Peruskoulu muutoksen tarpeessa?

[kamik]

Olen jo pitkään harkinnut keskustelun avaamista suomalaisesta peruskoulusta ja sen merkityksestä kansallemme. Peruskoulu on ollut toiminnassa vuodesta 1970 lähtien, tosin asteittaisen "käyttöönoton" vuoksi peruskoulu aloitti Helsingissä vasta vuonna 1978. Peruskoulun alkuajoista lähtien kaikki suomalaiset ovat suorittaneet kouluaikanansa samanlaiset oppisisällöt valinnaisia aineita lukuun ottamatta. Opetussuunnitelma toki tarjoaa pientä väljyyttä kunta- ja koulukohtaiseen soveltamiseen, mutta opettavien aineiden oppisisältöjen pääpiirteet määrää Opetushallitus. Opetushallitus määrää mm. tuntijaon, jossa määritellään jokaiselle vuosiluokalle minimituntimäärät kullekin aineelle. Voimassa oleva tuntijako on tällainen.

Opetusministeri Henna Virkkunen on määrännyt työryhmän uudistamaan tuntijakoa tavoitteenaan vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa. Syy lienee se, että aika ajoin julkisuudessa on ollut esillä, ettei kädentaitoammatteja hallitsevia työntekijöitä löydy (ainakaan korkeasuhdanteen aikana) riittävästi. Kannattaako maailman parhaaksi kouluksi tituleerattua peruskoulua suuremmin remontoida? Pitääkö ehjää korjata ja mennäänkö ojasta allikkoon? PISA-tulokset näyttävät erittäin hyviltä, mutta mikä peruskoulussa on pielessä? Vai onko mikään? Ainakin OAJ:n Kangasniemi surkuttelee sitä, että opetukseen satsataan Suomessa vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Sama pätee oppilaiden saamaan opetukseen, sitä tippuu yli tuhat tuntia vähemmän. Ylit tuhat tuntia tarkoittaa vähintään kolmea viikkotuntia lisää jokaiselle luokalle, johon ei taida olla varaa. Silti oppimistulokset kestävät vertailun, vaikka myös PISA-tutkimusta kritisoidaan rankastikin esim. Yhdysvalloissa.

Yksi lähes kirosana opettajien keskuudessa on inkluusio, joka käytännössä tarkoitaa erityisopetuksen sulauttamista yleisopetukseen. Siis kaikki ns. tarkkisoppilaat tavallisiin opetusryhmiin oppimaan tai "oppimaan". Hyvin monet opettajat ovat vailla mitään erityisopetuksen koulutusta, mutta silti sulauttaminen vähitellen etenee. Lopulta kaikki saman ikäluokan oppilaat, paitsi vaikeasti kehitysvammaiset, opiskelevat samassa ryhmässä.

Arvoisa jatkoaikalainen, millaisen oppituntijaon sinä haluat lapsellesi ja mitä muita uudistuksia peruskoulu tarvitsee? Pitäisikö palata tasoryhmiin joissakin aineissa? Entä sopiiko perusopetukseen luokaton opetus (älkää tahallaan mukahassutelko) ja etäopiskelu? Miten parantaa erityisesti poikien kouluviihtyvyyttä? Miten kitkeä koulukiusaaminen pois?

Onko kaikille samanlainen peruskoulu aikansa elänyt?

 

[Eino_Mies]

Yksi lähes kirosana opettajien keskuudessa on inkluusio, joka käytännössä tarkoitaa erityisopetuksen sulauttamista yleisopetukseen. Siis kaikki ns. tarkkisoppilaat tavallisiin opetusryhmiin oppimaan tai "oppimaan". Hyvin monet opettajat ovat vailla mitään erityisopetuksen koulutusta, mutta silti sulauttaminen vähitellen etenee. Lopulta kaikki saman ikäluokan oppilaat, paitsi vaikeasti kehitysvammaiset, opiskelevat samassa ryhmässä.

Muistan lukeneeni asiasta aivan päinvastaista tietoa ihan vähän aikaa sitten. Eli erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä peruskoulussa olisi tämän vuosikymmenen aikana moninkertaistunut. Tarkkoja tilastoja en muista, mutta huomattavasti enemmän on näitä "tarkkislaisia" kuin vielä 1990-luvun lopulla. Ns normaaliopetukseen sopeutumattomien määrä on siis jatkuvassa kasvussa. Tällainen uutinen on jostain viime keväältä jäänyt mieleeni.

 

[cottonmouth]

Eli erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä peruskoulussa olisi tämän vuosikymmenen aikana moninkertaistunut. Tarkkoja tilastoja en muista, mutta huomattavasti enemmän on näitä nykyään näitä "tarkkislaisia" kuin vielä 1990-luvun lopulla.

Näin onkin, koska näiden oppimishäiriöiden toteaminen/vanhempien aktiivisuus näissä(kin) asioissa kasvaa jatkuvasti, mutta kamik taisi hakea sitä, että nykyisin enenemässä määrin nämä erityisoppilaat (lue: tarkkislaiset) integroidaan osaksi normaaleja opetusryhmiä. Omasta mielestäni tässä häviää sekä se "tarkkislainen", että muu luokka, koska kuten kamik totesi, valtaosa opettajista on vailla minkäänlaista erityisopetuskoulutusta. Ja vaikka olisikin, niin jotenkin varsin kuollut idea tämä integrointi on, joskin eihän tässäkään lähinnä muu kuin raha ole loppupeleissä takana.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yksi lähes kirosana opettajien keskuudessa on inkluusio, joka käytännössä tarkoitaa erityisopetuksen sulauttamista yleisopetukseen. Siis kaikki ns. tarkkisoppilaat tavallisiin opetusryhmiin oppimaan tai "oppimaan". Hyvin monet opettajat ovat vailla mitään erityisopetuksen koulutusta, mutta silti sulauttaminen vähitellen etenee. Lopulta kaikki saman ikäluokan oppilaat, paitsi vaikeasti kehitysvammaiset, opiskelevat samassa ryhmässä.

