Pelitapakeskustelu

  • 606 447
  • 4 169

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Näin kirjoitti siffa 25.2.2012, jonka jälkeen Penquins on voittanut 7 peliä putkeen ja kasvattanut voittoputken jo 9 voittoon ollen selkeästi koko NHL:n kuumin joukkue vaikka viimeisestä viidestä pelistä on ollut poissa joukkueen paras pakki Kris Letang ja tietenkin koko voittoputken on missannut maailman paras jääkiekkoilija Sidney Crosby. Vieläkö olet siffa sitä mieltä ettei Pittsburghillä ole menestys mahdollisuuksia, koska he eivät pelaa maagista 7 viivelähtöä per erä? Ainiin ja Crosby on aloittanut täysipainoisen harjoittelun joukkueen mukana ja saattaa palata kokoonpanoon jo torstaina. Vaikea nähdä Crosbyn paluun ainakaan heikentävän joukkuetta.

Kyllä on myönnettävä, että nopealla pystysuunnan jääkiekollakin on mahdollista pärjätä NHL:ssä. Nyt Pittsburghilla on jo 11 voittoa putkeen. Crosby ja Letang ovat olleet heti hyviä paluunsa jälkeen. Mielenkiintoisia tulevat olemaan Itäisen konferenssin pudotuspelit. New York Rangers ja Pittsburgh ovat selvästi nopean pystysuunnan joukkueita. Philadelphia ja Boston rytmittävät omalta puolustusalueelta lähteviä hyökkäyksiä HVP-lähdöillä. Eiköhän se NHL:n finaalijoukkue löytyne tuosta nelikosta.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Minun silmiini näyttää, että on pystysuunnan kiekkoa ja toisenlaista pystysuunnan kiekkoa. Pittsburghin pelissäkin osa pystysuuntaan pelatuista nopeista avauksista pelataan päädystä, ja osa taas b-pisteen kaarelta, ja parhaissa hyökkäyksissä kiekko pelataan noissa jälkimmäisissä keskialueelle, jossa hyökkäyskolmikko on tiiviisti muodostuneena.

Itse laskisin tuonkin aika kontrolloiduksi kiekoksi, jos verrataan perinteisiin "roiskaisu omasta päädystä, punaviivalla oma pelaaja jatkaa viskaamalla kiekon päätyyn". Ei se kokonaisuutena ole samanlaista kuin vaikka Detroitilla, mutta mielestäni kertoo siitä että joukkueen pelitavassa sovelletaan harjoitellusti ja tietoisesti myös kiekkokontrollia.
 

Fordél

Jäsen
Onhan siinä aivan valtava ero, pyritäänkö oikein ajoitetuilla pystysyötöillä pelaamaan kiekkoa vauhdissa olevien hyökkääjien lapoihin vai "voitetaanko alueita" viskomalla limppua laitojen kautta eteenpäin. Näiden tyystin erilaisten pelifilosofioiden niputtaminen yhden ja saman "pystysuunnan kiekko" -otsikon alle on varsin köyhää analyysiä.

Juuri näin. Itsekin olen varmasti tähän köyhyyteen syyllistynyt ja laittanut turhaan vastakkain ns. pystysuunnan kiekon ja kiekkokontrollin. Eihän pystysuunnan kiekko sulje pois kiekkokontrollia. Kun vaikka JYP:n peliä katsoo niin kyllähän siinäkin pyritään kontrolloimaan kiekkoa syöttelemällä, mutta syötöt vain pyritään pelaamaan mahdollisimman nopeasti ylöspäin. Ja jos tähän ei päästä niin peliin näytti ainakin viimeksi nähdyn pelin mukaan sisältyvän myös palautteluja ja viivelähtöjäkin.

Se on jäänyt mulle vielä vähän epäselväksi, että miten esim. JYP:n ja vaikka KalPan pelaaminen eroaa hyökkäysalueelle tultaessa? Tämä on mulle yksi pelin mielenkiintoisimpia kohtia. Eli heittääkö molemmat jengit yhtä helposti limpun päätyyn, jossa aikovat taistella sen takaisin vai pyrkiikö esim. KalPa vielä tässä vaiheessa kontrolloimaan kiekkoa JYP:ä enemmän?
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Minun silmiini näyttää, että on pystysuunnan kiekkoa ja toisenlaista pystysuunnan kiekkoa. Pittsburghin pelissäkin osa pystysuuntaan pelatuista nopeista avauksista pelataan päädystä, ja osa taas b-pisteen kaarelta, ja parhaissa hyökkäyksissä kiekko pelataan noissa jälkimmäisissä keskialueelle, jossa hyökkäyskolmikko on tiiviisti muodostuneena.

Itse laskisin tuonkin aika kontrolloiduksi kiekoksi, jos verrataan perinteisiin "roiskaisu omasta päädystä, punaviivalla oma pelaaja jatkaa viskaamalla kiekon päätyyn". Ei se kokonaisuutena ole samanlaista kuin vaikka Detroitilla, mutta mielestäni kertoo siitä että joukkueen pelitavassa sovelletaan harjoitellusti ja tietoisesti myös kiekkokontrollia.

Itse olen ymmärtänyt, että pystysuunnan kiekko määritellään yleensä niin, että kiekkoa pyritään joka tilanteessa kääntämään mahdollisimman nopeasti ylöspäin. Kyse ei siis välttämättä ole silmittömästä roiskimisesta omasta päästä ympäri kaukaloa. Jos pelitapa on hyvin harjoiteltu ja joukkueella on erittäin taitavat pelaajat, se voi hyvinkin olla erittäin tehokas tapa pelata. Vaarallisimmillaan se on silloin, kun joukkue saa hyvin tehtyä riistoja keskialueella ja pelaajilla on hyvä kenttätasapaino. Silloin ei jäädä pohtimaan olisiko sittenkin fiksua pelata alaspäin, vaan kylmästi heti vaan kiekkoa omille ylöspäin. Pystysuunnan pelistä puuttuu keväntävät ja tilaa tekevät syötöt alaspäin lähes tyystin. Poikittain syötellään varmasti jonkin verran tilanteen mukaan ja viivelähtöjäkin varmaan tulee jonkin verran. Heikommilla pelaajilla tälläinen kiekko menee helposti melkoiseksi flipperiksi ja harhasyöttöjen määrä on varmasti suuri.
 

Fordél

Jäsen
Pystysuunnan pelistä puuttuu keväntävät ja tilaa tekevät syötöt alaspäin lähes tyystin. Poikittain syötellään varmasti jonkin verran tilanteen mukaan ja viivelähtöjäkin varmaan tulee jonkin verran. Heikommilla pelaajilla tälläinen kiekko menee helposti melkoiseksi flipperiksi ja harhasyöttöjen määrä on varmasti suuri.

