Olen 20-vuotias mies ja näin ensimmäisen peruskoulun jälkeisen kouluvuoteni päätteeksi pitää avautua suomalaisesta koulujärjestelmästä. Se nimittäin vituttaa minua niin suunnattomasti, ettei siihen "vitutusketju" riitä.
Ihan alkuun täytyy sanoa, että otsikko on - kuten minulla vähän tapana onkin :) - hieman yliampuva. Näin jo siitä syystä, etten omakohtaisesti tunne kouluista kuin peruskoulun ja kauppaoppilaitoksen, jota olen nyt siis käynyt vuoden. Käytännössä otsikko voisi siis kuulua vaikkapa niin, että "Kauppis on suuri vitsi". Koska samanlaista meininki saattaa olla kuitenkin myös muissa toisen asteen kouluissa, päätin laajentaa otsikkoani kaikkia kouluja koskevaksi. Samalla tähän ketjuun voi avautua myös kaikista koulusta eikä olla heitti urputtamassa "off-topicista".
Oikeastaan tuossa viimeisessä sanassa tulikin jo koko avautumiseni SUURIN pointti. "Off-topic" kun on englantia, enkä ymmärrä, miksei siitäkin voisi näillä Jatkoajan palstoilla käyttää nimitystä "ohi-aiheen" tms.
Itse saan ensimmäisen kauppivuoteni todistuksen vasta ensi viikolla postissa, koska en jaksanut sitä eilen lähteä kevätjuhliin hakeamaan.
Joka tapauksessa olen jo nyt varma, että minulla on todistuksessani kaksi hylättyä kurssia, jotka molemmat ovat kieliä. En siis todellakaan ole kielimiehiä, ja niin kauan kun minun koulussani niitä opiskellaan, valmistumismahdollisuuteni ovat sangen heikot. Menestykseni ei toki muutenkaan ollut mitenkään hyvää, mutta läpi jokainen muu kurssi sentään meni.
Noh, ei siinä vielä mitään, että kieliä opiskellaan enkä niissä pärjää. Minulla ei myöskään ole mitään esim. ruotsia äidinkielekseen puhuvia ihmisiä - tai ainakaan yhtä ihmistä :) - vastaan, pikemminkin TÄYSIN päinvastoin, mutta se on jo toinen tarina. Asia, mikä minua kuitenkin suunnattomasti ärsyttää, on se, että ainakin kauppiksessa tämän meidän oman äidinkielemme opetteleminen - ja nimenomaan kielioppi - suhteessa vieraisiin kieliin on järkyttävän surkealla tasolla. Vielä kauheammaksi asian tekee se, että peruskoulussa kielioppia sentään vielä jonkin verran opiskeltiin, mutta kauppiksessa erittäin vähän. Sen merkitys koko kurssin arvosanaa oli hyvin pieni.
Eikös koulujen pitäisi mennä vaan vaativimmaksi, kun siirrytään perukoulusta toiseelle asteelle? Äidinkielen kieliopin suhteen ei ainakaan näin TODELLAKAAN ole.
Minua suunnattomasti vituttaa ihmiset, jotka nappaavat äidinkielen kursseista jotain kolmosia ja nelosia (kauppaoppilaitoksessahan tuo arvosteikko on 0-5), eivätkä osaa kirjoittaa suomen kieltä edes kohtuullisesti oikein. Toki äidinkieli saa olla muutakin kuin pelkkää isojen alkukirjaimien, pisteiden, pilkkujen, yhdyssanojen ym. opiskelua, mutta niiden merkitystä olisi tuntuvasti ainakin lisättävä, jos ei muuta! Ainearvoisteluissa ym. olisi myös huomioitava kirjoitusasu.
Menestykseni sen enempää peruskoulussa kuin nyt kauppiksen avausvuotenakaan ei ollut mitenkään häikäisevää.