Omana yläasteaikanani noin neljännesvuosisata sitten vitutti äärettömästi että luokassani olivat suloisesti sekaisin niin fiksut, tasapääsakki kuin ääliötkin. Samassa noin 30 pennun luokassa oli vähintään keskilahjakasta oppilasainesta max 10 pään verran. Noin 15 päätä oli hitaastioppivia vaikkakin suht hyväkäytöksisiä jahnaajia joiden takia fiksumpi sakki ei voinut edetä tarkoituksenmukaista vauhtia. Loput 5 keskittyivät häiriköimään ja tekemään muiden opinsaannin hankalaksi. Lienee tarpeetonta kertoa mitä noista viidestä on sittemmin tullut, mutta kerron kuitenkin. Heistä selvästi fiksuin päätyi duunariksi ja kunnanvaltuutetuksi. Muista tuli deekuja, pitkäaikaistyöttömiä tai jotain paskalautalappujen kerääjiä raksoille, heitä joiden vahvinta ammattiosaamista on monenkirjavien sosiaalitukien nostaminen.

Minusta tuo lahjattomin porukka kuuluu sulloa viimeistään yläastevaiheessa johonkin omaan koloonsa oppimaan ennen kaikkea kuria ja järjestystä, ja siinä ohessa jotain perusoppimäärän tapaista. Tuskin tulokset olisivat heidän kohdallaan ainakaan huonompia kuin isoissa yhtenäisluokissa. Sitä vastoin muut saisivat opiskella rauhassa ja kenties edetä vähän nopeammin. Mutta ei. Päätöksentekijät ovat nähtävästi huolissaan siitä että tollot leimautuisivat julkisesti tolloiksi, jos heitä luokiteltaisiin tällä tavoin muista erilleen.

Peruskoulusysteemi suunniteltiin kai jossain saatanallisissa salaliittopiireissä tasoittamaan lahjakkaana syntyneiden etumatkaa suhteessa perusjengiin, jottei fiksumpi väki ottaisi tärkeinä yläasteen ikävuosina turhaa sivistyksellistä etumatkaa muihin nähden. Hännänhuippuna heiluvien kassallaolijoiden ja häiriköiden on varmaan kuviteltu näin saavan imeä itseensä jotain järjen valoa kun heidät sijoitetaan älykkäämpiensä sekaan, joiden kanssa näillä ei kuitenkaan ole mitään yhteistä puhuttavaa. Paitsi armeijassa sitten aikanaan ainakin miesten kesken, kun noin 100% varusmiehistä puhuu iltaisin tuvissa lähinnä pillusta. Tämä tosin on peruskoulun tasapäistämisohjelman syytä. Parikymppisten miesten valtava enemmistö on survottu väkivaltaisesti peruskouluksi kutsutun henkistä suorituskykyä kuohitsevan järjestelmän läpi, jonka jälkeen testosteronihumalaisen nuoren miehen kapasiteetti riittää keskimäärin juuri pillusta puhumiseen.

 

[sampio]

Niin, omasta puolestani voin sanoa, että mielummin käyttäisin voimavarojani perustunnollisen keskivertoaineksen kanssa pähkäilyyn kuin vetäisin perässäni ryhmäkohtaisesti yhtä tai kahta pinnaavaa ja agstaavaa teiniä. Mistään en mitään tajua, mutta näin karkeasti ajateltuna ei ole mistään kotoisin, että lahjakkaat tai muuten vain mukana kulkevat kiltit oppilaat joutuvat opettajien lisäksi muutaman karvojen kasvun häkellyttämän pimatsun tai teinarin terrorin uhriksi. He kun tuntuvat viihtyvänkin paremmin omissa piireissään.

 

[mjr]

Tunnustan että pidän oman aikani yläastetta tasokursseineen aivan hyvänä ratkaisuna. On todella haastavaa opettaa eriytymättömiä ryhmiä niin etteivät käytännössä kaikki kärsisi. Silti uskon että peruskoulu on sinänsä hyvä ratkaisu (ja edelleenkin keskimääräistä paremmin työnsä hoitava verrattuna muihin teollisuusmaihin) - kansakoulu-järjestelmä eriytti lapset aivan liian varhain ja edellytti lukupään lisäksi myös varallisuutta pitemmän opintien aloittavilta. Eikä välttämättä kannata syyttää hienoja ja edistyksellisiä teorioita siitä, että käytännön ratkaisut ovat usein surkeita. Yleensä nämä teoriat edellyttävät merkittäviä resursseja toimiakseen ja yleensä virkamiehiltä ja poliitikoilta jää se osuus teoriasta jotenkin "huomaamatta". Esimerkiksi aikoinaan mielenterveyspotilaiden laitostuminen oli aidosti iso ongelma ja avohoidon puolesta esitetyt ratkaisut olivat melkoisen järkeviä: niissä avohoitoon todella panostettiin resursseja. Miten kävi? Käytännössä kustannustehokkuus oli uuden systeemin motiivi, eikä avohoitoon panostettu lähellekään tarpeeksi. Näin uskoisin käyvän myös tässä uudistuksessa - paperilla hyvä, ministeri ja virkamiehet kaunopuheisia ja todellisuudessa kustannustehokkuus ainoa reaalinen kriteeri. Ja tässä olemme me kansalaisetkin osallisia: taidamme kuitenkin tykätä veronalennuksista sen verran, ettemme pakota poliitikoita ja virkamiehiä järkevevämpiin uudistuksiin, jotka toimisivat myös ruohonjuuritasolla eikä vain tilinpäätöksessä.

 

[Viljuri]

Muistan omalta kohdaltani, että silloisen yläasteen ysillä aika meni lähinnä seinien tuijotteluun ja platoniseen vastakkaisen sukupuolen edustajien ihailemiseen. Kysymyksessä oli sellainen keskisuuri yläaste.

