Naisasiat

  • 7 462 672
  • 26 496

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
@abianos, kerrotko sinä näille naisille, että rakastat myös viittätoista muuta naista samaan aikaan ja ensi viikolla viittätoista seuraavaa?
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Eihän nämä juttusi sitten mitään naisasioita ole, jos ne eivät kerran niitä ole, vaan olet ihmisiin tutustumassa ihmisiin tutustumisen vuoksi.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Eihän nämä juttusi sitten mitään naisasioita ole, jos ne eivät kerran niitä ole, vaan olet ihmisiin tutustumassa ihmisiin tutustumisen vuoksi.

Ei siitä kauaa ole, kun ehdotettiin abianokselle oman ketjun perustamista noille höpinöilleen. Sitä en tiedä miksi mitään ei tapahdu.
 

godspeed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Heikki Silvennoinen, Ali Leiniö
En ole oikein koskaan ymmärtänyt että etsii etsimällä suhdetta. Klisee toki, mutta eikös se tule jos on tullakseen ja homma toimii ja homma sopii. Ja jos ei osaa olla yksikseen niin pitää kyllä vihata omaa seuraansa aika paljon.
 

BaronFIN

Jäsen
Mitääh? Hulktar väänsi miehen solmuun? No ei vaan, pitäis sitä ottaa hieman omaa vastuuta kun estottomasti tutustuu jokaiseen vastaantulijaan ja yrittää olla ystävällinen.

Tietäisin kyllä täysin mitä naisille sanottaisiin vastaavasta käytöksestä. Tarjottaisiin peiliä ja #metoo kampanjaa. Miehenä näin ei voi käydä. Eli katsopa nyt sinne kylppärin peiliin uudestaan.

Eli mitä opimme tästä? Naisena tekisit raiskausilmoituksen, mutta miehenä et voi tehdä mitään.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
En ole oikein koskaan ymmärtänyt että etsii etsimällä suhdetta. Klisee toki, mutta eikös se tule jos on tullakseen ja homma toimii ja homma sopii. Ja jos ei osaa olla yksikseen niin pitää kyllä vihata omaa seuraansa aika paljon.
Tästä kyllä harvinaisen samaa mieltä.

Pakko tulla tänne päivittelemään vähän tilannetta, eli tämä edellinen ihastus jäi noin viikon pituiseksi. Siinä ajassa tajusin että eihän tämä ole minusta kiinnostunut alkuunkaan, joten oma mielenkiintonikin loppui siihen.

Mutta mutta, viime viikon torstaina tapahtui sitten jotain täysin odottamatonta nimittäin aivan sattumalta eräs rinnakkaisryhmän muija sattui kuulemaan kun kerroin avoimesti kaikkien siinä tilassa olleiden kuullen ahtaan paikan pelkoni voittamisesta tuona aamuna ja muutenkin puhuin tuona aamuna rehellisesti luonteestani luennon aikana ja ilmeisesti tämä piti rohkeudestani puhua heikkouksistani noin avoimesti koska kappas vaan en voinut olla huomaamatta kuinka hän tuijotti mua tasaisin väliajoin koko tuon aamupäivän myyntikoulutusluennon ajan. Tuon muutaman tunnin aikana lopulta itsekin lämpenin ajatukselle että hemmetti, mä oon oikeesti kaikessa outoudessani kiinnostava ihminen jonku naisen mielestä. (vieläpä hyvännäköisen sellaisen)

Varmaan säälittävää sanoa näin mutta tuona päivänä mä tunsin tässä iässä ensimmäistä kertaa todella voimakasta fyysistä vetoa naishenkilöön ja se tunne oli aivan sanoinkuvailemattoman upea vaikka en vieläkään oikein käsitä miten kaikki tapahtui.

Aiemmista ihastuksistani olen nyt oppinut sen että en kiinny tai takerru enää kehenkään pakonomaisesti. Jos kiinnostus välillämme kasvaa ja 'leimahtaa liekkeihin' niin sitten sen on varmasti tarkotettu tapahtuvan. En kuitenkaan aio enää väkisin saada yhtäkään naista elämääni joten heitän avaimet hänen käsiinsä. Kuten @godspeed yllä sanoikin niin suhteiden etsimällä etsiminen harvoin johtaa kummankaan kannalta haluttuun tulokseen. Jos kipinöitä syttyy niin se tapahtuu täysin luonnollisesti eikä pakottamalla tai väkisin toisen läheisyyttä hakemalla. Tästä lähin annan naisten lähestyä mua enkä väkisin yrittämällä yritä tunkea kenenkään läheisyyteen.

