Naisasiat

[Pata4win]

Herranjestas ei nyt sentään :D En mä mikään pedari sentään ole vaikka ikäeroa jonkin verran onkin. Ehkä vertailen vaan turhaan vanhempiini, he kun ovat keskenään lähes samaa ikäluokkaa.

Täälläkin oltiin vähän pelonsekaisin tuntein, että mikä tää kaveri mahtaa olla, mutta ei toi enää niin pahalta kuulosta... Toivotaan, että jätkällä se oikea rakkaus löytyy!

 

[pettter]

Mä uskon juttuihin, missä on isokin ikäero. Monet puhuu että pitäisi vaikka tietää samoista asioista että voisi keskustella, siis mistä asioista. Politiikka tai historia? Talousjutut vai kenties uskonto? Vai peräti jostain työ- tai urajutuista? Entä avaruus ja maailmankaikkeus? Kirjallisuus tai kasvillisuus? Vai onko se niitä jotain ihmeellisiä ollako vai eikö olla -ufojuttuja. Eikö parisuhteessa just puhuta normaaleista asioista, mutta ennen kaikkea ajatuksista, fiiliksistä ja tunteista. Äijäporukassa sitten kapakassa tai hallilla ne kalja, pillu, sportti ja rock'n roll -jutut tai mitkä kaikilla ne onkaan.

 

[Breeze Harbour]

Mä uskon juttuihin, missä on isokin ikäero. Monet puhuu että pitäisi vaikka tietää samoista asioista että voisi keskustella, siis mistä asioista. Politiikka tai historia? Talousjutut vai kenties uskonto? Vai peräti jostain työ- tai urajutuista? Entä avaruus ja maailmankaikkeus? Kirjallisuus tai kasvillisuus? Vai onko se niitä jotain ihmeellisiä ollako vai eikö olla -ufojuttuja. Eikö parisuhteessa just puhuta normaaleista asioista, mutta ennen kaikkea ajatuksista, fiiliksistä ja tunteista. Äijäporukassa sitten kapakassa tai hallilla ne kalja, pillu, sportti ja rock'n roll -jutut tai mitkä kaikilla ne onkaan.

Niin, riippuu varmaan ihan parisuhteesta ja ihmistyypistä. Mulle tärkeintä parisuhteissa on et naista kiinnostaa oikeesti mitä mieltä oot siitä sekä on itse vastavuoroisesti kiinnostunu tietää sun elämästä ja samalla säkin oot kiinnostunu tietää hänestä enemmän ihmisenä. Mä ainaki tykkään puhuu ihan jopa itekseni öisillä kävelyilläni ääneen kaikista mua mietyttävistä elämän pienistä asioista. Ois tosi ihanaa ku ois joku ketä oikeesti kiinnostaa kuulla kaikki se mitä mä haluun sanoo.

Monen ulkopuolisen mielestä oon varmaa ihminen joka puhuu ihan liikaa ja monesti kun oon erehtyny julkisella paikalla ajattelee ääneen niin multa onkin kysytty "kelle sä puhut?" mut tää nuori neito vaikuttaa oikeesti jotenki erilaiselta. Mä nään kaikesta et sitä sattuu ja sitä on satutettu, mut kuuntelee kuitenki mielellään ihmisiä ja on kiinnostunu tietämään ihmisistä ja elämästä. Just tollasta ihmistä mä rinnalle kaipaisinki... Mut tosiaan, ihastuminen on vasta tuore enkä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Eiköhän ens viikko kerro jo aika paljon kun nähään taas toisemme.

 

[MacRef]

@Smitty#41 Jos sinä olet 24-vuotias ja tuo uusi ihastuksesi kohde on 17, niin pysy kaukana siitä. Tai siis pysy kaukana, jos haluat jotain pitkäaikaisempaa ja kestävämpää suhdetta jo luoda. Kirjoituksistasi käsitin, että haluaisit ns. vakiintua ja löytää sen "oikean", etkä tavoittele vain jotain hetkellistä kivaa.

Ei sillä, etteikö 17-vuotiaankin kanssa homma voisi jonkun aikaa toimia. Tuon ikäiset nuoret naiset vaan eivät vielä ole kovin usein valmiita vakiintumaan parisuhderintamalla ja jossain vaiheessa se lähtee pistämään uutta matoa (sic!) koukkuun ja heittää sinut ulos kuvioistaan. Jos olet niin herkkä, mitä kirjoituksissasi olet antanut ymmärtää, niin kipeää tulet jossain kohtaa ottamaan, jos nyt alat jonkun 17-kesäisen neitosen kanssa olemaan.

 

[Breeze Harbour]

@Smitty#41 Jos sinä olet 24-vuotias ja tuo uusi ihastuksesi kohde on 17, niin pysy kaukana siitä. Tai siis pysy kaukana, jos haluat jotain pitkäaikaisempaa ja kestävämpää suhdetta jo luoda. Kirjoituksistasi käsitin, että haluaisit ns. vakiintua ja löytää sen "oikean", etkä tavoittele vain jotain hetkellistä kivaa.

Ei sillä, etteikö 17-vuotiaankin kanssa homma voisi jonkun aikaa toimia. Tuon ikäiset nuoret naiset vaan eivät vielä ole kovin usein valmiita vakiintumaan parisuhderintamalla ja jossain vaiheessa se lähtee pistämään uutta matoa (sic!) koukkuun ja heittää sinut ulos kuvioistaan. Jos olet niin herkkä, mitä kirjoituksissasi olet antanut ymmärtää, niin kipeää tulet jossain kohtaa ottamaan, jos nyt alat jonkun 17-kesäisen neitosen kanssa olemaan.

Joo siis kyllä, ihan asiaa koko teksti. Mutta kyllä mä nyt olen aika varma siitä miten mun kuuluu tässä tilanteessa toimia. Otetaan päivä kerrallaan kun kaiketi musta tuntuu että kummallakaan ei mitä ilmeisimmin ole mikään ylitsepääsemätön kiire vielä rakastua liian syvästi ja kun vielä kokemuksesta tiedän että tuon ikäinen tyttö ei ole siihen vielä edes täysin 100% valmis. Hiljaa hyvää tulee voisi jo melkein nimetä mun elämänmotoksi :D

Täysi-ikää lähestyvä tyttö on kuin särkymisherkkä vaasi, jota täytyy käsitellä huolella ja tunnepuolella mulle on kehittyny matkalla kokemieni omien vaikeuksien kautta aika hyvä kärsivällisyys ihmisiä kohtaan kun vuosia jatkunut koulukiusatuksi tuleminen lapsena sai aikaan sen, että en luota ihan keheen vaan ihan tosta vaan.

Mulla oli itellä lapsena sellanen "frendi" joka hyväksikäytti mun nöyrää luonnetta sellaset 3-4 vuotta kunnes lopulta tajusin katkaista välit tähän ja vaihtaa koulua.

Tärkeintä tässä nuoressa naisessa on kuitenkin se että hän oikeesti kuuntelee ihmisiä... Sellaisen naisen mä nimenomaan tarviin! Puhun TOSI paljon joten naisen on osattava kuunnella ja ymmärtää mitä sanon.

 

[Knox]

Täysi-ikää lähestyvä tyttö on kuin särkymisherkkä vaasi, jota täytyy käsitellä huolella ja tunnepuolella mulle on kehittyny matkalla kokemieni omien vaikeuksien kautta aika hyvä kärsivällisyys ihmisiä kohtaan kun vuosia jatkunut koulukiusatuksi tuleminen lapsena sai aikaan sen, että en luota ihan keheen vaan ihan tosta vaan.

Mulla oli itellä lapsena sellanen "frendi" joka hyväksikäytti mun nöyrää luonnetta sellaset 3-4 vuotta kunnes lopulta tajusin katkaista välit tähän ja vaihtaa koulua.

Minusta tuon ikäiset tytöt ovat kaukana mistään herkistä vaaseista. Tietysti ei voi yleistää, mutta tytöt osaavat olla huomattavasti julmempia mitä pojat. Kyllä tuollainen lähes täysi-ikäinen tyttö osaa ottaa sinultakin tasan sen mitä haluaa. Annetaan ymmärtää että tarjolla olisi muutakin, ja ihastunut poika/mies hyppää kun pilliin Vihelletään.

 

[Breeze Harbour]

Minusta tuon ikäiset tytöt ovat kaukana mistään herkistä vaaseista. Tietysti ei voi yleistää, mutta tytöt osaavat olla huomattavasti julmempia mitä pojat. Kyllä tuollainen lähes täysi-ikäinen tyttö osaa ottaa sinultakin tasan sen mitä haluaa. Annetaan ymmärtää että tarjolla olisi muutakin, ja ihastunut poika/mies hyppää kun pilliin Vihelletään.

No niin no... riippuu naisesta ofc. Tarkoitin tietysti tätä kyseistä naista... Sori, pää ei toimi ihan kunnolla näin ihastuneena :D Mua on satutettu elämäni aikana niin paljon että aistin kyllä nopeasti jos osuu samankaltainen ihminen vastaan.

Ihan totta että valtaosa, varmaan 80-90% tuon ikäisistä teineistä ajattelevat rakkaudesta lähinnä pinnallisella tasolla mut mulla on vahva tunne et tässä naisessa on jotain erityistä... Mitä, niin siitä aion ottaa itse selvää.

Olihan itsellänikin toki ns. pinnallinen vaihe tossa noin 17-23 vuotiaana mutta nykysin tajuun jo että oikeessa naisessa on paljon muutakin ku tissit ja perse.

 

[Tadu]

Ei pahalla, mutta enemmän sä vaikutat "herkältä vaasilta". Älä rakentele mitään tuon tytön varaan, äläkä odota muuta kuin seksiä. Kaikista hauskinta on, että kun asennoidut ja käyttäydyt noin, niin nainenkin (tai tässä tapauksessa tyttö) suuremmalla todennäköisyydellä tykästyy myös sinuun. Jos sä odotat jotain vakavaa, niin kyllä se nainen tämän aistii eikä pysty rentoutumaan kanssasi. Älä siis odota mitään.

Eivät kaikki, mutta monet miehet ovat käyneet tämän saman asian läpi. Siinä vaiheessa kun tajuaa olla tarpeeksi välinpitämätön, niin naiset haluavat vakiintua sun kanssa. Itse tajusin tämän asian siinä parikymppisenä, mutta osasin toimia näin joskus kolmikymppisenä. Olen ilmiselvästi hidas oppija.

 

[pakki3000]

Joo siis kyllä, ihan asiaa koko teksti. Mutta kyllä mä nyt olen aika varma siitä miten mun kuuluu tässä tilanteessa toimia. Otetaan päivä kerrallaan kun kaiketi musta tuntuu että kummallakaan ei mitä ilmeisimmin ole mikään ylitsepääsemätön kiire vielä rakastua liian syvästi ja kun vielä kokemuksesta tiedän että tuon ikäinen tyttö ei ole siihen vielä edes täysin 100% valmis. Hiljaa hyvää tulee voisi jo melkein nimetä mun elämänmotoksi :D

Täysi-ikää lähestyvä tyttö on kuin särkymisherkkä vaasi, jota täytyy käsitellä huolella ja tunnepuolella mulle on kehittyny matkalla kokemieni omien vaikeuksien kautta aika hyvä kärsivällisyys ihmisiä kohtaan kun vuosia jatkunut koulukiusatuksi tuleminen lapsena sai aikaan sen, että en luota ihan keheen vaan ihan tosta vaan.

Mulla oli itellä lapsena sellanen "frendi" joka hyväksikäytti mun nöyrää luonnetta sellaset 3-4 vuotta kunnes lopulta tajusin katkaista välit tähän ja vaihtaa koulua.

Tärkeintä tässä nuoressa naisessa on kuitenkin se että hän oikeesti kuuntelee ihmisiä... Sellaisen naisen mä nimenomaan tarviin! Puhun TOSI paljon joten naisen on osattava kuunnella ja ymmärtää mitä sanon.

Ei millään pahalla, mutta olet kyllä aika pihalla. Vähän sama kuin katsoisi junan ja auton törmäämistä hidastettuna. Luuletko että se 17v tyttö jättää elämänsä ja nuoruutensa juhlimiset kokeilematta. Alkuun voi toki mennä hyvin, mutta kun sinä haluat alkaa viettää koti-iltoja, kuuluu tuon ikäisten juosta baareissa. Vaikka saisitkin pidettyä tytön kahlittuna kotiin, tulee juoksemaan baareissa sitten myöhemmin ja jälki ei ole sen nätimpää.

