Valintakiistan kruunaa se, että kumpikaan herroista Lehtola ja Ruuskanen ei mitä todennäköisimmin esiintyisi kisojen kolmella viimeisellä kierroksella. Mun sympatiani ovat kuitenkin selvästi pidemmälle heittäneen Lehtolan puolella. Ruuskasella on ollut vuosikaudet aikaa antaa jonkunlaista näyttöä hyvästä kv. tasosta ja/tai kilpailupäästä, mutta ei kai sekään sattumaa ole, että sama keskinkertainen kaveri jää aina kisakoneesta? Ei tässä mistään oikeusmurhasta voida puhua, kun maailmanhuippua ei todellakaan pudotettu. Tämän pitäisi olla tulosurheilua eikä SDP:n "keskimäärin kivaa" -kisailua. Olisi Ruuskanen paiskannut pidemmälle Lappeenrannassa, niin näyttö olisi ollut siinä. Pidempiaikainen kokonaisuuden tarkastelu kertoo nimenomaan sen, että Ruuskanen ei ole keskinkertaisuutta kummempi heittäjä ja hän ei myöskään osaa venyä edes kotimaan kisoissa. Ja mulla ei todellakaan ole yhtään mitään Ruuskasta vastaan.
Jotenkin diggaan USA:n äärimmäisen armottomista karsinnoista isoihin kisoihin. Se on yksi ainoa kisa, jossa pitää sijoittua kolmen sakkiin. Piste. Ja ulos on jäänyt siellä oikeita maailmanhuippuja. Ei kilpaurheilun pitäisi olla mitään "mulla on oikeus päästä kisamatkalle Daeguun, koska olen paiskonut koko kesän noin 78m" -hölynpölyä. Täydellistä Nuori Suomi -logiikkaa. Kilpaurheilussa pitäisi päteä ainoastaan "lähden voittamaan" -asenne. Jenkkien supernatsisysteemi opettaa urheilijat ainakin painottamaan kovien kilpailuhermojen merkitystä. Siellä suurkisoissakin on tasan yksi kilpailu, missä pitää onnistua. Hyvä tausta tälle on yksi karsintakisa, jossa piti pärjätä. Ei MM- ja olympiakisojen keihäänheittoa suoriteta niin, että siellä on 12 kisaa ja niiden keskiarvojen mukaan lasketaan mitalit.
Okei, Suomessa keihäs on erityisasemassa ja jos vähän yrittäisi siirtää jenkkien suuntaan tätä karsintahommaa, se voisi mennä näin: valitaan kolme edustajaa kahden kilpailun perusteella - keihäskarnevaalit ja Kalevan Kisat. Jos näiden kisojen voittajakolmikko on sama, siinä ovat keihäsmiehemme. Jos hajontaa tulee maksimimäärä eli 6 miestä (eri mitalikolmikot), kolme edustuspaikkaa menee kylmän viileästi niille näistä kuudesta, joilla on paras tilastotulos kyseiseltä kesältä. Näin yhdistettäisiin oikeassa kisassa pärjääminen ja mahdollisimman pitkälle heittäminen. Kaverit, jotka heittävät keskimäärin 80 metriä, tekevät niin todennäköisesti myös suurkisoissa ja himaan ei jää paljon tuomisia. Jos joku on paiskannut samana kesänä edes kerran 84-86m, on hänellä selvästi enemmän potentiaalia saada pitkä kaari arvokisoihinkin. Jos näin ei tapahdu, mitä siinä hävitään? Hänkin jää ilman hyvää sijoitusta, kuten jäisi keskimäärin 80 -mieskin.
Jotenkin diggaan USA:n äärimmäisen armottomista karsinnoista isoihin kisoihin. Se on yksi ainoa kisa, jossa pitää sijoittua kolmen sakkiin. Piste. Ja ulos on jäänyt siellä oikeita maailmanhuippuja. Ei kilpaurheilun pitäisi olla mitään "mulla on oikeus päästä kisamatkalle Daeguun, koska olen paiskonut koko kesän noin 78m" -hölynpölyä. Täydellistä Nuori Suomi -logiikkaa. Kilpaurheilussa pitäisi päteä ainoastaan "lähden voittamaan" -asenne. Jenkkien supernatsisysteemi opettaa urheilijat ainakin painottamaan kovien kilpailuhermojen merkitystä. Siellä suurkisoissakin on tasan yksi kilpailu, missä pitää onnistua. Hyvä tausta tälle on yksi karsintakisa, jossa piti pärjätä. Ei MM- ja olympiakisojen keihäänheittoa suoriteta niin, että siellä on 12 kisaa ja niiden keskiarvojen mukaan lasketaan mitalit.
Okei, Suomessa keihäs on erityisasemassa ja jos vähän yrittäisi siirtää jenkkien suuntaan tätä karsintahommaa, se voisi mennä näin: valitaan kolme edustajaa kahden kilpailun perusteella - keihäskarnevaalit ja Kalevan Kisat. Jos näiden kisojen voittajakolmikko on sama, siinä ovat keihäsmiehemme. Jos hajontaa tulee maksimimäärä eli 6 miestä (eri mitalikolmikot), kolme edustuspaikkaa menee kylmän viileästi niille näistä kuudesta, joilla on paras tilastotulos kyseiseltä kesältä. Näin yhdistettäisiin oikeassa kisassa pärjääminen ja mahdollisimman pitkälle heittäminen. Kaverit, jotka heittävät keskimäärin 80 metriä, tekevät niin todennäköisesti myös suurkisoissa ja himaan ei jää paljon tuomisia. Jos joku on paiskannut samana kesänä edes kerran 84-86m, on hänellä selvästi enemmän potentiaalia saada pitkä kaari arvokisoihinkin. Jos näin ei tapahdu, mitä siinä hävitään? Hänkin jää ilman hyvää sijoitusta, kuten jäisi keskimäärin 80 -mieskin.