Jos oikeasti haluttaisiin vähentää autoilijoiden keskinopeuksia ja lisätä sitä kautta liikenneturvallisuutta, niin oikea keino olisi nopeusrajoitusten alentaminen. Tämä voitaisiin myös varsin tehokkaasti kohdentaa niihin tieosuuksiin, joissa tilastojen mukaan syntyy eniten vakavia onnettomuuksia. Samalla voitaisiin korjata monin paikoin rapakunnossa olevaa tieverkkoa sekä leventää kapeita kohtia valtateissä sekä rakentaa uusia ohituskaistoja. Sekin olisi turvallisuutta lisäävä tekijä.
Puuttumiskynnyksen alentamisen ainoa tavoite on sakkotulojen lisääminen. Samaan aikaan poliisi on hankkimassa 60 uutta kameraa sijoitettavaksi tolppiin. Tämän lisäksi sakkoja on edelleen tarkoitus korottaa, vaikka edellinen korotus tehtiin vain vuosi sitten. Kaikkea edellämainittua toimintaa ohjaa yksi draiveri ja se on sakkotulojen maksimointi.
Hyvä puoli asiassa on, että osallistuminen talkoisiin on edelleen vapaaehtoista ja autoilija voi osoittaa olevampi fiksumpi kuin päätöksentekijä. Tämä ei ole edes kovinkaan vaikeaa ja sakkotulojen jääminen kauaksi budjetoidusta osoittaa myös, että näin tapahtuu. Kuljettajan apuna toimivat vakionopeudensäädin, sekä kehittyneet sovellukset, joissa autoilijat voivat jakaa käytännössä reaaliaikaista informaatiota poliisien liikkuvista sekä kiinteistä valvontapisteistä. Aikaisemmin ongelmana oli, ettei käyttäjiä ollut tarpeeksi, mutta jostain kumman syystä viime aikoina käyttäjien määrä on kasvanut voimakkaasti. Itse esimerkiksi käytän vakionopeudensäädintä lähes aina sekä sen lisäksi waze nimistä sovellusta, jota suosittelen kaikille, jotka haluavat välttää epähuomiossa ylinopeudesta aiheutuvat sakot.