Jep, jonkin verran niitä keventäviä ja tilaatekeviä syöttöjä on, mutta ilman muutta siinä kohdissa syöttöpelaaminen eroaa. Itse korostaisin pystysuunnan kiekossa pelaajien taitotason lisäksi juuri kenttätasapainoa eli viisikon yhtenäistä pelaamista, jolla voidaan paikata yksilöiden heikkoutta. Näin esim. syötöt pysyvät lyhyempinä eikä syötöiltä vaadita liikoja.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Onhan siinä aivan valtava ero, pyritäänkö oikein ajoitetuilla pystysyötöillä pelaamaan kiekkoa vauhdissa olevien hyökkääjien lapoihin vai "voitetaanko alueita" viskomalla limppua laitojen kautta eteenpäin. Näiden tyystin erilaisten pelifilosofioiden niputtaminen yhden ja saman "pystysuunnan kiekko" -otsikon alle on varsin köyhää analyysiä.

Jep, en minäkään halua mustavalkoisesti niputtaa joko/tai. Enkä niin, että vain toisella voi menestyä. Pittsburgin tapauksessa löytyy kookkaita pelaajia, joilla on valmiudet painia kiekkoa päädystä perinteiseen tapaan viskotuista kiekoista, ja taitoa sekä nopeutta toteuttaa kontrolloituja, lyhyemmällä syötöllä pelattuja hyökkäyksiä. Puhumattakaan monipuolisesta pakistosta sekä viisikoista, jotka taas pärjäävät samaan tapaan monenlaisten hyökkäysten pysäyttämisessä ja saavat kiekon pelattua pois omasta päästä mallikkaasti.

Itse olen ymmärtänyt, että pystysuunnan kiekko määritellään yleensä niin, että kiekkoa pyritään joka tilanteessa kääntämään mahdollisimman nopeasti ylöspäin. Kyse ei siis välttämättä ole silmittömästä roiskimisesta omasta päästä ympäri kaukaloa.

Jep, jonkin verran niitä keventäviä ja tilaatekeviä syöttöjä on, mutta ilman muutta siinä kohdissa syöttöpelaaminen eroaa. Itse korostaisin pystysuunnan kiekossa pelaajien taitotason lisäksi juuri kenttätasapainoa eli viisikon yhtenäistä pelaamista, jolla voidaan paikata yksilöiden heikkoutta. Näin esim. syötöt pysyvät lyhyempinä eikä syötöiltä vaadita liikoja.

Palaan tällä aikaan Washingtonin valmentajanvaihdoksen jälkeen. Capsin kakkoskoutsi Jim Johnson selitti erätauolla, kuinka joukkueen pitäisi saada nopeammin pelattua kiekko omalta alueelta pois, vaikka meikäläisen silmiin näytti, että kiekon nopea pelaaminen keskialueelle oli juuri ongelma, kun siellä vastaanottava yksittäinen pelaaja oli aina valmiiksi yksinäisenä ja alivoimaisena roiskimassa kiekkoa päätyyn, jonne kukaan oma ei ole valmiiksi menossa.

Sittemmin kyseisiin hyökkäyksiin on sentään vähän tullut variaatiota, kun kiekkoa pelataan nopeasta pystysyötöstä poikittain omalle pelaajalle, päätyyn viskomisen sijaan. Tällä pyrkimyksenä on ollut löytää tilaa joko tiputtavan pakiston edestä, tai sitten vain kenttäpuoliskolta, jolla on valmiiksi enemmän tilaa. Täten Caps-hyökkäys ehtii paremmin ryhmittymään hyökkäyksiin mukaan yksinäisen harppuunan sijaan.

EDIT: ja erätaukoanalyyseissä kyseistä tilaatekevää kuviota myös esiteltiin tietoisesti harjoiteltuna kuviona - edistystä, ei yksittäisiä sattumia.
 
Viimeksi muokattu:

Sambody

Jäsen
Minun silmiini näyttää, että on pystysuunnan kiekkoa ja toisenlaista pystysuunnan kiekkoa. Pittsburghin pelissäkin osa pystysuuntaan pelatuista nopeista avauksista pelataan päädystä, ja osa taas b-pisteen kaarelta, ja parhaissa hyökkäyksissä kiekko pelataan noissa jälkimmäisissä keskialueelle, jossa hyökkäyskolmikko on tiiviisti muodostuneena.

Itse laskisin tuonkin aika kontrolloiduksi kiekoksi, jos verrataan perinteisiin "roiskaisu omasta päädystä, punaviivalla oma pelaaja jatkaa viskaamalla kiekon päätyyn". Ei se kokonaisuutena ole samanlaista kuin vaikka Detroitilla, mutta mielestäni kertoo siitä että joukkueen pelitavassa sovelletaan harjoitellusti ja tietoisesti myös kiekkokontrollia.

Onhan kiekkokontrolli vähän harhaanjohtava termi loppujen lopuksi, kun se monessa paikassa määritellään siten, että pelistä tulee löytyä "kiekkokontrollitekoja" eli hidastuksi, palautuksia ja viivelähtöjä. Mielestäni kuitenkin tämä on viimeisen päälle irrelevanttia, koska mikään noista ei ole itseisarvo sille, että a)saadaan aikaan laadukas hyökkäys ja b)kenttätasapaino pysyy hyvänä. Joku voi tulla nyt selittämään miten varioimalla omanpään avauspeliä kontrolloidaan myös pelinvirtausta, mutta siinä mielestäni vedetään mutkia suoriksi ja pyritään oikeisto populistiseen tapaan antamaan monimutkaiselle asialle yksinkertainen ratkaisu.

Pensin pelin erikoisuus on todentotta nuo pakkien pitkät pystysyötöt keskialueelle. TV-kuvista on vaikea sanoa, mitä heidän avauspelaamisessaan hyökkäjien osalta tapahtuu ennen sitä pystysyöttöä. Käsittääkseni kuitenkin yksi variaatio on se pystysuunnan joukkueille tuttu perus pakki-pakki-laita avaus millä kiekko pelataan vastustajan päätyyn, mutta kuitenkin ensisijaisesti Pens pyrkii tulemaan kiekon kanssa hyökkäysalueelle, mutta se on pieni mysteeri minulle, miten Bylsma on saanut sen toimimaan noin hyvin. Jotkut sovitut kuviothan sielä täytyy olla kuka hakee mihinkäkin syöttöä, mutta tosiaan hyökkääjien liikettä ei oikein näe tv-kuvista puolustajan avatessa peliä omalta alueelta.

Sitten on vielä se AWe:n mainitsema ero siinä mistä se avauspelaaminen lähtee. Joudutaanko siis lähteä avaamaan peliä dumb and chase pelin jälkeen oman alueen kulmasta vai saadaanko kiekko omalla siniviivalla haltuun. Miten tullaan omista ulos, jos vastustaja antaa paineen päätylaudasta? Entä silloin, jos se vetäytyy lähes keskialueen trappiin? Hyvin vaikea minulle hahmottaa Bylsman pelin kokonaisuutta, kun näkee pelin sieltä toisen täältä. Kuitenkaan siitä kokonaisuudesta ei kerro lopulta juurikaan mitkään HVP-tilastot, koska mikään ei sano etteikö nopeasti pystysuuntaan pelatessakin voida hyökätä keskustan kautta kontrolloidusti tiiviillä viisikolla.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
HVP-tilastot kertovat sen, miten usein joukkue lähtee omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin hidastaen (pakki-pakki-pakki..), viivellä (maalin taakse pysähtyen) tai palauttaen kiekon taaksepäin. Kaikki muut hyökkäykset lähtevät omalta puolustusalueelta nopeasti (jalalla nostaen tai syöttäen ylöspäin) tai puolinopeasti (pakki-pakki) ja näitä hyökkäyksiinlähtöjä on kaikilla joukkueilla eniten. HVP-tilastot eivät kerro mitään siitä, miten hyökkäykset etenevät HVP-hyökkäyksiinlähdön jälkeen. Se pitäisi tilastoida erikseen, mutta kertakatsomalla se on ainakin itselleni liian suuri urakka. HVP-tilastointi kertoo hyökkäyksien rytmittämisestä nopeiden ja puolinopeiden hyökkäyksiinlähtöjen lisäksi. Omista pelkästään nopeasti ja puolinopeasti ylöspäin pelaavat joukkueet eivät rytmitä hyökkäyksiään HVP-lähdöillä.

Omista aina nopeasti ja puolinopeasti ylöspäin lähtevät ns. pystysuunnan jääkiekon joukkueet pelaavat keskialueen ylityksen monella eri tavalla. Tammisen nopeassa pystysuunnan painepelissä keskialue pyritään ylittämään kiekkokontrollilla. Pakki syöttää omalta puolustusalueelta pääosin nopeasti ylöspäin sentterille, joka jakaa heti laitaan, laituri etenee hyökkäyssiniviivan yli ja toimittaa kiekon maalille. Ideana on se, että viisikko etenee omilla kaistoillaan rintamana keskialueen yli kiihdyttäen lyhyillä syötöillä. Päätykiekko lyödään silloin, kun syöttömahdollisuutta ei ole. Monet pystysuunnan joukkueet (omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä) pelaavat paljon pitkillä syötöillä vastustajan siniviivalle, jonne muodostuu hyökkäysrintama. NHL:ssä tämä näyttäisi olevan yleistyvä hyökkäystapa, joka tilastoimalla selviäisi helposti. Esa Tikkasen 1990-luvun NHL-kiekossa Jokipojat löivät kiekon omalta puolustusalueelta nopeasti laidan kautta ylöspäin, mikä oli aivan eri nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa kuin Tammisen lyhyisiin syöttöihin ja kiekkokontrolliin pyrkivässä pelitavassa.

Pittsburghin tai minkä muun nopean pystysuunnan joukkueen hyökkäyspelin eteneminen keskialueen yli hyökkäysalueelle on tilastoitavissa helposti, jos sen joku viitsii tehdä. Pelistä voi seurata ja tilastoida mitä vain, mutta kertakatsomalla ei voi monia asioita tehdä yhtä aikaa. Olen mm. seurannut kahdesta pelistä Teemu Selänteen sijoittumisen silloin, kun omalta puolustusalueelta annetaan syöttö ylöspäin. Anaheim-Carolina ottelussa 9.2.2012 oikea laituri Teemu luisteli syöttöhetkellä 10 kertaa oikeassa ja 10 kertaa vasemmassa laidassa sekä 9 kertaa keskellä kenttää. Colorado-Anaheim ottelussa 13.3.2012 Teemu pysyi enemmän omalla laidallaan eli 13 kertaa, vasemmalla enää 3 kertaa ja keskellä 9 kertaa. Se on Anaheimin pelitapa Teemun ollessa kentällä, mutta Jukka Jalosen maajoukkueessa on laitureiden pelattava pääosin omilla kaistoillaan, niinkuin Tamin ja Pikkaraisen nopeissa pystysuunnan pelitavoissakin on pelattava.
 

Sambody

Jäsen
Joo joo, tiedän mitä HVP-tilastot kertovat ja miksi teet sitä tilastoa. Ajatuksena ei ollut kritisoida sitä ollenkaan vaan lähinnä ilmaisin kuinka mielenkiintoni keskittyy muihin asioihin puolustusalueen hyökkäyspelissä.

Seurasitko siffa Anaheimin pelissä vain Selänteen sijoittumista? Olisi mielenkiintoista verrata hänen kentällisen tekemistä joukkueen muiden kenttien peliin eli vaihteleeko esimerkiksi toisen kärkihyökkääjän Corey Perryn sijouttuminen kentällä avauspelaamisessa yhtä paljon. Toisaalta eipä taida tuo kaistauskottomuus olla ihan pelkästään Selänteen ominaisuus. Parissa viime aikoina nähdyissä Philadelphian pelissä olen useammin kuin kerran hämmästyksekseni nähnyt Jagrin hakevan itseään pelattavaksi keskeltä pakkien avatessa peliään. Toisaalta Jagrin pelistä nyt ei tunnu ottavan tolkkua muutenkaan sillä tämä tuntuu palauttelevan kiekkoja alaspäin ja kiemurtelevan keskialueella kohti hyökkäyspäätä ilman mitään sen kummempaa punaista lankaa. Siinä on kanssa yksi asia mihin voisi paneutua ajan kanssa eli kuinka paljon NHL-joukkueet pelaavat tälläistä "total-hockey"(anteeksi surkea vertaus) peliä jossa pelipaikat vaihtelevat pelitilanteiden mukaan vai onko nämä tilanteet vain yksittäisten pelaajien päätöksiä poiketa pelisuunnitelmasta.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Itse olen ymmärtänyt, että pystysuunnan kiekko määritellään yleensä niin, että kiekkoa pyritään joka tilanteessa kääntämään mahdollisimman nopeasti ylöspäin. Kyse ei siis välttämättä ole silmittömästä roiskimisesta omasta päästä ympäri kaukaloa. Jos pelitapa on hyvin harjoiteltu ja joukkueella on erittäin taitavat pelaajat, se voi hyvinkin olla erittäin tehokas tapa pelata. Vaarallisimmillaan se on silloin, kun joukkue saa hyvin tehtyä riistoja keskialueella ja pelaajilla on hyvä kenttätasapaino. Silloin ei jäädä pohtimaan olisiko sittenkin fiksua pelata alaspäin, vaan kylmästi heti vaan kiekkoa omille ylöspäin. Pystysuunnan pelistä puuttuu keväntävät ja tilaa tekevät syötöt alaspäin lähes tyystin. Poikittain syötellään varmasti jonkin verran tilanteen mukaan ja viivelähtöjäkin varmaan tulee jonkin verran. Heikommilla pelaajilla tälläinen kiekko menee helposti melkoiseksi flipperiksi ja harhasyöttöjen määrä on varmasti suuri.