Juuri millään tunneilla ei ainakaan oppinut mitään, ellei sitten ryhmävuorovaikutustaitoja (nekin tosin oppi paremmin urheiluseurassa), itse tosin olin niin "kiltti", että en ollut niiltä pois kuin korkeintaan urheiluun liittyvistä syistä, mutta oli siellä tapauksia, joita ei kevätpuolella näkynyt kuin suunnilleen syömässä.

Pointti on siis lähinnä siinä, että aivan kuten mainitun yläasteen rehtori ja matematiikan opettaja toisti monta kertaa, että vähintään se lukion pitkän matematiikan oppimäärä voitaisiin (~ tulisi) opettaa jo yläkoulun aikana, siis niille joita homma kiinnostaa vähän edes alusta. Niinkin yksinkertaiset asiat kuin trigonometriset funktiot taitavat jo monelle yläkouluikäiselle aiheuttaa ylittämättömiä keskittymisvaikeuksia, mikä sitten heijastuu siihen, ettei esimerkiksi matematiikassa edetä ollenkaan siihen tahtiin kuin olisi edes alusta järkevää.

Tämä ei muuten rinnastu millään tavalla mihinkään "huippujen seulomiseen", vaan vertautuu siihen, että asevelvollisuutta suorittaessa jaetaan Cooperin alle 2600 metriä juoksevat eri ryhmään kuin 2600 - 3000 juoksevat. Sitten on vielä erikseen nämä oikeat lahjakkuudet, jotka juoksevat reippaasti yli 3000 metriä, eivätkä tarvitse mitään erityistä "opetusta" pärjätäkseen tai pärjäävät "opetuksesta" huolimatta.

 

[Krupieeri]

Itse kävin peruskouluni viime laman molemmin puolin, kutosluokan osuessa aikalailla syvimmän laman hetkeen. Meillä käytössä ei ollut tasoryhmiä, joka yläasteella heijastui juurikin Pisimmän Kääpiön mainitsemalla tavalla -- suurin osa porukasta oli kiinnostunut kaikesta muusta kuin opetuksesta. Ehkä säälittävintä kaikessa tuossa oli se, että pahimmatkin häiriköt ja lintsaajat siirrettiin kuitenkin luokilla eteenpäin aina keväällä armovitosten turvin. Ainoastaan yksi kaveri, joka lintsasi käytännössä koko kevät lukukauden osallistumatta kokeisiin jäi sitten kasilla lopulta luokallensa.

En tarkalleen tunne tasoryhmien ideaa tai sitä miten ne aikanaan toimivat. Mitään "ovien sulkemista" en välttämättä haluaisi kuitenkaan nähdä vielä peruskoulun aikana, jokaisen joka peruskoulun päästötodistuksen kouraansa saa pitäisi olla samalla viivalla. Keskiarvo, jolla jatko-opintoihin sitten päästään ratkaiskoon tasot sitten toiselle asteelle siirryttäessä.

Häirikkötapauksille pitäisi olla jonkinlaista pienryhmäopetusta tarjolla. Omalla yläasteellani oli käytössä systeemi, jossa esimerkiksi matematiikan kanssa ongelmissa olleet pääsivät hakemaan parilla tunnilla vauhtia pienryhmäopetuksesta.

Yksi asia joka selkeästi on muuttunut omista ajoistani on koulunkäyntiavustajien ilmaantuminen luokkiin. Ehkäpä tulevaisuuden suuntaus on se, että luokkakoot eivät pienene, mutta aikuisia on tulevaisuuden luokassa yhden sijaan kaksi.

 

[lihaani]

Ennen kun ihan kokonaan lytätään suomalainen peruskoulu, kannattaa vilkaista tätä. Tutkimusten tehnyttä OECD:tä ei olla yleisesti pidetty kommareiden ja hippien pesäpaikkana. Pikemminkin päinvastoin.

Tietenkin, jos ideologisista syistä haluaa koulujärjestelmän, jossä älykkäille (lue varakkaille) on omat kalliit koulunsa ja julkiset koulut ovat lähinnä liiman haistelijoiden päiväkoteja niin Suomen peruskoulu on perseestä.

 

[opelix]

Opettajapiireissä..

..erottelemme oppilaat karkeasti näin puolihuumorilla.

1/3 niin hyviä että oppivat huonosta opettajasta huolimatta.
1/3 ei opi hyvästä opettajasta huolimatta
1/3 on se osa mihin voi vaikuttaa eniten(motivointi)

Eli pääsääntöisesti ainakin olen kokenut että moni kannattaa opettajakollegoista tasokursseihin tai vastaavaan palaamista. On kohtuutonta että muutama vatipää luokassa vievät enemmistöltä oikeuden tehdä töitä.

 

[Jussih]

Vanha kunnon oppikoulu, jossa vähemmän akateemisesti (sanan anglosaksisessa mielessä) lahjakkaat siirrettiin ajoissa kykyjänsä vastaavaan opetukseen pois muita häiritsemästä oli täydellinen järjestelmä. Eli takaisin mittaavat testit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa (ei kuitenkaan neljännen luokan jälkeen kuten ennen) ja sitten laadukasta opetusta niille, jotka sitä ymmärtävät. Tulevat sossujen äänestäjät sitten ajoissa lapion varteen mieluummin kuin turhautumaan kouluun josta eivät mitään ymmärrä.

 

[Maila]

Tasoryhmiä ei ole, mutta tasoryhmittelyä kylläkin - sitä vain kutsutaan eriyttämiseksi. Peruseteneminen luokassa tapahtuu OPS:n mukaisesti, hitaammille on ns. mukautetut kirjat ja fiksuimmille annetaan lisätehtäviä. Tokihan tämä on opettajan viitseliäisyydestä ja koulun opetuskulttuurista kiinni.

