Turkin ja Venäjän, tai pikemminkin Putinin ja Erdoganin, välit ovat lämmenneet paljon tuon jälkeen. Venäjä alkuun asetti pakotteita Turkille, mutta lopetti suurimman osan, kun Erdogan pyysi anteeksi tapausta. Sen jälkeen molemmat ovat hakeneet toisistaan tukea EUta ja USAa vastaan.
Turkki ei ole myöskään liittynyt pakoterintamaan, he ovat riippuvaisia venäläisestä kaasusta, lisäksi heilläkin on ydinvoimala hanke kesken venäläisten kanssa. He ovat toki myös lähettäneet apua Ukrainaan ja toimivat välittäjinä neuvotteluissa
Turkki ei nyt kyllä luota pätkääkään Putinin imperiumia rakentavaan Venäjään. Putin nojaa nostalgiaan ja historialliseen missioon, tässä historiallisessa haavemaailmassa Venäjän satoja vuosia tavoite on Bosporin salmen hallinta. Lyö pahasti haaroihin Erdoganin pyrkimyksen rakentaa uutta tulevaisuutta ottomaanien imperiumin perustalle.
Turkki olisi ihan varmasti Venäjän kurkussa kiinni, mutta, se iso mutta. Erdogan jäi kiitollisuuden velkaan FSB:lle vuonna 2016. Ilman Venäjän tiedustelun viime hetken varoitusta, Erdogan ei olisi välttynyt vangitsemiselta, diktaattori auttoi toista diktaattoriksi pyrkivää. Totta kai Venäjä on lypsänyt "avustaan" hintaa niin Syyriassa kuin Turkin änkyröinnillä Naton sisällä. Mutta jossakin vaiheessa velka on kuitattu ja palataan normaaliin, vanhaan, janitsaarit ovat valmiina.
Pieni yksityiskohta; turkkilaiset rakastavat vaaleutta ja sinisilmäisyyttä. He haluaisivat näitä ominaisuuksia myös omille lapsilleen. Turkkilaisen eliitin keskuudessa on ollut 2000-luvulla suosittua hankkia vaimo Ukrainasta, köyhille ukrainalaisnaisille tämä on usein ainoa tie pois köyhyydestä, edessä on ollut sitten toisenlainen, kultaisempi vankila. Mutta monilla vaikutusvaltaisilla turkkilaisilla on henkilökohtaisia syitä tukea Ukrainaa.
Turkissa asuneena, kymmenen kertaa kymmenestä olisin ennen opposition edustaja Turkissa kuin Venäjällä. Turkki on vapauden, no jos ei Disneyland, niin ainakin Särkänniemi Venäjään verrattuna.