Mä en Grönvall nyt oikein tajua tuota valitustasi Latvalasta. Jos vaikkapa ensi kesän EM-kisoja ajattelee niin Latvala on (200 metrillä) ihan varmasti potentiaalisempi finalisti kuin Neziri. Latvalan aika universiaadeista (alle 23 sek.) on hemmetin kova ja mietipä vaikka sitä, että viime kesänä Helsingin EM-kisoissa kukaan ei juossut finaalissa alle 23. Joo, olihan siellä idioottimainen rata, varmaan vastatuultakin finaalissa ja välikisathan ne oli mutta silti. Kuten jo jossain tässä ketjussa aiemmin kirjoitin, niin Latvala on ainoa hallikauden useista loistajista, joka on pystynyt jatkamaan samaa rataa kesälläkin.
Siis ei minulla mitään Latvalaa vastaan ole. Ihmettelen vain näissä jutuissa, että miksei se mystinen potentiaali ikinä realisoidu? Siis kun tuntuu, että nämä kovat tulokset tehdään aina jossain "hallissa" tai Persejärven saapaskarnevaaleilla ja sitten isoissa kisoissa, kun pitäisi olla kovassa tikissä, niin aina sitten jäädään jopa kauden parhaasta.
Neziri nyt on kuitenkin vielä niin nuori ettei finaalipaikka ole mitenkään realistinen, ehkä edes EM-kisoissa, eikä varmasti MM-kisoissa. Mielestäni hän on kuitenkin pystynyt tasaisesti kehittymään ja näyttämään myös tuloksia, eli se potentiaali on realisoitunut myös koko ajan kovempina aikoina.
Mutta onhan Neziri kuitenkin selvästi jo parempi kuin vaikkapa Johanna Halkoaho pystyi olemaan.
Meinaan siis vähän sitä, että puhuttaessa tästä potentiaalista tai tasosta, niin Tero Pitkämäki taisi parhaina vuosinaan heittää kymmenen parhaan heiton keskiarvoksi jotain 87 ja risat. Se on oikea taso. Olen jo vuosia ihmetellyt näillä pikamatkoilla sitä, että millainen sen olosuhteen on oltava jotta potentiaali tulee esiin? Eihän Latvala nyt ensimmäinen ole josta on puhuttu ihan samoilla adjektiiveilla, eli siellä ja täällä meni jo 60 metriä noin kovaa, ja "sitten kun" niin alkaa tulla kovia aikoja. Sitä "sitten kun" ei vain ikinä tapahdu.
Muusta tekstistä sen verran, että vieläkö se joillekin tulee yllätyksenä että yleisurheilumme makaa tässä? Johan tästä on se kymmenen vuotta jauhettu, mutta valitettavasti ollenkaan positiiviseen suuntana kelkkaa ei ole saatu käännettyä. Junnumenestyjiä meillä on tänäkin kesänä ollut, mutta sitten vasta tilanne alkaa helpottamaan, että näistä menestysjunnuista oikeasti joskus saataisiin tehtyä kansainväliselle tasolle kova urheilija. Jotain pientä positiivista yksittäisissä lajeissa tietysti tapahtuu, mutta onhan se vähän huvittavaakin että esim. vakavan sairauden läpikäynyt, ja paksusuolensakin matkalla menettänyt Conny Karlsson työntää miesten kuulan finaaliin kuusi vuotta uran päättämisensä jälkeen. Ilmoittipa Conny twitterissä, ettei ole salilla saanut kolminumeroisia kilomääriä nostettua millään tyylillä, edes kyykystä.
Ei se yllätys ole mutta vituttaa se silti. Yleisurheilu on maailman hienoimpia lajeja ja Suomessa todella kovat perinteet mutta nykyään ei saada millään hyviä kansainvälisiä tuloksia, ei tunnuta saavan edes kansalliselle tasolle kunnon skaboja aikaiseksi.
Etenkin keskimatkat ja heittolajit ottavat rajusti pannuun. Ajattelee, että 800:lla oli aikanaan mm. Lahden Ahkeralla ihan posketon viestijoukkuekin ja nytkö oli jotain 1.50 ja risat voittoaika, Suhonen juoksi 1.44,10, Parpala muistaakseni 1.45 ja oliko siellä vielä useampikin alle 1.50:n kaveri? Samoin Sandelsille toivoisi kunnon vastustajia 1500:lle. Tämäkin on jotenkin jännä homma, että niitä kestävyysjuoksuperinteitä kuitenkin on vaikka muille jakaa, niin ei vaan millään.
Sitten sanotaan, että yhteiskunta, playstation jne mutta miten kummassa keihäs selviää näistä haasteista vuodesta toiseen, ja taso säilyy koko ajan hyvänä? Onko se sitten vain rahakysymys?
Sitten olisi kiekko, moukari ja kuula jotka kaikki ovat hienoja lajeja. Suomessa kuitenkin on tuo kuntosaliharrastaminen suhteellisen suosittua nuorten parissa, niin jotenkin kuvittelisi, että moiset voimalajit olisivat edes vähän suositumpia. Eihän jotain moukaria jylhempää lajia ole olemassakaan, pääset heittämään 7,2 kg rautapalloa valtavia kaaria. Mutta tietenkään se ei ole crossfitiä eikä sählyä.
Kuula taas olisi omiaan mittamaan kuka tässä oikeasti on se vahva jätkä. Ja kuten John Godina joskus osoitti, niin mikäli lahjoja riittää, niin ei ole mahdotonta vetää sekä kuulassa, että kiekossa jopa MM-finaalissa.
Kaiholla muistelee niitä vuosia kun mietittiin, että kuka voisi rikkoa Ståhlbergin SE:n, nyt tuuletellaan kun joku saa 19 metriä. Halvari, Harju, Tiisanoja, Korhonen, Illikainen, Karlsson, Häggblom...
Naisten keihäästä yhdyn täysin kommentteihisi. Mä oon jo pitkään miettinyt, että meillä puhutaan olevan niin saatanan kova valmennuksen taso keihäässä, mutta eipä ole näkynyt vuosikausiin sellaista naisheittäjää joka osaisi heittää. Katsokaapa mallia Rantasen Helin
kultaheitosta. Vähemmänkin urheilua seuraava näkee, että kyllä jumalauta tuollaisella tekniikalla lentää...muukin kuin kusi (oli pakko lisätä). Jonkun Sanni Utriaisen räpellykset on vuosi vuodelta kamalamman näköisiä. Eiköhän tuo silti isänsä opissa jatka, joten tekisi mieleni sanoa että se siitä.
Niinpä, ja Heli Rantanen sitä paitsi oli urheilija eikä läski. Silti se keppi vain lensi, Atlantassa taisi mennä melkein 68 metriä, samoin todistin aikoinaan Ratinassa kun Taina Kolkkala (os. Uppa) heitti 66 m. Toki malli vaihtui välissä mutta fakta on se, että viimeistään Mikaela Ingbergin jälkeen on tiputtu maailman kärjen kelkasta.