Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[J.Grönvall]

Heh, sait kyllä pikkaisen provonpoikasen aikaiseksi itsekin. Kukas täällä on sanonut, että kaikki kunnia voittopeleistä on pelaajilla? Jalonen antoi toki kullasta kunnian pelaajistolle, mutta kyllä kaikki täällä on tuntunut hyvinkin paljon pelitapaa ja valmennusta hehkuttavan.

Ja miksei syyttävä sormi osuisi pelitapaan, jos MM-kultatasoinen EHT-pakistomme on avauksissa pulassa Ruotsia vastaan? Tai jos Venäjä on muuttanut pelisuunnitelmaansa Meidän Pelin vastavedoksi?

Niin johtuvatko ne pelitavasta vai siitä, että pelaajat eivät reagoi oikein? Ihan teoreettisena esimerkkinä: jos joukkueen pelikirjassa on viisi erilaista lähtöä erilaisiin tilanteisiin ja oletettavasti ne on opetettu pelaajille, niin mistä johtuvat ongelmat keskialueen passiivista ohjauspeliä tai aggressiivista prässiä vastaan? Voimmeko sanoa tv-kuvan perusteella, että kyse on pelitapaongelmasta vai pelaajien huonosta toteutuksesta, joko yksilö- tai viisikkotasolla?

Tv-kuvassa näemme puolustajan joka on ongelmissa kiekollisena. Se mitä emme näe on se hyökkäysketju ja sen liike, tai se mistä ja miten kiekkoa tulisi hakea. Puolustaja odottaa, että "tuo nyt se vitun mailasi siihen sovittuun paikkaan" ja toinen kurvailee ja kiroilee, että "mitä sää siellä nyt venailet". Sitten onkin luotu se kaunis hetki jolloin ruotsalainen on silmillä tai venäläinen katkomassa "helposti" syöttöjä.

Vasta MM-kisoissa me näemme mistä syksyn ongelmat johtuivat. Onko muutettu pelitapaa ja menestytään sillä, vai onko pelitapa sama mutta menestytään parempien yksilöiden vuoksi. Vai hävitäänkö kaikki pelit 5-0 ja poltetaan Hartwall Areena ja mennään juomaan viinaa ja hakataan kaikki.

Yksi asia on varma ja se on MM-kisojen avausottelun nihkeän esityksen jälkeinen Jatkoajan asiantuntijasiiven herääminen siihen kuinka tänä vuonna ei voi tuolla pelillä pärjätä, kun ei voiteta edes "tanskaa" kuin 3-2.

 

[J.Grönvall]

Minusta tässä keskustelussa unohtuu kuitenkin se pointti lähes kokonaan, että Jalosen "meidän peli" jäi testaamatta viime MM-kisoissa Kanadan ja USA:n joukkuetta vastaan, joka ei vähennä kultamitalin arvoa toukokuussa 2011, mutta nyt 2012 Kanada ja USA kohdataan molemmat jo alkulohkossa ja toinen niistä joukkueista saattaa tulla vastustajaksi puolivälierään, ilman lohkovoittoa tai vaikka voitettaisiin alkulohko.

Riippuu toki minkälaisia joukkueita sieltä tänne tulee. Ja onhan tässä nyt jauhettu jo sitä Pohjois-Amerikkalaista Ruotsia vastaan useamman kerran, että tuskin se nyt niin puskista tulee miten nuo pelaavat. Periaatteessa yhdistelmä eurooppalainen kaukalo ja Jalosen pelikirja toimii aika täydellisesti juuri Kanadaa ja USA:ta vastaan, JOS Suomi keksii keinot hyödyntää sitä tilaa siellä kaukalossa.

Ja tietenkin ne haasteet ovat vähän erilaisia alkaen jo siitä, että nuo pelaavat suoraviivaisesti kohti maalia mutta suomalaiseen tyyliin sekin sopii yleensä ihan hyvin.

 

[siffa]

Rahapula ajaa säästöihin, ei muu. Poliitikko haluaa ainaa miellyttää äänestäjiä ja se ei säästöillä onnistu. Jos maa jätettäisiin oikeiden uusliberalistien eli "nalle wahlroos"-yrittäjien käsiin, niin jälki olisi rumaa, mutta tehokasta. Nimetkää Suomesta yksi uusliberalistinen poliitikko, oikeasti. Yrittäkää edes.

Sinähän linkitit Lipposen hallituksen kokoonpanon. Kaikki Lipposen hallituksen ministerit olivat toteuttamassa Suomessa uusliberalistista talouspolitiikkaa. Näin toimivat jo kaikki Holkerin ja Ahon hallitusten ministerit. Lipposen jälkeen Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten ministerit kuuluivat noihin uusliberalistisiin poliitikkoihin. Nyt ovat vuorossa Kataisen hallitusten ministerit. Heikki Patomäki on kirjoittanut vuonna 2007 artikkelissaan "Globaali uusliberalismi Suomen näkökulmasta" seuraavasti:"Se, että uusliberalismissa valtaa käyttävät virkamiehet, tutkijat ja konsultit ei poista ministerien vastuuta uusliberalistisista talouspäätöksistä. Virkamiehet, tutkijat ja konsultit on koulutettu kansainvälisten konsulttifirmojen toimesta mm. Maailmanpankin uusliberalistisiin oppeihin ja ideoihin. Korkeatasoiset kansainväliset asiantuntijat kertovat totuuden; suomalaiset virkamiehet oppivat kaiken kuuliaisesti ja kirjoittavat siltä pohjalta Suomen uudet kehityspoliittiset linjaukset. Poliitikot ihailevat virkamiesten hyvää työtä, perustuuhun se parhaimpaan asiantuntemukseen. Systeemi on aukoton. Kenenkään ei ole tarvinnut puhua julkisilla kentillä sanaakaan uusliberalismin puolesta, mutta silti Suomen politiikka rakennetaan uudelleen näiden ajatusten pohjalta."

Aivan niinkuin Sauli Niinistö palasi Petteri Sihvosen ajankohtaiseen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen tähtäävään kysymykseen uusliberalismista sanoen Pekka Haavistolle, että olithan sinäkin Pekka tekemässä hallituksen ministerinä silloin niitä päätöksiä. Haavisto myönsi näin asian olevan, mutta vihjasi, että olihan jo silloin noista päätöksistä olemassa myös erilaisia ajatuksia. Näin yksi tärkeimmistä presidentinvaalin keskusteluaiheista päättyi siihen. Konsensus Suomessa uusliberalistisen talouspolitiikan päättäjien kesken on niin yksimielistä, että siitä ei synny keskustelua eikä siitä yksikään poliitikko halua puhua. Poliittinen historia ja sen opetus yliopistoissa takaa sen, että tämä kaiken kattava globaali uusliberalistinen talousvaihe ei jää käsittelemättä. Petteri Sihvonen teki julkisen avauksen uusliberalismi-keskusteluun. Vaikka se nyt jäikin vain avaukseksi, niin vuoren varmasti uusliberalistinen talouspolitiikka nousee kansainvälisen talouskeskustelun keskipisteeksi viimeistään silloin, kun uusliberalistisen maailmantalouden rakenteet alkavat horjua tai peräti kaatua päälle. Veikkaan, että Sauli Niinistö maamme arvojohtajana joutuu palaamaan Petteri Sihvosen kysymykseen siitä, että minkä sortin uusliberalisti Sauli Niinistö on.

 

[Johannes]

Veikkaan, että Sauli Niinistö maamme arvojohtajana joutuu palaamaan Petteri Sihvosen kysymykseen siitä, että minkä sortin uusliberalisti Sauli Niinistö on.

Ei joudu palaamaan amatöörien kysymyksiin taloudesta. Jos jäähallissa joku huutaa Jari Levoselle, että "seepralle heiniä", niin Levonen ei joudu ikinä palaamaan asiaan.
Olen jo kommenttini uusliberalismista Suomen politiikassa kirjoittanut esiin ja en toista asiaa. Pidetään omat mielipiteemme ja kunnioitan siffan näkemyksiä, vaikka en jaa niitä.

 

[Keltainen Jaffa]

Niin johtuvatko ne pelitavasta vai siitä, että pelaajat eivät reagoi oikein? Ihan teoreettisena esimerkkinä: jos joukkueen pelikirjassa on viisi erilaista lähtöä erilaisiin tilanteisiin ja oletettavasti ne on opetettu pelaajille, niin mistä johtuvat ongelmat keskialueen passiivista ohjauspeliä tai aggressiivista prässiä vastaan? Voimmeko sanoa tv-kuvan perusteella, että kyse on pelitapaongelmasta vai pelaajien huonosta toteutuksesta, joko yksilö- tai viisikkotasolla?

Vai siitä, että Jalonen ei saa sytytettyä pelaajia pelaamaan halutulla tavalla (motivaatiopula höntsäturnauksissa)?

Syitä voi olla monia, mutta siitä huolimatta pelitapaa(kin) pitää parantaa Ruotsia ja Venäjää vastaan. On turha vaatia pelaajistoon parannusta, koska MM-kisoihin se parannus tulee joka tapauksessa.

 

[Robin Big Snake]

Vai siitä, että Jalonen ei saa sytytettyä pelaajia pelaamaan halutulla tavalla (motivaatiopula höntsäturnauksissa)?

Eikö tuo viime kevään mm-kulta vähän sodi tätä ajatusta vastaan? Ainakaan meikäläisen silmiin ei löysäilty.

 

[Wäinö#16]

Heikki Patomäki on kirjoittanut vuonna 2007 artikkelissaan "Globaali uusliberalismi Suomen näkökulmasta" seuraavasti:"Se, että uusliberalismissa valtaa käyttävät virkamiehet, tutkijat ja konsultit ei poista ministerien vastuuta uusliberalistisista talouspäätöksistä. Virkamiehet, tutkijat ja konsultit on koulutettu kansainvälisten konsulttifirmojen toimesta mm. Maailmanpankin uusliberalistisiin oppeihin ja ideoihin. Korkeatasoiset kansainväliset asiantuntijat kertovat totuuden; suomalaiset virkamiehet oppivat kaiken kuuliaisesti ja kirjoittavat siltä pohjalta Suomen uudet kehityspoliittiset linjaukset. Poliitikot ihailevat virkamiesten hyvää työtä, perustuuhun se parhaimpaan asiantuntemukseen. Systeemi on aukoton. Kenenkään ei ole tarvinnut puhua julkisilla kentillä sanaakaan uusliberalismin puolesta, mutta silti Suomen politiikka rakennetaan uudelleen näiden ajatusten pohjalta."