Monissa kouluissa ja monilla opettajilla OPS:n mukainen opettaminen valitettavasti tarkoittaa kustantajan luomaa OPS:ia: kirjan täyttäminen aloitetaan syksyllä ekalta sivulta ja edetään sinne mihin koulupäivät riittävät. Toiset taasen oikeasti katsovat mitä oppilaan pitää oppia missäkin oppiaineessa ja suunnittelevat tunnit sen mukaisesti. Jälkimmäinen tyyli palvelee myös niitä eriyttämisen tarpeessa olevia, on sitten kyse fiksummasta tai palikammasta oppilaasta. Monissa perusaineissa ainakin ala-asteella opitaan ensin perusteet ja seuraavana vuonna syvennetään tietoa. Tämäkin mahdollistaa oppilaan eriyttämisen aihekokonaisuuden sisällä. Ja vielä kun ei orjallisesti tehdä työkirjaa, vaan käytetään vihkoja (ja säästetään rahaa muuhun), niin eriyttäminen on oikeasti suht. helppoa.

Sitten on niitä, joilla eriyttämisen tarve on enemmän käyttäytymisestä johtuvaa. Osalla auttaa ihan pelkästään oma rauhallinen nurkka ja vaikka kuulokkeet päähän -ratkaisu, osan voi laittaa vaikkapa tunniksi keskellä päivää kouluisännän kanssa pihaa siivoamaan.

Monet vaikeudet ovat koulun opettajahuoneessa ratkaistavissa. "Jostakin syystä" näitä erilaisia ratkaisuja ja oikeasti asian eteen tekemistä löytyy uudehkoista kouluista. Niissä kouluissa (=laitoksissa), joissa ovat pitkät perinteet jo vuodelta miekka ja kilpi, haikaillaan tasoryhmien perään eikä oikeasti tehdä yhtään mitään muuta kuin valiteta oppilasaineksesta.

Ja miten opettajat valitaan tasoryhmäluokkiin? Nyt jo on pätevistä erityisopettajista pula. Arvalla? Surkeimmat maikat heikoille - tuleehan niistä oppilaista joka tapauksessa deekuja? Kaksoistutkinnolla parempien oppilaiden pariin?

Ja Pisasta. Näin mutuna: kärjessä ovat maat, joissa on suhteellisen vähän maahanmuuttajia. En todellakaan yritä väittää mamuja vähemmän fiksuiksi, mutta valitettavasti heillä on mm. kielivaikeuksien vuoksi oppimisvaikeuksia.
Ja lukioikäisten matikkakisoissa Suomi on umpisurkea. Muistelisin, että osallistuvia maita oli tänä vuonna piirun alle sata (97?) ja Suomi oli huima 93.... Omasta puolestani tuon Pisahehkutuksen voisi jo unohtaa. Täällä on jo ihan tarpeeksi nähty Japanin virkakoneistoa kumartelemassa.

-Maila

 

[ms.qvist]

Siitä on jo aikaa...

Nykyisestä peruskoulusta minulla ei ole juurikaan kokemusta koska ei ole omia lapsia, toisista lähteistä olen kyllä kuullut yhden jos toisenlaisia katsauksia tämän päivän koulumaailmaan - aika karua tekstiä pahimmillaan. En siis ihmettele laisinkaan, että parjataan nykyistä käytäntöä, tai että haluttaisi eriyttää tarkemmin oppilaita toisistaan. Varmasti jotain olisi hyvä tehdä, mutta itse en valitettavasti osaa esittää mitään sellaista konkreettista ehdotusta mikä auttaisi tilanteeseen välittömästi - pitkällä aikavälillä yhteistyö koulun ja kodin välillä voi jonkin verran auttaa mutta mutta, sitten kun tuntuu olevan entisestään kasvava joukko koteja joissa ei välitetä pätkänvertaa siitä kuinka lapsi koulussa käyttäytyy ja menestyy - oma napa on näillä vanhemmilla tärkein. Vielä 70- ja 80-luvulla suurin osa näistä häirikkölapsista tuli likimain automaattisesti huonoista oloista - väkivaltaa, alkoholin liikakäyttöä, epävarmoja oloja, piittaamattomuutta etc. kotona. Mutta tänään, ymmärtääkseni, ei voida enää vetää =-merkkiä kotiolojen ja käytöksen välillä, eikä sen suhteen kuinka lasten vanhemmat suhtautuvat kouluista tulleisiin yhteydenottoihin.

Minun aikanani peruskoulussa olivat tasokurssit. Ikävä kyllä en pidä niitä parhaimpa mahdollisena väylänä ohjata koululaisia koska opettajalla voi syystä tai toisesta olla asenteellinen vaikutus siihen kuinka oppilas menestyy ja mille tasokurssille hän joutuu ala-asteelta siirryttäessä yläasteelle. Tietty oppilaalla ja hänen vanhemmilla oli teoreettinen vaihtoehto valita toisin mutta kovin harvoin näin toimittiin vaan opettajan sana oli laki - ikävä kyllä. Omalla kohdallani opettajan "sanalla" oli suuri painoarvo mutta kuinka ollakaan ya:lla kaikki muuttui, niin matematiikassa kuin myös englannissa, (ruotsi nyt meni kapinahengen takia miten meni.) Eli sanoisin, että mielummin ohjaava koulunkäyntimalli, jossa eteville oppilaille annetaan lisätöiden muodossa vastuuta ja etenemismahdollisuuksia, keskivertojoukko etenee opettajan tahtiin - tai vastuuta saaden jos edellytyksiä jonkin verran on, mutta tämän jälkeen eriyttäisin sitten opetusta jonkin verran. Jos oppilaalla on kuitenkin potentiaalia pärjätä tavallisten oppilaiden joukossa (kuten erään ystäväni pojalla oli) niin tuolloin paikka on "normaaleiden" oppilaiden joukossa, mutta mikäli oppilaalla on huomattavia oppimisvaikeuksia, tuolloin paikka on jossain muualla - tarkkailuluokan sijaan kehittäisin muun nimen, vai onko nyt käytössä tämä eriytettyjen oppilaiden -luokka terminä? Jokatapauksessa ottaisin käyttöön vähemmin leimaavan nimen. Tarkkailuluokka antaa leiman, jonka mukaan oppilaista ei todellisuudessa ole mihinkään vaikka sielläkin voi olla oppilaita joilla kuitenkin on taitoa ja halua oppia mutta kaikki edellytykset eivät ole parhaat mahdolliset tms.

vlad.

 

[Evil]

Onko kaikille samanlainen peruskoulu aikansa elänyt?

Kaikille samanlainen peruskoulu oli jo syntyessään verrattavissa kommunismiin - hieno ja kirkasotsainen idea, jota on mahdotonta toteuttaa käytännössä onnistuneesti. Lähinnä siksi, koska ihmiset ovat ihmisiä.

kamik taisi hakea sitä, että nykyisin enenemässä määrin nämä erityisoppilaat (lue: tarkkislaiset) integroidaan osaksi normaaleja opetusryhmiä.

Jep. 90-luvulla perusteltiin erityiskouluja ja -luokkia (80-luvulla niitä sanottiin apukouluiksi), mutta tällä vuosituhannella kelkka on kääntynyt ja erityisopetusta ajetaan alas. Säästöjähän sillä haetaan, tietysti.

Minusta tuo lahjattomin porukka kuuluu sulloa viimeistään yläastevaiheessa johonkin omaan koloonsa oppimaan ennen kaikkea kuria ja järjestystä, ja siinä ohessa jotain perusoppimäärän tapaista.

Naseva kirjoitus kaikkiaan. Olen samaa mieltä kuri ja järjestys -kohdasta, mutta laittaisin iäksi kolmas-neljäsluokkalaiset. Siinä iässä olevista jo sijaisopettaja näkee parin tunnin aikana kenestä tulee teiniäiti, kuka sortuu imppaamaan, kuka joutuu lusimaan ennen 20-vuotispäiväänsä. Niin surullista kuin se onkin.

Yksi asia joka selkeästi on muuttunut omista ajoistani on koulunkäyntiavustajien ilmaantuminen luokkiin. Ehkäpä tulevaisuuden suuntaus on se, että luokkakoot eivät pienene, mutta aikuisia on tulevaisuuden luokassa yhden sijaan kaksi.

Ja ne kaksi jakavat yhden ihmisen palkan.

 

[msg]

Jep. 90-luvulla perusteltiin erityiskouluja ja -luokkia (80-luvulla niitä sanottiin apukouluiksi), mutta tällä vuosituhannella kelkka on kääntynyt ja erityisopetusta ajetaan alas. Säästöjähän sillä haetaan, tietysti.

Eikös se ole sitä tasa-arvoa, jota kovasti perään kuulutetaan? Tukiopetus ja erityisluokat ovat ihan samalla tavalla epätasa-arvoistavia ja leimaavia kuin lahjakkaiden erityishuomio tai tasokurssit?

Tästähän on toki Jatkisessa ehditty vääntää aiemminkin hieman eri muodoissa:

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=22619
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=36183

 

[Evil]

Eikös se ole sitä tasa-arvoa, jota kovasti perään kuulutetaan? Tukiopetus ja erityisluokat ovat ihan samalla tavalla epätasa-arvoistavia ja leimaavia kuin lahjakkaiden erityishuomio tai tasokurssit?

No minä en ainakaan kuuluttele. Jos opetusryhmä on liian heterogeeninen, ei siitä hyödy lopulta kukaan. Fiksut pitkästyvät ja heikommat jäävät jälkeen, kun opettaja etenee oletetun keskivertokersan tahtiin. Poikkeuksiakin on, mutta luokkakokojen kasvaessa se vaatii opettajalta jo kovaa ammattitaitoa ja ylimääräistä vaivannäköä.

 

[msg]

No minä en ainakaan kuuluttele. Jos opetusryhmä on liian heterogeeninen, ei siitä hyödy lopulta kukaan. Fiksut pitkästyvät ja heikommat jäävät jälkeen, kun opettaja etenee oletetun keskivertokersan tahtiin. Poikkeuksiakin on, mutta luokkakokojen kasvaessa se vaatii opettajalta jo kovaa ammattitaitoa ja ylimääräistä vaivannäköä.

Niin sitähän mieltä minäkin olen, mutta olen sanalla "tasokurssit" tullut leimatuksi ja eriarvoistavakai niin tällä palstalla kuin elävässäkin elämässä.
Jos ja kun peruskoulun halutaan olevan tasa-arvoinen, niin huomioidaan niin lahjakkaat, keskitaso kuin tukea tarvitsevat tai sitten ei huomioida ketään. Tai sitten huomioidaan heikommat, mutta ei yritetä väittää peruskoulun olevan tasa-arvoinen.
Kuten tuossa aiemmin linkkaamassani ketjussa aikoinaan mainitsin, että ei ole lainkaan tavatonta, että vanhemmat valitsevat lahjakkaalle lapselleen koulun, joka huomio heidän erityistarpeensa paremmin kuin mukatasa-arvoinen lähikoulu.

 

[lihaani]

Ja Pisasta. Näin mutuna: kärjessä ovat maat, joissa on suhteellisen vähän maahanmuuttajia. En todellakaan yritä väittää mamuja vähemmän fiksuiksi, mutta valitettavasti heillä on mm. kielivaikeuksien vuoksi oppimisvaikeuksia.
Ja lukioikäisten matikkakisoissa Suomi on umpisurkea. Muistelisin, että osallistuvia maita oli tänä vuonna piirun alle sata (97?) ja Suomi oli huima 93.... Omasta puolestani tuon Pisahehkutuksen voisi jo unohtaa. Täällä on jo ihan tarpeeksi nähty Japanin virkakoneistoa kumartelemassa.

-Maila

Hakusanalla "pisa" "mathematics" Google löysi 3,5 miljoonaa osumaa. Laittaneet vaikka yhden linkin tähän Suomelle umpisurkeasti menneeseen lukion matematiikan osaamisen vertailuun! Ihan mielenkiinnosta.

Miksi pitäisi unohtaa Pisa-tutkimus?. Täältä löytyy tutkimuksen metodit ja tavoitteet.

 

[sampio]

Pisa-koe mittaa tiettyjen aineiden osaamista, mutta kouluviihtyvyydessä Suomi ei käsittääkseni ole pärjännyt erityisen hyvin. Uskon, että taustalla on vakavastikin otettavia syitä, mutta itselleni on tullut tästä mieleen, että ehkä kouluviihtyvyyteen vaikuttaa sekin, kuinka paljon oppilailta vaaditaan. Kaikki kun eivät luonollisestikaan pidä siitä, että duunia tulee --> lintsausta --> hankaluuksia opettajien kanssa --> viihtyvyys kärsii.

Hiukan nousee karvat pystyyn, kun täältä saa lukea varsin halventavia nimityksiä lahjattomammista oppilaista. Häiriköt voitaisiin kyllä heivata veks, mutta kyllä perusjengin ja lahjakkaat saa menemään samassa sakissa. Hienoa seurata oikeasti lahjakkaiden ja älykkäisen teinien työskentelyä, mutta itse nostan hattua vielä korkeammalle niille joillekin oppilailleni, jotka jaksavat tehdä duunia ja viitata tunnilla, vaikka aina ei menisi aivan oikein. Heillä vain tulee raja jossain kohtaa vastaan, vaikka kuinka yrittäisivät. Mutta kuten sanottua, arvostan yrittämistä todella korkealle. Lapsineroille voi aina järjestää jotain lisätehtävää, jos ne nyt jaksavat niitä kaikessa loistossaan tehdä.

 

[msg]

Lapsineroille voi aina järjestää jotain lisätehtävää, jos ne nyt jaksavat niitä kaikessa loistossaan tehdä.

Mitä terveisiä sinulla on niille vanhemmille, jotka valitsevat jonkun omasta mielestään lapselleen sopivamman koulun sen tavallisen lähikoulun sijaan?
Itse en ole tätä harrastanut ja lapseni ovat lähikoulussa, mutta tiedän tälläisen yleistyneen varsinkin täällä pk-seudulla, jossa on valinnan varaa.

 

[mjr]

Mitä terveisiä sinulla on niille vanhemmille, jotka valitsevat jonkun omasta mielestään lapselleen sopivamman koulun sen tavallisen lähikoulun sijaan?
Itse en ole tätä harrastanut ja lapseni ovat lähikoulussa, mutta tiedän tälläisen yleistyneen varsinkin täällä pk-seudulla, jossa on valinnan varaa.

Kunhan ei lopulta päädytä siihen, että meillä on täydellinen kahtiajako ja/tai jopa merkittävä määrä yksityiskouluja. Silloin oltaisiin pitkälle brittiläisessä tilanteessa (ja osin amerikkalaisessakin), jolloin väärälle alueelle ja väärille vanhemmille syntyminen voi viedä mahdollisuuden hyvään koulutukseen vaikka niitä lahjoja ja taipumuksia olisikin. Yksi olennaisin syy Suomen suureen sosiaaliseen liikkuvuuteen ja hyvin mahdollisuuksiin sosiaaliseen nousuun on se, että olemme suhteellisen hämmästyttävästi pystyneet tarjoamaan lähes tulkoon täysin tasaisen pelikentän mitä tulee peruskoulutukseen. En mitenkään halua tasapäistävää koululaitosta ja kannatan tasoryhmiä, mutta haluan, että lapset pääsevät eteenpäin lähinnä omilla eikä vanhempien tai isovanhempien ansioilla.

 

[sampio]

Mitä terveisiä sinulla on niille vanhemmille, jotka valitsevat jonkun omasta mielestään lapselleen sopivamman koulun sen tavallisen lähikoulun sijaan?

Kun se mahdollista on, ymmärrän sen. Toivottavaa se ei ole pidemmän päälle, mutta kuten sanoin, ymmärrän sen hyvin. Tietysti koulujen meininkiin vaikuttaa vahvasti rehtorin ja opettajakunnan ote, omassa nykyisessäni se on loistavalla tolalla. Ihan yhtä hyvin asiat eivät olleet toisella yläkoululla, jossa olen ollut töissä. Mutta voisin kuvitella, että jos yläkoulun oppilaat koostuvat pääasiassa ison betonilähiön nuorista, olisi sillä valitettavan selkeä yhteys häiriökäyttäytymiseen. Mulla on yksi luokka opetettavana, jonka oppilaat tulevat tietyltä kerrostaloalueelta, ja kyllähän se aika rajusti eroaa muista luokista. Ja vaikka haukuttaisiin vanhaseksi, totean, että maaseudulta tulevat ovat keskimäärin helpompia tapauksia kuin nämä betonihelvetin sissit. Tottakai kusipäitä mahtuu myös okt-alueille, välillä tuntuu, että varsinkin sinne, mutta ymmärsitte kaiketi pointtini.

Edit:

En mitenkään halua tasapäistävää koululaitosta ja kannatan tasoryhmiä, mutta haluan, että lapset pääsevät eteenpäin lähinnä omilla eikä vanhempien tai isovanhempien ansioilla.

Amen.

 

[Kental]

Lapsineroille voi aina järjestää jotain lisätehtävää, jos ne nyt jaksavat niitä kaikessa loistossaan tehdä.

Aika asenteellista tekstiä? Vahvasti olen kyllä sitä mieltä, että lahjakkaalle oppilaalle pitäisi olla olemassa joku aidosti parempi vaihtoehto tunneilla tylsistyneenä (silloin kun häiriköt eivät luoneet "jännitystä") hengailulle. Itselleni ei ainakaan ikinä valjennut, mikä käytännön funktio niillä lisätehtävillä oli (lukuunottamatta eräitä, joista kerron viestin toiseksi viimeisessä kappaleessa). Eivät ne peruskoulussa kuitenkaan mihinkään erikoisemmalle tasolle menneet, joten samat asiat tulivat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin vastaan koko ryhmän käsittelyssä. Silloin olikin yhdellä tunnilla vielä tylsempää kuin normaalisti, kun normaalin rautalangasta vääntämisen lisäksi kyseistä vääntöä piti vielä seurata asiasta, joka oli jo "lisätehtävissä" opittu. Näistä tapauksista viisastuneena tehtävät sitten oppikin jättämään tekemättä.

