hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Aika kovaa poljentoa ja vokalisti hoitaa kyllä hommansa. Kevyesti 8/10.
Vähän stoneria väliin:
Ei pysynyt enää perillä mitä arvioidaan, mutta otetaan tämä.
9½. Juudas papin top-2 tuo menee. Tuo paljon muistoja mieleen. Luultavasti Isomäessä kuullut ns. ekan kerran. Legendaarinen kappale kaikkiaan, mutta kun aikoinaan eksyin Painkilleriin, räjäytti se pankin. 2011 livenä sitten Sauna Open Airissa. Oli ihan menevää poljentoa silloinkin. Eipä kai Breaking the Lawiin voi muuta sanoa, kuin että toimii. Vielä 2022.
Seuraavaksi mielestäni parasta mitä Suomesta tarjottu tämän vuoden puolelta. Stoned Statues - Around the World
Abner Jay, kappale ei ollut mitenkään erikoinen. Kävin katsomassa miehen historian ja arvostan sitä todellakin, mutta itse kappale on silti tylsä. Sille 6-
Uusi Megadeth
Tuntuu, että näitä Megadethin videoita on kattonut joku 100 ja alkaa toistamaan pikkusen korvissa itseään. Rässi ollaan sisäistetty hyvin kylläkin. Hieno bändi, mutta omalla kohdalla käynyt sama mitä isoveljen Metallican kanssa. Sedät jaksaa heilua, minä kiinnostun muusta. Lopusta 4min isoa peukkua. Hyvä outro. Video aika tylsä ja eikö tuota samaa näe jo uutisista nykyäänkin. 7+
Seuraavaksi tyttöbändi, joka voitti Porilainen bändi-kilpailun.
Kivasti alkaa biisi. Laulajan ääni joissain pienissä kohdissa hieman ärsyttää. Ihan mukava viba kun vaihtui rauhallisempaan menoon. Sellaista musaa, jota vois kuunnella joskus lisääkin. Lopun bassottelusta peukkua myös. Sanoisin arvosanaks 7,5/10.
Hyyrysten veljesten neroutta tähän seuraavaksi.
En moiti vaikka en ole tällaisen musiikin ystävä joten yrityksestä hyvä 7 /10. Sitten laitan seuraavana sanasepon eli Jaakko Tepon kappaleen Rakkaus ja Metsärahat jossa kannattaa keskittyä laulun sanoihin. :D
Olipas perisuomalainen kappale. Jaakko Tepon tuotantoon on tullut aika vähän tutustuttua. Murteesta en pitänyt ja kappale ei ehkä sopinut näin kauniiseen kesäiltaan. Sanailu oli kyllä ihan nokkelaa. 6/10.
Laitetaan toisenlaista sanailua. Biisin tausta on mielestäni todella hyvä.
Biittiä olis mielellään kuunnellut kyllä pelkästään. Muuten ei uponnut lainkaan. Tylsähköä riimmittelyä, samaa työntyy joka tuutista. Taustan päälle ois voinut lyödä freestyleä, ois varmasti toiminut paremmin. -6
Stranger Things sarjasta viime aikoina pinnalle taas ponnisti niin tuorekin kappale kuin Metallican Master of Puppets. Eli seuraavaksi se.
Laitetaan seuraavaksi käytännössä yhtä vanhaa ja tunnettua kin musiikkia, joka jäi aikoinaan kuuntelematta puhki. Varmaan koska se ei ollut metallia.
Laitan seuraavaksi livemusaa englantilaiselta Suomessakin vierailleelta bändiltä.
Mulla on aika pieni tietämys kyseisestä yhtyeestä, mutta olen käsittänyt, että jonkinmoinen uraauurtava bändi on kyseessä. Hieno sävel tuossa intro-osuudessa ja riffi tulee lopussakin. Varmasti nuori hoocee olisikin tämmöistä tietyssä mielentilassa kuunnellut enemmänkin. Riffille jo pelkästään 9/10.
Laitetaan seuraavaksi yksi aliarvostetuimmista 90-luvun Englannin punk-poppooista:
Ihan pirteän punk meininki. Ehkä vähän tylsä tasaista menoa toisaalta. Vähän pliisu biisi lopulta omaan makuun. 6/10.
Metallia lisää.
Pistetään vähän perinteisempää heviä, joskin aika tuoretta. Kuuntelen sen itsekin vasta tässä nyt samalla. Näköjään ainakin Mustosen Taavilta kyselty musavideoideoita.
Biisissä ei varsinaisesti mitään vikaa, mutta jätti vähän sellaisen "turvallisen" fiiliksen...Ikään kuin oltaisiin vain lyöty kasaan erilaisia nykyään suosittuja elementtejä, tavoitteena olla mahdollisimman monelle jotakuinkin mieluisaa kuultavaa. No, jotakuinkin mieluisa biisi se olikin, mutta ei kyllä ainakaan tällä kuuntelulla pankkiakaan räjäyttänyt. Jäi harmittoman taustamusiikin tasolle.
