En olisi ikinä uskonut, että mielipiteeni jostain ihmisestä kääntyy näin päälaelleen. Se, millä tarmolla Marin on viime kuukaudet reissannut jatkuvasti pitkin poikin hoitelemassa Nato- kuvioita valmiiksi, ratkaisi minun hyväksyntäni. Ei hän edelleenkään mielessäni mikään Risto Ryti ole, mutta en ainakaan hauku häntä enää. Sydäntäni sulattaa koko ajan enemmän, kun Marin viettää aikaa kansan parissa juhliessa muki kädessä.
Mutta onhan se taivaan tosi, että sisimmissään Sanna Marin kiittää hiljaa mielessään Venäjän hyökkäyksen ilman edelläkäypää sodanjulistusta Ukrainaan. Sillä päivämäärällä oli pois pyyhitty kaikki mahdolliset kohut, ja nyt niitä ei muista kukaan. Ehkä Marin myös haistoi viisaana tilaisuuden saada tuhannen taalan paikka korjata uransa, ja sen hän totisesti myös näyttää tehneen.