Aivan niinkuin Sauli Niinistö palasi Petteri Sihvosen ajankohtaiseen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen tähtäävään kysymykseen uusliberalismista sanoen Pekka Haavistolle, että olithan sinäkin Pekka tekemässä hallituksen ministerinä silloin niitä päätöksiä. Haavisto myönsi näin asian olevan, mutta vihjasi, että olihan jo silloin noista päätöksistä olemassa myös erilaisia ajatuksia. Näin yksi tärkeimmistä presidentinvaalin keskusteluaiheista päättyi siihen. Konsensus Suomessa uusliberalistisen talouspolitiikan päättäjien kesken on niin yksimielistä, että siitä ei synny keskustelua eikä siitä yksikään poliitikko halua puhua. Poliittinen historia ja sen opetus yliopistoissa takaa sen, että tämä kaiken kattava globaali uusliberalistinen talousvaihe ei jää käsittelemättä.

Heikki Patomäki on paitsi arvostettu professori, myös avoimesti vasemmistolainen poliitikko ja hänen retoriikkaansa kuuluu puhua nykyjärjestelmästä provosoivin termein käyttäen juurikin termejä kuten uusliberalismi. Taloustiede on siitä mielenkiintoinen tieteen haara, että oikein mitään lopullisia totuuksia ei ole olemassakaan ja asioita voidaan perustella hyvin vakuuttavan tuntuisesti poliittisin puolin jos toisinkin. Keskustelun aihe on toki tärkeä ja vaihtoehdot nykyjärjestelmälle ovat aina tärkeitä pitää pinnalla. Yhtä tärkeää on kuitenkin olla kriittinen, olkoon puhujan titteli sitten professori tai vaikka maajoukkueen päävalmentaja. Ja kyllähän nykyministereistäkin ainakin Erkki Tuomioja on koittanut pitää esillä näitä laitavasemmiston piirissä esillä olevia ajatuksia pinnalla. Tähän retoriikkaan kuuluu puhuminen nykyjärjestelmästä uusliberalistisena ja sen takia Niinistökin varmaan kävi kysymyksestä lämpöisenä, koska varmasti on tietoinen käydystä talouskeskustelusta tiedemaailmassa ja siellä käytetystä kielestä. Ongelma tosin on usein siinä, että on vaikea esittää todellisia vaihtoehtoja nykyjärjestelmälle, eikä siihen pyrkinyt Haavistokaan. Vasemmiston ongelma taitaa vähän laajemminkin olla, että osataan kyllä kritisoida, mutta sitten ei ole käytännössä antaa mitään konkreettista vaihtoehtoa tilalle ja tyydytään pienten asioiden hienosäätöön. Tällaiseksi heitoksi jäi Sihvosenkin kysymys.

 

[siffa]

Ei joudu palaamaan amatöörien kysymyksiin taloudesta. Jos jäähallissa joku huutaa Jari Levoselle, että "seepralle heiniä", niin Levonen ei joudu ikinä palaamaan asiaan.
Olen jo kommenttini uusliberalismista Suomen politiikassa kirjoittanut esiin ja en toista asiaa. Pidetään omat mielipiteemme ja kunnioitan siffan näkemyksiä, vaikka en jaa niitä.

Älä luovuta, sillä kyseessä on nyt erittäin mielenkiintoinen aihe, minkä tämän viestiketjun päähenkilö otti esille presidentinvaalikeskustelussa. Niinkuin olet huomannut, et ole yksinäsi Petteri Sihvosen kysymyksen kanssa. Sinä ja monet muut pitivät/pitävät kysymystä typeränä ja provosoivana sekä Petteri Sihvosta tyhmänä ja epäpätevänä tekemään kysymyksiä globaalista maailmantaloudesta. Itse pääsin vasta vauhtiin ja ajattelin ottaa sinua ja muita heimolaisiasi varten ihan esimerkkejä uusliberalistisista päätöksistä ja kehityskuluista Suomessa. Me elämme jokainen konkreettisesti uusliberalistisen politiikan seurausten keskellä. Kävin tuossa aamupäivällä juuri Nurmon terveyskeskuksen hammashoitolassa tarkistuttamassa hampaani. Keskustelimme hammaslääkärini kanssa uusliberalismin rankoista vaikutuksista yhteiskunnallisissa terveyspalveluissa. Hammaslääkäripalvelut on jo lähes kokonaan yksityistetty uusliberalistisen valtionhallinnon talouden hoidon toimesta. Nurmon terveyskeskuksessa ei ole enää kovin pitkään lääkäripalveluja. Nurmon terveyskeskuksen toiminta lakkautetaan tämän vuoden aikana ja sen jälkeen me nurmolaiset kuljemme sitten Seinäjoelle saamaan palvelut sinne. Terveydenhoidon yksityistäminen jatkuu voimallisesti uusliberalistisen politiikan oppien mukaisesti. Rengin töitäni varten isännällä on vakuutus, joka korvaa rengin töissä aiheutuneiden vahinkojen hoidon yksityisissä lääkäriasemissa. Olen yhden kerran jo käyttänyt vakuutuksen korvaamaa yksityislääkäripalvelua, kun uuden karjarakennuksen teossa loukkasin vasemman ranteeni ja kylkiluiden lihaksia vioittui. Maksoin itse laskuni lääkäriasemalla ja vein laskun sitten Tapiolaan, joka mukisematta oli maksanut rahat tililleni. Tässä vain yksi esimerkki siitä, miten uusliberalistinen talouspolitiikka on muuttanut meidän kaikkien elämää. Aina kyse ei ole negatiivisestä kehityksestä, vaan uusliberalismilla ovat myös positiiviset puolensa. Eiväthän tunnetut vasemmistolaiset poliitikot Claes Andersson, Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Suvi-Anne Siimes ja monet muut vasemmiston ministerit Paavo Lipposen johdolla ja Raimo Sailaksen ohjaamina olisi muuten hyväksyneet ministereinä uusliberalistisia päätöksiä hallituksissa.