Kaikkiaan olen sitä mieltä, että kyllä fiksun tyypin, jolla ei murrosikäkään räjähdä täysillä kasvoille, pitäisi voida käydä peruskoulu näppärästi esim. seitsemässä vuodessa, ja sitten joko valmistua aiemmin tai käydä lukiota pidempään. Lukion tuntimäärillä päivät ovat harrastavalla ihmisellä pitkiä vaikkei tarvitsisikaan panostaa koulunkäyntiin, ja sitten tietysti erityisesti jos lukio alkaakin tuntua hankalammalta. Parempi olisi keventää noita vuosia kuin istuttaa ihmisiä peruskoulussa (lähinnä yläasteella, ei ala-asteesta ole juuri pahaa sanottavaa) tyhjän panttina ja etupäässä seuraamassa, kun ongelmatapaukset yrittävät kasvaa ihmisinä.

Yläasteen suurin anti minulle oli laiskuus, josta on sittemmin ollut hyvin vaikea päästä eroon. Kolmen vuoden ajan tottui ainoastaan lorvimaan epämiellyttävässä ympäristössä, ja tämä jätti jälkensä. Lorviminen, tunneilla sosialisointi ja lintsaus ovatkin tehokkaasti oppivalle ne todelliset selviytymistavat nykyisestä (tai n. 15 vuoden takaisesta, mutta tuskin meininki on muuttunut) yläasteesta - ahkeruus johti ainoastaan siihen, että tultiin tuputtamaan lisätehtäviä, joiden teko pian osoittautui jo mainittua myöhempää turhautumista aiheuttavaksi. Ja korostettakoon, että vielä yläasteelle tullessa olin erittäin hyväkäytöksinen, nöyrä ja ihan motivoitunutkin. Motivaatio vain katosi kun ei ollut mitään, mihin sitä suunnata ja muuten kunnollinen käytös tahriintui tuon toisinaan tapahtuneen höpisemisen verran, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Koulun ulkopuolellahan käytös onkin aina ollut moitteetonta.

Propsit niille parille opettajalle, jotka antoivat rauhassa lukea jotain omaa kirjaa tms. siellä tunnilla kun tehtävät oli tehty, se motivoi tekemään duunit kunnolla ja loppuaika vierähti järkevästi ja muille työrauhan antaen. VALTAVAT propsit sille yhdelle opettajalle, joka antoi yläasteen aikana lisätehtävinä lukion oppimäärän ja ylikin. Oli kiva tehdä tunneilla juttuja, joihin piti panostaa jos niitä halusi itsenäisesti oppia, ja ennen kaikkea oli helvetin kiva tenttiä aineen kurssit sitten lukiossa ja siten lyhentää niitä päiviä.

Eli tiivistettynä, kyllä tuolle systeemille jotain pitäisi tehdä, koska nykyisessä lahjakkaat (ja joskus keskiverrotkin) tylsistyvät ja taitaapi joku kovasti yrittävä vieläkin jäädä kelkasta ja mahdollisesti turhautua siitä. Lisäksi kunnolliset ihmiset joutuvat kärsimään tulevien rikollisten tempuista - ainakin meillä ilmapiiriero lukioon oli käsin kosketeltava, vaikka porukka oli lähes sama, nuo rötöstelijät olivat vain jääneet pois.

EDIT: Ettei jää epäselväksi niin viimeinen virke ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki paitsi rötöstelijät menevät lukioon. Meidän nykyaikaiseksi pienellä yläasteluokalla vain sattui olemaan tasan kolme ihmistä, jotka eivät menneet lukioon ja kaksi heistä oli linnassa kun viimeksi kuulin. Juuri nämä pilasivat tunnelmaa, kolmas on hyvä jätkä kyllä.

 

[Maila]

Hakusanalla "pisa" "mathematics" Google löysi 3,5 miljoonaa osumaa. Laittaneet vaikka yhden linkin tähän Suomelle umpisurkeasti menneeseen lukion matematiikan osaamisen vertailuun! Ihan mielenkiinnosta.

Miksi pitäisi unohtaa Pisa-tutkimus?. Täältä löytyy tutkimuksen metodit ja tavoitteet.

http://imo-official.org/results.aspx
kertoo, että minun pitää etsiä vielä kotoa se lehtijuttu, johon väitteeni perustin. Löytynee huussin lattialta lehtiroskien pinosta. Ja jutussa saaattoi olla kyse myös luonnontieteistä, ei matematiikasta kyse.

Noista olympialaisista ja Pisasta voitaneen kuitenkin tehdä joitakin johtopäätöksiä. Kun Pisa-tutkimuksessa mukana oli eritasoisia oppilaita, oli vastaavasti olympialaisissa vain muutamat huiput. Eli sen sijaan, että puhumme matematiikan/luonnonntieteiden huippuosaamisesta, voisimme puhua tasaisesta hyvyydestä.
Opetusministeriön sivuilla on analysoitu Suomen menestystä Pisa-tutkimuksessa:

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/pisa-tutkimus/pisa2003/index.html

Kuten aiemmin mainitsin, vaikuttanee hyvä suomenkielen taitaminen tuloksiin. Pääosin koe liittyi ongelmanratkaisutaitoon ja tehtävissä oli oppiainerajoja ylittäviä tehtäviä.
Lisäksi tuossa linkin jutussa mainitaan sosioekonomisen taustan merkityksestä - Suomessa se oli pientä, mikä taasen on suora yhtäläisyysmerkki tasapäistetyn peruskoulun ansioihin. Ja siitä saadan taas ympyrä sulkeutumaan matematiikan olympialaismenestykseen.

