Taantumuksesta: Onhan tämä kausi kokonaisuutena pettymys ollut. Tähdet menevät missä menevät, mutta sieltä taustalta on nyt löytynyt valitettavan vähän uusia nousijoita.
Kyllä tämä on kaiken kaikkiaan ollut kamala kesä. Ensimmäistä kertaa oikeasti pelottaa, että yleisurheilu katkeaa muiden lajien puristuksessa. Taipunut se on jo kauan, mutta joko tuo kamala paukaus oli se lopullinen selkärangan katkeaminen?
Ongelma ei ole terävin kärki. Pitkämäki, Järvenpää, Keskisalo, Evilä, Karjalainen, Kruger, Kempas, Kinnunen ja Holmén tarkoittaa juuri nyt EM-tasolla 7 mitaliehdokasta ja MM-tasolla 9 pistesijaehdokasta. Seuraaviin EM-kisoihin mennessä ainakin Petteri Laxilta, Visa Hongistolta ja Mikko Lahtiolta voi odottaa läpimurtoa.
Senkin jälkeen lähes joka lajiin löytyy joku yksinäinen hullu, mutta kyllä kärjen takana massa on olematonta. Kalevan kisoissa on useissa lajeissa joku varma mestari, joka motivoituu voittamisen takia jatkamaan uraa vuosi kerrallaan ja käy ehkä EM-kisoissa karsiutumassa ja saa edustusverkkarit muistoksi. Takana on pari puolipäiväistä lahjakkuutta, jotka hakevat pari kertaa muut mitalit pois ja lopettavat sitten uransa. Joitakin kansallisen tason urheilijoita on, ja he lopettavat heti, kun se vuosien ajan metsästetty pronssi Kalevan kisoista on vihdoin saavutettu.
Aikuinen nainen urheilukentällä on ihme. Onneksi on sentään Minna ja Mari Järvenpäätä ja muutamia heidän kaltaisiaan. Nuoria tyttöjä on aina "tulossa", mutta kaikki muistavat tuskallisen hyvin miten kävi "kaikkien aikojen kestävyysjuoksulahjakkuuksien", eli tuon 80-luvun alussa syntyneiden ikäluokan. Kun naisyleisurheilija jättää urheilulukion, niin yleisurheilu-ura jää lukujen varjoon. Ok sinänsä, mutta voisihan nuo yhdistää. Johanna Manninen voisi kertoa miten.
Nykyinen tilanne tarkoittaa muutaman vuoden sisällä sitä, että näitä huippuja ei tule, kun ei ole massaa mistä ammentaa, eikä pienintäkään kilpailua kansallisella tasolla. Sen jälkeen yleisurheilu on Suomessa samassa tilassa kuin vaikkapa entinen mitalisampo voimistelu. Lahjakkuuden ajautuminen lajin pariin on ihme, toinen ihme on että löytyisi pätevä valmentaja. Ja kerran kymmenessä tai 30 vuodessa asiat loksahtavat kohdalleen ja saadaan joku kolkuttelemaan maailman kärkeä.
Toivotaan nyt, että tämä noin kymmenen miehen ydinryhmä järjestää EM-kisoissa ehkä vähän ansaitsemattoman mitalisateen, josko laji tästä elpyisi sitten.