Mielestäni hyvin kiteytetty viesti. Ero tehdään nimenomaan noiden eri rytmien käytössä. Pystysuunnan jääkiekko on periaatteessa aina nopeaa ja puolinopeaa, poikkeuksena sitten vaihtotilanteet. Periaatteessa siis se, että peli on organisoitua ei tee pelistä vielä kiekkokontrollia. Pekka Virta ja Jukka Jalonen käyttävät jopa viittä rytmiä omassa pelikirjassaan ja onhan sillä sitten selkeä vaikutus myös jäällä.

Pystysuunnan jääkiekossakin on tottakai variaatioita, eli voidaan pelata dump and chase-tyylillä tai rakentaa hyökkäyksiä organisoiduilla viisikoilla siten, että pidetään kiekkoa lavassa. Organisoitu pystysuunnan pelaaminen on erittäin tehokasta mutta omasta mielestäni pelkältään se häviää sitten taas erinomaisesti toteutetulle kiekkokontrollille. Olisikin parasta jos joukkue osaisi molemmat tyylit ja käyttäisi sitä pystysuunnan peliä tavallaan ykkösvaihtoehtona mutta sillä olisi tarvittaessa työkalut myös palauttaa.

Tietenkin se riippuu myös pelaajamateriaalista ja vastustajasta kannattaako palautella vai ei ja toisaalta pelatakko vaikka juuri dump and chase-tyyppisesti. Esimerkiksi tiukkaa keskialueen trapia vastaan päätyyn lyöminen on hyvä vaihtoehto jos ei ole käytössä ihan mieletöntä henkilökohtaista taitoa.

NHL-kiekkoa on mielestäni hieno seurata, koska siellä jokainen pelaaja tietää aina mitä kiekon kanssa pitää tehdä. Vauhti on niin kova ja tila niin vähissä, että välillä on vain pakko heitellä pleksin kautta keskialueelle mutta sekin osataan jännästi tehdä aina oikeassa paikassa. Lisäksi on aivan mieletöntä se keskialueen pelaaminen ja taito antaa sekä pitkiä pystysyöttöjä, että kovia "lateraalisyöttöjä" (oli pakko laittaa :D). Varsinkin Red Wings on pirun tyylikäs joukkue noissa, kun pääsee katselemaan Filppulan, Zetterbergin ja Datsjukin peliä.

Se on varmasti totta, kuten joku tähän ketjuun kirjoitti, että NHL:ssä on jo alussa oletus, että pelaajat osaavat pelata kaikilla pelityyleillä. Koutsi voi sitten vain keskittyä taktiikkaan ja vaihtaa lennosta pelitapaa. Ei tarvitse enää opettaa kädestä pitäen, että missä seisotaan ja minne luistellaan. Toinen asia on tuo tapaus Teemu Selänne jossa hänen leikkailuaan kritisoidaan. On ymmärrettävä, että osa siitä NHL:n vaikeudesta tulee juuri siinä, että on niin hyviä pelaajia, että he pystyvät "sooloilemaan" pelin sisällä tehokkaasti.

Jukka Jalosenkin tulisi miettiä sitä, että antaako NHL-pelaajille ihan rohkeasti vapauksia ja vastuuta, jopa niin, että pelitapaa rikotaan välillä. Tämän kanssa tietenkin saa olla tarkkana mutta kyllähän Erkka Westerlund jo osoitti, että meidän tähtipelaajamme tuntevat vastuunsa. Pihlströmit ja vastaavat vetävät tiukkaa pelikirjajääkiekkoa mutta Teemu Selänteen on pakko antaa leikkailla kaistoilla jos se on Teemun selkärankapelaamista, eli hän on silloin mukavuusalueellaan ja peli on "luonnollista" ja tehokasta.

Minusta on suorastaan aivan idioottimaista alkaa vaatimaan Teemulta kaistalla pysymistä ihan vain vaatimisen vuoksi. Jumalauta se jätkä on taas tehnyt 60 pinnaa NHL:ssä, eiköhän se tiedä missä siellä kaukalossa kannattaa olla missäkin tilanteessa. Sama koskee Joni Pitkästä jonka peliä Vancouverissa arvosteltiin. Jos on tuollainen jätkä kuin Pitkänen niin anna sen pelata vahvuuksillaan ja pistä ne työhevoset hommiin paikkaamaan sitä tilaa. Ihan typerää jättää käyttämättä sitä taitoa mitä näillä kavereilla on ja varsinkin sitä poikkeuksellista pelinlukutaitoa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Minusta on suorastaan aivan idioottimaista alkaa vaatimaan Teemulta kaistalla pysymistä ihan vain vaatimisen vuoksi. Jumalauta se jätkä on taas tehnyt 60 pinnaa NHL:ssä, eiköhän se tiedä missä siellä kaukalossa kannattaa olla missäkin tilanteessa. Sama koskee Joni Pitkästä jonka peliä Vancouverissa arvosteltiin. Jos on tuollainen jätkä kuin Pitkänen niin anna sen pelata vahvuuksillaan ja pistä ne työhevoset hommiin paikkaamaan sitä tilaa. Ihan typerää jättää käyttämättä sitä taitoa mitä näillä kavereilla on ja varsinkin sitä poikkeuksellista pelinlukutaitoa.