 

[Johannes]

Pidän Sihvosen kysymystä tyhmänä, en Sihvosta, koska hän on epäpätevä taloustietämykseltään haastamaan Niinistöä talouskeskusteluun. Saat pitää mielipiteesi siitä mistä säästöt Suomessa ovat lähtöisin ja minkä taloussysteemin vika. Minä pidän myös oman näkökulmani, joka on markkinatalous, mutta ei uusliberalistinen versio asiasta. Nyt riittää osaltani talousasioiden amatöörin, Petteri Sihvosen, typerän yhden kysymyksen ihmettely, jonka hän teki Sauli Niinistölle presidenttikeskustelussa. En luovuta. Pitäisi löytyä esiin asioita, joissa olisi jotain keskusteltavaa ja sellaista ei ole näköpiirissä talousasioista tässä ketjussa, joten miksi jatkaa tämän enempää.

 

[siffa]

Pidän Sihvosen kysymystä tyhmänä, en Sihvosta, koska hän on epäpätevä taloustietämykseltään haastamaan Niinistöä talouskeskusteluun. Saat pitää mielipiteesi siitä mistä säästöt Suomessa ovat lähtöisin ja minkä taloussysteemin vika. Minä pidän myös oman näkökulmani, joka on markkinatalous, mutta ei uusliberalistinen versio asiasta. Nyt riittää osaltani talousasioiden amatöörin, Petteri Sihvosen, typerän yhden kysymyksen ihmettely, jonka hän teki Sauli Niinistölle presidenttikeskustelussa. En luovuta. Pitäisi löytyä esiin asioita, joissa olisi jotain keskusteltavaa ja sellaista ei ole näköpiirissä talousasioista tässä ketjussa, joten miksi jatkaa tämän enempää.

Nyt on sinullakin tilaisuus tutustua uusliberalismiin, kun viestiesi perusteella et siitä ole ollenkaan perillä. Ei oppi ojaan kaada. Lue vielä kerran viestini uusliberalismista ja sen jälkeen seuraa omassa elämässäsi merkkejä uusliberalistien tekemien päätösten seurauksista. Raimo Sailaksen toimesta ja Paavo Lipposen johdolla toteutettiin uusliberalistista talouspolitiikkaa 1990-luvulla. Holkeri oli jo aloittanut valtionhallinnon liikelaitostamisen. Lipposen aikana valtion liikelaitoksia yhtiöitettiin. Yhtiöittämisen jälkeen ne pilkottiin. Pilkkomisen jälkeen ulkoistettiin kaikki mahdollinen, mikä ei ollut yhtiöiden päätoimialaa. Tämä oli sitä Lipposen hallituksen ministerien uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tuloverotuksen alentaminen ja maltillinen tulopolitiikka kuuluivat uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Ammattiliittojen voiman murentaminen alkoi Lipposen hallitusten aikana. Ammattijärjestöjen pääluottamusmiehet yksi toisensa jälkeen valittiin yritysten hallituksiin päättämään asioista ja pikku hiljaa he alkoivatkin ymmärtää työnantajien vaatimuksia jatkuvista ja välttämättömistä muutoksista, joita yritysten oli tehtävä. Uusliberalistien tavoite murtaa ammattiliittojen mahti näkyy tänä päivänä siinä, että maltilliseen tulopolitiikkaan taipui myös AKT ja sen puheenjohtaja Timo Räty sekä ennen niin mahtavat paperimiehet ovat täysin avuttomia ja hampaattomia yritysten tehdessä globalisaation vaatimia uudistuksia. Yhteiskunnassa on rauha, vaikka hyvinvointiyhteyskunnan järkeistämisen nimissä on tehty ja tehdään kaikkien osapuolten hyväksynnällä isoja muutoksia. Sosiaalipalvelut, koulutus, terveydenhuolto ja koko sosiaalituurva sekä eläkkeiden hoitaminen pyritään yksityistämään vapaalle kilpailulle. Raimo Sailas kertoi 18.3.2006 Lauantaiseurassa, että valtiontaloudessa tehtyjen toimenpiteiden johdosta Suomen valtiontalouden tila oli hyvä. Maltillinen tulopolitiikka ja tuloverotuksen alentaminen sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden järkeistäminen olivat Sailaksen mielestä tärkeimmät syyt siihen, että Suomella meni silloin hyvin. Sailas oli tuolloin sitä mieltä, että seuraavaksi oli laitettava kuntatalous kuntoon, kuntien yhdistämisiä oli alettava toteuttaa. Taloudellinen kasvu nähtiin ainoana mekanismina kansan hyvinvoinnin lisäämiseksi ja markkinatalous takasi taloudellisen kasvun ja Suomen oli oltava siinä mukana. Suomessa vapautettiin rahoitusmarkkinat ja pääomaliikkeet 1980-luvun puolessavälissä. Suomessa siirryttiin 1990-luvun syvän laman jälkeen uusliberalistiseen kvartaalitalouteen ja markkinoiden toimintaa jäljittelevään julkishallintoon. Kvartaalitaloudessa liikkeenjohdon päätöksiä ohjaa pörsisijoittajille neljännes- tai puolivuosittain annettava informaatio. Valtion ja yksityisten yritysten johdon optiot otettiin käyttöön.

Minusta olisi ollut oikea aika aloittaa keskustelu uusliberalismista presidentinvaaleissa, koska poliittista historiaa on syntynyt siitä jo riittävästi ja seuraavan kuuden vuoden aikana joudutaan tekemään taas uudet korjausliikkeet esim. Euroopan saamiseksi taloudelliseen tasapainoon. Neuvostoliiton ja sosialistimaiden hajoamiset jättivät maailmantalouden pelikentän uusliberalistien käsiin, koska vastavoima oli sortunut omaan mahdottomuuteensa. Tämän takia vasemmisto oli yhdessä oikeiston kanssa toteuttamassa uusliberalistista politiikkaa. Halkopinoilta saatujen tietojen perusteella Petteri Sihvosta lähestyi tv-esiintymisen jälkeen monikin korkean tason talousexpertti sanoen mielipiteinään, että Sihvonen teki presidentinvaalin tärkeimmän kysymyksen, mutta suuresta konseksuksesta johtuen aika ei ollut vielä kypsä aran aiheen käsittelylle. Monet heistä olivat kertoneet, että Sauli Niinistö ei kuulunut "pahimpiin" uusliberalisteihin vaan Niinistö olisi ollut enemmän talousreformisti.

 

[Johannes]

Nyt on sinullakin tilaisuus tutustua uusliberalismiin, kun viestiesi perusteella et siitä ole ollenkaan perillä. Ei oppi ojaan kaada.Halkopinoilta saatujen tietojen perusteella Petteri Sihvosta lähestyi tv-esiintymisen jälkeen monikin korkean tason talousexpertti sanoen mielipiteinään, että Sihvonen teki presidentinvaalin tärkeimmän kysymyksen, mutta suuresta konseksuksesta johtuen aika ei ollut vielä kypsä aran aiheen käsittelylle. Monet heistä olivat kertoneet, että Sauli Niinistö ei kuulunut "pahimpiin" uusliberalisteihin vaan Niinistö olisi ollut enemmän talousreformisti.

En ole yllytyshullu ja tiedän oman osaamiseni vs jonkun Petteri Sihvosen 1+2=3-tason, joka riittää vertaisten porukassa varmaan ihan hyvin, että Petteri vaikuttaa asiantuntevalta henkilöltä talousasioissa.
Avaa asialle uusi ketju. En osallistu talouskeskusteluun Petteri Sihvonen-ketjussa, kun Petteri ei ole talouden asiantuntija. Ei mopolla moottoritielle, sanoisin. Olen jo sanomiseni sanonut Petteristä talousosaajana, enkä ala kirjoituksiani toistamaan.

 

[siffa]

En ole yllytyshullu ja tiedän oman osaamiseni vs jonkun Petteri Sihvosen 1+2=3-tason, joka riittää vertaisten porukassa varmaan ihan hyvin, että Petteri vaikuttaa asiantuntevalta henkilöltä talousasioissa.
Avaa asialle uusi ketju. En osallistu talouskeskusteluun Petteri Sihvonen-ketjussa, kun Petteri ei ole talouden asiantuntija. Ei mopolla moottoritielle, sanoisin. Olen jo sanomiseni sanonut Petteristä talousosaajana, enkä ala kirjoituksiani toistamaan.

Olen varma siitä, että sait aimo annoksen uutta tietoa uusliberalismista keskustelujemme aikana. En minäkään pidä Petteri Sihvosta talousasiantuntijana, mutta poliittisesta historiasta ja valtio-opista hän tietää niin paljon, että Pekka Haavisto pyysi hänet niiden tarkoin valittujen 20 kannattajiensa joukkoon, jotka tv-studiossa olivat mukana. Palaute tv:ssä tehdyn olennaisen tärkeän kysymyksen jälkeen hänelle itselleen oli halkopinotietojen mukaan pelkästään kiittävää jopa itse Pekka Haavistolta, mutta myös korkean tason talousasiantuntijoiden taholta. Tärkeintä käymämme keskustelun kannalta oli se, että sinä et antavat korkeaa arvosanaa Petteri Sihvosen tv-esiintymisestä etkä kysymyksestä. Pääsin näin itsekin kertaamaan taas jälleen kerran termin uusliberalismi sisältöä.

Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä. Katsoin eilen Pelicans-SaiPa ottelun ratkettua TuTo:n ja Sportin välisen kolmannen erän. Kappas vaan, niin Sport lähti viiveellä sen 6 kertaa ja palautteli 11 kertaa tuossa katsomassani viimeisessä erässä. Nyt on Mestiksessäkin selkeä Meidän Pelin joukkue tavoittelemassa mestaruutta. Kolme viimeistä mestaruutta ovat vieneet nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet.

 

[Johannes]

Pääsin näin itsekin kertaamaan taas jälleen kerran termin uusliberalismi sisältöä.

Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä.

Totta, joskus on hyvä kerrata itsekin asioita. Kun ikää tulee lisää, niin välillä luulee muistavansa asioita, joita ei oikeasti muistakaan. : )
Juu, 7 viivelähtöä on hyvä lähtökohta esim. pian käynnistyvän JYP-Jokerit pelin tarkkailuun, jos kirjaa niitä ylös. No, eiköhän siinä nähdä Aallon RD-kopiopelitapaa JYPilta ja EW:n tiukkaa puolustuspeliä Jokereilta, eikä liiemmin viivelähtöjä tai palautuksia, mutta peli näyttäköön taas kaiken.

 

[Jone29]

Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä. Katsoin eilen Pelicans-SaiPa ottelun ratkettua TuTo:n ja Sportin välisen kolmannen erän. Kappas vaan, niin Sport lähti viiveellä sen 6 kertaa ja palautteli 11 kertaa tuossa katsomassani viimeisessä erässä. Nyt on Mestiksessäkin selkeä Meidän Pelin joukkue tavoittelemassa mestaruutta. Kolme viimeistä mestaruutta ovat vieneet nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet.

Sportin otteista seurasit siis yhden erän ja totesit siitä nuo edellämainitut viivelähtö- ja palautuslukemat. Voiko tästä muka vetää suoran johtopäätöksen Mestiksessä olevan nyt "selkeän Meidän pelin joukkueen" tavoittelemassa mestaruutta?

Tuossahan oli kyse yksittäisen ottelun puolustusalueen hyökkäyspelistä, eli vain pieni palanen koko pelisuunnitelmasta. Tarkoittaako kohtalaisen suuri viivelähtöjen ja palauttelujen määrä automaattisesti, että ko. joukkue on Meidän pelin joukkue?

 

[siffa]

Sportin otteista seurasit siis yhden erän ja totesit siitä nuo edellämainitut viivelähtö- ja palautuslukemat. Voiko tästä muka vetää suoran johtopäätöksen Mestiksessä olevan nyt "selkeän Meidän pelin joukkueen" tavoittelemassa mestaruutta?

Tuossahan oli kyse yksittäisen ottelun puolustusalueen hyökkäyspelistä, eli vain pieni palanen koko pelisuunnitelmasta. Tarkoittaako kohtalaisen suuri viivelähtöjen ja palauttelujen määrä automaattisesti, että ko. joukkue on Meidän pelin joukkue?

En tietenkään nimennyt Pasi Räsästä eilisen pelin kolmannen erän perusteella Meidän Pelin valmentajaksi. Minulla on jo Pelicansin ajoilta käsitys Pasi Räsäsestä valmentajana ja tilastoin viime kevään Pelicans-Sport pelit sekä olen nähnyt muutaman Sportin ottelun tällä kaudella. Niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Pasi Räsänen on Meidän Pelin pelitavan valmentaja. Seurataan tilannetta, kunhan välieräottelut käynnistyvät ja päivitetään tiedot sitten taas.

 

[Jone29]

En tietenkään nimennyt Pasi Räsästä eilisen pelin kolmannen erän perusteella Meidän Pelin valmentajaksi. Minulla on jo Pelicansin ajoilta käsitys Pasi Räsäsestä valmentajana ja tilastoin viime kevään Pelicans-Sport pelit sekä olen nähnyt muutaman Sportin ottelun tällä kaudella. Niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Pasi Räsänen on Meidän Pelin pelitavan valmentaja. Seurataan tilannetta, kunhan välieräottelut käynnistyvät ja päivitetään tiedot sitten taas.

Oletko tässä otoksessasi perehtynyt pelitavan muihin osa-alueisiin kuin puolustusalueen hyökkäyspeliin?

Minkälaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, hyökkäysalueen puolustuspeliä ja puolustusalueen puolustuspeliä joukkueen täytyy pelata, jotta siffa voit lokeroida sen Meidän pelin joukkueeksi?

 

[msg]

Tähän ketjuun voinee ilmeisesti kirjoittaa ihan mitä haluaa ja ihan mistä haluaa ja siksi haluankin nostaa esille tämän loukkaantumisuutisen:

Uutiset / Espoo Blues
Aika paha takaisku Bluesille, kun Hakanpää on loppukauden sivussa. Hakanpää on esiintynyt hyvin ja harmittavaa myös nuoren pelaajan kannalta, kun jää pudotuspelit väliin. Bluesilla olisi ollut kyllä käyttöä Hakanpäälle varsinkin kun Korpikari on pelannut selvästi kehnommin kuin viime kaudella.

 

[TosiFani]

Olen varma siitä, että sait aimo annoksen uutta tietoa uusliberalismista keskustelujemme aikana. En minäkään pidä Petteri Sihvosta talousasiantuntijana, mutta poliittisesta historiasta ja valtio-opista hän tietää niin paljon, että Pekka Haavisto pyysi hänet niiden tarkoin valittujen 20 kannattajiensa joukkoon, jotka tv-studiossa olivat mukana. Palaute tv:ssä tehdyn olennaisen tärkeän kysymyksen jälkeen hänelle itselleen oli halkopinotietojen mukaan pelkästään kiittävää jopa itse Pekka Haavistolta, mutta myös korkean tason talousasiantuntijoiden taholta...

Eli jääkiekon lisäksi P. Sihvonen on myös talouden Johtava Alyytikko ja siffa hänen tilastoja tuottava oikea käsi. Diagnoosi sen kun varmistuu...

Haavisto pyysi P. Sihvosen yleisöksi ainoastaan Sihvosen julkisen aseman takia, ei osaamisen. Sihvonen olisi voinut kysyä Niinistöltä vaikka vaipanvaihdosta, niin Haavisto olisi kiittänyt häntä. Ja yksikään korkean tason talousasiantuntija ei ole antanut tuosta kysymyksestä kiittävää palautetta, se on P. Sihvosen harhoja.

 

[siffa]

Oletko tässä otoksessasi perehtynyt pelitavan muihin osa-alueisiin kuin puolustusalueen hyökkäyspeliin?