Tänään siis tosiaan tapahtui jälleennäkeminen kyseisen naisen kanssa toisessa molemmille ryhmille suunnatussa tapahtumassa ja helvetti tänään oli kyllä vaikea enää itsekään olla katsomatta hänen suuntaansa. Samanlaista katsekontaktien vaihtoa siis tapahtui kuin viime torstainakin mutta tänään päästiin jo jopa ihan juttuun keskenämme ja olin muutenkin jo rennompi hänen läheisyydessä tuoreahkoista tunteista huolimatta.

Jotenkin tänään vaan tuntui koko päivän että pienet arkiset tilanteet tämän naisen läheisyydessä tuottivat mulle enemmän mielihyvää kuin mikää muu asia pitkään aikaan. Enpä ois uskonut...

No mut joo kuten sanoin, tästä voi yhtä hyvin olla tulematta yhtään mitään joten nautitaan hetkestä ja hengitetään eteenpäin. Elämä hymyilee kuitenkin pitkästä aikaa tähänkin suuntaan ja se on ihanaa.

PS. Viinillä saattoi olla osuutensa tämän viestin sisällön kanssa.
 
Suosikkijoukkue
KK
Mä uskon juttuihin, missä on isokin ikäero. Monet puhuu että pitäisi vaikka tietää samoista asioista että voisi keskustella, siis mistä asioista. Politiikka tai historia? Talousjutut vai kenties uskonto? Vai peräti jostain työ- tai urajutuista? Entä avaruus ja maailmankaikkeus? Kirjallisuus tai kasvillisuus? Vai onko se niitä jotain ihmeellisiä ollako vai eikö olla -ufojuttuja. Eikö parisuhteessa just puhuta normaaleista asioista, mutta ennen kaikkea ajatuksista, fiiliksistä ja tunteista. Äijäporukassa sitten kapakassa tai hallilla ne kalja, pillu, sportti ja rock'n roll -jutut tai mitkä kaikilla ne onkaan.
Ai saatana. En oo käyny vähää aikaa Naisasiat -ketjussa ja heti löyty asia mihin voin samaistua. Minulla on lähes 8 vuotta vanhempi akateeminen nainen, mutta niin eri planeetalta kaikkine kasvatuksineen ja miten toinen ajattelee iha eri tavalla ku toinen. Minusta se on niin siistii, ku silti rakastetaa toisiamme vaikkei aina ajatukset kohtaa. Tätä on moni meidän ystävistä ihmetelly, nyt jo yli 11 vuotta on sitä ihmettelemistä kestäny. Olihan se outoo varsinki jänen puoellta olla löhes 30 vuotiaana 20 vuotiaan klopin kanssa, mutt kun huomas, et ei helvetti toi toinen on joutunu kokee ihan eri asioita ja kasvanu hiemn eri tavalla eikä se ihan niin kakara ookkaa ni homma läks toimii. Rakkaus ei katso ikää (ja sit nää perus muutki sukupuolet, etniset taustat, rahat yms voi laittaa tähän, mut meil on se ikä). Tavallaa kiva myös ku ihmiset hämmentyy meidän eroista ja ihmettee miten noin erilaiset voi ollayhes
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Abianos on loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen hahmo palstalla. Tässä on kolme mahdollisuutta; Joko hän elää näitä juttuja enemmän pään sisäisesti kuin todellisuudessa? Toinen optio on tietenkin koko palstan vedätys. Mutta mehän emme näihin kahteen optioon halua juuri nyt uskoa.

Kolmas, se mielenkiintoisin vaihtoehto on, että abianos oikeasti käy tuota kaikkea läpi edes suurinpiirtein kuten kirjoittaa. Mielenkiintoista myös siksi, ettei mies selvästikään itse ymmärrä oman mielikuvansa (universiumin ainoana heppuna joka naisia ymmärtää) ja tekojensa ristiriitaisuutta ja siten tämän synnyttämää tragikoomista arvoa. Mies, joka vannoo pyyteettömyytään, aitoa välittämistä ja rakkauttaan ihastuu ja rakastuu (ja jättää) useammin kuin suomalaiset keskimäärin saunovat. Noista tarinoista tulee mieleen se Bill Murrayn tähdittämä vanha elokuva; Päivä Murmelina/Groundhog Day. Mies joka ei pääse elämässään eteenpäin toistaessaan aina samoja virheitään.

Itse olen lähinnä miettinyt sitä, minkälaista naiskuvaa tämä Don Quijoten jalanjälkiä seuraava nimimerkkimme täällä piirtää? Siis onhan naiset hiukan enemmän tunneihmisiä ja heittäytyvät tilanteisiin meitä miehiä herkemmin jne.. mutta vaikea uskoa, että naiset noin kollektiivisesti sekaisin olisivat? Tämä kummastuttaa, koska minun tuntemiini naisiin tuo abianoksen tyyli ei toimisi yhtään. Mutta en toki väitäkään tuntevani kaikkia naisia. Ihan mielenkiintoisena kysymyksenä nyt tietoisesti olettaen että jutuissasi olisi totuutta edes pohjaksi; kuinka suuri osuus naisista on sellaisia, joihin sun juttusi ja manooverisi eivät toimi ja uppoa ollenkaan?
 

cheap_shot

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks, Jokerit, KäPa, Liverpool
@Prof. Puck mitä sosiaaliluokkaa luulet kyseis(t)en ihmis(t)en edustavan? Sitä on hyvä pohtia, mutta kyllähän tämä ketju tarjoaa palstan parhaimpia nauruja, ja muiden kustannuksella kuinkas muutenkaan!
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Noista tarinoista tulee mieleen se Bill Murrayn tähdittämä vanha elokuva; Päivä Murmelina/Groundhog Day. Mies joka ei pääse elämässään eteenpäin toistaessaan aina samoja virheitään.

Katsoin elokuvan tässä talvella ja Murray nimenomaan pääsi elämässään eteenpäin koko ajan, kun ei toistanut enää niitä virheitään, kun pääsi yrittämään uudelleen.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
Abianos on loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen hahmo palstalla. Tässä on kolme mahdollisuutta; Joko hän elää näitä juttuja enemmän pään sisäisesti kuin todellisuudessa? Toinen optio on tietenkin koko palstan vedätys. Mutta mehän emme näihin kahteen optioon halua juuri nyt uskoa.

Kolmas, se mielenkiintoisin vaihtoehto on, että abianos oikeasti käy tuota kaikkea läpi edes suurinpiirtein kuten kirjoittaa. Mielenkiintoista myös siksi, ettei mies selvästikään itse ymmärrä oman mielikuvansa (universiumin ainoana heppuna joka naisia ymmärtää) ja tekojensa ristiriitaisuutta ja siten tämän synnyttämää tragikoomista arvoa. Mies, joka vannoo pyyteettömyytään, aitoa välittämistä ja rakkauttaan ihastuu ja rakastuu (ja jättää) useammin kuin suomalaiset keskimäärin saunovat.
Itseäni hämmentää, että vaikka tässä selkeästi näkökulma on täysin vastakkainen kuin ketjussa aikaisemmin loistaneella inttikaverin kaverilla, niin jotain samoja viboja tästä saa. Toisella elämä ja kaikki ajattelu pyöri ainoastaan tuskassa kun ei saa naista, toisellakin elämä pyörii naisten kanssa, joita vaihtaa tiheämmin kuin kiekkojunnu sukkia. Aina ollaan vilpittömästi liikkeellä ja kaikkensa antaneena ihmetellään milloin mitäkin.