Jukka Jalosen Meidän Peli antaa taitopelaajille hyvän selkärangan pelata taidokkaasti. On virheellistä ajatella, että Meidän Peli olisi tukena ja itseluottamuksen antajana vain ns. työhevosille. Meidän Peli vaatii pelinlukutaitoa siinä kuin mikä muukin pelitapa. Teemu Selänne pelaa Anaheimissä sitä peliä, mikä sopii Anaheimin valmentajille. Meidän Peli on erilainen pelitapa kuin Anaheimin pelitapa Selänteen ollessa jäällä. Jukka Jalonen luottaa omaan pelitapaansa eikä tuunaa sitä piiruakaan yhdenkään pelaajan toiveesta (IS-Veikkaaja Vancouverin jälkeen). Teemun ja Joni Pitkäsen on mukauduttava Jukka Jalosen pelitapaan. Uskon, että ainakin Teemu pystyy ongelmitta sopeutumaan Jukka Jalosen pelitapaan, jos hänet omiin MM-kisoihin valitaan. Joni Pitkäselle on todennäköisesti vaikeampi mukautua oman puolustusalueen HVP-hyökkäyksiinlähtöihin, joissa puolustajien rooli on aivan keskeinen.

Tein nuo kaksi tilastointia Teemun sijoittumisesta silloin, kun puolustajat antavat avaussyötön sen takia, että olin jo vuosia seurannut Teemun leikkailua laidasta laitaan ja keskelle NHL-peleissä syötettäväksi. Torinosta minulla ei ole muistoja siitä, miten Westerlundin alaisuudessa laiturit pelasivat tuon tilanteen. Olisikin mielenkiintoista tarkistaa vaikka Torinon finaalista väittämäsi siitä, että Teemu sai pelata siellä "omaa peliään".
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tein nuo kaksi tilastointia Teemun sijoittumisesta silloin, kun puolustajat antavat avaussyötön sen takia, että olin jo vuosia seurannut Teemun leikkailua laidasta laitaan ja keskelle NHL-peleissä syötettäväksi. Torinosta minulla ei ole muistoja siitä, miten Westerlundin alaisuudessa laiturit pelasivat tuon tilanteen. Olisikin mielenkiintoista tarkistaa vaikka Torinon finaalista väittämäsi siitä, että Teemu sai pelata siellä "omaa peliään".

Mediassahan oli puhetta siitä kuinka Westerlund ensinnäkin lähetti videopelikirjan pelaajille ja muistaakseni myös siitä, että pelaajilla oli merkittävä rooli pelitavan kanssa. Ketjut saivat siis keskenään sopia hyvin paljon pelaamisestaan ja se selkeästi näkyi iloisena peli-ilmeenä.

Jalosen pelissä on toki olemassa taitopelaajia tukeva ulottuvuus mutta tarkoitin, että mikäli on käytössä tuollaista poikkeuksellista taitoa niin sille pitää antaa tilaa, eikä koittaa tunkea sitä pelikirjamuottiin koko aikaa. Näinhän tapahtuu myös jalkapallossa jatkuvasti. Uskon, että pelaajat oppivat myös virheistään eli eivät jatkuvasti tee idioottimaisia tekoja jäällä soveltaessaan pelikirjaa.

Tietenkin vapauksien kanssa pitää olla siinä mielessä tarkkana, että ketjussa ja oikeastaan koko viisikossa on oltava sitten yhtä hyvin pelinlukijoita. Uskoisin, että esimerkiksi Filppula pystyisi pelaamaan Teemun kanssa tätä soveltamisjääkiekkoa, koska molemmat kiistatta lukevat peliä loistavasti. Toki sillä on vaikutuksensa vaikkapa kenttätasapainoon mutta oikeastaan loistavien pelaajien jääkiekko voi olla monesti "rumaa" juuri siksi, että pelataan selkärangasta niin paljon.

Kokonaan organisointia ei pidä unohtaa mutta pelien voittamisen kannalta olisin itse valmis ruokkimaan pelirohkeutta ja kehottaisiin esimerkiksi Selännettä pelaamaan vahvuuksillaan ja valjastaisin sitten yhden Jere Lehtisen siihen kontraamaan tähtipelaajaa/tähtipelaajia. Tietenkin on eri asia löytyykö enää mistään noin huikeaa puolustuspelaajaa kuin Lehtinen oli.

Tapaus Joni Pitkänen on taas sellainen, että jos rajoitetaan hänen tekonsa avaussyöttöön niin viedään samalla valtavasti mahdollisuuksia pois. Pitkäsen on annettava kuljettaa kiekkoa ja yleensäkin pelata niillä vahvuuksilla joilla hän pelaa NHL:ssä. Pelikirjavalmentamisen kanssa tulee olla tarkkana molempiin suuntiin. Minusta hän olisi Jalosen peliin aivan ideaalipuolustaja, etenkin jos vastaan tulee 0-5-trapia tai ruotsalaista prässipelaamista. Pitkäsellä on juuri sellaista taitoa joilla noista tilanteista voidaan selvitä.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Selännettä pelaamaan vahvuuksillaan ja valjastaisin sitten yhden Jere Lehtisen siihen kontraamaan tähtipelaajaa/tähtipelaajia. Tietenkin on eri asia löytyykö enää mistään noin huikeaa puolustuspelaajaa kuin Lehtinen oli.

Niin mutta ongelma on toisaalta siinä että tuo Selänteen mahdollinen kaistapoukkoilu sotkee juurikin koko ketjun hyökkäyspelin Jaloslaisessa pelissä eikä sitä sitten voi ikään kuin vanhanaikaisesti paikata sillä että joku hyökkääjistä puolustaa paremmin.

Jos ja kun joukkuetta valmennetaan niin kuin Jalonen tekee. Eli haluaa organisoida hyökkäyspelaamisen tarkasti joka myös tuottaa hyvää puolustamista ja sitouttaa koko joukkueen noudattamaan tätä niin silloin on mielestäni vaarallista ottaa mukaan Selänteen tyllinne iso tähti jos on mahdollista että hän pelaa omaan peliään. Toki jos Jalonen on luottavainen että Selänne pelaa Jalosen peliä niin ongelmaa ei ole.

Jos joukkuetta valmennettaisiin eri lähtäkohdista, jossa olisi ehkä tarkemmin roolitettu eri ketju ja lähtökohtainen ajattelu olisi jo niin että jotkut ketjut tekevät pelkkää likaista duunia ja sitten joissain ketjuissa pelataan pelaajien omaa hyökkäyspelaamista niin mahdollisia ongelmia olisi paljon vähemmän.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Jos joukkuetta valmennettaisiin eri lähtäkohdista, jossa olisi ehkä tarkemmin roolitettu eri ketju ja lähtökohtainen ajattelu olisi jo niin että jotkut ketjut tekevät pelkkää likaista duunia ja sitten joissain ketjuissa pelataan pelaajien omaa hyökkäyspelaamista niin mahdollisia ongelmia olisi paljon vähemmän.

