Menee koomiseksi (retoriikan helmiä II)
"errr. en oikein ymmärrä.Mitä vikaa siinä on että ajattelee rationaalisesti eikä emotionaalisesti."
Ei mitään. Paitsi ehkä se, että sinäkään, Varjo, et pysty ajattelemaan tämänkaltaisen asian yhteydessä puhtaan "rationaalisesti". Huomaatko muuten, tätä klassista dualismia pönkittäessäsi, mille puolelle oikein asemoit historiallisessa mielessä itsesi: sielu, henki jne. En olisi uskonut. Ja kaikkein vähiten kirjoitukseni tarkoituksena oli jonkun "prof. Martti Tiurin" (!) laskelmien kyseenalaistaminen.
"Länsimaisissa ydinvoimaloissa vakavien onnettomuuksien riski on ollut 0%".
Riski ei määritelmänsä mukaan voi koskaan olla 0. Toteutuneilla riskeillä ei myöskään ole suoraa yhteyttä tulevien päätösten riskien arvioimiseen. Saattaa myös olla, että ydinvoimapäätöksien seurausten analyysi kannattaisi käsitteellistää pikemminkin epävarmuuden kuin riskin käsitteen kautta. Lainaus: "Risk. A particular decision or course of action is said to be subject to risk when there is a range of possible outcomes which could flow from that decision or course of action. (...) On the other hand, the fact that objective probabilities often cannot be assigned, means that many situations which in practice are called 'risky' are, on the strict definitions, really subject to uncertainty, not risk." (The Penguin Dictionary of Economics)
"Unohdetaan nyt arvokeskustelu koska arvokeskustelulla ei lämmitetä koteja tai pyöritetä tehtaita, puhutaan asioista nyt täysin rationaalisella tasolla".
Sama juttu kuin ensimmäisen lainauksen kohdalla. Kun nyt rupesin lainauksia tekemään, niin menköön: "Hume's law: The principle that factual premisses alone cannot imply an ought-statement" (The Penguin Dictionary of Philosophy). Tähän luonnollisesti tähtäsin koko ensimmäisellä viestilläni: ydinvoimakeskustelussa lähinnä puolesta-leiri on, ainakin retoriikkansa tasolla (mikä on ihan vitun ärsyttävää), ollut täysin sokea tälle aivan perustavan tason argumentille jonka luulisi jo koulussa opetettavan. Pointsit mm. Viikattelle, SS:lle ja DAF:lle jotka tähän ovat edellä kiinnittäneet ansiokkaasti huomiota.
Haluan myös huomauttaa, että kun keskustelussa perätään "realistista" vaihtoehtoa ydinvoimalle, koska "fakta on se", että (teollisuuden, jne.) energiantarve kasvaa, niin myös tämä energiantarvetta koskeva kysymys - tarvitaanko lisää energiaa ja kuinka paljon vai ei - on mitä suurimmassa määrin poliittinen ja arvoihin perustuva. Tästäkään kysymyksestä ei voida keskustella "puhtaasti faktapohjalta" (siis muiden kuin sitä koskevien sosiaalisten faktojen, että teollisuuden intresseissä todella saattaa olla lisäenergian "turvaaminen").
Loppuhuipennuksena sitten vielä tämä:
"Olen täysin varma että jos politikointi jätettäisiin eduskunnan äänestyksestä pois (eli siis tämä äänestäjien miellyttäminen) niin ydinvoiman kannattajilla olisi selkeä enemmistö".
No sittenhän meillä vasta kivaa olisi, jos eduskunta epäpolitisoitaisiin (tätä on valitettavasti viime aikoina vähän jo tapahtunut), ja varsinkin, jos "äänestäjien miellyttäminen" olisi kiellettyä. Minä kun luulin, että tuolla "äänestäjien miellyttämisellä" olisi ollut jotain tekemistä demokratian kanssa. (No, koska Varjo, Daespoosta en tiedä, varmaan kohta vastaa, että demokratiahan ON perseestä - tähän tyyliin muistelen hänen tänne joskus kirjoittaneen -, niin vastaan jo ennakolta erään analogian avulla, asiat menevät nimittäin nähdäkseni jollain kierolla tavalla paralleelisti. Eräissä pääsykokeissa on vuosia käytetty kysymystä, joka koskee Suomen (lähinnä perus-)koulutusjärjestelmää ja sen arvioimista. Vuodesta toiseen se osa vastaajista, joka on paitsi kriittinen mutta suhtautuu järjestelmään kuitenkin melko myönteisesti, sijoittuu kokeessa varsin hyvin. Sen sijaan se osa, joka huolestuneesti esittää järjestelmälle klassisen kritiikin siitä, kuinka järjestelmä "latistaa", "hidastaa" ja "ei anna riittävästi vapautta ja virikkeitä" (tms.) erityisen lahjakkaille lapsille, sijoittuu kokeessa aina hyvin heikosti. Kumma juttu.)
Ja loppuun: oma mielipiteeni lisäydinvoimasta on kielteinen, mutta näen asian niin, että sekä kielteiselle että myönteiselle päätökselle on olemassa varteenotettavia perusteluita. Nähdäkseni (ts. arvojeni ja maailmankatsomukseni perusteella) kielteinen ydinvoimapäätös on enemmän sen linjan mukainen, mihin suuntaan vuoden 2002 Suomea on mielestäni kehitettävä. En siis väitä, että kielteinen päätös olisi "kansakunnan" tai "Suomen" etujen mukainen, sillä "kansakunnan" preferenssit eivät ole yhteneviä. Kyse on politiikasta.
* * *
shadowplay