Tilastoin ainoastaan HVP-hyökkäyksiinlähdöt puolustusalueen hyökkäyspelistä. Ne erottavat selvimmin Meidän Pelin esim. nopeasta pystysuunnan jääkiekosta ja kertovat Jukka Jalosen Meidän Pelin hyökkäysten rytmittämisestä.

Minkälaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, hyökkäysalueen puolustuspeliä ja puolustusalueen puolustuspeliä joukkueen täytyy pelata, jotta siffa voit lokeroida sen Meidän pelin joukkueeksi?

Jukka Jalosen Meidän Pelissä hyökkäysalueen hyökkäyspeli jakaantuu suoriin hyökkäyksiin (ylivoimaisina, alivoimaisina ja tasavoimaisina) sekä päätypeliin. Näissä ei esiinny merkittäviä eroja verrattuna muihin pelitapoihin. Hyökkäysalueen puolustuspeli jakaantuu Meidän Pelissä agressiiviseen karvauspeliin ja ohjauspeliin. Näitä voisi joskus seurata tilastoimalla tarkemmin, mutta merkittäviä eroja ei muihin pelitapoihin saa. Puolustusalueen puolustuspeli jakaantuu Meidän Pelissä mies-mies-puolustamiseen, aluepuolustamiseen ja näiden yhdistelmään. Näitä voisi joskus seurata tilastoimalla tarkemmin ja katsoa, onko niissä eroa muihin pelitapoihin nähden. Jos joku muukin haluaa osallistua pelien seuraamiseen sen määrättyä osa-aluetta tilastoimalla, niin noita sinun ottamia asioita voisi tarkastella ja kertoa havainnoistaan niistä täällä.

 

[Pullamössö]

Väkisin tulee mieleen tästä Jalosen, Rautakorven ja kumppaneiden ajamasta pelifilosofiasta mieleen Ruotsi.

Ruotsihan osaa tämän "pelin tappamisen" ja pallokontrollin vaikka unissaan. Jääkiekko, jalkapallo, jääpallo.. you name it. Oikeastaan kaikissa palloilulajeissa ruotsilla on selkeä oma identiteetti, joka varsinkin johtoasemassa korostuu erittäin rauhallisena ja harkitsevana pallokontrollijoukkueena. Ei roiskita, vaan pidetään pallo omalla joukkueella. Onko Jalosella samankaltaisia ajatuksia kiekkokontrollinsa kanssa? Onko Sihvonen samalla sivulla Jalosen kanssa? Mutta mitä sitten ruotsi tekee?

Ruotsi hävisi rumasti mm-finaalin ja Sihvonen haukkuu ruotsalaista kiekkoa "koulupoika"-jääkiekoksi. Mutta jos katsoo vaikka U20-matsia, missä toki Ruotsi oli luisteluvoimaltaan selkeästi parempi, mutta he pelasivat erittäin agressiivista jääkiekkoa. Karvaus oli jatkuvasti ylhäällä (esim. "Aittokallion mokassa") ja pelissä oli paljon vaikutteita pohjois-amerikkalaisesta jääkiekosta.

Kiekottelu on ruotsalaisilla dna:ssa ja veressä, ja kun sitä väritetään vähän pohjois-amerikkalaisella suoraviivaisella pelillä, onko siinä avain onneen? Olemmeko suomessa vasta menossa kohti tuota kiekottelu ja pelin tappamisen vaihetta? Onko ruotsi meitä edellä jääkiekon kehityksessä?

 

[Jone29]

Viimeisten viikkojen aikana tässä ketjussa on useaan otteeseen noussut esiin keskustelu jonka voi mielestäni kiteyttää "voittaminen vs. pelikirja".

On kilvan pohdittu voiko valmentaja olla tyytyväinen peliin, kun turpaan tulee, vaikka pelikirjan sivuilla pysyttäisiinkin. On myös nostettu esille se vanha kunnon maalaisjärkinen ajatus, että onko pelikirjalla mitään väliä, kun voittaminen on se, mihin pyritään.

Itse olen siinä Sihvosen kanssa samaa mieltä, että karsastan tälläistä tulosorientoitunutta ajattelua. Toki tuloksista pelataan, mutta sellasta pelitapaa ei olekkaan millä ottelu voitetaan satavarmasti.

Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina. Jos ajatellaan joukkueiden voimasuhteiden olevan 50/50, toinen voi selvästi paremmalla pelisuunnitelmalla kääntää asetelman ennalta muotoon 55/45 tai jopa 60/40! Toki ottelussa tulee tässä jälkimmäisessäkin tapauksessa kuokkaan 40 prosentin todennäköisyydellä. Vastustajaa paremmalla pelikirjalla otteluita kääntyy pitkässä juoksussa enemmän omalle joukkueelle.

Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.

Nämä seikat huomioonottaen, täytyy vielä mainita ihmetykseni siitä, että palstaveli siffa nostaa usein esille Jalosen Suomen menestyksen Vancouverissa. Silloin toki tulos oli hyvä, mutta itse muistelen, että isompaa kuvaa katsellessa Suomen joukkueen suoritus ei kovin kummoinen ollut. Se kuuluisa lantti vaan sattui tippumaan oikeinpäin sekä puolivälierissä että pronssiottelussa.

 

[Gags]

Itse olen siinä Sihvosen kanssa samaa mieltä, että karsastan tälläistä tulosorientoitunutta ajattelua.