Näinpä. Se on hyvin mahdollista, että Selänne ei vain sovi Jalosen tyyliin, ei se ensimmäinen kerta maailmassa olisi. Kaistoilla leikkailu tosiaan rikkoo sen rakenteen mutta juuri siksi siinä viisikossa olisi oltava oikeastaan viisi yhtä hyvin peliä lukevaa pelaajaa. Antaa siis sille ketjulle luvan pelata omaa peliään. Kuitenkin Selänteen ja Pitkäsen kohdalla puhutaan jo niin hyvistä pelaajista, että ainakin voidaan olettaa kiekon olevan suurimman osan aikaa omalla joukkueella hyökkäysalueella ja näin ollen myös puolustusvalmius saakin olla vähän "heikompi".

Eikös esimerkiksi Capitals antanut aikanaan Ovetchkinille aika vapaat kädet pelata ja Ovie pelasi ja pisti puolustuksia nippuun? Mestaruutta sillä tyylillä ei kyllä NHL:ssä taida saada ikinä, joten validi pointti sekin toki on.

Syy miksi sitä Selänne-asiaa koitan vähän ravistella on siinä, että Suomessa ehkä voitaisiin miettiä enemmänkin sitä aspektia. Risto Dufva nyt ainakin on osoittanut merkkejä samasta ja jopa Rauli Urama sai pronssia antaessaan lahjakkaiden pelaajiensa tavallaan päättää miten pelataan. Jori Lehterä, Jonas Enlund, Anssi Salmela ja aiemmin Petri Kontiola loistivat sitten pelatessaan vahvuuksillaan.

Mutta niinhän se on, että molemmilla tavoilla on etunsa ja Jalonen osoitti jo oman tyylinsä toimivuuden viime keväänä. Vancouverissa tähtipelaajien kanssa se ei toiminut sitten yhtään ja lopultahan siellä tarvittiin Olli Jokisen henkilökohtainen panos jotta mitali saatiin. Viisikkotasolla Suomi ei niissä kisoissa kyllä saanut oikein mitään etua aikaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Näinpä. Se on hyvin mahdollista, että Selänne ei vain sovi Jalosen tyyliin, ei se ensimmäinen kerta maailmassa olisi. Kaistoilla leikkailu tosiaan rikkoo sen rakenteen mutta juuri siksi siinä viisikossa olisi oltava oikeastaan viisi yhtä hyvin peliä lukevaa pelaajaa. Antaa siis sille ketjulle luvan pelata omaa peliään. Kuitenkin Selänteen ja Pitkäsen kohdalla puhutaan jo niin hyvistä pelaajista, että ainakin voidaan olettaa kiekon olevan suurimman osan aikaa omalla joukkueella hyökkäysalueella ja näin ollen myös puolustusvalmius saakin olla vähän "heikompi".

Jukka Jalosen kanta ja usko omaan pelitapaansa on vankkumaton. Sehän tuli ihan kirjallisesti selväksi siinä IS Veikkaajassa, jossa Vesa Rantanen ja kokeneet maajoukkuepelaajat olivat tehneet Vancouverin kisojen jälkeen Jukka Jaloselle varsin ikävän oloisia kysymyksiä. En puutu enää kokeneiden maajoukkuepelaajien, jotka ovat pysytelleet nimettöminä jostain syystä, kysymyksiin ja Jalosen vastauksiin niihin muuten kuin, että Jukka Jalonen ilmaisi selvästi sen, että hän ei tuunaa pelitapaansa, vaikka sitä häneltä pyytäisivät ne kokeneet maajoukkuepelaajat, jotka olivat laatimassa Vesa Rantasen kanssa kysymyksiä Jukka Jaloselle. Myös Teemu Selänteen on mukauduttava Meidän Pelin pelaamiseen, jos hän tulee kotikisoihin valituksi. Sama koskee Joni Pitkästä, jota Timo Lehkonen joutui pitämään penkillä Vancouverissa ja peluuttamaan niitä puolustajia, jotka pystyivät pelaamaan myös HVP-lähtöjä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Näinpä. Se on hyvin mahdollista, että Selänne ei vain sovi Jalosen tyyliin, ei se ensimmäinen kerta maailmassa olisi. Kaistoilla leikkailu tosiaan rikkoo sen rakenteen mutta juuri siksi siinä viisikossa olisi oltava oikeastaan viisi yhtä hyvin peliä lukevaa pelaajaa. Antaa siis sille ketjulle luvan pelata omaa peliään.

No voi toki sopiakin jos pelaa Jalosen peliä, mutta siihen itse en usko että Jalonen rupeasi nyt valmentamaan, vain Selänteen takia, niin että ei tietyllä tavalla vaatisi kaikilta pelitavan noudattamista vaan Selänne saisi sooloilla. Jalonen kuitenkin on rakentanut oman idetiteettinsä ja valmentamisensa sen varaan että hän pelttuutta tiettyä peliä ja vaatii sen noudattamista. Tilanne olisi eri jos kyseessä olisi joku toinen valmentaja joka on rakentanut joukkueen pelaamisen eri tavalla.

Pitkäseen itse en usko pätkääkään, mutta saan nyt sitten nähdä tuleeko.

Selänne pelaa MM-kisoissa 2012 Helsingissä, jos haluaa ja ilman reunaehtoja.

Mitä tarkoitat ilman reunaehtoja? Kyllä minä väitän että Jalonen tulee vaatimaan Selänteeltä pelikirjan noudattamista. Tuskin Selänne mitä tahansa saa touhuta, on kai siellä kaikki pelaamassa tietyillä reunaehdoilla.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Kuka on Timo Lehkonen. Onko se tämä HPK:n kevään 2012 legendaarinen, 12 tappiota putkeen, luuseri päävalmentajana.

Taitaa olla sama valmentaja, joka ei saanut jatkopaperia Jalosen Leijoniin olympiakevään jälkeen, ja jonka katoamisen jälkeen Leijonien pakisto on ollut huomattavasti paremmin ja innovatiivisemmin valmennettu.


Mitä Selänteeseen ja Pitkäseen tulee, niin Selänne ehdottomasti mukaan ja Jalonen on tasan samaa mieltä useiden eri haastattelujen mukaan. Selänne kyllä pelaa "Meidän Peliä" ja sitoutuu siihen - omalla tavallaan. Samalla tavalla kuin JM Aaltonen, Sami Vatanen, Petteri Nummelin tai muutkin taiteilijasielut, jotka ovat Jalosen Leijonien vakiokalustoa. Miksi Selänne olisi sitten se, joka pilaa hyvän pelitavan?

