Kun puhutaan yliarvostetuimmasta bändistä, ei siis ylipäätäätään paskasta bändistä, tulee eittämättä mieleen seuraavanlaisia kokoonpanoja:
Muse: Käsittämätöntä vikinää. Muistaakseni ylex:n x-ryhmä laski päiviä ja tunteja uuden sinkun ilmestymiseen. Minkä vitun takia?
Radiohead: Menee tekotaiteelisuudessaan yli ymmärryksen. Biiseissä ei ole päätä eikä häntää. Tai sitten en tiedä musiikista mitään. Tosin Creep oli hyvä kappale.
Keane: "Meillä ei ole kitaristia bändissä, olemme niin erikoisia." Noh, ettepä tee muuta kuin paskaa.
Wolfmother: Ooh, olemme keksineet seitkytluvun rokkisoundin uudelleen. Jipii.
Absoluuttinen Nollapiste: "Voi miksi levymme eivät myy, vaikka kaikki Suomen kriitikot ylistävät meitä?" Ehkä siksi että levyt pursuavat uskomatonta liejua.
Liekki: Pari vuotta sitten kaikki toimittajat olivat ihan tohkeissaan tästä. En ymmärrä.
Metallicat, Maidenit, Beatlesit yms. legendat ovat eri asia. Nuo kaikki ovat aikanaan tehneet pioneerityötä omilla saroillaan, eikä niitä sen takia voi dissata, olkoon esim. Metallican nykytuotanto kuinka huonoa tahansa.
Sama pätee myös CMX:ään tai vaikkapa Apulantaan. Apulantakin on hirveää paskaa ja samaa biisiähän ne tekee uudelleen ja uudelleen. Silti nostan heille hattua työvoitosta, hienosti noustu 1-5 tilanteesta 6-5 voittoon.