Pisassa mitattiin myös lasten viihtyvyyttä kouluissa. En itse osaa oikein antaa painoarvoa mittaukselle, jossa oppilaat vain arvioivat omaa viihtyvyyttään ilman, että heillä on konkreettista vertailukohtaa. Suomalaiset lapset eivät viihdy kouluissa, mutta ulkomaalaisten ensimmäinen huomio täkäläisessä koulussa on se, että oppilaat hymyilevät ja ovat iloisia! Näin ei ole esim. Japanissa ja Etelä-Koreassa. Liekö mukulat ovat täällä tottuneet kaikkeen hyvään, eivätkä arvosta saamaansa opetusta. Eikä opettajiensa saamaa koulutusta, joka sekin on huipputasoa ja vaikuttamassa noihin Pisan tuloksiin.

Ja vielä, aiemmissa viesteissä on puhuttu eritasoisista kouluista ja kouluvalinnoista. Väitän, että monessa kaupungissa paikallislehdessä julkaistut lukioonpääsyrajat ohjaavat vanhempien ja oppilaiden valintoja. Vai haluatko itse/lapsesi keskiarvolla 9,1 kouluun, johon pääsee 7,2 keskiarvolla? Ja miten opettajana, kumpaan kouluun hakeudut mieluummin töihin?
Tämä jako on selkeä jo lukioissa ja kouluja yhdisteltäessä myös kohta yläasteilla. Ja ei vain yksityisten ja kaupungin koulujen välillä.

-Maila

 

[Harald73]

Ei mitään havaintoa miten nykyisin, mutta omana aikanani peruskoulu oli nimenomaan tasapäistävä niiltä osin, kun olisi pitänyt hyväksyä erilaisuutta tai yksilöitä ja erilaistava niiltä osin, kun opettaja katsoi aiheelliseksi. Joku voisi sanoa; ristiriitaista touhua.

Kaikki pyrittiin muokkaamaan samaan muottiin, kaikille pyrittiin opettamaan samat asiat riippumatta siitä, oliko mitään taipumuksia moiseen, mutta arvosanoihin vaikutti silti erittäin paljon täysin irrelevantit asiat, kuten sukupuoli, maine, vilkkaus, ajatukset, puheet, perhetausta ja opettajan mielialavaihtelut sekä tietysti suuressa määrin vanha kunnon pärstäkerroin (ja monia noista on vieläpä vaikea yrittää muuttaa).

Keskiarvoja vertailtiin luokkien kesken ja opettajat ottivat kunniaa parhaista oppilaistaan (kukahan heille arvosanat antoi?), kun taas toiset kärsivät suoranaista vääryyttä siitä etteivät osanneet laulaa, soittaa, piirtää tai ei hypännyt yhtä pitkälle tai juossut yhtä kovaa kuin luokan priimus. Matemaattisia taipumuksia ylikorostettiin ja ne, joilta ne puuttui, leimattiin yleisesti tyhmemmäksi kuin toiset. Jos juoksit lujaa koulujen välisissä kisoissa, sait automaattisesti parempia numeroita myös lukuaineissa jne jne.

Sosiaalisia kykyjä, jotka ovat hyvin usein yksilöllisiä, arvosteltiin avoimesti antamalla opettajaa mielisteleville oppilaille kaikenmaailman näennäiskannustuspalkintoja sun muita hymypoika/tyttöpatsaita, joilla kyllä saatiin nämä muutamat nuolemaan opettajan p.rsettä seuraavalla lukukaudella entistä enemmän. Ne, joilla ei vain kemiat sopineet yhteen opettajan kanssa, näkivät sen kyllä vähintään kaksi kertaa lukukaudessa; silloin kun todistukset jaettiin.

Sukupuoli vaikutti myös arvosanoihin erittäin paljon ja jälkeenpäin ihmetteleekin, onko Suomi täynnä hukattua lahjakkuutta, kun en ainakaan itse ole törmännyt yhteenkään näistä luokan tytöistä, missään merkittävässä työssä tai virassa, vaikka näillä oli vuodesta toiseen todistukset kymppejä täynnä päinvastoin kuin pojilla (poislukien ne muutamat opettajan lempioppilaat tietysti). Kaikki tuntuvat menestyvän samallalailla mitenkuten arvosanoista riippumatta.

Siihen, kuka meni lukioon tai kuka ei, tuntui vaikuttavan eniten se, että jos ei ollut mitään havaintoa mitä haluaa tehdä, lukio antoi kolme lisävuotta lorvia ja miettiä asioita. Toinen vaikuttava tekijä on (useimmille) sen ikäisille sosiaalinen paine; ei voi tai sovi tehdä eritavalla kuin muut, leimautumisen ja sosiaalisen syrjinnän pelossa.

Tämä siis kultaiselta 80-luvulta, jolloin oppikirjoissa ei kirjoitettu sanaakaan pahaa rakkaasta naapuristamme Neuvostoliitosta, Kekkonen oli instituutio, Miami Vice cooleinta mitä saattoi olla ja Juha Mieto hävisi mitalin (olikosenyt) kymmenesosasekunnilla (sen aikaisesta mittaustavasta johtuen).

Ai niin aiheeseen, onko peruskoulu muutoksen tarpeessa? Hmmm, oli silloin ja taitaa olla vieläkin. Näissä asioissa vaan pyrokratian rattaat ja virkamiesten saamattomuus yleensä johtaa pysyvään tilaan jäljessä laahaavasta peruskoulusysteemistä, jonka muutokset tulevat vuosikymmenen myöhässä.

P.S. Nykyisin silloin aikoinaan käymäni ala-aste on kuulemma ns. ilmaisutaitopainotteinen. Minä kun aikanaan ilmaisin itseäni, heilahti häkki samantien ja kotona käytettiin syntilistaa vanhempien allekirjoitettavana, heh.