Viihdearvo on kyllä suuri, mutta ei kyllä arvaa kommentoida, kun ei tästä saa kiinni mistä on kysymys. Paitsi että elämän tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa. Ehkä abianos tavoittaakin elämässään olennaisen, kun muut täällä yritämme harhaisina löytää elämän sisältöä muustakin kuin kumppaneiden jatkuvasta sinällään vilpittömästä hakemisesta ja testaamisesta.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Itseäni hämmentää, että vaikka tässä selkeästi näkökulma on täysin vastakkainen kuin ketjussa aikaisemmin loistaneella inttikaverin kaverilla, niin jotain samoja viboja tästä saa. Toisella elämä ja kaikki ajattelu pyöri ainoastaan tuskassa kun ei saa naista, toisellakin elämä pyörii naisten kanssa, joita vaihtaa tiheämmin kuin kiekkojunnu sukkia. Aina ollaan vilpittömästi liikkeellä ja kaikkensa antaneena ihmetellään milloin mitäkin.

Viihdearvo on kyllä suuri, mutta ei kyllä arvaa kommentoida, kun ei tästä saa kiinni mistä on kysymys. Paitsi että elämän tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa. Ehkä abianos tavoittaakin elämässään olennaisen, kun muut täällä yritämme harhaisina löytää elämän sisältöä muustakin kuin kumppaneiden jatkuvasta sinällään vilpittömästä hakemisesta ja testaamisesta.

Niin sinänsä en nyt varsinaisesti epäile, etteikö naisia voisi kohdata lähes abianoksen kirjaamalla tahdilla... varsinkin kun hänen tarinoissaan kuitenkin varsin usein päädytään ns. platonisiin suhteisiin. Oli minullakin vaihe elämässä, jolloin naiset vaihtuivat miltei samaa tahtia sukkien/kalsareiden kanssa. Siksi en ole välittömästi tuomitsemassa puhtaaksi kalavaleeksi.

Mutta samaisesta syystä johtuen epäilenkin, ettei tuollaisesta pidemmän päälle jää mitään sellaista, mikä kannattelisi pidempään ja siitä hiukan virheellinen viittaus (kuten @pernaveikko korjasikin) tuohon Päivä Murmelina leffaan. Kyllä siihen loputtomana toistuvaan ihastumiseen/panemiseenkin kyllästyy jossain vaiheessa ja alkaa kaipaamaan pysyvämpää suhdetta.

Toisaalta yksi elävän elämän tuttava on sellainen "loivaliikkeinen abianos", eli hän on luultavasti ihastunut ihastumisen tunteeseen yhtä paljon kuin itse naisiin. Abianokseen verrattuna sillä erotuksella, että hänellä suhteet kestävät normaalisti vuodesta maksimissaan pariin. Miehen - siis tuttavani - tuntien uskon, että ihan vilpittömästi aina noihin suhteisiin heittäytyy ja on jo neljään kertaan naimisiinkin ennättänyt. Ei siis puhuta - iältään - mistään poikasesta. Mutta onhan siinä kuitenkin eroa vaihtaa naista kerta/kaksi kahteen vuoteen kuin kerta/kaksi viikkoon...

Lähinnä mua kiinnosti abianoksen vastaus siltä osin, etten todellakaan tunnista tuollaisia naisia, millaista kuvaa hän kohtaamistaan naisista piirtää?
 
Suosikkijoukkue
KK
Tyttis on jotenki mukava, mut sit taas yleensä tyttiksien mielestä ei mukava sana. En oo oikein ikinä osannu sanoo naisiani niikine haluu enkä oo oikee hallunnukkaa. Muija, pimu, ämmä, rouva, avovaimo ym on kuulemma helvetin tyhmiä, mut sit on on esim tyttöystävä tai tyttis jotka on kans tän oman mielestä huonoja. Tosin ei me enää mietitä tollasia, ku ollaa kuitenki oltu jo pitkää. Näistä perinteisimmistä omaa naista kuvaavista nimistä emäntä on eniten hänen mieleensä, koska hän haluaa emännöidä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän haluaa, että ihmiset viihtyy meillä ja että kaikilla on hyvä olla. Olkoon hän emäntä.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
ku ihmiset olettaa ja luulee olevansa älykkäitä keksiessään asioita, joita ei todellisuudessa edes rivien välissä ole.

En tiiä miks sulle vastaan ees kun tää varmaan eskaloituu taas jossain vaiheessa siihen että alat kännissä vittuilemaan minun perheestäni, koska se vissiin on kanssa yks juttu mitä pinkeillä autoilla hiekkalaatikolla leikkivät, maailmaa avarin ja ei-suomalaisin silmin katsovat pikku pojut tekevät, mutta tajuatko että teet ite ihan vitun isolla kynällä tota lainauksessa olevaa mistä syytät kaikkia muita täällä? Vai oliks toi yksi lause nyt sit taas vaan jotain hauskaa ja nokkelaa parodiaa..
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Otan sen verran kantaa tähän meneillään olevaan abianos-keskusteluun että ite ainakin otan abianoksen viestit juuri niin kuin hän ilmeisesti itsekin haluaa ne otettavan, hymyillen ja mielenkiinnolla lukien. Oli niiden ulosannista mitä tahansa mieltä niin mielestäni abianoksen kaltaset kirjottajat tuovat mukavasti väriä tähän muuten niin tylsän yksitoikkoiseen ketjuun ja viestinsä herättävät ainakin mielipiteitä joka osaltaan ruokkii keskustelua, mikä ei voi olla täysin huono juttu kun keskustelupalstalla ollaan, right?

Tulin tässä kuitenkin taas pohdiskelemaan näitä elämän jännyyksiä. Miten hassua se onkin, että kun miehellä ns. menee elämässä hyvin ja hän huokuu itsevarmuutta, niin tuntuu siltä että kiinnostuneita naisia vilisee sun ympärillä lähes koko ajan. Mutta sitten kun kaikki meneekin päin persettä niin tunnet olevas aivan ypöyksin ja naiset lähinnä karttaa sua.

Ne naiset, jotka oikeesti "välittää susta heikoimmillasi" on valitettavan harvassa. Nyky-yhteiskunnassa ego, status ja yleinen rahatilanne ovat valitettavan monelle muijalle niitä seksikkyyden symbooleita vaikka mies olisi sisältä täysin kylmä, itsekeskenen paska. Miks varsinki naiset rakastuu miehissä ns. vääriin asioihin eli niihin ulkoisiin viehätyksiin? Haetaan taloudellista turvaa ja hyvää panomiestä, mitä nyt kyseinen kaveri ei osaa yleensä katsoa omaa napaansa pitemmälle missään päätöksissä.

En nyt tietenkään tarkoita että raha tekisi kaikista automaattisesti kuvaillun kaltaisia kusipäitä, mutta valitettavan moni hyvin tienaava ihminen erehtyy luulemaan, että kaikki ongelmat on rahalla ratkaistavissa. Ylipäätään jos rakkaus perustuu pinnallisiin puoliin, ei se silloin edes ole mitään rakkautta vaan "sex with benefits" tai jotain siihen suuntaan.

Noh, mä itse oon sen verran kuolematon romantikko että uskon vielä löytäväni sen yhden aidon kuolemattoman rakkauden, jonka isänikin aikanaan löysi, sen johon voin aina luottaa silloinkin kun elämä runtelee kovalla kädellä. Vai olenko kenties sen jo löytänyt mutten vielä näe sitä?

Olen kuitenkin viime vuosina muuttanut täysin suhtautumistani naisiin ja rakkauteen. Enää en ole se heikko yksilö, joka pönkittää omaa itsetuntoaan saamalla naisilta kehuja vaan se itsetunto kumpuaa nyt mun sisältä, siitä tiedosta että mä olen hyvä just näin ja se mitä mä teen, määrittää mun elämän suunnan eikä mitkään kauniit runollisen romanttiset sanat jollaisilla yritin tätä täällä moneen kertaan mainitsemaani muikkelia kalastella haaviini nelisen vuotta takaperin, jossa vuodenvaihteeseen asti yhä roikuin kiinni kunnes vihdoin tajusin, että menneistyyteen kajoamalla ihminen ei saavuta yleensä yhtään mitään joten mun oli korkee aika päästää irti.

Tää nainen oli sillä hetkellä mulle uskomattoman upea ihminen mutta nyt hän on mulle muisto menneisyydestä ja hyvä sellainen ja sellaisena pysykööt. Keskittymällä nykyhetkeen ja hetkessä elämällä joku päivä mä vielä koen sen aidon, todellisen rakkauden kun vaan annan sen tapahtua mitään olettamatta tai erikseen yrittämättä. Kuten jo sanoin, niin teot puhuu enemmän ku sanat ja luonteen lujuus on tärkeempää ku raha mitä oikeaan rakkauteen tulee.

Ite oon täl hetkel silleen ideaalissa tilanteessa, et en oo viel oikeen silleen peruuttamattoman syvästi ihastunu keneenkään mutta oon kuitenki paraikaa kiinnostunu useemmasta eri naisesta. Oon huomannu et ovilla on tapana aueta sitä myöten ku annat niiden aueta sulle.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
Noh, mä itse oon sen verran kuolematon romantikko että uskon vielä löytäväni sen yhden aidon kuolemattoman rakkauden, jonka isänikin aikanaan löysi, sen johon voin aina luottaa silloinkin kun elämä runtelee kovalla kädellä. Vai olenko kenties sen jo löytänyt mutten vielä näe sitä?

Eihän se rakkaus ole muuta kuin kehon keino kertoa, että kohteen kanssa olisi äärimmäisen edullista jatkaa sukua. Ei ko. tunteen varaan kannata parisuhdetta perustaa, vaikka hässiminen tuossa tunteen vallassa olisi kuinka kivaa. Rakkauden kohde kannattaa ottaa puolisoksi vain mikäli hän on muutenkin arvoiltaan, elämäntavoiltaan ja mielipiteiltään yhteensopiva. Erojen suuresta määrästä voi päätellä, ettei tällaista harkintaa tehdä ja mennään ihan vaistoilla.

Käytännössä varmaan aika harva edes on monogaminen. Suurin osa on joko sarja-monogaminen, tai polygaminen. Yksi vaihtoehto voisi olla järki- tai järjestetyt avioliitot. Hindukaverini kertoo, että hänellä ja vaimolla on hyvä ja kestävä avioliitto. Lapsia on kaksi, suhteet lämpimät ja rakastumiset hoidetaan, niin ettei siitä ole avioliitolle haittaa. Rakkauden kohde kun tietenkin vaihtuu.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans, Dallas Stars, Leksands IF
Eihän se rakkaus ole muuta kuin kehon keino kertoa, että kohteen kanssa olisi äärimmäisen edullista jatkaa sukua. Ei ko. tunteen varaan kannata parisuhdetta perustaa, vaikka hässiminen tuossa tunteen vallassa olisi kuinka kivaa. Rakkauden kohde kannattaa ottaa puolisoksi vain mikäli hän on muutenkin arvoiltaan, elämäntavoiltaan ja mielipiteiltään yhteensopiva. Erojen suuresta määrästä voi päätellä, ettei tällaista harkintaa tehdä ja mennään ihan vaistoilla.

Totta, tämän olen itsekin joutunut oppimaan kantapään kautta sillä tämä jokusen vuoden takainen ihastus johon luulin rakastuneeni olikin niin arvoiltaan kuin elämäntavoiltaan aivan liian erilainen kuin mä, vaikka mielipidetasolla oli hyvinkin samaistuttava daami.

Hän on kova dokaamaan, ite oon suht maltillinen juomaan. Hänellä on aina kiire joka paikkaan, itellä ei oo oikein ikinä kiire mihinkään, ja niin edelleen.. Lisäksi luulen että etsittiin kumppanilta aivan eri piirteitä vaikka tosiaan samaistuin häneen aika monissa yhteiskunnallisesti merkittävissä mielipiteissä.

En voi valehdella, etteikö ulkoinen puoli olisi se merkittävin tekijä ihastumisvaiheessa. Mikäli vastakkainen sukupuoli ei herätä minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa, niin vaikea sellaiselle naiselle on täysin syttyä, vaikka muuten olisi hemmetin hyvä ja samaistuttava tyyppi.

Rakkaus aidoimmillaan on mulle sitä, että tietää toisen ihmisen pahimmat heikkoudet ja haavoittavaisuudet ja haluaa silti olla hänen tukena. Eikä sen oikean tarvi mielestäni elää mitenkään identtistä elämää, kunhan on joitain yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja aktiviteetteja jotka auttavat etenkin tutustumisvaiheessa syventämään suhdetta. Arvot sitten on varmaan se tärkein yksittäinen seikka yhteyden saamisessa ulkonäön ohella. Jos toinen arvostaa arkisuutta ja toinen kaipaa jatkuvaa seikkailua, niin ei sellaisesta parisuhteesta kehity hevonhelvettiäkään, kun molemmat tahtoo ihan eri asioita elämältä.

