Tätäkin keskustelua lukiessa ja henkisesti vähän kiistan ulkopuolelta katsellessa on kyllä pakko todeta, että vääntö tapahtuu ns. kahden pahan välillä, joista kumpikaan ei oikeasti ole valmis millään tapaa sovittelemaan tilannetta. Ehkä tämä on tätä somen aikakautta, kun omat kuplat tarpeeksi vahvistuvat ja mielipiteet jyrkkenevät, eikä tolkun mielipiteet saa sitä suurinta näkyvyyttä tai kannatusta kummallakaan puolella, kun se ei ole raflaavaa.
Molempien osapuolien hyviä osia tarkoitusperistä ymmärrän, mutta molemmat näyttyvät omiin silmiini omanlaisiltaa mafioilta nokkamiehineen. Kummallakin osapuolella on ns. "hyväksyt tai itket ja hyväksyt"-mentaliteetti. Lakot haittaavat suuresti omaa työtäni ja ovat päivittäinen päänvaiva, kun kamat seisoo satamassa, mutta samalla minulla löytyy myös hieman ymmärrystä lakoille, kun se on ainoa keino vaikuttaa uudistuksiin, joista on osa on hyviä, mutta osa kyllä myös sitä itseään.
Huvittavinta tässä koko hommassa on se, että molemmat syyttävät toisiaan siitä, kun eivät ymmärrä, mutta harva edes yrittää toista osapuolta aidosti ymmärtää - niin kannattajista kuin kärkihevosista. Tässäkin on tullut monta sivua päivässä pelkkää kinastelua, mutta uskooko täällä kukaan, että yksikään keskustelun osanottajista olisi valmis muuttamaan mielipidettään? Erityisesti kokeeko kukaan itse aidosti olevan valmis muuttamaan mielipidettään? Veikkaan, että vaikka uskoisikin, niin harva siihen lopulta kykenee, kun koko keskustelu on niin tunnelatautunut ja kaikki haluaisivat muokata tätä yhteiskuntaa näköisekseen. Minä, minä minä.
Kurjaa nykymenoa ja tätä näivettyvää, kiistojen takia paikallaanpolkevaa takapajulaa pohtiessa lähinnä on mielessä muutto takaisin ulkomaille...