hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Kyllä mä aina annan Melody Leelle 10/10, koska se 77 asuu bruinsissa. Pistetään samaa tyyliä ja The Vibrators kehiin.
Enpäs muista tätä biisiä aiemmin kuulleeni tai videota nähneeni. Wendy O. Williamsille 8/10, mutta itse kökkömetallibiisille ja videollekin huomattavasti vähemmän. Ei ollut selvästikään Lemmy ollut kirjoittamassa tätä biisiä, koska ei rokannut yhtään.
Pannaan seuraavaksi pyörimään"Esittäjä tai biisi edellisestä viestistä" -ketjun tyyliin tämä:
Kyllä mä aina annan Melody Leelle 10/10, koska se 77 asuu bruinsissa. Pistetään samaa tyyliä ja The Vibrators kehiin.
Olipa mielenkiintoisen kuuloinen uusi tuttavuus tämä The National. Alkoi sellaisella "vinksahtaneella" fiiliksellä, melkein kuin olisi soinut pari periaatteessa toisiinsa liittymätöntä biisiä päällekkäin...Tuo äänimaisema toimi kuitenkin itselle oikein hyvin, lähes hypnoottinen tuntu. Laulajan äänikin oli täysin ok. Pakko kai tähänkin bändiin on tutustua lisää.
8,5/10
Svärta - Girl Gang
Ei missään nimessä kuulu pelkästään masennuksessa rypemiseen ja synkkään syksyyn. Hyvin voi tätä kuunnella kevätterassilla vehnäoluen kanssa, mutta silloin pitää keskittyä musiikkiin, tämä ei sovi taustalle lainkaan. Seuraakaan ei silloin voi olla vaan musiikista ammentaa suomalaista voimaa jaksamaan. Laadukasta soittoa ja tuntuu kyllä myös näin keski-ikäisenä, että tehdäänkö tällaista enää? Hyvänä päivänä (tänään) tämä saa arvosanaksi 8/10.
Entä tämä ajankohtaisine sanoituksineen
Vähän epäreilu arvosteltavaksi. Sanoitusta ymmärtämättä paskaa. Jos taas lähestytään videosisältöä ja sanoitusta nähtynä niin rautaahan ne ovat, erittäinkin konkreettisesti. Mutta taisi jäädä nollaan lisäkuuntelukertaan.
6/10.
Seuraava arvosteltava on pitkänhuiskea:
Arvosteltavana: Lenachka - Private Eyes
Arvosteltavana: Lenachka - Private Eyes
Artisti, joka ei itselleni kerro mitään, coveroi biisiä, joka ei tuttu ole sekään. Näin parin kuuntelun perusteella tämä kuulostaa rentouttavalta taustamusiikilta. Pidin kuuluvasta pianosta. Laulajan ääni on nätti, mutta ei laulussa tai lyriikoissa mikään sen suuremmin säväytä kuitenkaan. Helposti kuunneltavaa poppia, mutta ei mitään erityistä. Ei biisissä mitään vikaa ole, mutta ei myöskään kuulu syytä, joka saisi tähän palaamaan. Arvosanaksi käännettynä olkoon 6+.
Hypätään seuraavaksi erilaiseen genreen. Kyseessä on monille tuttuja muusikkoja, mutta tällä kokoonpanolla esikoisalbumi on vasta elokuussa tulossa. The Halo Effect - Feel What I Believe:
Jo pelkkä sana "proge" saa aina niskavillani pystyyn. Yhtyeet jotka mainostavat itseään progressiivisiksi ovat lähes järjestään regressiivisiä ja jonkin sortin retroa. Intro ei luvannut hyvää, mutta radiokanava kääntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun laulaja avaa suunsa ja alkaa kiljua falsetillaan. Omassa genressään varmaan ihan ok, mutta ei ole minun genre tämä, ei. 2/10
Viikate ei sen sijaan ole koskaan kiistänytkään sitä, etteivätkö ihan rehellisesti ammentaisi menneestä.