Peruskoulussa ainoa vahva aineeni ennen viimeistä vuotta oli nimenomaan äidinkieli, kun kielioppiakin opiskeltiin suhteellisen paljon. Yhdeksännellä luokalla äidinkieleenkin tuli mukaan lisää niin paljon "ylimääräistä sälää" Kalevoineen, runoineen ja muineen, että arvosanakin pääsi tippumaan kiitettävästi kuutoseksi. Tilalle päätösluokalla tuli toki yhteiskuntaoppi, jossa pärjäsin hyvin. Koska se ja historia laitettiin päättötodistuksessa jostain aivan käsittämättömästä syystä kuitenkin samaan pakettiin, ei sekään numero kiitettäväksi päässyt nousemaan.
Kauppiksessa vahva aineeni oli myös äidinkieli, vaikkei kieliopin merkitys ollut edes peruskoulutasolla. Yhden, siis vain YHDEN, kielioppitehtävän, jossa 50 sanasta 49 oli minulla oikein, lisäksi hoidin nimittäin myös muut tehtävät hyvin. Näin ollen nappasin äikästä ensimmäisen vuoden ainoan (kai...?) viitoseni.
Äidinkielen lisäksi vahva aineen olisi voinut olla näppäilytaito. En tiedä, opiskellaanko kyseistä aineitta muissa kouluissa, mutta joka tapauksessa se kurssi oli suuri vitsi.
Olen itse kirjoittanut, ensin kirjoituskoneella ja sitten tietokoneella, erilaisia tekstejä käytännössä päivittäin noin kymmenvuotiaasta asti.
On selvää, että tässä kymmenessä vuodessa olen oppinut näppäilemään tätä laitetta todella nopeaan tahtiin, nopeammin kuin esim. yksikään luokkakavereistani. Koska en kuitenkaan tuolloin alkanut kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä, en saanut näppäilytaidon kurssista viitosta, mikä minulle lyöntimäärällä olisi pitänyt tulla. Itse asiassa numerostani en ole edes ihan varma, mutta se taitaa olla kakkonen. Tästäkään ole en ole ihan varma, mutta luokkakaverini taisivat ainakin melkein kaikki saavan paremman, vaikka siis kirjoittivat paljon hitaammin kuin minä. Heidät pelasti siis tuo ainakin jonkintasoinen kymmensormijärjestelmä, jota kurssilla opeteltiin ja jota minä en missään tapauksessa alentunut opettelemaan. Opettaja toki tätä ehdotti läpi lukuvuoden.
Tämä vitsikurssi herätti päähäni paljon kysymyksiä.
Jos on tehnyt asian omalla tavallaan lapsesta saakka, miten aikuisiässä voi enää oppia uusia tapoja, ja miksi pitäisikään oppia, kun tekee omalla tyylillään asiat hyvin? Entä mitä helvetin väliä elämässä on sillä, millä tavalla asiat tekee? Pääasia luulisi olevan, että tekee ne hyvin, tyylistä viis.
Olen vertaillut näppäilytaidon kurssiarvostelua minulle vaikkapa siihen, että matematiikan opettaja sanoisi jonkun oppilaan tekemästä kokeesta näin: "Kaikki vastaukset ovat kyllä oikein, mutta en voi antaa sinulle viitosta, koska käsialasi on niin huono". Samanlainen vitsi on näppäilytaidon opettajan minulle sanoma juttu, että "lyöntimäärä on viitosen tasoa, mutta tulos ei ole todellinen, koska et kirjoita kymmensormijärjestelmällä".
Minun itsetuntoni ei koskaan ole ollut hirvittävän paljon koulusta kiinni. On se silti kieltämättä hyvin ärsyttävää, että ainoat aineet, jossa menestystä minulle voisi tulla - ja myös huippumenestystä suhteessa luokkakavereihini - ovat tällaisia. Toki siis äikästä viitosen sain, mutta jos kieliopilla olisi suurempi merkitys, olisi menestykseni näkynyt suhteessa muihin paljon paremmin. Näppäilytaidossa taisin siis vetää koko luokan pohjat, vaikka olin selvästi nopein ja lyöntimääräni oikeutti viitoseen.
Nämä ovat asioita, joista on tehnyt mieli avautua useasti jo kouluvuoden aikana vaikkapa vitutusketjuun. Nyt päätin tehdä sen kuitenkin kerralla kunnolla, kun Suvivirsi on kajahtanut ilmoille.
