Aika kova vauhti on ihan "peruslenkkeilijälle" kymppi tuntiin, ainakin lenkillä. Varmaan tommonen massakisamediaani maratoneilla menee tuolla, mutta se nyt ei ole mikään lenkki se.
On siinä iso ero, juokseeko 10km 60 minuuttiin vai 35-40 minuuttiin. Ja siinäkin on lopulta iso ero, juostaanko 10000m 29 vai 27 minuuttiin. Eli Suomen ehdoton huipputulos vs. maailman tasolla ehdoton huipputulos.
Kummasti vieläkin löytyy sitä ajattelumallia, että Viren, Väätäinen, Räty ja Kononen toivat kultaa ja huonosti jos meni, niin himmeämmän mitalin. Ihmetellään, miksi nykyurheilijat eivät yllä samaan. Löysä asenne, selittelyä, eikö ole treenattu tarpeeksi!
Luultavasti on paljon myös niitä, jotka olettavat, että pystyisivät itse kansainvälisen tason tuloksiin ja olisivat mukana mitalitaistelussa, jos vaan olisivat joskus aloittaneet urheiluharrastuksen ja panostaneet siihen. Kyllä olisi tulosta tullut, mutta eihän näistä meidän kisaturisteista ole mihinkään.
Vähän sama kun joku aika sitten odottelin käytävällä hammaslääkäriin menoa. Siitä käveli ohi parikymppinen, hyvin nuoren näköinen kesätuuraaja tai -harjoittelija, itse asiassa heitä oli siellä useita. Siinä sitten joku vanhempi pariskunta ihmetteli, että voiko noin nuori olla hammaslääkäri, ja ukkeli ihan suoraan sanoi, että eihän noista oo mihinkään.
En ymmärrä, miten Luvo Manyonga pystyi voittamaan mestaruuden huipputuloksella, vaikka oli rasitusmurtuma, tai ainakin sen esiastetta jalkapöydässä kesäkuun 18. päivän jälkeen. En tiedä montako viikkoa hän piti siinä taukoa, mutta luulisi että kisakunto romahtaa kun ei voi juosta ja tehdä loikkaharjoituksia. Voimaharjoituksia varmaan pystyi tekemään jotenkin, vaikka ei sekään nyt oikein järkevältä kuulosta. No, ehkä se vaan on se, että afrikkalaiset ja afroamerikkalaiset on niin lahjakkaita urheilemaan.
On se hienon näköistä, kun kiekkoa heitetään sinne 65-70 metriin ja pituutta hypätään oikein pitkälti yli 8 metriä.