Laki määrittelee sitovan minimiosakepääoman 2500 euroon. Onko 100 000 euron kokonaissijoitus järkevää sijoittaa osakepääomaan, mitä merkitystä tällä on? Osakepääomaa pystyy kuitenkin käyttämään kuten tavallisia yrityksen varoja. Entä jos omistajat sijoittavat osakepääomaan 2500 euroa em. osuuksin? Miten jäljelle jäävä 97 500 (vapaa) pääoma käytännössä sijoitetaan yritykseen? Yrityksen tilille määräaikaan X mennessä, ja tästä maininta osakassopimukseen?
Niin, se miten sijoitus kannattaa tehdä riippuu ihan toiminnan tavotteista, pitkäjänteisyydestä ja omistajien intresseistä.
Otetaan taas hyvin yleisluontoisesti tätä.
Yhtiöllä on käytännössä kahdenlaista omaa pääomaa, sidottua ja vapaata.
Osakepääoma on sidottua omaa pääomaa, jota koskee kaikkein tiukin sääntely sen suhteen kuinka pystyy nostamaan varoja pois. Käytännössä mennään aina osakepääoman alentamisen kautta, jolloin tästä täytyy tehdä rekisteröinnit kaupparekisteriin, päätöksenteon pitää täyttää OyL:n vaatimukset ja prosessi on muutenkin hiukan hankala sekä saattaa aiheuttaa sijoittaneille veroseuraamuksia.
Osakepääomaan sijoittaminen on yhtiön kannalta paras ratkaisu, koska tällöin yhtiössä on se määrä rahaa käytännössä sidottuna yhtiöön, eivätkä osakkaat pääse rahoja helpolla nostamaan ulos.
Sitten viime vuosina on otettu useissa firmoissa käytetty näissä SVOPpia eli sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoa, jossa varat ovat periaatteessa nostettavissa kohtuullisen yksinkertaisesti ja niitä käsitellään osana omaa pääomaa. Tässä vain verottaja teki uuden tulkinnan ja varojen nostaminen takaisin yhtiöstä ilman veroseuraamusta tehtiin hankalammaksi.
Yleensä jos yhtiön toiminnalle ei mikään ulkopuolinen taho ole asettanut mitään vaatimuksia oman pääoman suhteelliselle tai absoluuttiselle määrälle, kannattaa suosia yhtiölle lainaamista. Lainaaminen voidaan sitten tehdä joko esimerkiksi pääomalainojen kautta (jolloin ne voidaan laskea tietyin edellytyksin omaan pääomaan, mutta varat on löyhemmin sidottu yhtiöön kuin suorassa omaan pääomaan sijoittamisessa) tai ihan ns. tavallisia lainoja hyväksikäyttäen.
Näistä sitten voidaan maksaa sijoittajille korkoa tai olla maksamatta, riippuen intresseistä sekä siitä mitä velkakirjassa sovitaan.
Kaikkia näitä varoja pystyy heti sijoituksen jälkeen (toki huomioon ottaen mm. osakepääoman rekisteröinnin kaupparekisteriin sekä sen ettei oma pääoma muodostu negatiiviseksi) käyttämään yrityksen varoina.
Osakeyhtiössähän on hyvin tarkkaa se, kuinka varoja saa käyttää. Eli kaikille rahan nostoille tulee löytyä liiketaloudellinen peruste tai niiden on oltava OyL:ssä määriteltyjä erityisiä tapauksia (osinko, osakepääoman alentaminen jne.), muutoin kyseessä on laiton varojenjako.
Tuo käytännössä siis talouspuolelta.
Jos ihan käytännön maksupolitiikkaa ajatellaan, niin mainitsemasi esimerkki on ihan hyvä tapa toimia. Eli tehdään osakassopimus (jollainen on muutoinkin hyvä olla usean osakkaan yhtiöissä) jossa määritellään vaikka, että Henkilöt A,B,C jne. sitoutuvat osakepääomaan tekemänsä sijoituksen suhteessa maksamaan yhtiön tilille summan X ja tämä on maksettava x.x.2015 mennessä yhtiön tilille xxx-xxx, nämä varat kirjataan päämalainaan/SVOPpiin tms.
Käytännön puolelta vielä sellainen, että osakeyhtiö on osakeyhtiö, eli varojenjako tapahtuu pääasiassa omistettujen osakkeiden suhteessa. Tällöin jos jaetaan osinkoa, saavat kaikki osakkaat päätetyn määrän osinkoa per osake, riippumatta siitä kuinka ahkera tämä varsinainen yrittäjä on ollut.
Toki yrittäjäsijoittaja voi nostaa yhtiöstä palkkaa vastaamaan omaa työpanostaan, mutta osingon osalta näin ei käytännössä voi tehdä.
Melko usein tulee vastaan tilanteita joissa osakkaat ovat sijoittaneet vaikkapa 50/50-suhteessa ja osingonjaon yhteydessä toinen osakas on pirun kiukkuinen kun molemmat osakkaat saavat saman osingon, vaikka toinen osakas ei ole "tehnyt mitään yhtiön hyväksi".