Oikein hyvää kesälomaa kaikille koulululaisille! Kommentoikaa näitä juttuja, jos mieli tekee ja jos jaksoitte yhtään lukea.
Ihan alkuun täytyy sanoa, että otsikko on - kuten minulla vähän tapana onkin :) - hieman yliampuva. Näin jo siitä syystä, etten omakohtaisesti tunne kouluista kuin peruskoulun ja kauppaoppilaitoksen, jota olen nyt siis käynyt vuoden. Käytännössä otsikko voisi siis kuulua vaikkapa niin, että "Kauppis on suuri vitsi". Koska samanlaista meininki saattaa olla kuitenkin myös muissa toisen asteen kouluissa, päätin laajentaa otsikkoani kaikkia kouluja koskevaksi. Samalla tähän ketjuun voi avautua myös kaikista koulusta eikä olla heitti urputtamassa "off-topicista".
Oikeastaan tuossa viimeisessä sanassa tulikin jo koko avautumiseni SUURIN pointti. "Off-topic" kun on englantia, enkä ymmärrä, miksei siitäkin voisi näillä Jatkoajan palstoilla käyttää nimitystä "ohi-aiheen" tms.
Itse saan ensimmäisen kauppivuoteni todistuksen vasta ensi viikolla postissa, koska en jaksanut sitä eilen lähteä kevätjuhliin hakeamaan.
Joka tapauksessa olen jo nyt varma, että minulla on todistuksessani kaksi hylättyä kurssia, jotka molemmat ovat kieliä. En siis todellakaan ole kielimiehiä, ja niin kauan kun minun koulussani niitä opiskellaan, valmistumismahdollisuuteni ovat sangen heikot. Menestykseni ei toki muutenkaan ollut mitenkään hyvää, mutta läpi jokainen muu kurssi sentään meni.
Noh, ei siinä vielä mitään, että kieliä opiskellaan enkä niissä pärjää. Minulla ei myöskään ole mitään esim. ruotsia äidinkielekseen puhuvia ihmisiä - tai ainakaan yhtä ihmistä :) - vastaan, pikemminkin TÄYSIN päinvastoin, mutta se on jo toinen tarina. Asia, mikä minua kuitenkin suunnattomasti ärsyttää, on se, että ainakin kauppiksessa tämän meidän oman äidinkielemme opetteleminen - ja nimenomaan kielioppi - suhteessa vieraisiin kieliin on järkyttävän surkealla tasolla. Vielä kauheammaksi asian tekee se, että peruskoulussa kielioppia sentään vielä jonkin verran opiskeltiin, mutta kauppiksessa erittäin vähän. Sen merkitys koko kurssin arvosanaa oli hyvin pieni.
Eikös koulujen pitäisi mennä vaan vaativimmaksi, kun siirrytään perukoulusta toiseelle asteelle? Äidinkielen kieliopin suhteen ei ainakaan näin TODELLAKAAN ole.
Minua suunnattomasti vituttaa ihmiset, jotka nappaavat äidinkielen kursseista jotain kolmosia ja nelosia (kauppaoppilaitoksessahan tuo arvosteikko on 0-5), eivätkä osaa kirjoittaa suomen kieltä edes kohtuullisesti oikein. Toki äidinkieli saa olla muutakin kuin pelkkää isojen alkukirjaimien, pisteiden, pilkkujen, yhdyssanojen ym. opiskelua, mutta niiden merkitystä olisi tuntuvasti ainakin lisättävä, jos ei muuta! Ainearvoisteluissa ym. olisi myös huomioitava kirjoitusasu.
Menestykseni sen enempää peruskoulussa kuin nyt kauppiksen avausvuotenakaan ei ollut mitenkään häikäisevää.
Peruskoulussa ainoa vahva aineeni ennen viimeistä vuotta oli nimenomaan äidinkieli, kun kielioppiakin opiskeltiin suhteellisen paljon. Yhdeksännellä luokalla äidinkieleenkin tuli mukaan lisää niin paljon "ylimääräistä sälää" Kalevoineen, runoineen ja muineen, että arvosanakin pääsi tippumaan kiitettävästi kuutoseksi. Tilalle päätösluokalla tuli toki yhteiskuntaoppi, jossa pärjäsin hyvin. Koska se ja historia laitettiin päättötodistuksessa jostain aivan käsittämättömästä syystä kuitenkin samaan pakettiin, ei sekään numero kiitettäväksi päässyt nousemaan.