Sekä pelitavallisia vapauksia että pitkiä peliaikoja vaativa Pitkänen asenneongelmineen on hieman eri asia. Jos ja kun pelataan tasaisilla minuuteilla ja vastuilla neljän pakkiparin rotaatiolla, ei tuollainen jätkä vain istu siihen kovin helposti. Selänteen tyylinen pelaaja istuu helpommin Jalosen laiturien joukkoon kuin Pitkäsen tyylinen Jalosen pakistoon.

Mutta jos Pitkänen haluaa mukaan, niin kyllähän hän mukaan otetaan. Minä olen sitä mieltä. Jos hommasta ei tule mitään, niin vastuuta vain pienemmäksi, mutta eiköhän MM-kultatasoinen valmennuksemme takaa, että siihen ei tarvitse turvautua.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Leijonavalmentaja my - MTV3.fi - Urheilu - Jääkiekko - Uutiset
Jalonen myöntää vanhat virheensä. Tuo ensin kertauksena. Lyhyt oppimäärä oikeantyylisestä nöyryydestä, sanoisin.

Tämä Jalosen virhe on käsitelty täällä jo moneen kertaan. Se oli vertailu NHL- KHL-ja EHT-pelaajien välillä. Sillä ei ollut mitään tekemistä Jukka Jalosen pelitavan suhteen. Pelitapaa Jukka Jalonen ei tuunaa yhdenkään pelaajan toivomuksen mukaisesti, koska se on osoittautunut hyväksi ja menestyksekkääksi pelitavaksi. Kyselit Timo Lehkosesta, niin vastaan sinulle, että hän on Meidän Pelin toinen arkkitehti ja hänen merkityksensä on ollut suuri sen kehittämisessä. Timo Lehkoselle kuuluu osa kunniasta monista HPK:n mitaleista, Vancouverin loistavasta menestyksestä sekä viime kevään maailmanmestaruudesta, vaikka ei enää Bratislavassa ollutkaan mukana.


Teemu noudattaa Leijonissa Jalosen pelitapaa, kuten muut pelaajat, Helsingissä 2012, jos tulee kisoihin mukaan. Miksi epäillä asiaa, kun Jukka Jalonen ei epäile sitä asiaa. Anaheimissa Teemu pelaa Boudreaun lätkää ja sitä ennen Carlylen pelitavalla. Pitäsikö teistä Selänteen pelata Anaheimissa Jukka Jalosen pelitavalla, että todistaisi jotain ja nimenomaan tämän palstan kirjoittajille, ei Jukka Jaloselle. Vastatkaa ensin tähän kysymykseen.

Teemu pelaa Anaheimissa samalla tavalla nyt Boudreaun aikana kuin Carlylen ollessa päävalmentajana. Sitä en ole arvostellut koskaan, vaan olen todennut, että tulosta on tullut ja se on hyvä pelitapa Teemulle NHL:ssä. Kun/jos Teemu valitaan mukaan kotikisoihin, niin Teemun on mukauduttava Suomen maajoukkueen pelitapaan.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Miksi epäillä asiaa, kun Jukka Jalonen ei epäile sitä asiaa.

Jalonen sanoi Hockey Night haastattelussa että joillain NHL pelaajilla on ollut ongelmia tilen tekemisen kanssa kun ovat NHL:ssä pitkään pelanneet vaan pystysuuntaan ilman että tarvitsee miettiä. Ei eritellyt nimillä NHL pelaajia mutta Selänne sopii kuitenkin määritelmään pelaajasta joka on pitkään pelannut käytännössä vain pystysuunnan peliä. Joten en tiedä miten voidaan ihan kategorisesti todeta että Jalonen ei olisi yhtään varauksellinen sen suhteen miten Selänne, tai jotkut NHL pelaajat, pystyvät noudattamaan Jalosen peliä.

Hockey Night ohjelmassa pääsääntöisesti ollaan oltu vieraiden ja vakioporukan toimesta sitä mieltä että Selänne mukaan, poikkeuksena Sihvonen. Poikkeuksellisesti myös Tero Lehterä oli viime perjantaina aika varauksellinen Selänteen valinnan suhteen, ei nyt sitä teilannut täysin mutta sanoi että jos olisi valmentaja niin pitäisi keskustella asiasta.
 
Viimeksi muokattu:

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Pystysuuntaan nopeasti pelaava JYP on ollut tänä keväänä pysäyttämätön ja Jyrki Ahon voittoprosentti playoffeissa on 100, kun välieräsarja on vielä kesken. Eihän tällä pelitavalla pitänyt menestyä SM-liigassa nykypäivänä, koska keväästä 2009 on ikuisuus. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä. Toki sarja Jokereita vastaan voisi olla myös 2-1 tai 1-2, mutta ehkä tiiviisti puolustava JYP on kuitenkin johtonsa ansainnut. Toivottavasti JYP menee finaaleihin ja saa vastaansa enemmän kiekkokontrolliin nojaavan Pelicansin. Sitten nähtäisiin kahden selkeästi eri tavalla pelaavan joukkueen kohtaaminen finaalisarjassa, aika herkullinen asetelma.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Toivottavasti JYP menee finaaleihin ja saa vastaansa enemmän kiekkokontrolliin nojaavan Pelicansin. Sitten nähtäisiin kahden selkeästi eri tavalla pelaavan joukkueen kohtaaminen finaalisarjassa, aika herkullinen asetelma.

Ennakkoon ajatellen Pelicans olisi varmaankin helpompi vastustaja JYPille finaalissa kuin vaikkapa Blues.

Pelicans pyrkii kiekkokontrolliin joo, mutta myös varsin iloista on hyökkäyspeli (tottakai hemmetin kiva katsoa ja itsekin tykkään!) ja kyllä JYP rokottaisi armotta. Sihvonen mököttäisi ainakin pystysuunnan kiekon voittoa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Pelicans pyrkii kiekkokontrolliin joo, mutta myös varsin iloista on hyökkäyspeli (tottakai hemmetin kiva katsoa ja itsekin tykkään!) ja kyllä JYP rokottaisi armotta. Sihvonen mököttäisi ainakin pystysuunnan kiekon voittoa.