7/10
Instrumentaali väliin ja Mary Ann Hawkins:
Tämähän oli mukava yllätys. En muista kuullenikaan yhtyeestä aiemmin ja videon esinäyttökuvaa katsellessani ajattelin, että varmaankin kyseessä on joku 60-70-lukujen marginaalisuosiota nauttinut rokkari - mutta näyttääpä kummasti Tommi Korpelalta!
Rautalankamusiikki ei ole varsinaisesti mun juttu, mutta mm. Laika & The Cosmonautseja kävin aikoinaan katsomassa useammankin kerran. Ja samanlaista letkeää surffaamista, nopeaa tykitystä ja vielä jonkin verran garagemeininkiäkin tässä oli.
Kaiken kruunasi kerrassaan loistava videotaideteos. Veikkaan, että nämä ovat livenä vieläkin kiinnostavampia ja aion mennä katsomaan, jos sopivasti sattuu. Annan kuitenkin tälle jo ihan aiheuttamansa positiivisen yllätyksen ansiosta 10/10. Kiitos kehveli!
Koitan laittaa ilon kiertämään ja pistän esille yhden vanhan helmen, joka luultavasti on melkein kaikille palstalaisille ennestään tuntematon. Jokunen saattaa kuitenkin muistaa yhtyeen To/Die/For, joksi tämä Mary-Ann (ainakin minun mielestä harmiksi) sittemmin muuttui.
Tartutaanpa tähän. To/Die/For on itselle top2-bändi maailmassa. Siinä mielessä muutos oli omaan mieleen, että lopputulos heidän debyytillään All Eternity oli täysosuma. Ei siinä, Mary-Annin nimellä tehtyjä omakustanteita tuoltakin levyltä löytyy. Arvosteltava Reality (So Boring) on ensimmäiseltä levyltä ja ei se harmittavasti pärjää myöhemmälle, synkemmälle tuotannolle. Soittorykmenttikin on tässä vaatimattomampaa mitä toisella ep:llään. Japen aina tunnistettava vokalisointi joko ärsyttää tai tykästyttää, itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kait siihen joku camp-henkisyys liittyy, eihän hän mikään huippulaulaja ole. Ei tämä huono ralli ole, mutta kouluarvosanaksi jää 7/10, kun tulevat verrokit ovat niin paljon parempia.
Otetaan yhteys seuraavaan arvosteltavaan To/Die/Forin myöhäisemmän ajan kitaristin myötä, joka kohteena olevassa yhtyeessä vaikutti.
Heh, en ollut eläissäni kuullut edes bändin nimeä, mutta minuutin kuuntelun jälkeen tuumin, että tämä on varmaan SpineFarmin 2000-luvun alkupuolen bändejä. Ja googlettaminen vahvistikin sitten asian. Tämähän on aivan kuin mainittu TO/DIE/FOR ja Negative olisivat saaneet keskenään lapsen. Tällainenkin poppoo siis yritti hypätä mukaan siihen oman aikansa aallonharjaan, jolloin juuri tällaista herkkisrock/kevytgootteilu kamaa veivaavat kauniisti meikatut pojat yrittivät saada tyttöjä tällaisilla biiseillä. Mutta torsoksi näemmä jäi tämän bändin kohdalla, enkä ihmettele, koska omassa genressään tosi tylsää tämä nyt kiistatta oli.. käytännössä kaikki verrokit tekivät homman paremmin. 4/10
Huuhdotaanpa nyt äskeinen mielestä ihan erityylisellä ikivihreällä, jonka onnistunut Suomi-versio on nykyään myös jonkinlainen karaokeklassikko täällä meillä..
Aluksi tuli tunne että mitä vittua, onko tämä joku vitsi? Kuuntelin kappaletta eteenpäin ja sen jälkeen tuli tunne, että tykkään. Biisi yllätti täysin ja kun kuuntelin sen pariin kertaan niin kappale on just sopivan anarkistinen ja silti tuore. En tiedä mistä olet tämän löytänyt kehvell, mutta loisto biisi ja sille 8/10
Sitten livenä Wackenista. Live kertoo aina enemmän. Ei jumalia, ei hallitsijoita.
Tykkäsin kyllä Arch Enemyn vanhasta laulajasta enemmän(Gossow). Joskus tykkäsin kyseisestä yhtyeestä paljon, mutta viime vuosina juurikaan ole enää jaksanut kuunnella. Tässä kappaleessa on kyllä ihan hienoa kitaramelodiaa, mutta ehkä vähän tasapaksu biisi muuten. Arvosana: 7/10.
Omalaatuista ja mestarillista Mr. Bunglea siitä.
Itse en ole näiden metalcore-bändien suurimpia suosikkeja. Esimerkiksi kun In Flames päätti "nykyaikastaa" musiikkinsa ja vaihtoi "main striimiin" ja tähän samaan huttuun. Biisi on ihan ok, hieno alku. Sitten tuli tavanomainen puhdas laulu ja tappoi kaiken fiiliksen. Näitä bändejä on 20 tusinassa, biisille silti 7/10Sonic syndicatea arvosteltavaksi. Kyseisen kappaleen kertosäkeistö toimi Itselläni soittoäänenä parikin vuotta. Tuosta toki jo aikaa.