Edelleen peräänkuulutan kahtiajaon välttämistä näiden poleemisten suomalaispelaajien ketjuissa. Etenkin harmittaa liigajoukkueiden kytkeminen keskusteluun. Ite inhoan Tapparaa ja Kärppiä, mutta Lainetta ja Puljua puolustelen kärkkäästi, jos heitä mun mielestä ilkeästi parjataan.
Ja tällä sivulla olevat kirjoitukset eivät ole tällaista ilkeilyä, se todettakoon heti.
Kyllä Laineen fanitkin ovat järjestäen myöntäneet, että silloin kun Laine pelaa huonosti, hän on tosi huono. Tämä on niin lähellä faktaa kuin väistämättä subjektiivisilla adjektiiveilla (pelata) hyvin tai huonosti voidaan päästä.
Mutta se mistä ikiliikkujamaiset kiistat syntyvät on se, että missä määrin huonoon pelaamiseen etsitään syitä pelaajasta itsestään (aka Kimmo Kuhdan peilistä) ja missä määrin loukkaantumisista, olosuhteista, joukkuekavereista, valmennuksesta jne. Totuus lienee tuolla ulkona, jossakin näiden ääripäiden välillä.
Laine on tunnetusti mielialapelaaja ja streak-orientoitunut hyvässä ja pahassa. Hänelle myös itseluottamus on kaikki kaikessa, ja luonteesta kumpuaa se, että se itseluottamusta pönkitetään puhein. Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu perinteisesti, että sitä pönkitetään teoin ja ulospäin ollaan nöyrää poikaa.
Tästä uskon syntyvän sen kahtiajaon, johon alussa viittasin. Toki liigajoukkuetausta varmaan sen vaikuttaa, että se toimii ikään kuin katalysaattorina fanitukselle / inholle, jota tällaiset epätyypilliset persoonat herättävät.
Mutta kuten sanottua, HIFK:n kannattajanakin toivon sydämestäni Laineelle ja Puljulle menestystä NHL:ssä ja ajattelen, että mikäli tuo litania loukkaantumista, olosuhteista, pelikavereista ja itseluottamuksesta osuisi kerrankin tikkiin koko kaudeksi, näiden pelaajien kyvyt yllättäisivät monet palstan kyynikoista.
