Oleellista on hahmottaa se, että Turun Hallinto-oikeus päätyi täysin eri kannalle kuin KHO ja kumosi poliisin määräämän ajokiellon.
Jos asia olisi niin selvä kuin esitit, niin näin ei varmaan olisi tapahtunut?
Pätemisesi vaikuttaa oikeustieteen ylioppilaan innokkuudella tehdyltä pykälänviilaukselta, jossa on juuri käyty kurssi aiheesta ja nyt ollaan vähintään tohtoristason tietäjiä.
Kieltämättä harvoin näkee sitä, että asiasta mitään tietämätön henkilö hyökkää heti henkilöön menevillä "argumenteilla", henkilöä kohtaan, jolla ihan oikeasti on substanssi eri tavalla hallussa.
Se nyt todettakoon, että itselläni on melko hyvä käsitys tästä aihepiiristä ihan hallintolainkäytön tasolla. Voit sitten itse ottaa selvää, mikä instanssi tätä puolta hoitaa.
Myöskään Virolaisen Jyrki ei ole ihan linjoillasi.
Tässä häntä lainaten homman pihvi:
"KHO:n päätöksessä ei ole sinänsä mitään kummallista tai virheellistä, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti legalistiselta kannalta eli pitämällä silmällä yksinomaan lain muotomääräysten tiukkaa ja sanamuodon mukaista tulkintaa. Kokonaan eri ri asia sen sijaan on, onko ratkaisu aineellisoikeudellisesti oikea ja tyydyttääkö KHO:n päätös oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. "
Muutoin totean että tutustu Virolaisen perusteluihin asiasta, vaikka lienetkin jo etukäteen päättänyt että asiassa on toimittu täysin oikein.
Jyrki Virolainen nyt ei ehkä se totuuden torvi tuon bloginsa kautta käytävissä keskusteluissa ole. Ei hänen ulostulojaan toki pidä väheksyä, mutta kyllä siinä väkisinkin ongelmia on luvassa, kun emeritusstatuksella oleva entinen tieteenharjoittaja, jolla on kova hinku olla "keskustelun herättäjä", melko vapaamuotoisesti ottaa asioihin kantaa. Virolaisen ekspertiisiä ei myöskään ole hallintolainkäyttö tai ylipäänsä prosessi hallinto-oikeudessa, mikä kyllä väkisinkin näkyy. Kyllähän Virolaisesta ja hänen kannanottojensa vakuuttavuudesta saa kuulla monenkaltaista kokeneemmilta ihmisiltä, oli kyse sitten akateemisesta maailmasta tai ihan käytännön lainsoveltamisesta.
Jo tuo sananparsi "oikeudenmukaisuuden vaatimuksia" on melko problemaattinen, koska tästähän on aina kyse, kun julkisuudessa saadaan "ihmetellä" näitä seksuaali- ja väkivaltarikostuomioita sekä hätävarjelun liian tiukkaa soveltamista. Koko järjestelmä on melkoisissa ongelmissa, jos irtaannutaan liiaksi legaliteettiperiaatteesta ja otetaan ohjenuoraksi "yleinen oikeudenmukaisuuden vaatimus". On tietenkin aina ja ikuisuuskysymys, missä määrin "legalismi" (=oikeuspositivismi) ja "luonnoikeudellisuus" (puhumattakaan viimeisen täsmällisestä sisällöstä) ovat suhteessa keskenään. Edes perusoikeuksien roolista ja painoarvosta ei todellakaan olla yksimielisiä niin oikeustieteessä kuin lainkäytönkään tasolla. Ylipäänsä Virolainen tuossa syyttää liiallisesta "sanamuodon mukaisesta tulkinnasta", vaikkakin lopulta ilmenee, että ongelma onkin, että ollaan päädytty tekemään ratkaisu, jota ei juuri perustella lakiviittauksella. Hieman on Virolaisellakin nyt tuossa puurot ja vellit sekaisin.
Kuitenkin Virolainen jostain syystä kokonaan jättää käsittelemättä juuri tuon esilletuomani oikeusvoiman merkityksen sekä sen vaikutuksen kahden tuomioistuinlinjan osalta. Varsinkin, kun hallinto-oikeus toimii melko puhtaalla virallisperiaatteella, kun taas meidän rikosoikeudellinen prosessi perustuu nykyään akkusatoriseen periaatteeseen, jossa syyttäjän roolilla on tärkeä periaatteellinenkin merkitys. Olisi jo tämän kannalta kestämätöntä, että hallinto-oikeudessa ruvettaisiin tarkastelemaan syyllisyyskysymystä asetelmassa, joka olisi puhtaan inkvisitorinen - eli siis sellainen, josta Suomi ihan jo ihmisoikeusnäkökulmasta pyrki eroon! Edessä saattaisi nimittäin olla tilanne, jossa tämä kyseinen henkilö lähtee hakemaan ylimääräistä muutoksenhakua korkeimmassa oikeudessa, ja esittää näyttönä sitten hallinto-oikeuden päätöstä ja perusteluita syyllisyyskysymyksen osalta. Sitten kun asia palautettaisiin uudestaan ratkaistavaksi, ei tuota hallinto-oikeuden päätöstä yksinkertaisesti voitaisi ottaa näytöksi asiassa, mikä nyt olisi melko erikoinen tilanne kaikin puolin. Käytännössä siis kaksi eri tuomioistuinta saattaisivat ratkaista asian eri tavalla johtuen osaltaan ihan prosessuaalisista tekijöistä johtuen. Sellainen tilanne on kaukana kestävästä.
Virolaisella on se etu ihan jo akateemikkona, että hän ei joudu miettimään ratkaisujen tosiasiallisia vaikutuksia. Tällaisissa rikosoikeudellisissa asioissa tuollainen melko kategorinen toimivallan jaottelu on hyvin perusteltavissa, koska muussa tapauksessa on ihan aito vaara, että tämä suhde sekoittuu keskenään. Onhan jo ollut tapauksia, joissa KKO on käsitellyt asioita, jotka olisivat kuuluneet hallintolainkäytön kautta ratkaistaviksi, eli kokonaan toiselle linjalle. Esimerkiksi väitettään, jonka mukaan (korkein) hallinto-oikeus olisi voinut ottaa syyllisyyskysymyksen tutkittavakseen ja näin olisi pitänyt myös tehdä, jää täysin vaille perusteluita. Oikeastaan tuo loppuosa paljastanee Virolaisen kommentin pontimena olleen asian - kuumana perunana käyvän keskustelun tuomioistuinrakenteen muuttamisesta. Virolainen selvästi (tarkemmin asiaa perustelematta) on tuon "sulauttamisen" kannalla, kuten Pauliine Koskelokin, mikä selvästi tämänkin asian käsittelyyn vaikuttaa. Se kuitenkin peittää alleensa sen tosiasian, että ajokieltoasiat ovat lähinnä lillukanvarsia koko toimintakentässä, kun toisella puolella on merkittäviä vero-oikeudellisia kysymyksiä puhumattakaan rakennus- ja maankäytöstä.
Tässä suhteessa ihan oikeasti problemaattisia aihealueita ovat esimerkiksi viranhaltijan irtisanomisten yhteydessä usein käsiteltävät kysymykset työpaikkakiusaamisesta. Niiden arviointi ei varsinaisesti kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan, mutta taustakysymyksenä niiden arviointi on luonnollisesti miltei välttämätöntä.
Mutta Virolaisellehan tämäkin viesti olisi pitänyt osoittaa suoraan, nyt se menee hyvin todennäköisesti täysin "hukkaan".