sanottuna en usko että tulet koskaan oppimaankaan.

 

[Viljuri]

Neuvostoliitto oli Neuvostoliitto vielä Calgaryn kisojen aikaan, mutta viimeisessä ottelussaan se ei pelannut täysillä, kuten pronssille jääneet ruotsalaiset asiallisesti ja perustellusti heti huomauttivatkin. Neuvostoliiton paineeton esitys, joukkuehan oli varmistanut jo kultaa, mahdollisti Timo Suden mainiot esitykset jäällä. Tosin Suomi oli jo varmistanut pronssia, joten mitalikannassa oltaisiin oltu Neuvostoliiton esityksestä riippumatta.

Menestystä tulee sijoitusten lisäksi tarkastella merkityksellisten pelien voittojen kautta, pronssipelien tulokset vuoden 1998 kisojen uutuudenviehätyksestä huolimatta kalpanevat tässä tarkastelussa. Kaikki kunnia Slovakialle esimerkiksi vuoden 2010 kisoista, se pelasi selkeästi paremman turnauksen kuin Suomi, vaikka merkityksettömässä ottelussa jäikin Suomen taakse.

Maailmancuppien merkitystä vähäteltäessä olisi otettava huomioon, että verrattasessa pettyneiden miesten jokakeväisiin keväthöntsäyksiin (MömMöm), niin maailmancupin merkitystä tulisi korostaa. Tuomaritoiminta on joka tapauksessa NHL/NHLPA:n ollessa järjestämisvastuussa objektiivisesti parempaa ja sekä karnevaalihenkeä ja että merkityksettömiä otteluita on kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti vähemmän.

Valmentajan integrointipyrkimysten tulos, pelillinen ilme jäällä, tulee kertoa aika paljon pelillisestä onnistumisesta, vaikka historia ehdollistaakin meitä tarkastelemaan hieman muitakin asioita. Valmentaja ei kuitenkaan voi olla mikään Viktor Tihonov, se olkoon poissa meistä.

 

[Johannes]

En minä jaksa sinun kanssasi jankuttaa dana77. Olet oikea trolli-generaattori. Mieti itse tai katso wikipediasta. Käytä aivojasi. Se on virkistävää, kun välillä ajattelee. Poistun nyt toistaiseksi tästä keskustelusta, kun ei vaan jaksa tuollaista trolli-kirjoittajaa kuin dana77.

 

[palle fontän]

En minä jaksa sinun kanssasi jankuttaa dana77. Olet oikea trolli-generaattori.

Tarkoittaakos tämä nyt sitä, että Dana77 teki sinusta jankuttavan trollin? Olethan ainoa Jatkoajan kirjoittaja, joka uskoi Jukka Jalosen saavuttavan mitalin.

P.S. Minusta teki ainakin.

 

[Johannes]

Tarkoittaakos tämä nyt sitä, että Dana77 teki sinusta jankuttavan trollin? Olethan ainoa Jatkoajan kirjoittaja, joka uskoi Jukka Jalosen saavuttavan mitalin.

P.S. Minusta teki ainakin.

Jep, kyllä hän teki minustakin sellaisen, ei siinä mitään. En kai nyt sentään ainoana uskonut, mutta oikeasti uskoin Jalosen voittavan mitalin Suomen joukkueen kanssa. Suomella on kiekkokulttuuria ja Suomi on mitaleita voittava maa vuodesta 1988. Nyt Jalonen on jatkumo mitalien voittamiselle Suomen päävalmentajana, johon uskoin hänen kykenevän koko ajan. Pitää olla ylpeyttä, kun on Suomen tapainen mitalien voittamisen historia.

P.S. Mikä mahtaa olla ensimmäinen kisa, jonka eräs nimimerkki on itse nähnyt TV:stä, en sano kuka.

 

[dana77]

Minä voin eräänä nimimerkkinä kertoa että ne lienevät 1983 sm-finaalit. Jättäydy nyt vain suosiolla marttyyrihenkisesti itkemään sitä kun muutkin kertovat mielipiteensä ja perustelevat ne. Suomen maajoukkueen pelejä löytyy sitten DVD:llä melko runsas määrä myös tuota varhaisemmalta ajoilta.

Lieköhän eräs nimimerkki jo niin vanha, että tietääkään että mitä sellaiset DVD-levyt oikein ovat.

 

[Johannes]

Minä voin eräänä nimimerkkinä kertoa että ne lienevät 1983 sm-finaalit. Jättäydy nyt vain suosiolla marttyyrihenkisesti itkemään sitä kun muutkin kertovat mielipiteensä ja perustelevat ne. Suomen maajoukkueen pelejä löytyy sitten DVD:llä melko runsas määrä myös tuota varhaisemmalta ajoilta.

Lieköhän eräs nimimerkki jo niin vanha, että tietääkään että mitä sellaiset DVD-levyt oikein ovat.

En tarkoittanut tietenkään sinua, outoa että vastasit, kun ei kysytty mitään. No, on sinulla sitten jonkinlainen tausta jääkiekon seuraamisessa, kun epäilys on herännyt, että ei ole, kun nyt kerran vastasit, vaikka ei kysytty. Luuletko tuolla herjaamisella tekeväsi muuta kuin munaavasi itsesi, kerran toisensa jälkeen.

Itse kävin ensimmäisen kerran Nordiksella 26.12.1969, kun oli 7-vuotias. HIFK voitti Moskovan Spartakin Ahearne-Cupissa 6-4, joka on vieläkin yksi HIFK:n historian merkittävimmistä yksittäisistä voitoista. Hmm, olikohan niillä pelaajamateriaali silloin kohdallaan, kun me voitettiin. Pakko olla väärin voitettu, sanoisi varmaan joku nykyajan modernin kiekon "johtava analyytikko". En osaa sanoa, kun olin silloin tosiaan 7 vuotta vanha ja pelin ymmärrys samaa tasoa kuin eräillä nykyään. Tarkoitan tietysti itseäni. : )