En ole törmännyt tähän väittämään Sihvosen suulla sanottuna tai näppäimistöltä naputeltuna, joten kysyn sinulta että mikä on mielestäsi oikea tapa verrata erilaisia pelitapoja ja niiden paremmuutta? Mikä on se mittari millä yksi pelitapa voidaan nimittää Havumetsien kiekoksi ja toisaalta nostaa joku toinen pelitapa paremmaksi ja tavoiteltavammaksi, jos ei pelitavan tuomat tulokset? Kukaan, edes P.Sihvonen, ei pysty todistamaan että määrätyssä pelissä, määrätyllä pelaajistolla, vastustajasta puhumattakaan, joku toinen pelitapa jommankumman joukkueen osalta olisi antanut toisenlaisen lopputuloksen. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia tällaisen analyysin tekemiseksi, jolloin ainoaksi mittariksi minun mielestäni jää tulos.

 

[Pullamössö]

Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina.

Nyt ollaan vaarojen vesillä. Urheilussa paras voittaa aina. piste. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, ajatusta, mietintää, tuuria, filosofiaa. Paras voittaa. piste. Parempi joukkue voittaa aina. piste.

Peli päättyy 1-0, ja hävinnyt joukkue ei ole koskenut kertaakaan kiekkoon ja vastustaja on onnistunut jollakin ihmeellä tekemään oman maalin, voittava joukkue on ollut parempi. Ei mitään selityksiä.

 

[J.Grönvall]

Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina. Jos ajatellaan joukkueiden voimasuhteiden olevan 50/50, toinen voi selvästi paremmalla pelisuunnitelmalla kääntää asetelman ennalta muotoon 55/45 tai jopa 60/40! Toki ottelussa tulee tässä jälkimmäisessäkin tapauksessa kuokkaan 40 prosentin todennäköisyydellä. Vastustajaa paremmalla pelikirjalla otteluita kääntyy pitkässä juoksussa enemmän omalle joukkueelle.

No kyllä se parempi voittaa lähes aina. Minusta on aina ollut mielenkiintoinen kysymys, että jos vaikka joukkueen A maalivahti torjuu 60 laukausta ja joukkueen B kymmenen laukausta, kiekonhallinta on 80% joukkueella B ja lopputulos on joukkue A:n 2-1-voitto, niin kumpi siinä on lopulta ollut parempi?

Sattuman osuus ei ole lähellekään niin iso kuin väitetään. Oma kokemukseni on se, että loppujen lopuksi erittäin harvoin sattuma ratkaisee edes yksittäistä ottelua. Jotain pomppua voi väittää aina sattumaksi mutta siinäkin ratkaisee jo se mitä on tapahtunut aikaisemmin.

Tasaisten joukkueiden kohdalla olen noista voimasuhteista samaa mieltä. Pelisuunnitelma ja taktiikka ovat yleensä hyvin tärkeitä ja monestihan tasaiset joukkueet tuntevat toisensa hyvin.

Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.

Tämäkin on tavallaan totta. Koska ratkaisut tapahtuvat yhdessä ottelussa voi sattuman osuus nousta. Toinen asia on tietenkin se, etteivät kaikki joukkueet pelaa keskenään vastakkain. Mitään kolikonheittoa se ei sentään kuitenkaan ole.

Mitä johtopäätöksiin tulee, niin tottakai tuloksista voi nähdä pelikirjojen toimivuuden, varsinkin menestyjien osalta. Eihän se asia miksikään muutu, vaikka sarjamuoto on erilainen. Olisi eri asia jos jokainen pelaisi yhden ottelun MM-kisoissa, mutta voittaakseen kultaa on voitettava minimissään 5-6 ottelua, joista kolme jo laatujoukkueita vastaan. Kunhan muistaa voittaa ne oikeat matsit, eikä tuhlaa liikaa energiaa Georgiaan ja Kameruniin alkulohkoissa.

Voittaja ei kuitenkaan koskaan ole väärä. Tulos on aina lahjomaton.

 

[Keltainen Jaffa]

Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.

Vai että yksittäinen MM-kisa voitetaan puhtaasti tuurilla, mutta useampi voitto tulee hyvällä pelitavalla ja taidolla? Liian raakaa yleistämistä. Kolme lottovoittoa putkeen ei tarkoita, että voitot tulivat tuuripelissä taidolla.

Alkusarja- ja pudotuspeliformaatit ovat kaikille samat. Joukkueet ja pelifilosofiat rakennetaan sen mukaan. Ennen turnausta harjoitellaan tämä formaatti mielessä. Jääkiekon arvokisat mittaavat joukkueiden paremmuutta lyhyissä turnauksissa vuosittain; kenellä on paras pelitapa ja joukkue tällaiseen formaattiin, ns. kolikonheittoon, tänä/viime vuonna.

"Johtavan" kompetenssista ison kuvan ymmärtämiseen voi olla montaa mieltä. Luultavasti hän näkee jonkin myynninedistämisargumentin "Meidän Peli" -lasiensa läpi ja lähtee siitä.

Edit. Msg:ltä ihan hyvä pointti. Itse jo luovutin ontopicin pyytelyn ja antauduin puhumaan ihan kaikesta, vaikka Jukka Jalosen Suomi- ja Pelitapaketju mököttävätkin käytönpuutteen vuoksi. Pääasia, että barcelonan syöttöketjuista päästiin edes jotenkin takaisin kynä-Petterin maailmaan.

Edit2. No voi ristus. Copy-paste iski jälleen! Jos Petteri mainitsee juovansa kahvia, saisinko päivän tarjoukset ja brasilian kahvin vuosituotannon luvutkin?