 

[pernaveikko]

Eips ole. Nynnyä on olla kehittämättä itseään. Jokainen kova panomies on aikanaan ollut häveliäs neitsytpoika, joka naisen vahvan seksuaalisen olemuksen edessä puoli-impotenttina tärisee.

Hyvä ystäväni pääsi poikuudestaan eroon 20-vuotiaana ja on nykyään seksiaddikti. Hän tietää sen itsekin, mutta ei ole hakeutunut hoitoon, vaikka on sitä miettinyt.

Ja kyseessä ei ole mikään nynny vaan todella kova panomies. Tiedän vahvistetusti monia juttuja ja lopuistakaan ei ole pienintäkään syytä epäillä, että olisi värikynää. Joidenkin ei vain tarvitse värittää.

Ei mitään sairaita pissakakkajuttuja, mutta sellaiset kyydit antaa, että tytöt ottavat yhteyttä ja haluavat lisää. Olen nähnyt kiitosviestejä.

Tuolla kannattaisi alkaa kyllä rahastaa, kun tyttöjä tulee muutenkin vaan joskus tunniksi käymään. Ai mistäkö ne tytöt löytää alun perin. Punttisalilla käydään säännöllisesti ja prätkä on ja ne kuvat sitten Tinderiin.

Mutta eihän tytöt ole pinnallisia vaan syvällisiä romanttisia ajattelijoita.

 

[BaronFIN]

Alkuun voi toki mennä hyvin, mutta kun sinä haluat alkaa viettää koti-iltoja, kuuluu tuon ikäisten juosta baareissa. Vaikka saisitkin pidettyä tytön kahlittuna kotiin, tulee juoksemaan baareissa sitten myöhemmin ja jälki ei ole sen nätimpää.

Juu. Allekirjoitan. Oma morsian oli koti-iltojen ja keskinäisen kyhnyttämisen perään 17-25 vuotiaana, mutta toisen lapsen jälkeen menojalkaa alkoi vipattaa ja välillä piti päästä tuulettumaan, ihan vain tyttöjen kesken. Ihan yhtä lailla nuo naiset on bilettämisen, päihteiden ja panemisen perään siinä missä me muutkin. Ihmisiä nekin vain on. Loppu on vain hyvää tahtoa. Jos on.

 

[sinikettu]

Juu. Allekirjoitan. Oma morsian oli koti-iltojen ja keskinäisen kyhnyttämisen perään 17-25 vuotiaana, mutta toisen lapsen jälkeen menojalkaa alkoi vipattaa ja välillä piti päästä tuulettumaan, ihan vain tyttöjen kesken. Ihan yhtä lailla nuo naiset on bilettämisen, päihteiden ja panemisen perään siinä missä me muutkin. Ihmisiä nekin vain on. Loppu on vain hyvää tahtoa. Jos on.

Jotkut on, jotkut ei. Suurin osa ei. Uskonnollisissa ja konservatiivisissa piireissä on iso tukku nuoria naisia, jotka ovat usein valmiita asettumaan ensimmäisiin pitkiin parisuhteisiin. Jos haluaa 18-20 vuotiaan pitkän linjan partnerin, se on mahdollista, mutta valinnassa pitää olla suhteellisen selektiivinen ja tietää, mistä hakea.

Itse en kyllä viitsisi yrittää pitkiä parisuhteita alle 23-25 vuotiaiden naisten kanssa, ellei olisi jotain erityistä syytä siihen. Yleensä ei ole. En tosin tällä hetkellä edes yritä halajaa pitkiä parisuhteita, mutta mahdollisesti tässä lähivuosina.

 

[Turha Kaukalo]

Jotkut on, jotkut ei. Suurin osa ei. Uskonnollisissa ja konservatiivisissa piireissä on iso tukku nuoria naisia, jotka ovat usein valmiita asettumaan ensimmäisiin pitkiin parisuhteisiin. Jos haluaa 18-20 vuotiaan pitkän linjan partnerin, se on mahdollista, mutta valinnassa pitää olla suhteellisen selektiivinen ja tietää, mistä hakea.

Itse en kyllä viitsisi yrittää pitkiä parisuhteita alle 23-25 vuotiaiden naisten kanssa, ellei olisi jotain erityistä syytä siihen. Yleensä ei ole. En tosin tällä hetkellä edes yritä halajaa pitkiä parisuhteita, mutta mahdollisesti tässä lähivuosina.

Pakko lainata taas sinikettua.

Menee sinne vanhoillislestadiolaisten seuroihin, jos tahtoo nuoren vakiintumista etsivän neidon.

Haa.... mutta sika se olen minäkin! 30-vuotiaana mulla oli 19-vuotias. Olihan siinä puolensa... heh-heh. Tosin se viskas mut huus helvettiin sitten, mikä olikin oikea ratkaisu. Terveisiä hänelle, mukava ihminen ja aivan loistava vällyissä. Nevöföget.

 

[lasaleiko]

Tässä nyt istutaan junassa ja ollaan menossa matkalla naisen luo viettämään viikonloppua. Olisi varmaan jo toteutunut viime vkl ilman muita esteitä. Aika ihmeellinen tilanne, ollaan molemmat todettu. Naisen mielestä kuulemma jopa vähän pelottava mutta hyvällä tavalla.

Jaa, viikot vierii ja tilanteet kehittyy. Ettei ihan kehumiseksi menisi niin tietysti tilanne on omalta osalta kehittynyt huonompaan suuntaan. Oli ilmeisesti vastapuolen mielestä sitten kuitenkin liian pelottava tilanne. Tai jotain muuta. Viime viikonloppu vietettiin yhdessä ja senkin jälkeen pidetty päivittäin yhteyttä, kunnes eilen illalla tulee viestiä: "Tajusin eilen että oma elämä ei ole vielä ehkä täysin järjestyksessä. En tiedä vielä miten vaikuttaa meidän juttuun, tarviin ehkä lisää aikaa".

Sinällään hänen menneisyyttä tietäen (henkistä väkivaltaa edellisessä suhteessaan -> itsetunto alas) ymmä'rrän jos tuntee kuten kirjoitti, mutta onhan nää selitykset nähty ennenkin. Näen tässä kolme vaihtoehtoa: a) tuo kertomansa pitää paikkansa b) hänelle riitti tuo yksi viikonloppu ja kiinnostus lopahti siihen c) on löytynyt parempi vaihtoehto

A-vaihtoehdon todennäköisyyttä pidän kuitenkin häviävän pienenä. Toisaalta jos pitääkin paikkansa, niin kauanko se sitten vie, että elämä järjestyy? Ei oikein huvita ryhtyä siihen odotusleikkiin että se elämä järjestyy jossain 500km päässä. Ja kun tuosta odottelusta on kokemusta aiemminkin, joskin eri syystä. Jos taas kyseessä on vaihtoehto b tai c, niin pidemmäs odottelulla ei varmasti ainakaan positiivisia fiiliksiä ole luvassa. Semmoinen fiilis tästä itselle tuli, että voittoja ei ole enää jaossa, ja tappiot on vielä minimoitavissa omalla toiminnalla. Kuitenkin kiinnostava ja hyvännäköinen nainen kyseessä, joten ei huvittaisi heti luovuttaa.

Mitäs mieltä muut ovat, kannattaako jäädä odottelemaan vai todeta että saa kaikessa rauhassa laittaa elämänsä järjestykseen ilman että olen siinä mitenkään mukana? Mitään en hänelle tuohon osannut/jaksanut vastata. Aamulla arvelin että vastaan toivottaen hyvää loppuelämää, mutta sittenhän tuo jossittelun perkele alkoi taas myllyttämään korvien välissä.

 

[godspeed]

@lasaleiko

Takertuminen olisi se viimeinen virhe. Kannattaa jatkaa matkaansa.

 

[pernaveikko]

Mitäs mieltä muut ovat, kannattaako jäädä odottelemaan vai todeta että saa kaikessa rauhassa laittaa elämänsä järjestykseen ilman että olen siinä mitenkään mukana? Mitään en hänelle tuohon osannut/jaksanut vastata. Aamulla arvelin että vastaan toivottaen hyvää loppuelämää, mutta sittenhän tuo jossittelun perkele alkoi taas myllyttämään korvien välissä.

Eihän mitään kannata kiireessä tehdä ja nimenomaan takertua ei saa.

On aivan häviävän pieni mahdollisuus, että tuosta enää mitään tulisi, mutta odota nyt hetki ilman stressiä. Annat hänen olla se aktiivinen viestinlaittaja ja katsot minkälaista tulee. Sitten ei saa yllättyä, jos mitään ei tule. Tuo saattaa hyvinkin olla hänen tapansa jättää viestillä.

Tuskin mitään uutta ukkoa on, sinä et vain ollutkaan se oikea.

 

[Kulkija]

Itselle pamahti tänään sitten se uutinen, mitä kyllä itsekkin olin miettinyt. Nainen haluaa erota ja syinä on tunteiden kylmeneminen ja olen hänelle omien sanojensa mukaan veljen kaltainen. Suhdetta oli takana kuusi vuotta. Vaikka miten sitä eroa oli välillä itsekkin vakavasti pohtinut, on päällimmäisenä fiiliksenä totaalinen romahdus. Vuosi sitten olimme menossa vielä naimisiin, mutta jotain tapahtui vuodessa tai kenties jo aikaisemmin. Emme tajunneet vaalia parisuhdettamme oikealla tavalla, vaan aloimme olemaan toisillemme vain parhaimpia kavereita, jotka asustelevat saman katon alla.

Päätimme kuitenkin ettemme pidä vuokrasopimuksen irtisanomisessa kiirettä, vaan aluksi pyritään hankkimaan molemmille tärkeimpiä huonekaluja; tietokonetta, sänkyä ja vastaavia. Tätä tietenkin hieman vaikeuttaa se, että itse opiskelen tällä hetkellä ja hän on työelämässä jo. Sovimme myös erovamme "aikuisina" eli minkäänlaista tappelua tai riitelyä kumpikaan ei halua.

Helmikuussa olisi liput ostettuna Belgiaan hänen kanssaan ja heti perään sitten hänen ja kavereiden kanssa laivalle. Jos jonkin naisen kanssa haluan erosta huolimatta pysyä ystävinä, on hän juuri se. Uskon ystävyyteen, jos noista kahdesta matkasta selviämme kavereina ja ilman suurempia tuskia.

Nyt parhaimmat jatkoaikalaiset. Olette sen ennenkin minulle tehnyt ja toistakaa tuo teko ja auttakaa minua luovimaan tilanteessa ja lopulta päästämään irti. Ymmärrän ajan auttavan tilanteeseen, mutta tämä avautuminen oli oikeastaan omien ajatuksien selventämistä digitaaliselle paperille.

 

[pernaveikko]

Päätimme kuitenkin ettemme pidä vuokrasopimuksen irtisanomisessa kiirettä, vaan aluksi pyritään hankkimaan molemmille tärkeimpiä huonekaluja; tietokonetta, sänkyä ja vastaavia.

Kokemusta on turhankin paljon siitä, että joutuu enemmän tai vähemmän pakon sanelemana asua saman katon alla, vaikka eron suhteen ei ole mitään tehtävissä.

En nyt heti keksi montaa epämiellyttävämpää asiaa. Vaikka siinä on kenties jo vähän kämppiksinä oltu muutenkin, mutta sitten kun se on virallista, että se on juuri sitä, niin se on todella vaivaannuttavaa.

Ei ehkä kaikilla, mutta minulla ei ole kuin ahdistavia kokemuksia.
--

Nyt näyttäisi menevän tytön kanssa oikein mainiosti ja sekin käytiin pikaisesti ja vähän niin kuin ohi mennen läpi, että nyt ei todellakaan muuteta yhteen tai tehdä mitään tyhmää vaan nyt mennään näin.

 

[lasaleiko]

Kiitos ajatuksista @godspeed ja @pernaveikko

Eipä tosiaan ole aikomus takertua. Tuossa pernaveikko osasi pukea sanoiksi sen mitä tässä punnitsin vaihtoehtona sille, että kiitän samantien kuluneesta kuukaudesta ja toivotan hyvää jatkoa. No päädyin kuitenkin pernaveikon neuvoon toteamalla hänelle että ymmärrän hänen tarvitsevan aikaa ja ettei minun itsekään kannata innostua tästä tilanteesta yhtään enempää. Sen jälkeen sieltä onkin normaaliin tapaan tullut viestiä, on vaihdettu päivän kuulumiset jne. Eli eeeehkä saattoi eilen tarkoittaakin sitä mitä sanoi.

Sen takia tuota pernaveikon ohjeistusta mietin jonkni aikaa, kun arvelin että en osaa olla stressaamatta pitkään kuitenkaan. No saattaa tietyllä tapaa tämä kaukana toisistaan asuminen olla etu siinä, ei sitä niin jaksa stressata kun ei asu lähellä. Annetaan tälle nyt joku hetki vielä, kuitenkaan sen suurempia odottamatta ja enemmän muihin asioihin keskittyen. Ja jos hyvin stressaavaksi kuitenkin käy niin loppukoon sitten siihen.

(Se oli kieltämättä aika hätäinen ja tuulesta temmattu ajatus että sillä joku toinen kaveri olisi jo kiikarissa. Tosin kun tuossa ensimmäisten tapaamisten jälkeen tänne kirjoittelin että ei vaikuta miltään tuuliviiriltä, niin sen jälkeen mitä on tutustuttu niin on selvinnyt että on niitä miehiä matkalleen mahtunut ihan jonkin verran. Mikä ei tietysti ole sama asia kuin että olisi nyt löytänyt jo jonkun toisen)

 

[Jerry100]

Nyt parhaimmat jatkoaikalaiset. Olette sen ennenkin minulle tehnyt ja toistakaa tuo teko ja auttakaa minua luovimaan tilanteessa ja lopulta päästämään irti. Ymmärrän ajan auttavan tilanteeseen, mutta tämä avautuminen oli oikeastaan omien ajatuksien selventämistä digitaaliselle paperille.

No ensinnäkin. Jos mitään pettämistä tai ns. "pahaa" ole ollut välillänne ja rakkaus on vain hiipunut ja lopulta kuollut niin se on mahdollista säilyä ystävänä. Vaikeaa se on mutta mahdollista.
Sellaista tämä elämä on. Ja tässä kuuluu ryvettyä. Ja olla hukassa. Mulla on erosta nyt noin vuosi. 15 vuotta oltiin yhdessä mutta molemmat olemme todella hyviä ystäviä toisillemme ja näemme melkein päivittäin toisiamme. Ihan vaan kahvitellaan ja sellasta.

Mut vaikeaa sulla tulee olemaan. Ja romahdat varmasti monta kertaa.

 

[Creed Bratton]

Nyt parhaimmat jatkoaikalaiset. Olette sen ennenkin minulle tehnyt ja toistakaa tuo teko ja auttakaa minua luovimaan tilanteessa ja lopulta päästämään irti. Ymmärrän ajan auttavan tilanteeseen, mutta tämä avautuminen oli oikeastaan omien ajatuksien selventämistä digitaaliselle paperille.

Omasta mielestä kannattaisi mahdollisimman nopeasti muuttaa erilleen ja sitten alkaa käsittelemään sitä eroa. Voin olla väärässä, mutta kivuliaampaa se eroaminen on jos koittaa samassa asunnossa ”sovussa” asua.

 

[Kulkija]

Omasta mielestä kannattaisi mahdollisimman nopeasti muuttaa erilleen ja sitten alkaa käsittelemään sitä eroa. Voin olla väärässä, mutta kivuliaampaa se eroaminen on jos koittaa samassa asunnossa ”sovussa” asua.

Ymmärrän kyllä pointin hyvin, mutta tässä tilanteessa tuo nopeasti muuttaminen ei vain onnistu. Varmasti tulee vaikeita hetkiä ja romahduksia tämän pakollisen yhdessäolon aikana. Tulen myös varmasti viettämään paljon enemmän aikaa pois kotoota ja kenties jopa kavereiden sohvilla nukkumassa. Tähän tilanteeseen on nyt pakko tyytyä hetkellisesti ja toivoa jotain parempaa.

 

[vetti]

Omasta mielestä kannattaisi mahdollisimman nopeasti muuttaa erilleen ja sitten alkaa käsittelemään sitä eroa. Voin olla väärässä, mutta kivuliaampaa se eroaminen on jos koittaa samassa asunnossa ”sovussa” asua.

@Kulkija
Mahdollisuuksien mukaan kyllä nopeasti pois. Asuimme exäni kanssa eron tullessa muutaman kuukauden yhdessä ilman mitään ongelmia. Piti saada asunto myytyä ja molemmille uudet. Meillä toki kävi niin hyvin, että saimme asuntomme myytyä hyvin nopeasti ja hyvään hintaan, joten irtaimiston jaon jälkeen molemmille jäi helposti rahaa hommata kaikki puuttuva. Ja väliaikaiset vuokrakämpätkin onnistui onneksi molemmille nopealla aikataululla.

Olimme asuneet pidemmän aikaa käytännössä kämppiksinä, mutta eropäätöksen jälkeen sitäkin enemmän. Ts kommunikaatio oli lähinnä luokkaa "käytkö kaupassa", mutta kumpikaan ei enää kiinnittänyt senkään vertaa huomioita toisen menemisiin tai tulemisiin. Yöksi molemmat tulivat aina kuitenkin himaan, sen verran kunnioitusta oli. Meiltä tuo onnistui hyvin, himassa ollessamme toki toinen oli yläkerrassa netissä/telkun ääressä ja toinen vastaavasti samoissa alakerrassa. Mutta ei meistä kumpaakaan tuo suuremmin stressannut. Samassa sängyssäkin pystyimme nukkumaan ihan ongelmitta.

Edelleen olemme ns kavereita, eli emme aktiivisesti ota yhteyttä, muttemme myöskään välttele jos satumme jossain ja joskus tapaamaan. Ja yhteisen omaisuuden jakaminen ei ollut mikään ongelma, se hoidettiin käytännössä tunnissa. Kuvaavaa lienee, että kun reilun puolen vuoden jälkeen vaihdoin autoa (molempien nimissä, mutta olin vastannut hankinnasta ja lähes kaikista kuluista), tarvitsin hänen nimensä luovariin. Yksi soitto ja se siinä. Käytiin kaffella ja nimi paperiin.

 

[pernaveikko]

Olimme asuneet pidemmän aikaa käytännössä kämppiksinä, mutta eropäätöksen jälkeen sitäkin enemmän. Ts kommunikaatio oli lähinnä luokkaa "käytkö kaupassa", mutta kumpikaan ei enää kiinnittänyt senkään vertaa huomioita toisen menemisiin tai tulemisiin. Yöksi molemmat tulivat aina kuitenkin himaan, sen verran kunnioitusta oli. Meiltä tuo onnistui hyvin, himassa ollessamme toki toinen oli yläkerrassa netissä/telkun ääressä ja toinen vastaavasti samoissa alakerrassa. Mutta ei meistä kumpaakaan tuo suuremmin stressannut. Samassa sängyssäkin pystyimme nukkumaan ihan ongelmitta.

Kuulostaa tutulta, mutta homma on vielä piirun verran nihkeämpää kaupungissa, kun ahtaammin pitää asua.

Sitten oli tälläistäkin, että tyttö tulee kylppäristä tissit paljaana.

- Laitatko jonkun paidan päälle
- Oothan sä mut ennenkin alasti nähnyt
- Laitatko nyt jonkun paidan päälle

Koskaan ei ollut pienintäkään tilannetta, että olisi jotenkin peiton heilutukseen voinut joutua. Eli siitä en tiedä mitään, mutta kuulostaisi todella huonolta ratkaisulta sellaisiin ryhtyä.

Mielummin sitä olisi nukkunut jossain muualla kuin samassa sängyssä, mutta eipä sitä sohvaakaan olisi sitten kovin kauaa pystynyt.

 

[JypFabu]

Ymmärrän kyllä pointin hyvin, mutta tässä tilanteessa tuo nopeasti muuttaminen ei vain onnistu.

Omasta kokemuspankista, kun noinkin ok asiat välillänne on, älä tee ja älkää tehkö siitä erilleen muutosta mitään ahdistusriippaa, rikotte vaan sen ystävyyden alun joka siellä orastaa. Sitten kun se muutto on mahdollinen, kannattaa pitää se omaa päätä selvittävä tauko kaikessa kontaktissa ja vasta kun tuntuu hyvältä kysellä kuulumiset ja kertoa omat touhuilut voi antaa sen ystävyyden tulla jos on tullakseen. Positiivisin mielin kohti seuraavia pettymyksiä, maailma on avoin, mieti jo valmiiksi millaisiin asioihin haluat innostua, kun se "vapaus" viimein koittaa.