Ei "oman biisin" hehkutuksia, kiitos.
Ei "oman biisin" hehkutuksia, kiitos.
Hyvän kuuloinenhan tämä kappale on, pitää todeta se heti tähän alkuun. Näin pariin kertaan kuunneltuna biisi yllätti ja sille propsit. Ei silti mitenkään erikoinen kappale, vaikka soitettu/laulettu hyvin. Bändi osaa kyllä soittaa ja laulajan ääni sopii tällaiseen musiikkiin hyvin. Tykkäsin kappaleesta heti alusta, joten sille 7 1/2.
Tää muija on perseestä omasta mielestäni, koska ylimielinen bitch, mutta silti soi päässä, video?
Olin alkuun että mitä 60-luvulla on touhuttu, videosta sain lähinnä pahoinvointia ja halua palata tuohon aikaan. Huumeita en kuitenkaan halunnut.
En nyt mikään progen suurin ystävä ole, mutta toisella kuuntelulla silmät kiinni toimi ihan hyvin. Hieno aikamatka, kiitos
Nyt matkataan Kanadaan, pojan kanssa löydettiin tämä kun pelasimme RDR2 joulun jälkeen.
Heitetään seuraavaksi biisi, jonka monet tuntevat cover-versiostaan:
Redrose kirjoitti:Seuraavaksi raskaampaa progea Suomessakin viime vuonna vierailleelta englantilaisbändiltä.
Ei tämä tietenkään varsinaista progea ole, mutta progressiivista metallia kyllä. Komea biisi introineen, jossa taidettiin Yahamalla toisintaa Moog Taurusta. Erityisinkin c-osieen biisi on laadukas. Sanoista ei tässä lajissa ota luppakorvainen Sylvikään selvää ensi kuulemalla. 7/10 tai 3,6 röntgeniä.
Levyraadin raadeltavaksi Princen Nothing Compares 2 U:
Ei Princen versiota Nothing Compares 2 U -biisistä pahemmin raadella voi, vaikka Sinead O'Connorin versiointi onkin merkittävästi tunnetumpi. Princen versio on toimiva. Coverista tuskin voi puhua, kun herran omaa käsialaa biisi kuitenkin on. Princen laulutaito pääsee mukavasti esiin tässäkin kappaleessa. Princen laulua on mukava kuunnella. Eikä soitanta biisin taustalla sekään päätä pois käännä. Laadukasta poppia, vaikkei biisi Princen paras olekaan. 8+
Kaivetaan seuraavaksi Rise Against kaapin perältä:
Tästä kuitenkin juolahti jostain syystä mieleen eräs bändi, josta pidän vieläkin, mutta on unohtunut pitkäksi aikaa.
Hienot "hautajaisurut" alussa ja biisin taustalla, niille aina plussaa. Hyvän kuuloistahan tämä oli alusta loppuun. Lopun kitaravingutukset olivat hienoja. Ainoa heikkous on itse laulaja, bändi olisi parempi jollain toisella solistilla. Ihan ok tämä Damon vetää, mutta silti ei tarpeeksi hyvin ja siksi varmaan bändi ei ole noussut parrasvaloihin. Biisille 7 1/2
Vähän oudompi biisi bändiltä.
Aloin kappaletta kuunnella niin videon kuvasta tuli heti ensimmäisenä deja vu, että olenkohan kyseiltä bändiltä aikaisemminkin jonkun toisen biisin tähän ketjuun arvostellut. No anyway, Faith no more on totta kai nimenä tuttu, mutta muuten ei kyllä mitään kokemusta orkesterista (ehkä sitä toista arvostelua lukuunottamatta?). Olen kuitenkin yhtyeen ajatellut tekevät ihan toisenlaista musiikkia, tämä biisi oli vähän yllättävä. Hyvinkin paljon suoraviivaisempaa "kaahausta" mitä ajattelin. Riffi toimi hyvin, samoin laulumelodia oli tarttuva. Tuli jopa vähän jonkinlainen skate punk-fiilis tästä mieleen. Hämmentävää, kun olen bändiä ajatellut tutustumatta perinteisenä grungena, mutta ilmeisesti aivan väärillä urilla on tullut oltua. Biisi kyllä toimii hyvin, laitetaan sellainen kuin 7/10. Ehkä pitää joskus tutustua enemmänkin.
Vaihdetaan ihan toiseen kategoriaan, suosittelen videon katsomista samalla.
Tämä olikin kohtuu haastava. Aluksi toivoin, että olisi jokin kaihoisan mystinen progeteos vähän alkuaikojen King Crimsonin tyyliin. Videosta tuli vähän tuollaiset vibat. Mutta tämä jämähti olemaan ilmeisesti jotain ambienttia(?). 10min teos ei paljoa muotoaan muuta. Mutta mystisen kaihoisa ja arvoituksellinen melodia sopii videoon. Vähän tässä jää kuitenkin luu käteen. Biisi antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Ymmärrän tietysti, että tällaista pitäisi "fanittaa", että sen ymmärtäisi.
6/10
Tällaisen jälkeen kelpaa jokin helppo ja iskevä, mutta onko Soilworkin uunituore uutuus sitä?
Seuraavaksi oma ikisuosikki joka aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä sopivassa mielentilassa.
Popeda on Pate Mustajärvi. Kappale toimii niinkuin Popeda toimii aina 6/10 Ei mitenkään erikoinen kappale, aika tasapaksu jokaiseen suuntaan. Popeda ja Pate on hyvä yhdistelmä.Kaljapäissään ja Suoomen kesässä Popeda on parasta mitä lihaa syövä heteroonen mies voi kuunnella.
Vai Kirka 90-luvun alusta, Parhaat, uudet versiot levyltä. Kyseessä siis Leijat kappale. Alkuperäinen käännöskappaleen levytys näyttäisi olevan vuodelta 1968. Aika lailla ponneton veto tuohon Kirkan ensimmäiseen versioon verrattuna. Ihan kiva kappale noin muuten, ei mitään ihmeempiä väristyksiä kyllä herätä. Tälle versiolle 5 ja sille ensimmäiselle versiolle 7.
Sitten viime päivien satunnaisten Youtube-suositusten klikkailujen satoa
Lacrimosa
Evanescencen versio biisistä. Voit arvostella kumman haluat tai molemmat. Onko tää biisin raiskaus?
Seuraavaksi sitten tunteisiin käyvää musiikkia amerikkalaiselta laulaja-pianistilta ja ruotsalaiselta kitaristilta.
Eipä tällä kappaleella voi oikein pieleen mennä. Danzigin parempia repäisyjä, keskitempoista ja riffi maistuu hyvältä.Tää ketju vaan tarjoaa aina vain enemmän ja siksi aikoinaan perustin tän. Mukava kuulla uutta musiikkia, sellaista mitä et ole ikinä kuullut. Kuten esimerkiksi tämä Neal Morse & Roine Stolt. Mukavan kuulosta tunnelmointia ja soitettu todella hyvin. En pysty arvostelemaan biisiä sen kummemmin, tykkään siitä ja sille 8/10. Kuuntelen vain.....
En muista onko joku linkittänyt tätä biisiä tänne aikaisemmin, joka tapauksessa rokin räimettä...
Mukavat bassot alkuun, sen jälkeen vähän epämääräistä hälinää. Sitten raskasta jauhamista, joka ei loppujen lopuksi johda mihinkään. Biisi 10 minuuttia, tuntui vuodelta. Tosiaan kappaleen alku oli ihan ok, sen jälkeen tasapaksua suorittamista 6/10
Aika loppuu.