Enpä ollut pitkään aikaan tätä kuullut. Mietin aluksi, että kuulostaapa jotenkin laimealta. No Spotifyn kautta soundit oli paljon jykevämmät. Ihan hyvä biisi Viikatteen alkuajoilta. Hieman yksinkertainen ja ehkä hitusen tylsä. Omaan makuun Viikatteen kulta-aika alkoi Unholan Uruista, vaikka tykkään tästä vanhemmastakin. Tekisi mieli rankaista Progen haukkumisesta ja mutkat suoristavista väitteistä :). Mutta historia ja menneet ajat ovat aina mielenkiintoista. 7+/10.
Taino laitetaan kostoprogea.
Frank ei ymmärtänyt tämän ketjun ideaa, joten arvostelen seuraavaksi:
Outo bändi minulle, joten otin selvää ja sain selville, että se on Triviumin Heafyn "projekti". Biisin alku oli ihan hyvän kuuloista metallia 4:14 saakka, mutta sen jälkeen kappale oli tylsää jaarittelua kohtaan 6:14, jonka jälkeen oli taas hyvää settiä. Ymmärrän kyllä, että mies haluaa tehdä jotain erilaista kuin Trivium, mutta tuo kahden minuutin löysän munan läpsyttely tuossa välissä oli todella tylsää. Biisille 6 1/2, olisi numeroa parempi ilman tuota läpsyttelyä.
Kävin tänään katsomassa The Soundsin keikan täällä Oulussa. Olen linkittänyt bändiltä jo useamman biisin, mutta pistän silti yhden lisää keikan kunniaksi yhtyeen ensimmäiseltä levyltä. Oli muuten hyvä keikka, vaan encore jäi pois, koska joku bändin jäsenistä ei pystynyt enää soittamaan, Maja kävi kertomassa yleisölle. Toivottavasti hän on kunnossa.
Tarjoillaan sitten 70-lukuista musaa, jossa hyvinkin tähän päivään sopivaa tekstiä:
Must the world live in the shadow
Of atomic fear?
Can they win the fight for peace
Or will they disappear? Yeah!
Äskeisen innoittamana lisää 70-luvun tymäkkää tavaraa
Vaikka Alice Cooper ei 70-luvulla ihan suurimpiin suosikkeihini kuulunut, tämä biisi tuntui ihan hyvältä. Teatraalisuudesta ja tunteesta annan plussaa. Tosin en ole tämän herran tuotantoon hittejä lukuunottamatta kovinkaan syvällisesti tutustunut. Steven oli ihan nätti tunteellinen biisi, jolle annan pisteitä tyydyttävät 8-/10.
Seuraavaksi sitten osastolta "wanhat sedät jaksavat edelleen heilua" psykedeliaa Brittein saarilta
Ehkä vähän liian "tylsää" oli tämä omaan makuun. Ehkä syy voi olla vanhojen setien livevedossakin. Jotain ihan hyviä kohtia biisissä kuitenki oli, eli ei se nyt ihan sysipaskakaan ollut! Arvosana: 6/10.
Minä jatka Ibarakilla.
Taiderockia? Kuulostaa todella huonolta idealta. Itse kappale ei ollut niin huono idea. Olen Pool-futisfani ja jos Liverpoolista mainitaan joitain muitakin kuin Beatles, Gerry and the Pacemakers.... Rick Astley? Carcass on näköjään myös Liverpoolista, se on hienoa. Anatheman Thin Air on erinomaisen hyvin soitettu ja live tallennettu myös hienosti, mutta silti se on jonkin verran sitä geneeristä progea, jossa yksi idea etenee kappaleen alusta loppuun saakka. Silti tämä kappale näin kahteen kertaan kuultuna erottuu jonkin verran Redrosen linkittämästä aika tavanomaisesta progesta. Ei johdu Liverpoolista, johtuu biisin tunnelmasta ja jotenkin tuoreesta otteesta kyseiseen genreen. 8/10
Täällä ei ole tykätty black metallista ollenkaan, joten seuraavaksi sitten aivan jotain muuta: