Naisasiat

[Palstalegenda]

En nyt suoranaisesti voi sanoa olevani yllättänyt, mutta vittu tätä touhua:

Tutkimus: Ihmiset pitävät lämpimänä jopa viisi ”varasuhdetta” siltä varalta että parisuhde päättyisi – koskee niin sinkkuja kuin varattuja - Tiede - Helsingin Sanomat

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varasuhdetta tai yhtään pitään paitsi yksi ainoa suhde kerrallaan. Taidan siis olla vain kateellinen.

Lähdekritiikki. Hesarin otsikko antaa valheellisen kuvan.

"Ryhmä kysyi 658 yliopisto-opiskelijalta, millaisia ihmissuhteita heillä on ja miten he kommunikoivat erilaisten tuttujensa kanssa."

Eli (amerikkalaista) opiskelijaelämää.

 

[Prof. Puck]

Itse olen sitä mieltä, että "koko elämän kestävä parisuhde" ei ole mitenkään tavoittelemisen arvoinen asia, sillä pitkässä parisuhteessa ihminen ikävä kyllä taantuu. Ja jotta tätä ei käsitettä väärin, niin itse olen ollut vuodesta -91 saman naisen kanssa ja kyllä, olen taantunut. Tai sit se johtuu vanhenemisesta.....Yhtäkaikki nauttikaa elämästä ilman pariutumispakkoa, sillä onnellinen on se, joka saa lämpimän ruuan joka päivä ja sen osaa jokainen tehdä yksinkin.

En ole tuosta taantumisesta täsmälleen samaa mieltä. Mielestäni kyse on paljon myös ajoituksesta. Olen miettinyt tätä myös niinpäin, että ideaalitilanteessa miehet eivät pitäisi kauheaa kiirettä pariutumiselle ja lapsiensaannille, koska ne vietit vievät vielä nuorta miestä... siis vielä enemmän kuin vanhempia miehiä. Ja sitten kun sen pariutumisen aika vihdoin koittaisi, niin nainen olisi mielellään joitakin vuosia nuorempi. Uskon, ainakin johonkin rajaan saakka ilman vitsailua, että tämä pitäisi suhteet paremmin kasassa. Ja onhan sekin tosiasia, että naiset rupsahtavat miehiä aikaisemmin, heh

Ehkä olen tältä osin vanhankantainen ja/tai romantikko, mutta kyllä minusta "elämän kestävä" parisuhde kuulostaa ihan hienolta ja tavoiteltavalta jutulta, joskin nykyaikana varsin epärealistiselta.

 

[Musta Nuoli]

Lähdekritiikki. Hesarin otsikko antaa valheellisen kuvan.

"Ryhmä kysyi 658 yliopisto-opiskelijalta, millaisia ihmissuhteita heillä on ja miten he kommunikoivat erilaisten tuttujensa kanssa."

Eli (amerikkalaista) opiskelijaelämää.

Hesarikin sortuu klikkihuorausotsikoihin varsin usein, tämä oli hyvä esimerkki siitä. Amerikkalaiset yliopisto-opiskelijat yleistettiin otsikkoon "ihmisiksi". Ihmisiä jenkkiopiskelijatkin toki ovat, mutta parikymppisten viettämällä kampuselämällä ei ole välttämättä kovin paljon yhteistä ns. normaalien parisuhdetapojen kanssa. Ellei ole joku seksiriippuvainen narsisti niin tuskin kovin moni avo- tai avioliitossa oleva ylläpitää 5-6 sivusuhdetta tai potentiaalipanoa jatkuvasti.

 

[pernaveikko]

Ihmisiä jenkkiopiskelijatkin toki ovat, mutta parikymppisten viettämällä kampuselämällä ei ole välttämättä kovin paljon yhteistä ns. normaalien parisuhdetapojen kanssa.

Aika nopeasti kyllä ollaan tuomitsemassa kuinka Suomessa ei noin voisi tapahtua, vaikka suomalaisella kampuksella voi olla ihan samanlaista.

Ainakin parisuhteessa olleet vaihto-opiskelijat panivat ympäriinsä ja ihmettelin vain sivusta sitä touhua. Tämä siis Englannissa minne suomalaisia tuli vaihtoon. Sitten Suomessa tahoillaan parisuhteessa olevat panivat keskenäänkin.

Onhan Suomenkin mediassa aina juttuja kuinka ns. normaalisti seurustelevat loytävät Facebookista hoitojaan ja viestittelevät ja pettävät jne. Tuskin ihan 5-6 sivujuttua, mutta tuota tapahtuu. Nykyään niitä on niin helppo pitää yllä, niin sitä tehdään.

 

[Musta Nuoli]

Aika nopeasti kyllä ollaan tuomitsemassa kuinka Suomessa ei noin voisi tapahtua, vaikka suomalaisella kampuksella voi olla ihan samanlaista.

Ainakin parisuhteessa olleet vaihto-opiskelijat panivat ympäriinsä ja ihmettelin vain sivusta sitä touhua. Tämä siis Englannissa minne suomalaisia tuli vaihtoon. Sitten Suomessa tahoillaan parisuhteessa olevat panivat keskenäänkin.

Onhan Suomenkin mediassa aina juttuja kuinka ns. normaalisti seurustelevat loytävät Facebookista hoitojaan ja viestittelevät ja pettävät jne. Tuskin ihan 5-6 sivujuttua, mutta tuota tapahtuu. Nykyään niitä on niin helppo pitää yllä, niin sitä tehdään.

No tarkennetaan sitten, että suomalainen parisuhde-elämä keskimäärin ei ole samanlaista kuin yliopisto-opiskelijoiden kampuksella, oli maa mikä hyvänsä - myös Suomi.

 

[Palstalegenda]

Aika nopeasti kyllä ollaan tuomitsemassa kuinka Suomessa ei noin voisi tapahtua, vaikka suomalaisella kampuksella voi olla ihan samanlaista.
.

Musta Nuoli tuossa jo ansiokkaasti selvensi, mutta totean, että kun otsikossa annetaan ymmärtää ihan muuta kuin mikä on jutun ydin. Tietenkin jollakin voi olla vaikka 20 sivusuhdetta, mutta jutun otsikko antaa kuvan, että otos olisi kattava. No eihän se ole, vaan täysin vinoutunut. Surkeaa "journalismia".

Ihmisten tilalle sana opiskelijoilla, niin se olisi jo paljon parempi otsikko. Ehkä jopa amerikkalaisilla opiskelijoilla. Sama jos olisi tutkittu kuinka monta kertaa 1-vuotiaat lapset keskimäärin itkevät päivässä ja sen perusteella olisi otsikoitu, että ihmiset itkevät keskimäärin 10 kertaa päivässä.

 

[BaronFIN]

Vinkukaa vaan, mutta voisin aika vakavalla naamalla välttää, että omalla vaimollani on jemmassa 2-3 ”varasuhdetta” siltä varalta että meikäläinen kuolisi pois tai tulisi ero. Näistä yksi on THE fucker jonka kohdalla en jarrua painaisi jos suojatiellä eteen kävelisi ja pari muuta olisi hyvää viihdykettä paremman puutteessa. Ja ei, kaikkeen ei liity paneminen, se tulisi siinä sivussa.

Ja ollaan me väännetty näistä tyypeistä pariterapiaa myöten. Minua vituttaa, että nämä vuosikymmenten takaisin kollit ovat jääneet roikkumaan, kun itse olen pystynyt vastaavassa tilanteessa siirtymään eteen päin. Minulle ei vain mahdu päähän, että itseään kunnioittavat miehet jää ”linjoille”. Ja tämä ällistyttää myös tutkijoita, joista huudellaan klikkihuoria. Ei se totuus ole ihan niin kaukana tästä mielikuvituksesta. Mutta luuletteko, että naisenne ovat teille täysin rehellisiä 24/7?

 

[ElmerMoody]

Vinkukaa vaan, mutta voisin aika vakavalla naamalla välttää, että omalla vaimollani on jemmassa 2-3 ”varasuhdetta” siltä varalta että meikäläinen kuolisi pois tai tulisi ero. Näistä yksi on THE fucker jonka kohdalla en jarrua painaisi jos suojatiellä eteen kävelisi ja pari muuta olisi hyvää viihdykettä paremman puutteessa. Ja ei, kaikkeen ei liity paneminen, se tulisi siinä sivussa.

Ja ollaan me väännetty näistä tyypeistä pariterapiaa myöten. Minua vituttaa, että nämä vuosikymmenten takaisin kollit ovat jääneet roikkumaan, kun itse olen pystynyt vastaavassa tilanteessa siirtymään eteen päin. Minulle ei vain mahdu päähän, että itseään kunnioittavat miehet jää ”linjoille”. Ja tämä ällistyttää myös tutkijoita, joista huudellaan klikkihuoria. Ei se totuus ole ihan niin kaukana tästä mielikuvituksesta. Mutta luuletteko, että naisenne ovat teille täysin rehellisiä 24/7?

Minkä kuvan olen sun jutuista saanut, niin sulla on ollut tosi rankka taival sun vaimon kanssa. En siis tahdo vähätellä sitä ollenkaan ja sano jos koet kommenttini asiattomiksi.

Mä en ymmärrä miksi et lähde jo lätkimään tuosta avioliitosta?! Sun tuska ja katkeruus huokuu kaikista sun viesteistä ja et varmasti voi hyvin. Olet sanonut että lasten takia haluat jatkaa liittoa ja että vaimonkin kanssa homma kuitenkin arjessa toimii, mutta eihän tuo nyt toimi sitten alkuunkaan! Mitä elämää se tollanen on että sulla on vaan paha olla koko ajan? Vaikka et halua lastesi perhettä hajottaa, niin usko mua, toi sun paha olo tulee ajan kanssa heijastumaan myös heidän elämään negatiivisesti. Vaihtoehtoisesti voisit löytää uuden ja oikean onnen jostain muualta ja näyttää lapsillesi millainen niiden iskä on kun se voi hyvin. Puhut tuossa itseään kunnioittavista miehistä.. mielestäni sun pitäisi löytää myös oman itsesi kunnioitus ja lopettaa tuo nöyristely ja hyväksikäytettynä eläminen.

Toivon sulle kaikkea hyvää.

 

[BaronFIN]

@ElmerMoody en koe kommenttiasi yhtään asiattomaksi. Aina välilä pitää ravistella ja olen kyllä katsonut isolla peilillä itseäni moneen kertaan terapiaa myöten. Nuo ovat tuttuja ajatuksia.

Ei ruoho ole yhtään sen vihreämpää missään muualla. Toki alkuhuuman ihastuminen ja sitä seuraava euforia voi olla se juttu mikä tuottaisi hymyn huulille, mutta sen jälkeen? En halua heiluttaa ”naiset ovat kaikki samanlaisia” -korttia, mutta peruskuvio on ihan sama ja jossain vaiheessa tulisi se jokin. Ja olen saanut vuosien varrella niin iloisesti nenilleni tässä suhteessa, että en halua kokea sitä enää ikinä. Olen kyllä antanut samalla mitalla takaisin. En ole pelkkä uhri, jos siitä olette huolissanne.

Kävi tässä suhteessa miten tahansa, niin minä kyllä kestän sen. Minä pystyn ihan reilusti puhua siitä miltä tuntuu tulla petetyksi. Minä pystyn myös sanomaan ihan reilusti millaista on pettää. Minä voin sanoa, että on vituttavaa myöntää, että oma puoliso on rakastunut toiseen. On myös sydäntä riipaisevaa sanoa, että elämän rakkaus on mennyt käsien läpi vain sen takia, että olen halunnut sitoutua olemassa olevaan suhteeseen.

Elämä koostuu erilaisista valinnoista ja puolisoni kanssa parisuhteemme on ollut päätös, mistä olemme kuitenkin pitäneet kiinni. Toki meillä on ollut Ruusujen sotaa, missä olemme pyrkineet hakemaan omaa tilaa ja ratkaisuja, mutta aina lopputulema on ollut, että tässä olemme 22 vuoden jälkeen edelleenkin. Se kuulostaa hullulta, mutta parisuhde on päätös jonka voi myös tehdä. Jos se päätös joskus muuttuu, niin katkeraa minusta ei saa tekemälläkään. Ainakin katsoin pelin loppuun saakka enkä lähtenyt kävelemään ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa vastaan.

 

[Stonewall]

On myös sydäntä riipaisevaa sanoa, että elämän rakkaus on mennyt käsien läpi vain sen takia, että olen halunnut sitoutua olemassa olevaan suhteeseen.

Mitä enemmän elämää näkee, niin sitä useammin kuulee vastaavasta. Toisaalta kuten tuossa vähän aiemmin viestittelin, niin rakkaushan on vain lisääntymisen varmistamiseen tähtäävää kemiaa. Arjessa ei tietenkään tule näin kylmästi asiaan suhtauduttua, mutta pitäisin tuikitavallisena rakastua muihinkin kuin puolisoonsa. Olen pohtinut, että esim. kaltaisellesi kaverille, joka pitää kerran lupaamastaan kiinni, sopisi erittäin hyvin moniavioisuus. Voisi pitää sitoumuksestaan kiinni, mutta ei tarvisi päästää elämänsä rakkautta ohitseen...tai Ranskalainen järjestely, jossa on ok. pitää rakastajatarta/rakastajaa. Mutta kulttuurimme ja lakimme ei oikein vastaa biologista todellisuutta. Jos moniavioisuus olisi mahdollista, olisivatko ihmiset onnellisempia?

 

[BaronFIN]

Ei välttämättä sillä joku jää aina paitsioon ja kokee jäävänsä vaille ansaitsemaansa huomiota.

 

[Drewiske]

Ei ruoho ole yhtään sen vihreämpää missään muualla. Toki alkuhuuman ihastuminen ja sitä seuraava euforia voi olla se juttu mikä tuottaisi hymyn huulille, mutta sen jälkeen? En halua heiluttaa ”naiset ovat kaikki samanlaisia” -korttia, mutta peruskuvio on ihan sama ja jossain vaiheessa tulisi se jokin. Ja olen saanut vuosien varrella niin iloisesti nenilleni tässä suhteessa, että en halua kokea sitä enää ikinä. Olen kyllä antanut samalla mitalla takaisin. En ole pelkkä uhri, jos siitä olette huolissanne.

Voin kertoa, että kyllä se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella jos puolisosi sinua on pettänyt tai pettää edelleen. Luottamus on ihan peruspilareita missä tahansa ihmissuhteessa ja jos et pysty siihen kaikista sinua lähimpänä olevaan ihmiseen luottamaan, niin ei siinä suhteessa ole mitään järkeä. Se ei ole mikään normi, että kaikki naiset pettävät. Niitä luotettavia tapauksia on tuolla pilvin pimein.

Ja kuten muutkin ovat edellä todenneet, todennäköisesti lapsesikin olisivat onnellisempia sinun onnesi myötä. Se on heillekin karua myöhemmin, kun selviää että olet elämäsi kurjuuttanut heidän takiaan. Eivät varmasti halua sitä.

 

[Trenchtown]

Voin kertoa, että kyllä se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella jos puolisosi sinua on pettänyt tai pettää edelleen. Luottamus on ihan peruspilareita missä tahansa ihmissuhteessa ja jos et pysty siihen kaikista sinua lähimpänä olevaan ihmiseen luottamaan, niin ei siinä suhteessa ole mitään järkeä.

+1.

Ajattelin joskus itsekin BaronFINin lailla, että ei se ruoho kuitenkaan sen vihreämpää aidan toisella puolella olisi. Mulla oli tuolloin muutenkin elämässä (ja naisasioissa) vaikeaa enkä oikein vieläkään tiedä, että miksi roikuin siinä skeidassa kiinni. Osasyy oli varmaankin silloin tuoreehko ms-tautidiagnoosi ja siitä kummunnut viha itseä kohtaan sekä koko ajan läsnä ollut tarve itseruoskintaan. Jotenkin ajattelin että ihan vitun sama kaikki, tätä parempaa en ansaitse ja tämäkin menee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla päin vittua.

En sano etteikö mussakin olisi ollut vikaa, mutta isosti enemmän vikaa oli silloisessa tyttöystävässä. Kyllä sen jollain tasolla silloinkin jo tajusi, mutta ei vaan kiinnostanut, jotenkin tosiaan järkeilin sen niin, että samanlaisia huoria ne on kaikki, vaikka eivät tietenkään ole. Ämmä varasti multa useamman kerran rahaa, veti mukasalaa satunnaisia subunokkia (tai tiedä vaikka olisi paiskonut ränniin) sun muita huimausaineita nistikaveriensa kanssa ja nussi siinä sivussa läpi puoli Turkua. Kaikki nuo tämä mukaentinen narkkari kiisti viimeiseen saakka, kunnes sitten kun ilmoitin jutun olevan ohi, päätti hän ilmeisen katkerana ilkkuen myöntää nuo kaikki asiat mulle päin naamaa ilmeisesti tarkoituksenaan satuttaa, vaan eipä onnistunut, kun oli sattunut jo kauan ja ihan koko ajan.

No joka tapauksessa jäi siitä pari vuotta kestäneestä pimeydestä kuitenkin jotain käteenkin, nimittäin tiesin ja tiedän helvetin tarkkaan mitä en halua ja vahingosta viisastuneena osaan välttää sitä. Vaimollani oli vähän samanlaista taustaa aiemmasta parisuhteestaan, en nyt kehtaa siitä sen suuremmin avautua eikä se tähän oikeastaan edes kuulu. Tai no kuuluu sen verran, että noiden paskojen takia hänelle on edelleen (onneksi harvakseltaan ja vähenevissä määrin) vaikeaa luottaa muhun, vaikka naimisissa ollaan oltu jo kohta viisi vuotta, enkä ole hänen luottamustaan pettänyt. Vähän samanlaisia, joskin lievempiä luottamusongelmia mullakin aluksi häntä kohtaan oli, mutta pääsin niistä melko nopeasti yli. Kuitenkin paskojen kokemusten kautta ymmärrän (ymmärrämme) tuon mitä kirjoititkin, eli että luottamus on ihan peruspilareita missä tahansa ihmissuhteessa, ehkä jopa se kaikkein tärkein pilari.

Rakkaus ja välittäminen kantaa parisuhdetta pitkälle, mutta ehdoton luottamus on silti tärkeintä, siis ainakin mun mielestä.

Vaikka se exä olikin myrkynkeittäjä — eikä edes kovin suloinen sellainen —, en jaksa kantaa kaunaa ja katkeruutta mukanani. En ole nähnyt, en kuullut sen jälkeen kun sen täältä pihalle heitin (mitähän siitäkin jo on, kuusi tai seitsemän vuotta), eikä ole minkään valtakunnan tarvettakaan. Kai se ämmä ansaitsisi jopa ihan pienen kiitoksen siksi, että jos en olisi koskaan tutustunut häneen, en varmaankaan koskaan olisi tutustunut vaimoonikaan.

Otetaas sanoja takaisin, ei se kyllä ansaitse edes pientä kiitosta. Mutta jos sattuukin olemaan niin, että kyseinen lutka muistaa meikäläisen JA-nickin ja lukee parhaillaan tätä viestiä (kovin todennäköistä, eikö), niin terveisiä voin lähettää. Mulla menee paremmin kuin koskaan ennen aikuiselämässäni, kun taas — jos ja kun vanha narttu ei ole oppinut uusia temppuja — exäni roikkuu edelleen elämän löysässä, mutta pikku hiljaa kiristyvässä hirttosilmukassa.

 

[Styge]

Ruoho on aina vihreämpää. Oikealla, vasemmalla, entisissä, potentiaalisissa tai joskus olleissa. Ihmisten sitoutumisasteet vaihtelee. Yllätys.

 

[heavylutaa18]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?

Jos itse vielä joskus parisuhteeseen eksyn ni joo, katson edelleen tissejä ja perseitä mutta en kyllä ikimaailmassa vois pettää suhteessa. Se on jotenkin semmoinen maaginen raja joka hälyttää ja on aina hälyttänyt vaikka kuinka kovassa kännissäkin. En yksinkertaisesti voi käsittää ihmisiä jotka sen yhden hetken huuman takia pelaa vaikka ois lapsiakin jo kehissä yms. Ei se voi olla niin ihmeellinen se uusi reikä.

 

[Styge]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?

Jos itse vielä joskus parisuhteeseen eksyn ni joo, katson edelleen tissejä ja perseitä mutta en kyllä ikimaailmassa vois pettää suhteessa. Se on jotenkin semmoinen maaginen raja joka hälyttää ja on aina hälyttänyt vaikka kuinka kovassa kännissäkin. En yksinkertaisesti voi käsittää ihmisiä jotka sen yhden hetken huuman takia pelaa vaikka ois lapsiakin jo kehissä yms. Ei se voi olla niin ihmeellinen se uusi reikä.

En tiedä, miksi heti viestin alusta tuli sellainen insinööriääni päähän, kun luki. Pettäminen on perseestä, ruoho on aina vihreämpää aidan takana ja jokainen päättää itse, onko ensisijainen parisuhde vai paneminen. Panemisellakin voi näköjään päätyä pitköän parisuhteeseen.

 

[pettter]

Viikonlopun treffikumppani oli jätetty kuin nalli kalliolle ja livenä mä ymmärsin miksi. Jotkut nörtit ovat vaan niin kinastelemaan. Ai etkö sä pelaa lautapelejä? Buahhahhahhaa!

Mitä hiton fiinejä ravintoloita ehdotteli tai ei fiinejä vaan hipsterijuttuja. Roskapankki on mun juttu. Hitto kännissä menin höpöttelemään illan ja akat on tuollaisia helppoja kun eroavat. Sitten mennään laput silmillä. Oon mä kyllä sanonut miten asiat on. No nyt on sen muksulle lahjat valmiina. Nasse-setä täällä.

 

[pettter]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Joo jos rupeaa seurustelemaan ja lupaa toiselle jotain niin sitten mennään sen mukaan, mutta miksi luvata, jos ei pysty ja kaikkein eniten halua sitä. En mä ainakaan. Tietty me ihmiset ollaan ihmisiä ja paneminen muiden kanssa on meidän miesten geeneissä. Ja kyllähän tuolla kentällä nyt näkee vaikka mitä, tai siis livenä.

 

[Seventeen]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen keskustelu ja lukenut monesti. Mahtavaa kun ihmiset avautuu asioista joita ei välttämättä kertoisi livenä kenellekään.

Itselläni on sattunut ja tapahtunut naisasioissa kaikkea laidasta laitaan. Ja niistä saisi aikamoisen romaanin aikaiseksi. Olen mukamas viisastunut vahingoista, mutta näyttää olevan että aina tulee uusia asioita esille.

Erikoista omissa suhteissa tai niiden päättymisissä on ollut se että ne on monesti loppuneet ulkopuolisten sotkeuduttua niihin, eikä yleensä seksin takia vaan muuten. Toki perinteisiä pettämisjuttujakin on ollut mutta enemmän sellaisia missä ihmisten sanomiset ovat vaikuttaneet.

Välillä itsekin jää pohtimaan ja moni kaveri on ihmetellyt miten yhdelle miehelle voi käydä noin paljon ja erikoisia suhdetapauksia, mutta näköjään voi. Tässä muutama esimerkki. Pisin suhteeni päättyi siihen kun vaimoni ilmoitti että hänellä on ollut suhde työkaverinsa kanssa puoli vuotta vaikka meillä oli hedelmöityshoidot samaan aikaan menossa.
Seuraavassa suhteessa naisen exä alkoi lähettämään minulle hämäriä viestejä nimettömänä ja kun sattumalta niistä mainitsin naiselle niin tajusi heti kuka kyseessä. Hän teki asiasta poliisi ilmoituksen ja sain aika rajut uhkaukset. Lähdin kuvioista aika nopeasti.
Seuraavaksi tapailin naista jonka kanssa oli paljon yhteisiä harrastuksia, kun suhde alkoi lämmetä ja olisi ollut aika mennä eteenpäin hän halusi lopettaa, jälkeenpäin selvisi että hän oli kokenut että hänelle sopiikin paremmin parisuhde ja seksi naisen kanssa. Pyysi myöhemmin kyllä jos voisin siirtää lapsen hänelle.
Seuraavassa suhteessa pelastin naisen vaikean parisuhteen jälkeen, hänet oli painettu alas ja alistettu monin tavoin. Tasapainoiseen tilaan pääsyn jälkeen naisen äiti puuttui monella tapaa suhteeseen. Hän kävi hoitamassa paljon naisen lapsia, mutta tutki myös kaiken meidän kodista. Keksi juttuja joita kertoi totuutena puolisolleni ja aiheutti aika paljon harmia. Viimeinen niitti oli itselleni kun hän yritti itsemurhaa eräänä jouluna. Siitäkin sain pienen osasyyn itseäni kohtaan.

Tämän jälkeen päätin että ei mitään vakavaa enää ja vietin aika mukavaa deittailu aikaa. Vaikka kerroin kaikille ketä tapailin että ei mitään vakavaa, niin kyllä suurin osa naisista loukkaantui kun he tajusivat että oikeasti minusta ei tule heidän tulevien lasten isää. Sitten tapasin samankaltaisen tyypin ja itselleni kävi niin että loukkaannuin kun hän ei alkanutkaan suhteeseen minun kanssa. En ollut häneen vähään aikaan yhteydessä ja remusin muuten. Yllätys oli iso kun hän sitten eräs juhannus ilmoitti nyt voitaisiin alkaa. No mä purin kaikki muut viritykset ja lähdin suhteeseen. Pari vuotta meni hyvin ja olin täysillä suhteessa. Olin onnellinen ja motivoitunut. Sitten hänen lähipiirissä tapahtui todella paha tragedia ja sen seurauksena jouduimme muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja ottamaan huollettavaksi kaksi alaikäistä lasta ja todella ison sotkun selvitettäväksi. Noin vuoden asiaa hoidettuani sain kuulla puolisoltani että minua ei enää tarvita. Lähdin hermostuksissani kesken saunan lämmityksen. Tämän jälkeen toipumiseen meni jonkin aikaa ja samalla sattui kaikkea muutakin.
Tämän jälkeen oli muutamia tosi hyviä laastarisuhteita jossa naiset ei vaatineet mitään vaan nauttivat kaikesta mitä saivat.
Tinderin ja sattuman kautta tutustuin naiseen jolla oli täysin samat intressit mm. Harrastuksien, yrittämisen ja muiden bisneksien suhteen. Koin että hän on pitkästää aikaa juuri sellainen nainen mikä minulle pitää olla. Jossain vaiheessa toki epäilin että onko kaikki niin hyvin kuin näyttää. Huomasin että nainen ei ollut omasta mielestään koskaan väärässä. Alkuun otin virheet omaan pikkiin, mutta sitten piti alkaa tehdä ihan yksinkertaisia testejä. Testeissä paljastui toisen erikoinen piirre selittää kaikki aina itselle parhain päin. Ja kun kerroin miten asia on oikeasti siitä ei enää puhuttu tai sitä ei ollutkaan. Ne asiat hävisi. Tilanne oli jo kuitenkin liian pitkällä yhteisien bisneksien takia ja vaikka erottiin niin pakko koittaa hoitaa hommat että saa edes jonkinlaisen korvauksen työstä. Tämä on ollut monella tapaa raskas case ja olen menettänyt monta kertaa hermoni ja malttini. Yhdestä maltinmenetyksestä on nyt sitten rikosilmoitus pöydällä laittomana uhkauksena. Tämä saaga jatkuu ainakin seuraavat pari vuotta.
Viimeisin kontakti naiseen on ihan lähiaikoina ajoilta kun törmäsin todella nättiin tyttöön baarissa. Juttelin niitä näitä ja koin että hän on niin nuori ettei ole kiinnostunut. En tehnyt mitään aloitteita. Kerran päädyttiin kuitenkin lähempään kanssa käymiseen suudelmien merkeissä hänen aloitteestaan ja omakin kiinnostus heräsi. Todella miellyttävä tapaus mutta pommi tuli kun hän kertoi olevansa aseksuaali. Olen tapaillut häntä silti ja koittanut saada selville mitä se käytännössä merkitsee. Haastava tilanne ja saa nähdä täytyykö tässä ottaa iso projekti taas pettymykseen jossain vaiheessa.

 

[HankMoody]

Jos ensimmäistä kertaa valittaisi tälläiseen ketjuun. On tullut tunnettua yksi nainen jo jonkun aikaa ja tuntuu että hän olisi musta oikeen kiinnostunut. Livenä kun nähdään niin juttua riittää ja väittäisin että molemmilla on oikein hauskaa. Sitten kun taas pistän viestiä niin vastaukset on luokkaa että ei kiinnosta. En ole ikinä oikeastaan tuntenut mitään ketään kohtaan, vaan joka viikko on joku yhdenyön juttu, mutta kerrankin kun olisi jotain tunteita niin vastakaikua ei oikein tule. No, ei auta kun mennä eteenpäin.

 

[dimmu]

Jos ensimmäistä kertaa valittaisi tälläiseen ketjuun. On tullut tunnettua yksi nainen jo jonkun aikaa ja tuntuu että hän olisi musta oikeen kiinnostunut. Livenä kun nähdään niin juttua riittää ja väittäisin että molemmilla on oikein hauskaa. Sitten kun taas pistän viestiä niin vastaukset on luokkaa että ei kiinnosta. En ole ikinä oikeastaan tuntenut mitään ketään kohtaan, vaan joka viikko on joku yhdenyön juttu, mutta kerrankin kun olisi jotain tunteita niin vastakaikua ei oikein tule. No, ei auta kun mennä eteenpäin.

Tuttu tilanne, voisi olla omalta näppäpimistöltä kirjoitettu tämä. Oma tausta on vähän ehkä pelurimainen, eli naisia on tullut ja mennyt. 2016-2017 tuli seurusteltua, viime kesänä päättyi parisuhde ja sen jälkeen onkin ollut menoa ja melskettä, mutta ei mitään vakavaa. Tammikuun alussa tuli tavattua nainen, joka vei jalat alta oikeastaan heti. Hyvin koulutettu, hyvä työ, mukava, järkevä ja kauniskin vielä, ja aika samanlaisia ajatuksia meillä molemmilla elämästä ylipäänsä. Olemme nähneet varmaan semmoiset 6-7 kertaa, ja aina kaikki on hyvin, hauskaa ja naurua riittää ja seksikin on maagista. Näkemisen jälkeen nainen aina laittaa viestiä perään, että oli kiva nähdä ja koska nähdään uudelleen jne. Sitten kuitenkin, kun näkemisestä on muutama päivä kulunut, alkaa ihmeellinen hiljaiselo ja tapaamisia on vaikea sopia. Sitten kun järjestyy, kaikki onkin taas hyvin ja sama ralli alkaa alusta, kunnes hiljenee. En jaksa itse sen enempiä pelailuja ja vehkeilyjä ja laskelmointeja, mutta jotenkin tuntuu, että tämä mimmi testailee meikäläistä. Hassuja nämä tilanteet kyllä, silloin kun itseä ei nappaa, niin olisi suurinpiirtein kuka tahansa saatavilla, mutta sitten kun itselle kolahtaa, homma menee vaikeaksi ja ei tunnu onnistuvan millään. No, ei auta, eteenpäin ja katsotaan miten äijän käy.

 

[BaronFIN]

Onko täällä pettäjiä paikalla. Minkä takia te petätte?

Oletteko tulleet petetyksi? Miltä se tuntuu?

Mä nappaan tästä kopin ja lähdetään siitä liikkeelle, että minä petin, koska minua petettiin. Klisee oikein viimeisen päälle, mutta näillä mennään... Eli annoin samalla mitalla takaisin.

Itse tulin petetyksi todella typerän riidan jälkeen mihin palataan ajoittain vieläkin kun mietitään alkupistettä mistä kaikki lähti menemään pieleen. Ei se emäntä siitä silloin välittömästi lähtenyt baariin panemaan, mutta siinä rikottiin joku yhteys välillämme mitä ei ole vieläkään saatu korjatuksi. Kaksi sanaa: ”hanki elämä”. Älkää koskaan sanoiko niitä ääneen, en suosittele.

Jonkun filosofian mukaan nainen antaa kaiken aina suurempana takaisin. Anna peruna, saat ruokaa. Anna talo, saat kodin. Anna spermaa, saat lapsen. Anna paskaa, saat tonnikaupalla takaisin.

Ensi alkuun yritin käsitellä omaa petetyksi tulemisen tunnetta fiksusti, mutta jossain vaiheessa se... hylätyksi tulemisen tunne... arvottomuus... ahdistus... möykky kasvoi sisällä niin pahaksi, että helpoin tapa itselleni oli antaa samalla mitalla takaisin. Ja voi pojat, kyllä helpotti kun kohdalle vain osui täyden kympin tyttö, joka ei edes moralisoinut minua vaan otti mukaansa ja teki minusta ehyen. Siis hävettää tunnustaa, mutta oma pettämiseni pelasti minut siinä tilanteessa.

No eihän se tähän loppunut. Olin olevani reilu, rehellinen, keskusteluyhteys auki -ääliö. Menin avaamaan suuni, kävin ihan rehellisesti läpi mitä oli tullut tehtyä ja lopulta sain taas kaiken tuhatkertaisena takaisin, kuten palstaveljet ovat joutuneet lukemaan, pahoittelut siitä.

Ehkä me olemme kummatkin ottaneet nyt opiksemme. Tiedän omat rajani ja mahdollisuuteni. En roiku, saatika pelkää tulevaa kävi tässä miten kävisi. Tuttava pariskunnissa eroprosentti on 75%, enkä osaa enää järkyttyä mistään tarinoista. Ensimmäisten tuttavien erojen kohdalla sitä pelkäsi, että ero ”tarttuu” ja ei kuulu meille, mutta nyt olen niin voimaantullut, että jos tarttuisi, niin so what. Ei se elämä siihen kaatuisi.

On muuten yllättävää kuinka paljon ihmisten suhteissa on taustalla sitä itseään. Julkisesti ihmiset moralisoivat hyvinkin vahvasti pettämistä ja kaikilla on siitä jonkinlainen mielipide, yleensä aika voimakaksikon: ”hyi hyi, lähden kävelemään ensimmäisestä petoksesta”. Näin olin minäkin. Mutta kuitenkin meitä pettäjiä on jokun tutkimuksen mukaan lähes 40% kanssaihmisistä. Perheenäitejä, -isiä, jonkun siskoja, opettajia, lääkäreitä, lätkähalleissa siis tuhansia tässä maassa. Ja kaikki näyttävät päällepäin normaaleilta ihmisiltä.

Eihän se pettäminen oikein ole, mutta se on osa elämää ja valintoja, joita tiedostamatta/tiedostaen teemme. Jotkut niistä valinnoista ovat hyviä ja toiset huonoja. Ehkä se mitä me opitaan valinnoistamme, tekee meistä parempia ihmisiä. Itse otin opikseni omasta pettämisestäni, ja toisella kierroksella ehkä vaimonikin, ehkä :)

Kuten sanottua, nainen antaa kaiken aina suurempana takaisin. Anna mahdollisuus, saat toisen.

 

[pernaveikko]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tyttö näki sattumalta kylillä jonkun työkaverinsa ja ne vaihtoi muutaman sanan. Ei edes pubissa vaan ihan kadulla. Sitten menee tunti ja tämä jamppa laittaa viestiä ja pyytää treffeille.

Saahan sitä tietenkin kokeilla, mutta monilla olisi jo kirkot varattuina, kun vastakkaista sukupuolta oleva oikein jutteli.

 

[Saxon-747]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tyttö näki sattumalta kylillä jonkun työkaverinsa ja ne vaihtoi muutaman sanan. Ei edes pubissa vaan ihan kadulla. Sitten menee tunti ja tämä jamppa laittaa viestiä ja pyytää treffeille.

Saahan sitä tietenkin kokeilla, mutta monilla olisi jo kirkot varattuina, kun vastakkaista sukupuolta oleva oikein jutteli.

Jamppa on kiinostunut ja pyyti treffeille ei kai tuossa mitään sen kummempaa ole. Jos ei taas kokeile niin sittenhä sitä jää ilman.. ja päätyy valittamaan nettiin ku ketään ei löydy.

 

[sinikettu]

Tämä ei varsinaisesti ole naisasia, mutta siis mikä vittu miehiä vaivaa. Miksi aina kaikesta kuvitellaan jonkun olevan kiinnostunut sinusta.

Tämä on varsin vahva löydös ihan tutkimuspuolellakin. Miehet yliarvioivat systemaattisesti naisten kiinnostuksen ja tulkitsevat hyvin yleismaailmallisia eleitä, kuten ystävällisyyttä ja hymyilyä, seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ehkä vähän tylsää on ottaa taas evoluutiokorttia esiin, mutta kyllähän tämän juuret palaavat taas seksuaalivalintaan. Ylitulkitsemisella ja väärillä positiivisilla ei ole läheskään niin dramaattisia vaikutuksia kuin aliarvioinnilla ja oikeiden kiinnostusten missaamisella.

Siinä missä miehet ovat keskimäärin edes jollain tasolla kiinnostuneita hyvin suuresta osasta tuntemattomia naisia, naiset eivät keskimäärin ole kiinnostuneita kuin hyvin pienestä osasta tuntemattomia miehiä. Muun muassa tästä syystä on evolutiivisesti hyödyllisempää yrittää useasti ja erehtyä useasti, mutta saada osumia edes joskus, kun yrittää vähän ja missata suuremmalla prosentilla ne, jotka ovat kiinnostuneita.

Tämä toki meille tavan tallaajille. Jos oot oikeasti korkeassa asemassa parisuhdemarkkinoilla, niin kiinnostunutta naista löytyy varmastikin vähän kaikkialta.

Tässä on ihan näppärä evoluutiopsykologin kirjoitus aiheesta: Do Men Overestimate Women’s Sexual Interest? – Dr. Robert Burriss – Medium