Tami kritisoi Jokereita ja K: Ylivalmentamista! - MTV3.fi - Urheilu - Jääkiekko - Uutiset
- Joukkueita leimaa sama asia. Sen voi sanoa yhdellä termillä, miksi kaksi jättiläistä on keskellä sarjataulukossa, se on overcoaching, täräyttää CANAL+-asiantuntija Juhani Tamminen.
- Kun katson ilmettä, niin se on niin vakavaa ja laskelmoitua, että homma on tietyllä tavalla ylivalmennettua.
Tamminen ei väheksy joukkueiden valmennusta, eikä valmennuksen osuutta peliin. Silti, pelit ratkaisee viime kädessä pelaajat, artistit, kuten Tami asian ilmaisee. Etenkin pudotuspeleissä henkinen hurmiotila on ratkaiseva.
Tami vaan ei tajua HMV-tilastoja...
Tuo on kyllä raskas tilanne pahimmillaan. Peli ei kulje ja toitotetaan päivästä toiseen nyansseja ja sen päälle damn hard-asennetta, että taistellaan jätkät jokaisesta tilanteesta ja niin edespäin. Jos se kierre alkaa mennä alaspäin, niin ilmeet muuttuvat vakaviksi ja aletaan tuijotella kavereita ja osoitella sormella, että tuo ja tuo tekivät virheen.
Silloin auttaa juurikin, että annetaan jätkien pitää hauskaa kentällä ja unohdetaan ne nyanssit hetkeksi. Pelaajat kyllä ymmärtävät yleensä peliä hyvin ja kaikesta huolimatta toimivat niiden raamien sisällä mitkä on jo päätetty ja mitä on harjoiteltu. Mutta niiden sisällä soveltaminen on vapauttavaa, kun pääsee pelaamaan "selkärangasta". Siksi tasapainoilu pelikirjan ja tavallaan sen pelin kanssa onkin vaikeaa.
Ihmettelin Jokereiden peliä juuri Bluesia vastaan. Joukkue dominoi aivan täydellisesti peliä ja näytti painelevan voittoon. Sitten yhtäkkiä Blues johti 3-2 ja pakka täysin levällään. Toisaalta samassa matsissa Ilari Filppula väläytteli sitä potentiaalia mikä Jokereissa piilee juuri otteluiden voittamisen kannalta. Sellaisia lämäreitä ei joka jätkä vetele etu-yläkulmaan, oli kuinka säkää tahansa.
Vastaavasti sitten edellinen Nelonen Pron ottelu JYP-Jokerit esitti kaksi erilaista pelitapaa. JYP pääsi nopeasti johtoon ja Ruutu saatiin vielä suihkuun, joten kaikki näytti hyvältä. Ottelu alkoi pystysuunnan jääkiekkona mutta hieman avauserän puolivälin jälkeen Jokerit aloitti palauttelun, JYPin jatkaessa samaa murjomista. Pikkuhiljaa ottelun edetessä virtaus alkoikin kääntyä huomaamatta Jokereille. JYP ei jostain syystä halunnut jäädyttää peliä, laskea tempoa ja kontrolloida kiekkoa, vaan edelleen pelasi päädyn kautta. Tämä satoi suoraan Jokereiden laariin ja lopulta JYP ajautui jäähyvaikeuksiin ja kärsi kirvelevän tappion.
Siinä JYPin osalta oli ehkä sitten "undercoachingia" (keksin itse!) siltä osin, että ei osattu reagoida ottelun aikana tai sitten valmentaja katsoi, ettei tarvetta muutoksiin ole.
60 minuutin paineen suurin ongelma on puhtaasti fysiikassa. Se on loistava pelitapa siinä mielessä, että pelaajat ovat jatkuvasti pelin sisällä ja saavat kunnon taistelufiiliksen päälle. Lisäksi se ruokkii itse itseään jos vastustaja alkaa selvästi horjua jatkuvan paineen alla. Mikä yhdistää sitten Rauli Uraman Lukkoa ja Risto Dufvan JYPiä oli se tietynlainen henkinen väsähtäminen ja neuvottomuus, kun vastustaja alkoikin neppailla alta pois levittämällä peliä nopeasti. Samalla se pelin virtaus muuttuu painekarvauksen kannalta negatiiviseksi, koska viisikko ei enää ole aloitteellinen osapuoli vaan joutuukin nyt reagoimaan ja siten siis puolustamaan.
60 minuutin painepelissä on erittäin tärkeää olla itse se joka määrää pelin virtauksen. Aloitteellisuus tässä tarkoittaa sitä, että pääsee antamaan paineen aina oikeaan aikaan ja sitä kautta tulee riistoja. Toinen asia on se nopea pelin kääntö omista ja suoraviivainen eteneminen kohti maalia. Sitä on vaikea toteuttaa jos vastustaja sumputtaakin keskialueen tai jättää karvauksen 3/4-kenttään. Jotta sitä virtausta pääsee määrittämään niin täytyy olla erittäin vahva kaksinkamppailuissa ja sitä kautta voittaa tilanteita nopeasti.
Ideaalitilanteessa joukkue osaisi sekä 60 minuutin paineen, että Jalosen Meidän pelin periaatteet. Tällöin esimerkiksi painepeliä voisi ottaa käyttöön jos huomaa, että vastustajan pakeilla vähän kiekko polttelee tai vastustajan ajoitukset ovat pielessä, eivät saa kiekkoa vauhtiin, syötöt tulevat taakse, jalkoihin jne. Silloin se on omiaan lisäämään epävarmuutta. Kiekkovarmaa ja taitavaa joukkuetta vastaan se ei sellaisenaan toimi, vaan silloin on osattava laskea myös omaa tempoa ja kytätä niitä iskun paikkoja. Se on välillä ihan suoraan sanoen perseestä pelata niin mutta joskus on pakko.
Tulee ihan mielenkiintoinen kevät, koska jotenkin on sellainen olo, ettei yhdelläkään "suosikilla" ole oikein variaatiota pelissään. Tämä on tosin enemmän fiilispohjalta tuleva mielipide, mutta se mitä olen tätäkin palstaa seurannut niin esimerkiksi KalPan pelitavasta on oltu melkoisen hiljaa. Sen nyt tietää, että Tuokkola on osannut tehdä muutokset pelitapaan mutta mitä tekee KalPa jos tulee 0-5-trap vastaan? Tai mitä tehdään jos tuleekin se painekarvaus maalin taakse asti? No, jälkimmäisessä varmaan palautellaan kalpamaiseen tyyliin ja turhautetaan sillä se kärkikarvaaja.
HIFK ja Jokerit ovat jotenkin etumatkalla mutta ne pelaavat heti vastakkain. KalPan kohdalla kysymys on kärkipelaajien kyvystä nostaa tasoaan ja voittaa pelejä. Jokereilla, HIFK:lla ja JYPilläkin on jo kokeneita ja rutinoituneita pelaajia joille tämä on tuttu tilanne, luotan siihen, että Peltonen, Granlund, Pesonen, Hytönen, Perrin, Vatanen, Laatikainen, Filppula, Väänänen, Eaves ja kumppanit tietävät miten toimia playoffeissa ja miten käsitellä ne odotukset. KalPalla on toki Sami Kapanen mutta KalPalla ei ole sitä voittamisen kulttuuria vielä.
Pelicans on pelannut komean kauden ja sillä on leveyttä ja tulivoimaa, sekä loistava valmentaja. Näkemissäni otteluissa Pelicans suorastaan hehkuu pelirohkeutta, jätkät uskaltavat kokeilla ja onnistuvatkin vähän vaikeimmissakin syötöissä ja se aina vain lisää sitä peli-iloa. Voin kuvitella, että siellä kopissa nautitaan lätkästä enemmän kuin koskaan. Jos sama rentous säilyy, niin Pelicans on erittäin vaarallinen, varsinkin kun Suikkanen osaa ladata joukkueensa peleihin.
Ässillä kävi pieni säkä, että vastaan tulee JYP. Nyt ei pitäisi olla luvassa mitään Bluesin kaltaisia yllätyksiä pelitavan suhteen, vaan molemmat ovat saman koulukunnan edustajia. Tämä on sarja joka ratkaistaan ennen kaikkea yksilötasolla, maalivahtipeli on tärkein ja sen jälkeen ykköskentät jne. Uskallan veikata, että nähdään useampia kylmääviä yksilösuorituksia joilla pelejä käännetään suuntaan tai toiseen. Joel Armia kannattaa ehkä varmuuden vuoksi laittaa korvan taakse.