mjr kirjoitti:
Kiitokset! En kyllä ole sitä mieltä tämä keskustelu olisi kokonaan eri aihe kuin mitä nämä debatti Nuoresta Suomesta on tähän asti ollut. Mutta tuossahan tuo pikkumies nyt tuhisee unissaan - ja tunnustan etten todellakaan toivo hänestä huippu-urheilijaa. Varmasti suurin osa ihmisistä jossain vaiheessa erikoistuu johonkin alaan, ja hyvä niin, mutta huippu-urheilu on minusta liian kapea, liian varhain alkava, liian riskialtis putki. Eikä huippu-urheilun maailma arvoiltaankaan tunnu kovin terve enää olevan. Siinä mielessä omat arvot ovat vanhanaikaiset, että toivoisi lapsuuden ja nuoruuden sujuvan lähinnä terveen ruumiin ja terveen sielun monipuolisen kehittymisen merkeissä. Nuori Suomi kai on omalta osaltaan antamassa yhden mahdollisuuden tälläiseen terveeseen ja kokonaisvaltaiseen kehitykseen.
Olen vedellyt noita tarinoita lasten ja nuorten kehittymisestä huippu-urheilijoiksi tänne aivan tarkoituksella. Mikäli jotkin vanhemmat tähtäävät lapsiensa suhteen urheilun huipulle, ainoa tie on aloittaa lajista riippuen jo hyvinkin varhain. Jääkiekko on vielä jotenkin vaativuudeltaan aika kohtuullinen laji, jota lapsi voi harrastaa miellyttävällä tavalla ja innolla hyvinkin nuoresta lähtien. Luistelun oppiminen, mailan kiinnipitäminen luistelussa, mailalla kiekkoa halliten luistelussa, kiekon kuljettaminen maalia kohti, maalin tekeminen ja syöttelun vaikean taidon opettelu antavat aina uusia elämyksiä niistä pitävälle lapselle. Sitten alkaa jääkiekko-ottelujen seuraaminen ja matkimalla opettelu.
Tuon yllä olevan voi tehdä tänäkin päivänä Iin ja Suomussalmen korkeudella. Etelässä jääaika näyttää lyhynevän talvi talvelta.
Nuori Suomella ei ole mitään roolia aivan pienenä harjoittelulla, joten se ei ole mitenkään esteenä kehittymiselle jo lapsesta lähtien. Nuori Suomi antaa loistavat puitteet jääkiekkojunioreille ja heidän perheilleen liikunnan harrastamiseen. Sitten tullaan tähän pieneen vähemmistöön, joka pyrkii lajissaan divisioona-, Suomisarja-, Mestis-, SM-liiga-, maajoukkue- ja jopa NHL-tasolle. Kyse on ollut siitä, että antaako Nuori-Suomi riittävän hyvät puitteet näille, jotka haluavat pelata myöhemmin jääkiekkoa jollain sarjatasolla. Tuleeko riittävästi niitä tuhansia ja tuhansia toistoja, jotka ovat edellytyksenä jääkiekkoilijaksi kehittymiselle? Mikäli systeemi on se, että kaikki pelaavat ja harjoittelevat seura-toiminnan puitteissa saman verran, niin riittävää kehitystä ei huipulle pyrkivillä yksinkertaisesti millään voi tapahtua.
Kertooko tämän päivän Suomen U18-vuotiaiden 1-5 tappio Sveitsille kotihallissa suuren yleisön edessä jotain jääkiekkojärjestelmämme heikkouksista? Ollaanko todella siinä tilassa niin kuin Jukka Jalonen sanoi: "Suomi on jäänyt pysyvästi kärkimaista jääkiekkoilijoiden taidon kehittämisessä ja olemme Sveitsin kanssa taidossa samalla tasolla, mutta Sveitsikin ajaa pian meistä ohi. Meidän on korvattava puutteemme joukkueen pelirakenteellisilla asioilla, joissa meidän on oltava kärjessä".
Niinkuin kirjoitat, sinä päätät ensisijaisesti, mitä lapsestasi tulee. Tämäkin on aina hyvä todeta täällä. Päätät silloinkin, jos lapsesi suurella innolla haluaa lähteä naapurin lapsen kanssa judo-, paini-, pesäpallo- tai jääkiekkoharjoituksiin. Hän voi pyytää sinulta viulua, kitaraa tai pianoa; silloin voi alkaa paljon totisempi harjoittelu kuin mikään urheilulaji vaatii koskaan. Mutta sinä päätät ja se on hyvä se. Me emme ole missään DDR:ssä, johon olet mukavasti verrannut, kun olen kertonut omia näkemyksiäni siitä, miten urheilussa huipulle mennään.
Toivottavasti pikkumies on hyväuninen! Ellei ole, on sekin hyvä kokemus, joka saattaa koetella äärimmäisiä kestokyvyn rajoja.