Käytännössä varmaan aika harva edes on monogaminen. Suurin osa on joko sarja-monogaminen, tai polygaminen. Yksi vaihtoehto voisi olla järki- tai järjestetyt avioliitot. Hindukaverini kertoo, että hänellä ja vaimolla on hyvä ja kestävä avioliitto. Lapsia on kaksi, suhteet lämpimät ja rakastumiset hoidetaan, niin ettei siitä ole avioliitolle haittaa. Rakkauden kohde kun tietenkin vaihtuu.
Kerrotko vielä tyhmälle, mitä tarkoittaa termit "monogaminen ja "polygaminen". Tiedän että mono on sama kuin yksi ja poly monta mutta mikä ihmeen gaminen?
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Eihän se rakkaus ole muuta kuin kehon keino kertoa, että kohteen kanssa olisi äärimmäisen edullista jatkaa sukua. .

Pitää tulla sen verran huutelemaan että väitän kyllä rakastavani naistani, mutta ehkä viimeinen asia mitä hänen kanssaan tekisin olisi suvun jatkaminen. Pätee tosin kaikkiin naisiin 100% varmuudella, vaikka en ihan jokaiseen maailman naiseen ole tutustunutkaan.

edit. Nyt kuin luin viestisi uudelleen, niin tuon sanomasi voi toki tulkita niinkin että jos olisi aivan pakko maata kansoittaa niin se olisi fiksuinta tehdä rakastamansa ihmisen kanssa. Tuon kyllä allekirjoitan.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
Kerrotko vielä tyhmälle, mitä tarkoittaa termit "monogaminen ja "polygaminen". Tiedän että mono on sama kuin yksi ja poly monta mutta mikä ihmeen gaminen?

Yksiavioisuus eli monogamia vs moniavioisuus. Oikeastaan nykymaailmaan jo huonosti sopivat termit. Parempi oli puhua vaikka polyamoriasta ja monoamoriasta. No, termeillä kikkailu sikseen. Tarkoitan sitä, että harva rakastaa (romanttisessa nimessä) koko elämänsä samaa ihmistä. Aika monet rakastuvat kerrallaan vain yhteen, mutta sitä tapahtuu sarjassa. Eli kun yksi rakkaus hiipuu, niin jossain välissä rakastutaan toiseen. Toisaalta on monia, jotka ovat jatkuvasti samaan aikaan rakastuneita useampaan. He ovat polyamorisia.

Sinällään yhteiskuntarauhan kannalta toimiva avioliittoinstituutio tai muu pysyvä parisuhde sopii hivenen huonosti isolle osalle ihmisiä. Evoluutio sanelee, että olisi edullista saada jälkeläisiä useamman kuin yhden partnerin kansaa. Sen takia ns. onnellisetkin ihmiset hyvin usein "pettävät" sopivan partnerin osuessa kohdalle. Vaistot vievät. Laitoin tuon pettämisen sitaatteihin sen takia, että pidän koko termiä ongelmasinena enään nykyajassa. Koska kerran on luonnon järjestyksen mukaan edullista ja luonnollista varmistaa geeniensä jatkuminen, miksi pitäisi siitä tilanteen tullen pidättäytyä? Ylipäätään syy sille, että rakastumisen kokee vuosien kuluessa uudelleen ja uudelleen on juuri edellä mainittu. Me olemme ensisijaisesti lapsentekokoneita ja luontaisesti olisi meille edullista tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tätä kehomme yrittää meille kertoa.
 
