Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?
Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?
Mä nappaan tästä kopin ja lähdetään siitä liikkeelle, että minä petin, koska minua petettiin. Klisee oikein viimeisen päälle, mutta näillä mennään... Eli annoin samalla mitalla takaisin.
Itse tulin petetyksi todella typerän riidan jälkeen mihin palataan ajoittain vieläkin kun mietitään alkupistettä mistä kaikki lähti menemään pieleen. Ei se emäntä siitä silloin välittömästi lähtenyt baariin panemaan, mutta siinä rikottiin joku yhteys välillämme mitä ei ole vieläkään saatu korjatuksi. Kaksi sanaa: ”hanki elämä”. Älkää koskaan sanoiko niitä ääneen, en suosittele.
Jonkun filosofian mukaan nainen antaa kaiken aina suurempana takaisin. Anna peruna, saat ruokaa. Anna talo, saat kodin. Anna spermaa, saat lapsen. Anna paskaa, saat tonnikaupalla takaisin.
Ensi alkuun yritin käsitellä omaa petetyksi tulemisen tunnetta fiksusti, mutta jossain vaiheessa se... hylätyksi tulemisen tunne... arvottomuus... ahdistus... möykky kasvoi sisällä niin pahaksi, että helpoin tapa itselleni oli antaa samalla mitalla takaisin. Ja voi pojat, kyllä helpotti kun kohdalle vain osui täyden kympin tyttö, joka ei edes moralisoinut minua vaan otti mukaansa ja teki minusta ehyen. Siis hävettää tunnustaa, mutta oma pettämiseni pelasti minut siinä tilanteessa.
No eihän se tähän loppunut. Olin olevani reilu, rehellinen, keskusteluyhteys auki -ääliö. Menin avaamaan suuni, kävin ihan rehellisesti läpi mitä oli tullut tehtyä ja lopulta sain taas kaiken tuhatkertaisena takaisin, kuten palstaveljet ovat joutuneet lukemaan, pahoittelut siitä.
Ehkä me olemme kummatkin ottaneet nyt opiksemme. Tiedän omat rajani ja mahdollisuuteni. En roiku, saatika pelkää tulevaa kävi tässä miten kävisi. Tuttava pariskunnissa eroprosentti on 75%, enkä osaa enää järkyttyä mistään tarinoista. Ensimmäisten tuttavien erojen kohdalla sitä pelkäsi, että ero ”tarttuu” ja ei kuulu meille, mutta nyt olen niin voimaantullut, että jos tarttuisi, niin so what. Ei se elämä siihen kaatuisi.
On muuten yllättävää kuinka paljon ihmisten suhteissa on taustalla sitä itseään. Julkisesti ihmiset moralisoivat hyvinkin vahvasti pettämistä ja kaikilla on siitä jonkinlainen mielipide, yleensä aika voimakaksikon: ”hyi hyi, lähden kävelemään ensimmäisestä petoksesta”. Näin olin minäkin. Mutta kuitenkin meitä pettäjiä on jokun tutkimuksen mukaan lähes 40% kanssaihmisistä. Perheenäitejä, -isiä, jonkun siskoja, opettajia, lääkäreitä, lätkähalleissa siis tuhansia tässä maassa. Ja kaikki näyttävät päällepäin normaaleilta ihmisiltä.
Eihän se pettäminen oikein ole, mutta se on osa elämää ja valintoja, joita tiedostamatta/tiedostaen teemme. Jotkut niistä valinnoista ovat hyviä ja toiset huonoja. Ehkä se mitä me opitaan valinnoistamme, tekee meistä parempia ihmisiä. Itse otin opikseni omasta pettämisestäni, ja toisella kierroksella ehkä vaimonikin, ehkä :)
Kuten sanottua, nainen antaa kaiken aina suurempana takaisin. Anna mahdollisuus, saat toisen.