Jälleen kerran: pelit näyttävät kaiken. Kannattaa katsoa pelejä ja tehdä vaikkapa Meidän Pelin erottaakseen HVP-tilastoja niistä. Katsoin tänään toisesta televisiosta tarkemmin Blues-Pelicans pelin ja sivusilmällä toisesta Jokerit-JYP peliä. Ensimmäisen erän peli näyttää sen, millä pelitavalla lähdetään liikkeelle. Bluesin HVP-luvut olivat 1. erässä 3+8+4=15 ja Pelicansin 4+4+4=12. Jokerit pelaa Meidän Peliä ja lähtee paljon HVP-lähdöillä omista hyökkäyksiin, erityisesti pakkipari Väänänen-Eronen on tässä eliittiä Suomessa. Tänään myös JYP pelasi 1. erässä huomattavan paljon viivelähtöjä (maalin takana seisomisia), arvioisin, että ainakin sen kuuluisan 7, mikä kertoo myös siitä pelitapamuutoksesta, jonka Jyrki Aho on ajanut JYP:ssä läpi. Kaiken kaikkiaan puhdasta, nopean pystysuunnan joukkuetta ei SM-liigafinaaleissa ole tänä keväänä esiintynyt. Mielenkiintoista on seurata juuri JYP:n pelitapaa jatkossakin.
 

Jyty

Jäsen
Suosikkijoukkue
käyttää lehväslukkoa logonaan.
Tänään myös JYP pelasi 1. erässä huomattavan paljon viivelähtöjä (maalin takana seisomisia), arvioisin, että ainakin sen kuuluisan 7, mikä kertoo myös siitä pelitapamuutoksesta, jonka Jyrki Aho on ajanut JYP:ssä läpi. Kaiken kaikkiaan puhdasta, nopean pystysuunnan joukkuetta ei SM-liigafinaaleissa ole tänä keväänä esiintynyt. Mielenkiintoista on seurata juuri JYP:n pelitapaa jatkossakin.
JYP ei kylläkään pelaa mitään seisoskelukiekkoa oman maalin takana, vaan haluaa kääntää nopeasti kohti hyökkäyspäätä.

Tänään noita seisoskeluja tuli tosiaan muutamia, mutta jokaisessa oli sama virsi. Takana oli pitkä vaihto, joten kiekko turvaan, tehdään vaihto ja hyökätään jälleen. Ilman vaihtoa siellä ei käyty kertaakaan.

JYP käyttää paljon myös sitä nopean käännön jälkeen että sentteri leikkaa punaviivan taakse keskelle ja pakki avaa pitkällä suoraan lapaan. Tämä on juuri se pahin joka rikkoo keskialueen trapin tehokkaasti. Puolustavan joukkueen seisoskelijat ovat ihmeissään, kun Valtroja menee ohi oikealta ja vasemmalta kovalla vauhdilla.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
JYP ei kylläkään pelaa mitään seisoskelukiekkoa oman maalin takana, vaan haluaa kääntää nopeasti kohti hyökkäyspäätä.
Tänään noita seisoskeluja tuli tosiaan muutamia, mutta jokaisessa oli sama virsi. Takana oli pitkä vaihto, joten kiekko turvaan, tehdään vaihto ja hyökätään jälleen. Ilman vaihtoa siellä ei käyty kertaakaan.

Olen seurannut JYP:n pelaamista viime vuosina. Tilastoimalla peleistä HVP-hyökkäyksiinlähdöt pystyn todistamaan, että Ahon aikana on tapahtunut selvä pelitavallinen muutos verrattuna Dufvan peluuttamaan pelitapaan. Kiekkokontrollilähdöt ovat kiistatta lisääntyneet. Esimerkiksi viime keväänä, kun Blues pudotti JYP:n jatkosta, olivat 4. välieräottelun (6.4.2011) 1. erän HVP-luvut Bluesilla 5+4+5=14 ja JYP:llä 1+1+0=2. Blues oli siirtynyt Petri Matikaisen johdolla pudotuspeleissä Meidän Pelin pelitapaan, mutta JYP jatkoi Dufvan nopealla, pystysuunnan jääkiekolla. Vastaavasti tänä keväänä 3. välieräottelussa (7.4.2012) JYP-Jokerit pelattiin molempien joukkueiden toimesta Meidän Peliä omista hyökkäyksiin lähdettäessä, JYP:n lukemat 2+7+3=12 ja Jokereiden 8+6+13=27. Aho on tehnyt oikean johtopäätöksen hyökkäysten rytmittämisen suhteen. JYP ei pelaa kuitenkaan niin paljon hidastamisia=H (pakki-pakki-pakki..) kuin Jokerit, vaan lähtee enemmän puolinopeasti pakki-pakilla ylöspäin. Samoin kiekon palauttelua ei JYP:llä ole niin paljon kuin Jokereilla.

Viime vuonna JYP vaihtoi kentällisiä samaan tapaan kuin tänäkin keväänä. Nyt JYP on lisännyt viivelähtöjä vaihtotilanteissa, mikä on olennainen pelitapamuutos, kun viisikko vedetään ennen hyökkäykseen lähtöä omaan päähän kasaan.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Laitan heti tuoreeltaan huomiot JYP-Jokerit pelin 1. erästä. JYP:n pelisuunnitelma oli karvata heti alusta lähtien kovaa hyökkäyspäätyyn, mikä esti Jokereiden viivelähdöt (maalin taakse pysähtymiset) yhtä lukuunottamatta 1. erässä. Jokerit pelasi kolme pakki-pakki-pakki hidastusta ja neljä palautusta 1. erässä. Jokereiden kiekkokontrollilähdöt olivat tähän mennessä lukumäärältään pienimmät välieräsarjassa. JYP pelasi viisi viivelähtöä (maalin taakse seisahtuen), joista kahdesti vaihdettiin pelaajat, mutta kolme kertaa jatkoivat samat pelaajat kentällä. JYP ei hidastellut, mutta palautteli neljä kertaa. YV/av-peliä oli 3x2min, joten JYP:n viivelähtöjen määrä oli lähes Meidän Pelin luokkaa 5vs5 pelissä.

Edit: Ottelun 3. erä oli JYP:ltä Meidän Peliä, mikä osoittaa, että Jyrki Aho on päivittänyt JYP:n pelikirjan sitten Dufvan menestyksen ajoilta. JYP-Jokerit ottelun 3. erässä JYP pelasi HVP-luvuilla 1+7+4=12. Edelleenkään JYP ei pelannut koko ottelussa kuin tuon yhden hidastuksen (pakki-pakki-pakki), mutta 3. erän viivelähtömäärä=7 kertoo sen, että Aho on hienosti modernin ja menestyvän pelin kartalla.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös