Viestin lähetti Andrej
Lappeenrannan tapahtumista 1940-luvulla: En tiedä tapahtumista kovin tarkasti, koska asiasta ei ole kovin kattavia tutkimuksia tehty. Tuo asiakirjojen polttaminen on ymmärtääkseni melko yleisessä tiedossa tuolla suunnalla. Kyseisistä tapahtumista on myös kirjoitettu muutama lehtijuttu (ainakin Lappeenrantalainen-lehdessä 90-luvulla). Tämäkin on ollut liikaa tietyille piireille, yleisönosastokirjoituksista päätellen. Huhtiniemestä kuitenkin löytyy luita, jotka ovat kesältä 1944.
Huhtiniemessä makaa perusteettomasti sekä Viipuria puolustaneen 20.Pr:n miehiä, mutta myös muita lähinnä kuitenkin IV.AK:aan kuuluneita sotilaita.
On väitetty, että Huhtiniemessä leirintäalueen alla makaisi jopa 600 suomalaissotilaan ruumiit. Viipuria puolustaneen 20.Pr:n miehiä niistä on täytynyt olla vain osa, koska suurin osa palasi yksikköönsä, ja taisteli siinä kunniakkaasti sodan loppuun asti.
Huhtiniemestä löytyi 70-luvun alusta kymmenen luurankoa ja nippu tuntolevyjä, jotka pian kuitenkin katosivat. Tutkimuksissa selvisi, että kaikkien vainajien rintalastat oli ammuttu tohjoksi, ja ranneluut olivat murtuneet, mikä viittaa siihen, että heidät oli teloitettu käsirautoihin kytkettynä.
Näinkin suuri luku kuin 500 - 600 teloitettua perustuu varatuomari Toivo Tapanaisen sanoihin. Hän oli johtanut sota-aikana Kenttäoikeuden istuntoja, ja hänellä oli ollut hallussaan kyseisiä teloituspöytäkirjoja. Tapanainen oli väittänyt, että hänellä oli ylipäällikön valtuutus tuomioihin.
Tiivistettynä:
10.6. Kannaksen läpimurto, eli pääasema ja VT-linja menetetään.
11.6. - 19.9. Jopa 20 000 miestä karkaa perääntymisvaiheessa yksiköistään. Puhutaan "Saimaan divisioonasta". Kolmen varmistusketjun avulla sotapoliisit ottavat kiinni karkureita.
20.6. Viipuri menetetään ilman merkittävää taistelua. 20.Pr:n miehiä nähdään jopa kymmenien kilometrien päässä selustassa.
22.6. Ribbentropp Suomessa. Saksan ulkoministeri esitti Hitlerin ehdon, jonka mukaan Saksa aseavun takeena oli se, että Suomi pitää Viipuri - Vuoksi linjan. IKL:n kansaedustaja kertoi puhelimessa samana päivänä useille henkilöille, että "Saksa auttaa Suomea, jos kenttäoikeus langettaa kuolemantuomioita".
23.6. Salainen kokous Lappeenrannassa. Paikalla ainakin Heinrichs, Svensson ja Oesch sekä Tapanainen. Kokouksessa Heinrichs kertoi suullisen viestin Mannerheimilta, josta kävi ilmi, että ylipäällikkö tahtoi karkureita kohdeltavan mahdollisimman ankarasti. Päätettiin perustaa salainen erillinen kenttäoikeus.
4.7. Lakimuutos, joka salli pikateloitukset.
Heinäkuussa tapahtuivat teloitukset.
Syys- lokakuussa hävitettiin asiakirjat.
Lähteet: Jatkosodan historia osa 6.
Seura 1-3/2003 (perustuu suurelta osin aikaisempiin Lappenrantalaisiin lehtikirjoituksiin).
Toki monia teloitettiin kesäkuun perääntymistaisteluiden aikana, mutta varmaankin moni koki kohtalonsa vasta heinäkuussa, kun tilanne oli Viipurin läheisyydessä rauhoittunut mutta vakavasti uhanalainen. Täytyy muistaa, että asiasta päättäneet olivat olleet päättämässä paljon merkittävämmistä ja kauaskantoisemmista kuolemantuomioista keväällä / kesällä 1918, eli asialla oli varsin kylmähermoisia ihmisiä, jotka todellakin pystyivät siihen. Ihmeellistä kuitenkin oli se, että komentavat upseerit eivät joutuneet vastuuseen 20.Pr:n komentajaa ja saman prikaatin erästä pataljoonan komentajaa lukuun ottamatta (hekin selvisivät vankeudella). Miksi Taavetti Laatikainen (IV.AK:n komentaja) ei joutunut missään vaiheessa vastuuseen? Hän "töppäili" useaan otteeseen, oli kadoksissa "juopotteluretkellä" kesällä 1941 useita päiviä, ja omalla joustamattomuudellaan johti Viipurin nopeaan menetykseen. Miksi tavallisia sotamiehiä ammuttiin, vaikka he eivät välttämättä tienneet taisteluiden kokonaiskuvasta mitään? Ei teloituksilla palautettu sotilaskuria. Päinvastoin se johti vastakkainasetteluun, jossa olivat vastakkain eräänlaisen syytesuojan saaneet upseerit ja tuomittavissa olevat sotilaat. Varmaankin hyvin moni upseeri ammuttiin taisteluiden tohinassa omiensa toimesta. Siksi asiaa salaillaan vieläkin.