Kauppiksessa vahva aineeni oli myös äidinkieli, vaikkei kieliopin merkitys ollut edes peruskoulutasolla. Yhden, siis vain YHDEN, kielioppitehtävän, jossa 50 sanasta 49 oli minulla oikein, lisäksi hoidin nimittäin myös muut tehtävät hyvin. Näin ollen nappasin äikästä ensimmäisen vuoden ainoan (kai...?) viitoseni.
Äidinkielen lisäksi vahva aineen olisi voinut olla näppäilytaito. En tiedä, opiskellaanko kyseistä aineitta muissa kouluissa, mutta joka tapauksessa se kurssi oli suuri vitsi.
Olen itse kirjoittanut, ensin kirjoituskoneella ja sitten tietokoneella, erilaisia tekstejä käytännössä päivittäin noin kymmenvuotiaasta asti.
On selvää, että tässä kymmenessä vuodessa olen oppinut näppäilemään tätä laitetta todella nopeaan tahtiin, nopeammin kuin esim. yksikään luokkakavereistani. Koska en kuitenkaan tuolloin alkanut kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä, en saanut näppäilytaidon kurssista viitosta, mikä minulle lyöntimäärällä olisi pitänyt tulla. Itse asiassa numerostani en ole edes ihan varma, mutta se taitaa olla kakkonen. Tästäkään ole en ole ihan varma, mutta luokkakaverini taisivat ainakin melkein kaikki saavan paremman, vaikka siis kirjoittivat paljon hitaammin kuin minä. Heidät pelasti siis tuo ainakin jonkintasoinen kymmensormijärjestelmä, jota kurssilla opeteltiin ja jota minä en missään tapauksessa alentunut opettelemaan. Opettaja toki tätä ehdotti läpi lukuvuoden.
Tämä vitsikurssi herätti päähäni paljon kysymyksiä.
Jos on tehnyt asian omalla tavallaan lapsesta saakka, miten aikuisiässä voi enää oppia uusia tapoja, ja miksi pitäisikään oppia, kun tekee omalla tyylillään asiat hyvin? Entä mitä helvetin väliä elämässä on sillä, millä tavalla asiat tekee? Pääasia luulisi olevan, että tekee ne hyvin, tyylistä viis.
Olen vertaillut näppäilytaidon kurssiarvostelua minulle vaikkapa siihen, että matematiikan opettaja sanoisi jonkun oppilaan tekemästä kokeesta näin: "Kaikki vastaukset ovat kyllä oikein, mutta en voi antaa sinulle viitosta, koska käsialasi on niin huono". Samanlainen vitsi on näppäilytaidon opettajan minulle sanoma juttu, että "lyöntimäärä on viitosen tasoa, mutta tulos ei ole todellinen, koska et kirjoita kymmensormijärjestelmällä".
Minun itsetuntoni ei koskaan ole ollut hirvittävän paljon koulusta kiinni. On se silti kieltämättä hyvin ärsyttävää, että ainoat aineet, jossa menestystä minulle voisi tulla - ja myös huippumenestystä suhteessa luokkakavereihini - ovat tällaisia. Toki siis äikästä viitosen sain, mutta jos kieliopilla olisi suurempi merkitys, olisi menestykseni näkynyt suhteessa muihin paljon paremmin. Näppäilytaidossa taisin siis vetää koko luokan pohjat, vaikka olin selvästi nopein ja lyöntimääräni oikeutti viitoseen.
Nämä ovat asioita, joista on tehnyt mieli avautua useasti jo kouluvuoden aikana vaikkapa vitutusketjuun. Nyt päätin tehdä sen kuitenkin kerralla kunnolla, kun Suvivirsi on kajahtanut ilmoille.
Oikein hyvää kesälomaa kaikille koulululaisille! Kommentoikaa näitä juttuja, jos mieli tekee ja jos jaksoitte yhtään lukea.