Viimeksi muokattu:

Hera80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse olen sitä mieltä, että "koko elämän kestävä parisuhde" ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen asia, sillä pitkässä parisuhteessa ihminen ikävä kyllä taantuu. Ja jotta tätä ei käsitettä väärin, niin itse olen ollut vuodesta -91 saman naisen kanssa ja kyllä, olen taantunut. Tai sit se johtuu vanhenemisesta.....Yhtäkaikki nauttikaa elämästä ilman pariutumispakkoa, sillä onnellinen on se, joka saa lämpimän ruuan joka päivä ja sen osaa jokainen tehdä yksinkin.
 

sinikettu

Jäsen
Evoluutio sanelee, että olisi edullista saada jälkeläisiä useamman kuin yhden partnerin kansaa.
Koska kerran on luonnon järjestyksen mukaan edullista ja luonnollista varmistaa geeniensä jatkuminen, miksi pitäisi siitä tilanteen tullen pidättäytyä? Ylipäätään syy sille, että rakastumisen kokee vuosien kuluessa uudelleen ja uudelleen on juuri edellä mainittu. Me olemme ensisijaisesti lapsentekokoneita ja luontaisesti olisi meille edullista tehdä lapsia useamman partnerin kanssa. Tätä kehomme yrittää meille kertoa.
Tähän pitää ottaa sellainen pieni nyanssi mukaan, ettei ihminen ole ensisijaisesti kehittynyt hankkimaan lapsia partnereidensa kanssa. Jos tämä kuulostaa typerälle, niin ei se mitään. Tässä pitää ottaa erilliseksi kokonaisuuksiksi taipumus hakea seksiä ja taipumus hommata ja kasvattaa lapsia. Nämä eivät tosiaan ole täsmälleen sama prosessi. Näin yksinkertaisesti sanottuna ihminen on ensisijaisesti kehittynyt etsimään niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin seksuaalipartnereita ja kasvattaman lapsia jos ensimmäinen aktiviteetti johtaa lapsien syntymään. Ehkäisyn ja teknologian kehittyessä jälkimmäinen tästä tapahtumasarjasta on vähentynyt vähentymistään.

Pitkän linjan evoluutioprosessit kehittyvät usein ainakin osittain riippumatta toisistaan. Seksuaalivalinnassa ja seksualikäyttäytymisessä näin esimerkiksi on todella useita osaprosesseja, jotka eivät välttämättä ole vahvassa "yhteydessä" toisiinsa. Tässä kohtaa seksuaalipartnereiden etsintä ja lapsien teko (ja oman DNA:n levittäminen) eivät ole sama asia, vaikka nämä ovatkin saman evolutiivisen prosessipuun kaksi osatekijää.

Jos ihminen olisi evolution varjossa ensisijaisesti hankkimaan lapsia, niin lapsien määrän pitäisi nousta tasaista tahtia, kun elintaso, mahdollisuudet ja niin edelleen nousevat. Oikesti se menee toisinpäin. Yhä harvempi kehittyneessä elinympäristössä haluaa lapsia. Seksin ja partnereiden hakeminen ei puolestansa ole kadonneet mihinkään. Samoin miehillä ei yleensä ole palavaa halua käydä ruikkaamassa kuppiin ja tallettamaan varantojaan spermapankkiin, vaikka tämä saattaisi lisätä huomattavasti hänen jälkeläistensä määrää.

Se, millaiseen seksuaalikäyttäytymiseen pitkän ajan partnerien suhteen ihminen on kehittynyt, on vielä hieman varjon pimennossa. Tämä siksi, koska kymmeniä tuhansia vuosia vanhoja populaatioita on aika hankala tutkia. Todennäköisin vaihtoehto kuitenkin on ns. serial monogamy ja satunnaiset syrjähypyt tietyissä tilanteessa. Serial monogamy tässä kohtaa tarkoittaa pitkän ajan partnerin hommaamista, (esihistoriallisessa ympäristössä) lapsen tekoa ja mahdollisesti uuden partnerin hommaamista siinä vaiheessa, kun lapsi on kasvanut tarpeeksi. Näiden lisäksi mahdollinen ripaus polyamoriaa.
Puhdas polyamoria on äärimmäisen epätodennäköinen jo siksi, että on hyvää näyttöä, että jos lapsen äidillä on ollut pääasiallinen partneri, joka suojelee lasta ja äitiä sekä luovuttaa suuren osan hänen resursseistansa heidän käyttöönsä, niin tämä lisää todella paljon eloonjäämistodennäköisyyttä esihistoriallisessa ympäristössä.
 
Viimeksi muokattu:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös