Joka mielellään kertoisi miten maailmalla asiat tehdään pienemmätkin resurssin maissa kuin Suomessa. Tosin täällä vain vastaanotto Härköstä kohtaan on ollut ylläolevan kaltainen, joten ei ihme, että edelleen painitaan perusasioiden parissa koko lajissa Suomessa. Vanhat mestarit tietävät kyllä. Muuan Bryggare loihti kokeneesta naisaituristammekin 13,30 -tason juoksijan ihan vain parilla niksillä.
Toisaalta, onhan tuo Härköselle suhteellisen helppoa, kun suunnilleen Afrikan suurimmat erityislahjakkuudet tulevat mieluusti hänen talliinsa. Manyonga, Mokoena, Ihab Abdelrahman, Kenian juoksijoita olisi tarjolla pilvin pimein.
Ei tarvitse puurtaa lyhytjalkaisten suomalaisten kanssa pakkasten keskellä. Olen aika varma, että Osku Torro - tuo vähälahjainen aitajuoksija Laukaasta - joutui tekemään enemmän töitä tullakseen 233:n hyppääjäksi, verrattuna siihen miten rankkaa oli Jacques Freitagilla. Oletettavasti myöskään Etelä-Afrikasta ei ole tarvetta lähteä johonkin lämpimään paikkaan leireilemään, tai muuten laadukkaampiin olosuhteisiin.
Hyvähän Härkösen on ruohoratojen varrelta aurinkovarjon alta virvoitusjuomalasi kädessä huudella, että suomalaisten pitäisi vaan reenata kovempaa ja tehdä asiat ammattimaisesti.
Tuon Bryggare - Avikainen yhteistyön tulos on tosiaan yllättävän hyvä. Vielä yllättävämpää on se, että joku uskalsi kysyä häntä valmentajaksi, ja vielä ihan kansallisen tason urheilija.